Kuten tuli luvattua Singaporen matkatarinan ykkösosassa, tämä kakkososa käsittelee sitä reissun kenties parasta antia eli ruokaa. Mitään kaiken kattavaa selostusta en aio tehdä, sillä se on sula mahdottomuus. Singaporesta löytyy yli 20 000 ruokapaikkaa hienoista ravintoloista pieniin katukojuihin, ja maailman kaikki eri ruokakulttuurit ovat siellä edustettuna. Jos siis haluat syödä hyvin ja mitä tahansa, mene Singaporeen. Ja jos haluat tarkemman selostuksen eri keittiöistä, jotka ovat erityisesti Singaporessa edustettuina, kannattaa lukea jokin matkaopas.
En taida pystyä antamaan yhden yhtä spesifiä ravintolasuositusta, koska emme käyneet virallisissa ravintoloissa juuri lainkaan. Se, mikä Singaporessa on hienoa, on upea katuruokakulttuuri ja siitä me nautimme päivittäin. Ruoka on herkullista, se on edullista ja koska maan hygieniataso on niin korkealla, niistä myös uskaltaa syödä huolettomin mielin.
Kaikkein edullisimmin ja hauskimmin pääsee syömään hawker centreissä eli ruokakioskitoreilla. Niissä saa parilla dollarilla kunnon kokoisen pääruuan, ja tilaaminen on helppoa, sillä joka ruuasta on valokuva esillä. Yleensä ruoka napataan kojun tiskiltä mukaan tarjottimelle, minkä jälkeen etsitään jostain vapaa pöytä. Lounasaikaan kannattaa varautua pitkiin jonoihin ja meluisaan, mutta sitäkin autenttisempaan tunnelmaan.
Suosituimmat hawker centret ovat Lau Pa Sat (Rafflesin metroaseman lähettyvillä), Maxwell Food Centre Chinatownissa sekä Newton Circus aivan Newtonin metroaseman vieressä. Jos käyt juuri Maxwell Food Centressä ja haluat paikan suosituimman annoksen, suuntaa kojulle numero 10. Tilaa siellä hainanese chicken rice, joka on luultavasti Singaporen yleisin ruoka. Näin on tehnyt kojun seinään liimatun lehtileikkeen mukaan myös muuan Anthony Bourdain. Maukkaassa kanaliemessä keitettyä riisiä sekä kananpaloja, lisänä tulista inkivääri-chilikastiketta. Kastiketta lukuun ottamatta annos on hyvin mieto, joten Mini-Mallaskin popsi sitä innolla.
Kovin suurta visuaalista silmää ei kannata ruuilta hawkereissa odottaa, kuten osoittaa tämä intialaisen kojun annos Lau Pa Satilla. Otimme paria eri ruokaa ja tällaisen setin saimme. Jäätävän tulista, joten Mallas taisi syödä kaiken yksinään.
Kannattaa myös tottua siihen, että annoksissa lihanpalaset ovat yleensä aina mukana läskeineen ja nahkoineen. Ne saa närppiä pois halutessaan tai sitten syödä reippaasti, sillä tokihan niissä se paras maku taitaa olla.
Kun haluaa siirtyä hawkereista astetta ylemmäs, päädytään ostoskeskusten food courteihin. Ne ovat ihanan viileitä, kiitos tehokkaan ilmastoinnin, mutta muutoin toimintaperiaate vastaa ruokakioskeja. Food courtissa on lukuisia eri yritysten tiskejä, joilta voi hakea mieleisensä annoksen ja mennä syömään mihin tahansa pöytään. Tällä tavoin isonkin seurueen jäsenet saavat kukin haluamansa ruuan ja kaikki voivat silti syödä saman pöydän ääressä. Food courteja löytää käytännössä jokaisesta ostoskeskuksesta ja ostoskeskuksia puolestaan Singapore on täynnä. Ei tarvitse siis nälkää nähdä!
Oma kiinalaisen keittiön suosikkiruokani Singaporessa oli char kway teow. Onneksi, oi onneksi lähes joka paikassa voi siis vain osoittaa ruuan kuvaa sitä tilatessa eikä tarvitse tuollaista sanahirviötä yrittää mongertaa kokille. Banaaninlehden päällä tarjottava herkku sisältää paistettuja riisinuudeleita, kiinalaista makkaraa ohuina siivuina, joskus simpukoita ja aina kananmunaa miedossa soijakastikkeessa. Ainoa miinus olivat joka kerta täysin mauttomaksi jätetyt vihreät kasvikset.
Yksi maan yleisimmistä ja kuuluisimmista sapuskoista on curry chicken eli tulisessa curryliemessä hajoavan pehmeäksi keitettyä kanaa. Jotta syöminen puikoilla olisi mahdollisimman siistiä ja sotkutonta, kana lilluu liemessä kokonaisena koipena, luineen ja nahkoineen. Tee siis toisin kuin minä ja ÄLÄ laita päällesi valkoista paitaa tätä syödessäsi! Ainakaan omat puikonkäyttötaitoni eivät millään meinanneet riittää tähän ruokaan, mutta onneksi mahtava maku korvasi sotkun.
Riisistä ja nuudeleista saa helposti yliannostuksen; montaa ruokaa ilman niitä ei taida löytyä. Sen vuoksi olikin mahtavaa löytää välillä jotain ihan muuta, kuten tämä lihamuhennoksella täytetty intialainen lettu, murtabak. Emmekä syöneet sitä ihan missä tahansa kuppilassa, vaan The One and Onlyssa eli Zam Zamissa. ZZ on Singaporen vanhin muslimiravintola, perustettu vuonna 1908 ja se sijaitsee upeaa Sultan Mosqueta vastapäätä. Ravintola ei todellakaan komeile ulkonäöllä eikä sisätilojen koreudella, päinvastoin. Mutta lettu oli hurjan herkullinen ja sitä sai dipata mausteiseen kastikkeeseen. Kun olimme tämän murtabakin syöneet, bongasimme vastaavia myös monista muista ruokakojuista. Mutta mikään niistä ei ollut yhtä hyvä kuin Zam Zamissa.
Entäpä jotain makeaa herkkua? Tässä teille vohveli, jonka sisältä ehkä näkee pilkottavan vihreää paikallista hilloa, kayaa. Kaya tehdään kookosmaidosta ja kananmunasta (sekä parista muusta aineksesta) ja se on makeaa ja superhyvää! Kahviloista löytyy vohvelien lisäksi myös muun muassa kaya toasteja ja kaupoista sitä saa ostaa mukaan kotiin monennäköisissä purkeissa. Olenpa lusikoinut sitä kotona kaurapuuronkin päälle!
Helteisessä säässä jätskiä tekee aina mieli ja Singaporessa sen tarjoiluun on keksitty näppärä tapa. Ei mitään pallonpyörittelyitä tai tötteröitä, vaan isolla veitsellä jäisestä pahvipakkauksesta siivu jädeä irti ja kahden vohvelikeksin väliin. Tällä tavoin jätskiä myytiin pääostoskadulla Orchard Roadilla ja jonoa oli koko ajan. Jätskimakuja oli monia, myös kamala durian! Itse otin varman päälle ja päädyin minttusuklaaseen. Itse vohvelikeksit maistuivat aivan pahvilta, mutta muuten homma toimi näppärästi.
Ei kannata unohtaa paikallisiin ruokakauppoihin tutustumista, sillä ne vasta jänniä paikkoja ovat! Jos vertaa Prisman lihatiskiä ja Singaporen pikku-Salen kokoisen kaupan palvelutiskiä, jälkimmäinen voittaa 100-0. Valikoima on todella monipuolinen, mielenkiintoinen ja tavara ehdottoman tuoretta. Mitäpä, jos nappaisit illalliseksi tästä parisataa grammaa sammakonreisiä?
- Pulla
