Kinuskiset stout-kuppikakut

Viime keväänä kävimme toistamiseen What's Cooking Helsinki -tapahtumassa Teurastamolla hakemassa inspiraatiota tuleviin resepteihin ja tutustumassa muihin bloggareihin. Monikin asia jäi hommasta käteen, mutta kaikkein parhaiten halu tehdä Ugolinon Herkut -blogin pitäjän Erica Sterrantinon mainioita kinuski-cupstoutcakeja. Mikäli jo leivonnaisen nimessä esiintyy kolme mainiota elementtiä, kinuski, cupcaket ja olut, eivät ne voi olla huonoja. Muistan tapahtumasta lähtiessäni miettineeni, että näitä pitää kyllä kokeilla itsekin.

Eikä aikaakaan, kun jo heti 364 päivän päästä käsissä olikin kulhot, kapustat ja tarvikkeet, jotta toimeen saattoi ryhtyä. Mallaspullassa ei suotta hätiköidä kokeilujen suhteen, vaan fundeerataan ensin kunnolla.

Leivokset onnistuivat yli odotusten ja jopa silloin tällöin olutkriittinen Pullakin popsi näitä ilossa suin. Stout leikkasi kuppikakuissa usein hieman liian vahvasti esiintyvää makeutta juuri sopivasti ja toi mukavan, mutta ei liian vahvan makulisän tuotokseen mukaan. Näitä tullaan kyllä tekemään useammankin kerran!

Kinuskiset stout-kuppikakut

12 kpl

Muffinssit

2 dl stouttia (me käytimme Murphy'sia, mutta mikä vaan stout, jossa on riittävästi suklaisuutta ja kahvisuutta kelpaa)

115 g jauhoja

165 g muscovadosokeria

115 g pehmeää voita

2 kananmunaa

50 g kaakaota

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

Kinuski

2 dl kuohukermaa

1 dl fariinisokeria

1 dl muscovadosokeria

Kuorrutus

200 g tuorejuustoa

2 dl vispikermaa

1 rkl vaniljakreemijauhetta

1 dl kinuskia

2 rkl stouttia

Vatkaa pehmeä voi ja muscovadosokeri. Lisää kananmunat yksitellen voi-muscovadovaahtoon hyvin sekoittaen.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoja siivilän läpi vähän kerrallaan vaahtoon vuorotellen oluen kanssa. Vatkaa, kunnes taikinan koostumus on sileä ja pinta kiiltävä.

Laita muffinssipellin koloihin paperivuoat tai voitele kolot hyvin. Jaa taikina vuokiin ja paista uunissa 180 asteessa noin 25 minuuttia. Testaa paiston jälkeen kypsyys hammastikulla ja anna jäähtyä rauhassa.

Valmista kinuski. Sekoita kattilassa sokerit ja kerma ja anna seoksen kiehua välillä sekoittaen noin 15 minuuttia. Kinuski on valmis, kun sen tippa ei hajoa tiputettaessa kylmään veteen. Anna kinuskin jäähtyä hetki.

Tee muffinsseihin pikkulusikalla kaiverrus ja lusikoi kinuskia koloihin. Muista kuitenkin säästää desi kinuskia kuorrutusta varten.

Valmista kuorrutus. Vatkaa vispikerma ja vaniljakreemijauhe kovaksi vaahdoksi. Lisää tuorejuusto, kinuski ja stout ja sekoita vielä. Siirrä seos pursotinpussiin ja pursota kaunis koristelu kuppikakun päälle.

Voit vielä toki koristella tuotokset oman tyylin mukaan.

- Mallas

Mallaspulla matkailee: Itä-Aasian oluet

Koska Kiina ja Hongkong eivät ole mitään oluen luvattuja maita (juu, yksi maailman suurimmista panimoista on kyllä Kiinassa, mutta valikoima ja per henkeä kohti kulutus ovat varsin suppeita ja kuten alla olevassa kuvassa näkyy, olutta jopa mainostetaan länsimaisilla ihmisillä), tämänkertainen tuote-esittely käsittelee laajempaa kokonaisuutta, nimittäin Hongkongin, Kiinan, Japanin ja Korean perinteisimpiä oluita sen mukaan, mitä niitä nyt sattui lähikaupoista löytymään. Sen voin kuitenkin jo heti alkuun kertoa, että pienpanimobuumi ei ole kovin suurella voimalla saavuttanut Hongkongia. Eihän tänne toki helpolla saakaan panimoa pykättyä, kun maa on kohtalaisen kallista. Tästä johtuen monien tavallisten kauppojen ja kioskien hyllyiltä löytyy lähes ainoastaan suurten panimoiden tuotteita höystettyinä muutamilla eurooppalaisilla pienemmillä panimoilla. Pitkän penkomisen jälkeen kuitenkin löytyi oikea kauppa, josta myös paikalliset pienpanimotuotteet löytyivät.

Hongkong

Pitkään niitä piti kaivaa, mutta lopulta löytyivät Citysuperista - nimittäin Hongkongin omat (kaupasta löytyvät) pienpanimo-oluet (RateBeer kyllä löytää kaupungista pienpanimotuotteita useitakin ja Stanleyssa tuli jo aikoinaan maisteltua Moonzenin Thundergod Pale alea). Citysuper on muuten verraton kauppa: löytyy kaikkea, mitä ihminen voi kuvitellakaan, joskin hieman kovalla hinnalla. Kaikkiaan löytyi kahden eri panimon tuotteita: Hong Kong Beer Co. on ilmeisesti Hongkongin vanhin pienpanimo, joka nettisivujen mukaan tuottaa kuutta erilaista olutta (pirskules, löysin vain viisi): Golden ale, Pearl River White Ale, Amber Ale, Pale Ale, IPA ja Stout. Toisena taas Gweilo Beer, joka tuottaa kahta juomaa, Pale Alea ja IPAa. Vinkeäksi tilanteen tekee se, että pullojen mukaan molemmat panimot toimivat samassa osoitteessa Chai Wanissa. Ilmeisesti jonkin verran yhteistoimintaa siis on panimoiden välillä tai toinen tekee lainakamoilla omat oluensa.

Hong Kong Beer, Amber Ale

Koko panimon lippulaivaolut kantaa myös panimon nimeä (ja on siten myös sarjan mielikuvituksettomimmin nimetty olut). Jos pullossa ei lukisi amber ale, niin sokkotestissä olisin kyllä laittanut tämän pale aleksi; sen verran kuitenkin humala tuoksuu ja maistuu. Hyvin tasapainoinen ja helposti juotava tuote.

Hong Kong Beer, Dragon’s Back

Tottahan toki kaupungin komeimmalle vaellusreitillekin pitää oma oluensa omistaa. Tällä kertaa se on 5.3% pale ale, joka on pykälän verran edellä mainittua amber alea humalaisempi (kuten toki pitääkin olla), hieman sitruksinen ja hieman katkerakin.

Hong Kong Beer, Big Wave Bay

IPA, jossa maistuu sitrus ja humala (tosin ei kovin vahvasti). Jälkimaku häipyy hyvinkin nopsaan. Ei mikään ylikiinnostava kokemus.

Hong Kong Beer, Gambler’s Gold

Helpohkosti juotava golden ale, jossa maistuu hienokseltaan humala.

Hong Kong Beer, White Pearl

Ei omia suosikkejani vaaleista oluista. Menee varmaan kuumana kesäpäivänä, mutta parempiakin vaihtoehtoja löytyy.

Gweilo, IPA

Gweilo tarkoittaa kantoniksi hieman samaa kuin gaijin japaniksi eli sillä tarkoitetaan ulkomaalaisia ja sanalla on pieni negatiivinen vivahdus. Olut itsessään on hyvin hedelmäinen, mutta IPAksi humala maistuu yllättävänkin miedosti. 

Gweilo, pale ale

Gweilon pale ale on hedelmäinen, ei liian katkera ja humaloinniltaan varsin miellyttävä. Jälkimaku häipyy varsin nopeasti. Voisin kuitenkin harkita ostavani uudestaankin.

Hongkongin omat oluet eivät toki rajoitu vain yllämainittuihin, mutta muita pienpanimotuotteita ei liiemmin sattunut silmiin paikallisista kaupoista. Ravintoloista niitä tosin saattoi löytää ja, kuten jo mainitsin, esimerkiksi Stanleystä löytyi Moonzen Breweryn Thunder God Pale ale, joka pääsi jopa hieman yllättämään hedelmäisellä humalansa määrällä.

Mongkokista taas löytyi seuraava kattaus, joka piti hyvin yllä Hongkongin mainetta kalliina olutpaikkana. Jokaisella pullolla hintaa n. 10€ plus tippi. Jätin tällä kertaa väliin, mutta tulipahan kuva otettua.

Kiina

Tsingtao Stout

Aloitetaan siitä kaikkein tunnetuimmasta, jota voi jopa Suomesta löytää (jostain kumman syystä) eli Tsingtaosta. Tämä Kiinan karhu & karjala & olvi & lappari hallitsee paikallisia markkinoita. En halunnut ottaa aivan sitä kaikkein perinteisintä versiota hyppysiini, joten mukaan tarttui Tsingtaon stout. 7.5% paikallista olutosaamista maistuu hieman kahviselta ja maltaiselta. Kyllä tätä ihan rehellisenä stouttina voi pitää ja kiva huomata, että Kiinassakin tehdään jotain muuta kuin lageria.

Tsingtao Draft

Toisena päivänä kaupasta tarttui mukaan Tsingtao Draft. Vaalea, 4.7% lager, joka ei ole hinnalla pilattu (640 ml pullo maksoi hieman alle euron). Hintaa en tosin ihmettele, koska maku ei ole kovin kummoinen. Menee vaaleiden lagereiden heikompaan puoliskoon, mutta kai tätäkin joku halvan hinnan takia juo. Raikkaita, vaaleita lagereita löytyy kyllä paremman makuisinakin. Älä osta -suositus siis tälle.

Yanjung Beer

Pekingin seudulta kajahtaa Yanjing Breweryn 4.5% vaalea, kevyt lager, jonka valmistuksessa, maanosalle tutulla tyylillä, on käytetty myös riisiä. Odotukseni eivät olleet kovinkaan korkealla napatessani pullollisen tuotetta kaupan hyllyltä, mutta olin jopa hieman yllättynyt, että maku ei ollutkaan niin huono kuin pelkäsin. Tarkemmin sanottuna makua ei tuotteessa edes ollut (jos pitäisi se verrokki löytää, niin Budweiser menee aika lähelle), mutta ehkä se tässä tapauksessa on vain positiivinen asia. Kyllä tämä varmaan toimii kuumana kesäpäivänä.

Kingway

Snow Breweries Shenzenistä, Hongkongin kupeesta, tuottaa Kingwayta, joka lupsakkaasti ilmoittaa alkoholiprosenttinsa olevan suurempi tai yhtä kuin 4. Vastaavanlaisia jokamiesluokan lagereita löytyy joka maasta, joten näissä ei liiemmin hienosteluja tarvitse miettiä. Jotain kertoo jo se, että tämä todennäköisesti on myös kaupan halvin olut, noin 3.9 HKD (1€ = noin 8.55 HKD). Kingway toimiikin hyvin pitkälti kuin suomalainen olympiaurheilija: kun ei ole isot odotukset, niin ei tule isoja pettymyksiäkään.

Japani

Orion Draft beer

Okinawalta saapuu Orion. En ollut ennen tätä reissua Orionia mistään bongannut, mutta nyt sattui kyseinen olut silmiini lähikaupassa. Vaalea, hieman kuiva, miedolla maulla varustettu 5% lager. Tästä ei oikeastaan ole sen isommin kerrottavaa. Sopii varmasti lämpimään päivään ja sushin kanssa.

Sapporo

Löytyihän sitä täältäkin lopulta, nimittäin Sapporoa. Tähän mennessä paras itä-aasialaisista lagereista, joita olen maistanut. Maku on pehmeämpi kuin muissa tähän mennessä vastaantulleissa. Jos siis pitäisi jokin lager täällä tavatuista valita, kyllä se olisi tämä.

Kitachino Nest

Täysin uutena tuttavuutena minulle kaupasta sattui löytymään japanilaisen Kiuchi Breweryn 7% punariisiolut, Kitachino Nest Redrice Ale. Aasiassa on aikaisemminkin tullut törmättyä riisistä valmistettuihin oluisiin (tai kyllä sitä Sveitsissäkin sellaista löytyi), mutta punariisin käyttöä en ole tavannut tätä ennen. Enhän minä edes tiennyt, että koko riisilajiketta on edes olemassa. On myös mukava tavata muuallakin kuin Euroopassa ja USA:ssa tehtyjä aleja täälläkin päin maailmaa. Olut itse on belgityyppinen ja jälkimaultaan kuiva. Kyllä sen värinsä perusteella punaolueksi tunnistaa. Makukin on ihan kohtalainen, vaikka myönnän, että parempiakin punaoluita olen maistanut. Kannattaa kuitenkin testata, mikäli kyseisen pullon kaupasta joskus bongaatte.

Asahi dry

Japanin myydyin olut. Sen makuinenkin. Eli ei mitään yllättävää tai erityisen mielenkiintoista, mutta ihan juotavaa. Hieman petyin tuohon dry-sanaa. Ei näkynyt paljoakaan lopulta.

Kirin Ichiban (tjsp)

Japanista jälleen. Peruslager. Ei yllä Sapporon tasolle, mutta Asahin kanssa samaa kastia.

Ginga Kogen Beer (Silver bottle)

Tyylikäs pullo nostatti odotuksia kaupan hyllyllä (tosin Bud lightillakin oli joskus jokin Platinum editio, jossa pullo oli komea, mutta sisältä taattua kerranjuotua), mutta hinta ei ollut mikään ylisuuri, joten hieman jännittyneenä aukaisin tämän. Suodattamaton, vaalea, viisiprosenttinen on varsin perinteinen vehnäolut (mitä en tosin heikon japanini takia pullosta ymmärtänyt). Testaamisen arvoinen.

The Karuizawa Beer Asama Meisui Dark

Uusi japanilainen tuttavuus löytyi lähikaupasta mukavasti 50 prosentin alennuksella, joten eihän sitä voinut jättää yksinään hyllylle kyhjöttämään. Tarjolla olisi ollut sekä vaaleaa että tummaa versiota, mutta koska tummaa olutta täällä ei isommin suosita, niin piti napata sellainen mukaan. Tämä 5%, meripihkanvärinen (ei tätä nyt oikein hyvälläkään tahdolla voi sanoa tummaksi) lager on oikeastaan mukavan makea ja pehmeä juotava. Ei ollenkaan huono vaihtoehto.

Echigo Premium Red Ale

Japanin ensimmäisen pienpanimon, Echigon, 5.5% red ale löytyi myös Citysuperin hyllystä. Echigon tuote todellakin näyttää ja maistuu punaoluelta ja omaa monia kollegoitaan vähemmän katkeraa jälkimakua. Kohtuullinen valinta siis.

Korea

En ollut moneen vuoteen maistanut korealaisia oluita. Viimeksi varmaan noin kahdeksan vuotta sitten. Sen verran kuitenkin muistan, että maassa oli kaksi merkkiä, jotka dominoivat kauppojen hyllyjä ja baarien hanoja: Cass ja Hite. Paljoa ei tuotteilla ollut eroja eikä kumpikaan jättänyt pysyvää wau-efektiä mieleeni (eikä onneksi pysyvää traumaakaan). Lähikaupasta löytyi tällä kertaa Hiten pale lager, jonka etikettiin oli ängetty sen verran monta sanaa, että se tuli napattua mukaan. En itse ihan hirmuisen ”palena” olutta pitänyt (ainakin jos pale aleihin vertaa), mutta kyllä siinä hienoista kuivuutta oli kuitenkin havaittavissa. Positiivista siis, että Koreassa on yritetty ottaa pientä eroa täyteen valtavirtaan (vaikkakin valtavirtabrändin alaisuudessa), mutta ei tätäkään varmaan tule toista kertaa ostoksieni joukosta löytymään.

Singapore

Pitihän sitä yksi Singaporen ylpeys, Tiger, napata myös mukaan. Takuuvarmaa tavaraa, vaikkei suuria säväyksiä aiheutakaan. Oikein pätevä lager kyseessä ja kuuluu perinteisiin aasialaisiin oluisiin.

- Mallas

Mallaspulla matkailee: Santorinin oluet

Vilkaistaanpas pikaisesti läpi kreikkalaisten oluiden valikoimaa. Taaskaan analyysimme ei ulotu kevätkukkasmangomelonitervasavuhunaja-tasolle, vaan pysyy asteen verran karkeammalla levelillä esitellen lähinnä valikoimaa, jota kaupasta ja ravintoloista voi kysellä. 

Kreikka kuuluu aina kesäisin varsin lämpimään alueeseen, minkä huomaa paikallisesta olutkulttuurista. Paikallisista oluista kauppojen ja ravintoloiden valikoimaa dominoivat varsin järeällä otteella Mythos, Fix ja Alfa ja muutamat näiden sukulaiset (esim. Aegean). Koska näistä tavattavat yksilöt ovat yleensä hyvin kevyitä, vaaleita lagereita (jotka kyllä maistuvat kuumina päivinä oikein hyvin, ei siis sikäli valittamista) ja täten ehkä hieman tylsiä (poikkeuksena mainittakoon Fix:n Dark), vilkaistaan nämä vain pikaisesti läpi. Ovat varmaan hieman jokaiselle Kreikan-kävijälle varsin tuttuja otuksia.

Kyseinen Mythos tavattiin Oiassa, jossa se vietti hieman pilvistä, rauhaisaa torstaiaamuaan ihaillen kalderaa jääkylmästä tuopista.

Tämä Alfa (miksihän se koko Alfa on pitänyt kirjoittaa kreikkalaisilla kirjaimilla, kun sitä varten on ihan oma kirjainkin?) taas ihaili Oiaa kahvilasta käsin pakoillen keskipäivän aurinkoa.

Kuvassa oleva vehnä-Alfa lötkötteli yhdessä Kamarin rantaväylän ravintoloista.

Tarinoidaan hieman enemmän kahdesta muusta Kreikkaan ja erityisesti Santoriniin liittyvästä olutbrändistä: Donkeysta ja Volkanista.

Santorini Brewing Company on Santorinilla toimiva, vuonna 2011 aloittanut pienpanimo, joka tuottaa kolmea Donkey-olutta (Yellow donkey (tarkoitettu nautittavaksi hieman mihin tahansa aikaan päivästä), Red donkey (tarkoitettu juotavaksi ruuan kanssa) ja Crazy donkey (joka on hieman vanhvempi IPA)). Erikoiserinä panimo on valmistanut myös jouluksi Xmas donkey'ta ja kesäksi White donkey'ta, mutta näitä tutkimusryhmämme ei päässyt tällä kertaa tapaamaan. 

Itse panimo sijaitsee siis Santorinilla, muutaman kilometrin päässä Kamarista ja sinne pääsee vierailemaan ilmaiseksi ma–la klo 12–17. Paikan päällä pääsee näkemään pienpanimon laitteistoa, maistelemaan panimon tuotteita ja ostamaan myös oluita, joita ei muutoin ole tarjolla kovinkaan monessa kaupassa, vaan lähinnä ravintoloissa ja baareissa (bongasimme muutamia pulloja Firassa paikallisesta viinikaupasta, mutta hinnat olivatkin lähes tuplat panimon hintoihin verrattuna). 

Tyypillisen pienpanimon tapaan Santorini Brewing Companylla on positiivisena ongelmana vaikeuksia saada tyydytettyä ihmisten juomahimoja, ja kysyntä on paljon suurempaa kuin mitä he pystyvät tällä hetkellä tuottamaan.

Mainittakoon, että paikalliset ravintoloitsijat eivät välttämättä täysin arvosta Donkeyn Pale ale -tyyppisiä oluita kovinkaan korkealle. Ensimmäinen ravintola, jossa sitä tilasin, ilmoitti, ettei se ole kunnollista tavaraa (”Luuletko, että osaamme muka tehdä täällä kunnon oluita?” kuului suora käännös ravintolan omistajan sanoista), ja toinenkaan ei oikein suostunut sitä suosittelemaan. Lagerkulttuuri elää siis vahvasti Santorinillakin. Itse juomat olivat kuitenkin aivan perinteisiä Pale aleja (Crazyn tapauksessa IPAa), joten kyllä niihinkin kannattaa tutustua, jos paikalliset oluet alkavat tökkimään ja haluat pysyä erossa ulkomaalaisista vaihtoehdoista. 

Toinen Santorinin panimo, Volkan, on kooltaan sen verran suuri, että se saa tuotteitaan myös kauppoihin, ja lähimarketin hyllyltä tarttui mukaan sekä Santorini Blonde Pilsner -, Black Wheat Lager - (joka oli ehkä hieman tavallista tummaa lageria makeampaa) että Wheat (eli perinteinen vehnäolut) -pullot, jotka kaikki olivat oikein mukavia tuttavuuksia. 

Volkan on Santorinin ensimmäinen panimo ja käyttää oluidensa maistamiseen paikallisia raaka-aineita, joista korostuvat erityisesti hunaja ja sukaattisitruuna. Lisäksi paikallisena erikoisuutena, koska Santorinin vesi itsessään ei ole suoraan juotavaksi (tai ainakaan oluelle) kelpaavaa, Volkan suodattaa käyttämänsä veden laavakivestä tehdyn erikoissuodattimen avulla. Yhteiskuntavastuunsa sekä Kreikan velkakriisin tunnustavana panimona Volkan myös lahjoittaa puolet tuotoistaan Kreikan valtion velkojen hoitoon. Mallaspulla kannustaakin lukijoitaan tukemaan Kreikkaa tutustumalla Volkaniin ja mielellään jakamaan sanaa hyvästä asiasta ja maukkaasta oluesta myös eteenpäin.

- Mallas

Broileri-chorizo-olutpiirakka

Jääkaappiimme oli jäänyt jonkinmoinen palanen chorizo-makkaraa paellan jäljiltä ja sen viimeinen käyttöpäivä alkoi lähestyä uhkaavasti. Hieman kuin tilauksesta Helsingin Sanomien Ruokatorstaissa oli reseptinä Muhkea broileri-chorizoquiche, joka herätti kiinnostukseni. Halusin kuitenkin lisätä reseptiin oman pienen twistin ja päädyin lopulta tekemään quichen sijaan hieman terveellisemmän olutpiirakan. 

Käyttämäni pohjataikina mukaili Kinuskileipomo Polan reseptiä, jota fiksasin omilla, hitusen terveellisemmillä jauhovalinnoilla. Olut teki pohjasta mukavan täyteläisen, mutta ei maistunut siinä liiemmin. Piirakkaa voi siis hyvin tarjota myös niille, jotka eivät oluesta välitä (lue: Pullalle).

Broileri-chorizo-olutpiirakka

Pohja:

2 munaa

3 dl olutta (esim. Tumma Velko)

0,5 tl suolaa

1 dl ruisjauhoja

2 dl hiivaleipäjauhoja

1 dl vehnäjauhoja

Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita joukkoon olut ja suola. Lisää jauhot ja sekoita. Voitele uunipelti ja kaada taikina pellille.

Täyte:

150 g chorizomakkaraa viipaleina

250 g broilerin suikaleita

2 sipulia

4 valkosipulikynttä

1,5 dl aurinkokuivattuja tomaatteja 

2 tomaattia viipaleina

1 prk kermaviiliä

150 g juustoraastetta

savupaprikajauhetta, mustapippuria ja oreganoa

Kuullota sipulit ja valkosipulit. Lisää chorizoviipaleet ja anna paistua hetki. Paista erikseen broilerin suikaleet ja mausta esimerkiksi savupaprikalla.

Yhdistä paistetut sipulit, chorizot ja broilerisuikaleet paistinpannulla ja lisää pilkotut aurinkokuivatut tomaatit ja mausteet mukaan. Nosta pannu pois liedeltä, anna jäähtyä hetki ja lisää kermaviili.

Asettele täyte pohjalle tasaisesti ja lisää vielä tomaattiviipaleet sekä juustoraaste. Paista uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia.

- Mallas

Mallaspulla matkailee: Tansanian oluet

Pyrin kuvaamaan tansanialaisia oluita ja siidereitä (tai ainakin sellaisia, joita onnistuin löytämään) niiden luonnollisessa elinympäristössään. Aloittakaamme oluista.

Mainittakoon tässä aluksi pari terveellisyysnäkökulmaa. Paikallisissa, pienemmissä kuppiloissa ihmiset nauttivat oluensa yleensä suoraan pullon suusta lasin sijaan, koska on hyvin todennäköistä, että lasit eivät käy läpi ihan hirmuisen tarkkaa puhdistus- ja sterilointiprosessia aina käyttökertojen välillä. Eli mikäli haluat päästä nauttimaan tunnelmasta paikallisessa kuppilassa, Mallaspulla suosittelee nauttimaan oluen reteesti suoraan pullosta. Paremman tason hotelleissa kyseisestä ongelmasta ei tarvitse välittää, sillä sieltä kyllä löytyvät laitteistot lasien puhdistamiseen. 

Hieman myös jäi sellainen kuva, että oluet olivat varsin pitkälti suunniteltu ulkomaalaisille turisteille, sillä mikäli maan BKT on noin 750 € vuodessa per ihminen ja vettä kannetaan useissa kotitalouksissa kilometrien päästä, ei oluen nauttiminen ole ehkä tarvehierarkiassa vielä saavutettujen tasojen joukossa.

Tansaniassa on kaksi isoa panimoa, Serengeti Breweries Limited ja Tanzania Breweries Limited, joilla molemmilla on valikoimissaan 3-4 perustuotetta, joista muutamat, tai hyvässä tapauksessa kaikki, löytyvät paikallisten hotellien anniskelualueilta. 

Hieman kaikki paikalliset oluet olivat kuin samasta puusta veistettyjä vaaleita, kevyitä lagereita. Tansanian oluttilanne muistuttaa siis hyvin pitkälti Suomea ennen pienpanimoiden markkinoille tuloa ja tarjonnan laadun levenemistä. Itse oluet eivät niinkään olleet täysin suomalaisiin lagereihin verrattavia, vaan vielä asteen verran kevyempiä ja helposti kulautettavia, mikä on varsin tuttua lämpimien maiden oluille. Lähinnä paikallisista oluista tuli mieleen kreikkalainen Mythos, joka kyllä virvoitti mieltä ja kehoa omalla raikkaalla olemuksellaan viimeksi Kreetalla vierailtuani. 

Kuten seuraavasta huomaa, lokaalit öölit on brändätty varsin voimakkaasti tukemaan paikallisia nähtävyyksiä. Tässä lähinnä pyritään tuomaan esille paikalta löytyvät tavanomaiset oluet, ei niinkään keskittymään siihen, että mikä on varsinaisesti virallisesti Tansaniassa kehitettyä mallasjuomaa ja mikä taas tullut esimerkiksi Keniasta.

Kilimanjaro

Kevyin (4.5 %) ja yleisin olut, mitä tutkimusryhmämme löysi, oli nimeltään Kilimanjaro. Tämä, ”If you cannot climb it, drink it ”-mainoslausetta käyttänyt olut (tosin en ollut varma tarkoittiko tuo lause olutta vai saman nimistä pullotettua vettä), löytyi hieman jokaisesta hotellistamme ja oli juurikin niin kepoista kun miltä se näyttää. Olutta tavataankin siis yleisesti ainakin Tansanian suurissa asutuskeskuksissa ja se toimii varsin näppärästi kuumana kuivankauden hellepäivänä. Kuvaan napattu yksilö pyydystettiin Sansibarilla.

Safari

Kaikkein väkevin olut (5.5 %), mitä kamera onnistui tähtäimeensä nappaamaan, kantoi nimeä Safari (joskus on hyvä tarkistaa, että millä matkalla sitä tällä hetkellä olikaan) ja se omasi hieman enemmän luonnetta kuin Kilimanjaro (tai muut vaihtoehdot). Tämä kyseinen yksilö huomattiin käyskentelemässä Ngorongoron kraaterin reunalla.

Serengeti

Yhdessä edellä mainitun kaksikon kanssa, kolmas tärkeä ja yleensä tavattu olut oli Serengeti (4.8 %). Miellyttävä maku sijoittui Kilimanjaron ja Safarin väliin ja lopulta tämä olikin se tuote, jota silloin tällöin maistelin altaan reunalla. Kuvassa esiintynyt yksilö paikannettiin taukopaikalla kanssasafaroijan toimesta, tilanteeseen sopivasti, Serengetin kansallispuistossa. Kyseisestä tuotteesta on olemassa myös platinum-versio, joka käyskenteli myös edellisen lähistöllä Serengetissä.

Nämä kolme yllämainittua esiintyivät kaikkein yleisimmin ryhmämme matkalla. Seuraavatkin tosin löytyivät tien varrelta useammastakin paikasta.

Tusker

Yleensä sellaista hieman vanhemman polven norsua, jonka syöksyhampaat ovat saavuttaneet hyvinkin kunnioittavan pituuden (tosin kuskimme mainitsi, että syöksyhampaiden pituus ei riipu lopulta niinkään iästä, vaan ennemminkin geeneistä ja kulutuksesta) kutsutaan tuskeriksi. Tämän innoittaman markkinoilta löytyi myös Tusker-nimistä olutta. Internetin mukaan kyseinen olut olisi alun perin kotoisin Keniasta, mutta koska sillä oli kuitenkin paikallinen valmistaja, voimme laskea sen hyvillä mielin tansanialaiseksi olueksi. Kuvassa näkyvä Tusker tavattiin harhailemassa Lake Manyaran kansallispuiston lähellä kohoavalla kukkulalla, josta se napattiin parempaan talteen.

Ndovu

Ndovu oli jo jonkin verran harvinaisempi ilmestys, mutta lopulta onnistuimme nappaamaan kuvan myös kyseisestä yksilöstä, missäs muuallakaan kuin Serengetin kansallispuistossa, jossa Ndovu vaelteli ylpeänä muiden kaltaistensa joukossa. 

Hyvä, kesäinen peruslager. Ndovusta pitää myös mainita harmittava kohtaaminen, kun jo reissun lopun lähestyessä huomasin kaukaisuudessa, Sansibarin lentokentän ylihintaisen baarin kylmäkaapissa Ndovu light -oluen, mutta johtuen likviditeetti- ja aikapuutteesta en saanut kyseistä tuotetta kuvattua. Toivottavasti muut ryhmät onnistuvat asian kanssa minua paremmin.

Castle

Castle oli viimeinen tuttavuus, jonka onnistuin vangitsemaan kameraani. Tämä kyseinen yksilö löytyi Ngorongoron kraaterin lähistöllä sijaitsevasta Karatun kaupungista, jossa se kaikessa rauhassa nautiskeli iltapäivän auringosta. Makunsa puolesta Castle ei liiemmin poikennut edellä mainituista, joten sitä voikin käyttää varsin hyvin niiden substituuttina.

Onnistuin myös nappaamaan kuvan kyseisen olennon läheisestä sukulaisesta, Castle Litesta, Sansibar townissa. Siellä se köllötteli paikallisen hotellin terassilla ihaillen Intian valtamerta.

Tansanian siiderit

Siidereiden osuus jäi tutkimusmatkailijoiltamme tällä kertaa hieman vähäisemmäksi, ehkä osittain sen takia, että niitä ei tietoisesti etsittykään, vaan silloin tällöin vaan napattiin veden tai oluen sijaisena matkaan.

Savanna dry

Piti mennä viimeiseen kansallispuistoon asti, jotta löysimme ensimmäisen siiderimme. Savanna dry yritti piilotella Kilimanjaro-oluiden joukossa, mutta onnistuin lopulta nappaamaan kuvan kyseisestä olennosta. Tämä yksilö siis löytyi Tarangiren kansallispuistosta vilkuilemassa kaikessa rauhassa eläinten juontipaikkaa. Tämä kuiva, omenainen siideri, oli aivan kelpo tavaraa, mutta pienenä miinuksena pidin lasiini lentäneitä paria kärpästä, jotka piti lopulta aina onkia kuiville.

Redd’s

Saavuttuamme Sansibariin (tai siis sille pääsaarelle), pyysimme bussikuskiamme kiikuttamaan meidät ensimmäisenä pienelle shoppailureissulle. Paikallisesta Alkosta löytyi siideri, josta olin aikaisemmin nähnyt vain mainoksia. Olimme Redd’sin territoriolla. Lopullinen tutustuminen kyseiseen juomaan tapahtuikin lomaresortissamme, varsin kivassa ympäristössä. Tämä hyvin hedelmäinen juoma oli myös varsin kelpo tavaraa ja voinkin suositella sitä makeiden siidereiden ystäville.

- Mallas