Mallaspulla maistelee: Kahvila Ekbergin brunssi

Helsingin-kesäreissumme ainoa etukäteen varattu käyntikohde oli sunnuntaibrunssi kahvila Ekbergissä. Klassikkokahvila Bulevardilla oli entuudestaan meille korkkaamaton ja odotimme näkevämme arvokkaita, suomenruotsalaisia rouvia aleksanterinleivokset edessään.

Brunssi on viikonloppuisin tarjolla riittävän pitkään, aina klo 13.30 asti. Hintaero arkiaamujen aamiaisella ja viikonloppubrunssilla on jonkinmoinen: arkisin hinta on 11,50 € ja lauantaisin sekä sunnuntaisin 17,90 €. Tarjonta ainakin nettisivujen mukaan on aika lailla sama jokaisena viikonpäivänä, joten myöhään nukkumisesta ja vapaapäivästä saa pulittaa luonnollisesti extraa.

Tarjolla oli ensi alkuun aamiaismainen valikoima leipää, leikkeleitä, vihanneksia, juustoja, nakkeja, savulohta, pastasalaattia, jogurttia, mysliä ja hedelmäsalaattia. Lämpimältä puolelta löytyi lisäksi uunimunakasta, punajuuria sekä kinkkupiirakkaa, joka oli tosin jo jäähtynyt lähes kylmäksi, mutta maistui Maltaalle kahden palan verran. Perushyvä valikoima, joka ei kuitenkaan suuremmin säväyttänyt – lukuun ottamatta munakasta, joka oli todella herkullista, mehevää ja kuohkeaa.

Puuro-osastolla oli saatavilla luksusta joulufanille: pitkään haudutettua riisipuuroa! Seuraksi sai kanelisokeria sekä hilloa. Mehuina tarjolla oli hyvää omenamehua sekä perusappelsiinimehua.

Suurin pettymys oli leipävalikoima. Ekberg mainostaa nettisivuillaan käsinleivottuja, oman talon leipiä, mutta meidän saamistamme kuivahtaneista, mitättömistä viipaleista oli herkullisuus kaukana. Siemensämpylä maistui pakastimesta otetulta eikä muissakaan tuotteissa ollut tippaakaan kehumista.

Croissant sen sijaan oli parhaita koskaan saamiamme. Iso, rasvaa tihkuva ja erittäin murenevainen herkku, joka syötiin niin nopeasti, että kuvakin jäi ottamatta.

Makeiden jälkiruokaherkkujen kohdalla odotuksemme olivat korkealla, onhan Ekberg tunnettu hienoista konditoriatuotteistaan. Pettymys olikin iso, kun pöydästä löytyi vain yhdensorttista kakkua. Suklaamoussekakku oli toki täyteläistä ja hyvää, mutta leivosvitriiniä katsellessa tuli silti haave maistella useampia tuotteita. 

Kun mahat oli jo vedetty äärimmilleen, pöytään ilmaantui mustikkainen hyydykekakku, jota Mallas jaksoi kuitenkin maistella palasen. Jospa jälkiruokapöytään voisi tuoda pieniä maistiaispaloja erilaisista leivoksista ja kakuista, joita konditoria kuitenkin valmistaa päivittäin?

Men hur gick det med de svenskspråkiga damer? Tilanne oli jo huolestuttava, sillä joka puolelta kuului pelkkää suomea. Mutta juuri ennen poislähtöämme Mallas sai siirtää tuolin vanhan rouvan tieltä ja sai vastaukseksi "Oj tack!". Päivämme pelastui!

Kokonaisuutena brunssi oli hyvä suoritus, jossa parhaita kohtia olivat croissant, uunimunakas, riisipuuro sekä kakku. Onnettomat leivät, jälkiruokapuolen vähäisyys sekä valikoiman yllätyksettömyys vievät pisteitä alaspäin.

- Pulla ja Mallas

Mallaspulla maistelee: Ravintola Ȏnam, Helsinki

Vietnamilainen nuudelikeitto pho ei jätä meitä rauhaan! Hongkongissa herkuttelimme sillä useampaan kertaan, mutta kotikulmiltamme sitä ei löydy. Aikeissa on ollut ottaa haltuun se itse keittämällä, mutta häränhäntineen ja viiden tunnin haudutteluineen siihen ei ole löytynyt sopivaa hetkeä.

Kun lähdimme kesäretkelle Helsinkiin, ensimmäinen pit stoppimme oli kauppakeskus Forumin alakerrassa, jonne kesäkuussa avattiin uusi vietnamilainen ravintola Ȏnam. Perheravintola lupaa tarjota aitoa vietnamilaista, perinneresepteistä kokattuna, mikä nosti odotuksemme korkealle. Voisiko täältä saada sitä oikeaa pho:ta eikä nettiresepteissä ehdoteltua liemikuutioista valmistettua huttua?

Vietnamin-kävijä Mallas pisti tyytyväisenä merkille ravintolan ulkoasun sisäänastuessamme; paikka vaikutti tyypilliseltä vietnamilaiselta katukuppilalta, tosin siistimmältä. Värikkyyttä riitti penkeistä lamppuihin aasialaiseen tyyliin.

Olimme paikalla lounasaikaan, jolloin listalta löytyi paria erilaista pho-keittoa, häränliha-nuudelikeittoa sekä kevätrullia yhdellä tavalla. Tilaus tehtiin kassalla ja valitsimme yhden kana-phon, häränlihakeiton sekä jaettavaksi kevätrullat.

Ja kyllä: pho oli juuri sellaista kuin pitikin! Ryystimme täyteläistä lientä antaumuksella puikkoja ja lusikkaa apuna käyttäen. Liemi oli täynnä makua tähtianiksesta, kanelitangosta, neilikasta, korianterista, inkivääristä... lukemattomia aineksia, joista sukeutui tuhti liemi. Annoksesta löytyi kanan lisäksi paksua riisinuudelia, kevätsipulia sekä korianteria. Vaikka annos oli ruokaisa, siitä ei kuitenkaan jäänyt millään tavoin ähky olo. Tosin kaikkia nuudeleita en ole millään pho-kerralla vielä saanut syötyä, sillä niitä on aasialaiseen tyyliin lähes 80 prosenttia koko annoksesta.

Maltaan häränliha-nuudelikeitto oli samantyyppinen, mutta liemi selvästi erimakuinen. Tulisuutta löytyi pho:ta enemmän, samoin nuudelit olivat ohuempaa sorttia. Kykymme eivät riitä analysoimaan makuvivahde-eroja tämän enempää; sinun täytyy maistaa se itse.

Ohueen riisipaperiin käärityt kevätrullatkin olivat hyvin tehtyjä ja aidonmakuisia. Sisältä löytyi runsaasti korianteria, katkarapua, possua sekä salaattia. Rullat dipattiin paksuun hapanimeläkastikkeeseen. Kenties jatkossa olisi mahdollista saada kevätrullia erilaisilla täytteillä, kuten erikseen lihalla, ravuilla tai pelkillä kasviksilla?

Kiitämme: aitoa, vietnamilaista ruokaa; täyteläistä pho-lientä; makoisia kevätrullia; raikasta ravintolailmettä.

Toivomme parannusta: vielä laajempaan menuvalikoimaan myös lounaalle; erilaisiin kevätrullavaihtoehtoihin.

- Pulla ja Mallas

Mallaspulla maistelee: The Cock, Helsinki

Helsingin reissumme ainoa pöytävarauksellinen ravintolakäyntimme osui ennalta tuntemattomaan The Cockiin. Varausta tai edes paikan valintaa emme tehneet itse, vaan se sisältyi häälahjaksi saamaamme Helsinki Challenge -päivään. Kiva, että joku teki valinnan puolestamme; kokeilemisen arvoisia paikkoja kun löytyy tästä pääkaupungistamme niin paljon, että yksi reissu ei riitä kuin saamaan stressin aikaiseksi.

Kaupunkipyöräilyn, boulderoinnin, graffitien sprayaamisen, runonlausunnan ja Lintseilyn päätteeksi olimme melko naatteja ja tallustimme nälkäisinä kasarmitorin laidalla komeassa kivitalossa sijaitsevaan kukkoravintolaan.

Selvisi, että The Cockin taustalla on sama Richard McCormick, jonka Sandro-ravintoloissa olemme kahdesti käyneet aiemmin (Kalliossa illallisella sekä Eirassa brunssilla). Oli siis lupa odottaa hyvää ruokaa, rentoa tyyliä ja ahdasta ravintolatilaa. Kaksi ensimmäistä pitivät paikkansa, kolmas ei onneksi. Sandrojen tilanahtautta ei täällä ollut samassa mitassa, ja me saimme ravintolan viimeisestä nurkkauksesta jopa oman pikkuloosin, johon muutoin kova puheensorina ei kuulunut niin paljon. Melutaso oli kylläkin aika kova siitä huolimatta: diskomusiikki jumputti ja koska kaikki pehmeä materiaali loisti poissaolollaan, mikään ei ollut vaimentamassa hälyä. Kuulimme kyllä toistemme puheen, samoin melkein joka sanan tarjoilijaltamme, joten ei hätää.

Miljöö oli siis hyvin karu ja pelkistetty, kuten nykyään on trendikästä. Lautaset olivat peltisiä, pöydät samoin, seinillä oli modernia taidetta ja vieressämme ollut ikkunanpoka oli kuvauksellisen vanha!

Saavuimme vartin verran ennen pöytävarausaikaamme, joten istahdimme baarin puolelle odottelemaan. Olimme sen verran ehtineet netistä lukea paikasta, että tiesimme odottaa pelkkää englanninkielistä palvelua. Lupsakka, Jari Sillanpäätä jostain syystä kovasti muistuttanut baarimikko toivotti meidät kuitenkin suomeksi tervetulleiksi ja pyöräytti Pullalle raikkaan makean Piscosourin: perulaista, pontikkaa muistuttavaa piscoa, limeä, munanvalkuaista ja sokeria. 

Baarin ideana on tarjota yksinkertaisia, sesonkiin sopivia drinkkejä itse alusta pitäen tehtynä. Baarimikon leppoisaa työskentelyä oli ilo seurata: ei kiirettä, häsellystä tai showmeininkiä, vaan mukavaa jutustelua ja samalla kauniiden drinkkien valmistamista. Hiukan suolainen oli drinkin hinta, 12 euroa, mutta menköön.

Pöydän saatuamme palvelu muuttui englanniksi, samoin menu löytyi vain englanniksi. Listalta löytyi pastoja, wingsejä, salaatteja, pihviä, aasialaisvaikutteisia kulhoja, flatbreadia, tartaria, ostereita... 

The Cockia on mahdotonta sijoittaa minkään teeman alle, mutta ei se ole tarkoituskaan. Tarjolla on sesongin mukaan vaihtuvaa ruokaa, joka on hyvää ja joista tehtyjä annoksia on kiva jakaa pöytäseurueen kesken. Oikeastaan kaipaisin enemmänkin tällaisia ravintoloita, joissa ei noudateta tiukasti tietyn maan ruokavalikoimaa tai jotain muuta (keinotekoista) rajausta, vaan tarjottaisiin sitä, mitä milloinkin halutaan. Kun tarjonta on korkealuokkaista, se ei muistuta sillisalaattia.

Valitsimme alkuun jaettavaksi kukon siipiä. Wingseihin erikoistunut Mallas antoi korkeat pisteet näille: lihaisia, hyvin kypsennettyjä ja päältä juuri sopivan tahmaisia. Tulisuutta ei ollut lainkaan, ja lisänä ollut wasabimajoneesi korianterin kanssa vei wingsit sopivasti itään päin.

Pakko oli ottaa vielä kuva "mitä tänään söin" -lautasesta. :)

Pullan pääruokavalinta oli Tokyo Bowl, trendikästä kulhoruokaa, jossa kevyesti grillatun lohen seurana oli sushiriisiä, kimchiä, avokadomajoneesia, edamame-ituja ja kaksi viipaletta kaunista, mutta ei minkään makuista watermelon radishia, jolle en löytänyt suomennosta. 

Kaunis annos, jonka aineksia ei tehnyt mieli sekoittaa, vaan maistella kutakin erikseen ja yhdessä. Raikkaita ja selkeitä makuja, ja annoskoko juuri sopiva.

Mallas otti Rotisserie Grilled Chickenin, jotta puolikkaan grillatun kanan kanssa oli tarjolla tahmaista sushiriisiä, kimchiä ja yakiniku-kastiketta. Siis kanaa, riisiä ja kiinankaalia suomeksi sanottuna, mutta hyvin maustettuna enemmän kuin osiensa summa.

Tilaa jäi vielä jälkiruoillekin, jotka normaaliin tapaan jaoimme puoliksi. Pulla ihastui enemmän tiramisuun, joka oli täydellisen kostea; Mallas tykkäsi hitusen enemmän sitruunatortusta, mutta molemmat olivat ihania.

Kiitämme: mielenkiintoista, monipuolista menua; yksinkertaisen hyviä annoksia; rentoa palvelua.

Toivomme parannusta: melutason alentamiseen akustisin keinoin.

- Pulla ja Mallas

Mallaspulla matkailee: Hetkiä kesä-Helsingissä

Kerran kesällä Helsingissä.

Löyly Hernesaaren rannassa on upouusi kohtaamispaikka, sauna, ravintola ja terassi, joka vetää väkeä kuin pipoa. Piipahdimme hetkeksi istumaan aurinkotuoleille ja katselemaan Siljan menoa merellä. 

Jatkoimme matkaa pari sataa metriä eteenpäin Sedu Koskisen luomaan Hernesaaren rantakompleksiin, jossa palmupuiden katveessa sijaitsee lukuisia konttiravintoloita sekä etelänmatkojen tyylistä rantamenoa. Kovin vähän vain oli väkeä, vaikka päivä oli kaunis.

Jalat veivät vastustelematta Soman sushiburritoille, joiden kuvia olimme kuolanneet Instagramissa muutaman kuukauden. Meksikolaisen burriton ja japanilaisen sushin fuusiona syntynyt tuote on jykevä iltapalasetti, joka saa meiltä extrapisteet innovatiivisesta pahvikuoresta, joka jakaa rullan kahtia ja tekee sushiburriton syömisestä paljon siistimpää kuin arvasimme. 

Pidemmän korren veti Flying Porco Rosso ylikypsällä possunniskalla tonkatsukastikkeessa ja sinisillä potuilla; ennakkosuosikki Bandit Alaska hyytyi hitusen mauttomaan loheen.

Kävelimme jalat puhki kahden päivän ajan; kolmantena hyppäsimme kesän uutuuden, kaupunkipyörien selkään. Helsingistä löytyy tätä nykyä 500 keltaista pyörää kaikkien käyttöön ympäri kaupunkia asemoituna. Nappasimme fillarit Mannerheimintieltä ja polkaisimme Sörnäisiin aamukuohuville, jatkoimme Kallion kirjastoon ja illalla kurvailimme Töölöä ristiin rastiin. Käyttö vaatii rekisteröitymisen HSL:n sivuilla, ja sen jälkeen puörä on käytössä numerokoodin kautta. Näppärää! Kuvakin jäi ottamatta, kun huristelimme niin vauhdilla. :)

Ja saimmepa maistaa myös näitä uusia hittipizzoja Pizzariumissa Kluuvin kauppakeskuksessa! 48 tuntia kohotettu taikina, itsetehdyt täytteet, kaunis ulkoasu ja hurjasti valinnanvaraa; ainakin tämä tulinen salamipala oli äärettömän hyvää. Laajenisikohan tämä joskus Jyväskyläänkin?

Stay tuned: perästä seuraa jutut ravintolakokemuksistamme The Cockissa sekä Ȏnamissa.

- Pulla

Mallaspulla maistelee: Sandron Marrakesh Madness -sunnuntaibrunssi

Tammikuinen illallisemme helsinkiläisessä ravintola Sandrossa sai jatkoa heinäkuussa, kun kävimme testaamassa Sandron Eiran pisteen sunnuntaibrunssin. Alun perin Kallioon perustettu pohjois-afrikkalaisia ja Lähi-idän makuja tarjoava ravintola laajeni viime vuoden syksyllä Eiraan osoitteeseen Tehtaankatu 34. Ravintolan brunssi on useasti valittu Helsingin parhaaksi; lauantaisin on tarjolla vegaaniversio ja sunnuntaisin Marrakesh Madness -niminen brunssi hintaan 26,90 €. 

Olimme paikalla hiukan ennen alkamisaikaa klo 10 ja pääsimme nappaamaan kuvat koskemattomista ruokavadeista. Pöytä oli täynnä kasvispainotteisia ruokia emmekä tainneet alkuruokien joukosta bongata yhtään lihaisaa vaihtoehtoa. Eipä se haitannut, sillä kasvikset oli osattu valmistaa hyvin. 

Ruokalista oli kirjoitettu hieman epäselvällä käsialalla, joten silmämääräisesti ja maistelemalla yritimme päätellä, mitä milloinkin söimme. Tarjolla oli erilaisia kuskussalaatteja (mm. punajuurella violetiksi värjättyä), eri kaaleista tehtyjä curryja, marinoituja kasviksia, pastasalaattia, paahdettuja punajuuria & vuohenjuustoa, erilaisia papuja sekä kolmenlaisia tahnoja: hummusta, jugurttityyppistä kastiketta sekä tomaattista soosia. Sivupöydältä sai leikata lämmintä sahramileipää.

Pääruoissa löytyi hyvin perinteistä uunilohi-perunavuokaa, lihapataa sekä kasvispaistosta, joissa afrikkalaiset maut eivät olleet läsnä samalla tavoin kuin alkuruokapöydän tarjottavissa. Keskityimmekin enemmän alkupaloihin, joiden runsaus täytti mahan hyvin. Suosikeiksi nousivat marinoidut kasvikset, leipä sekä eri tahnat. Sen sijaan vihreät pavut maistuivat seurueemme suussa alkuun jopa pilaantuneille, mutta juttelu paikan pomon kanssa paljasti, että kyseessä oli jokin tietty mauste/valmistusmenetelmä, joka teki pavuista niin erikoisen makuisia. Ei siis syytä huoleen.

Juomana sai alkuun lasillisen kuohuviiniä, jota tosin ei meille aamun tohinoissa tajuttu tarjota; huomattuamme laseja muissa pöydissä kävimme kysymässä, kuuluuko kuohuva brunssin hintaan. Kuuluihan se. Tarjolla oli myös erilaisia mehuja. Paikkana ravintola oli hieman pieni, josta seurauksena aiheutui kulkuväylille ahtautta, koska pöydät olivat ihan vieri vieressä. Mietimmekin, että yhtään isokokoisempi ihminen ei siellä mahtuisi edes liikkumaan. Pöytien sommittelussa lieneekin ideana saada vain mahdollisimman moni sisään suosittuun paikkaan, jolloin mukavuudesta ja rauhallisuudesta on jouduttu tinkimään. Musiikki sopi hyvin paikan tunnelmaan, mutta välillä vieressä pauhanneet kaiuttimet hieman häiritsivät keskustelua. 

Jälkiruokapöydässä riitti valinnanvaraa. Oli juustokakkuja (mangoversio oli hieman töksähtävä), kookospiirakoita, pikkuleipiä, rahkaa, suklaakakkua, juustoja sekä tuoreita hedelmiä. Osa kakuista oli merkitty vegaanisiksi, mikä maistui hiukan "normaalia" kakkua erilaisemmalta (lue: muutamia makuja oli menetetty kompromissin takia). Kookospiirakka oli mukavan eksoottista, marjarahka puolestaan arkista tasoa.

Kokonaisuudessaan Sandron brunssi on piristävä poikkeus tavallisiin brunssitarjontoihin eksoottisilla mauillaan ja kasvispainotteisuudellaan. Ainakin meille tällainen makumaailma sopii erittäin hyvin aina sopivin väliajoin.

Kiitämme: kekseliästä ja maistuvaa kasvisruokamaailmaa; lämmintä, keltaista sahramileipää; runsasta jälkiruokapöytää; rentoa tunnelmaa.

Toivomme parannusta: tilan ahtauteen; musiikin äänentasoon; palvelualttiuteen; jälkiruokapöydän herkkujen viimeistellympään makuun.

- Pulla ja Mallas

Mallaspulla maistelee: Ravintola Gaijin

Tänään Mallaspullan oli tarkoitus olla Figaro Winebistron Figaro meets Gaijin -illassa nauttimassa Tomi Björckin herkuista. Muutama muukin oli kuitenkin päättänyt samoin ja jäimme rannalle ruikuttamaan. Pettymystä lievittääkseni kaivoin kamerasta esiin kuvat käynniltämme Helsingin Gaijinissa, jossa maistelimme yhdeksän ruokalajia sisältävän upean Menu Gaijinin. Elämäni paras ravintolakokemus! Jokainen annos oli niin mietitty kokonaisuus ja täynnä erilaisia makuja, että huokailimme vain onnesta niitä maistellessamme.

Itse ravintola oli melko pieni ja pöydät vieri vieressä toisiaan, joten hälinä oli melkoinen. Myös keittiöön oli suora näkymä, ja pääsimme todistamaan myös itse ravintolan omistajan hääräilyä kyökin puolella. Menulista tuotiin paperilla eteemme, mutta aina annoksen pöytään tuotuaan tarjoilija kertoi yksityiskohtaisesti, mitä kukin annos sisälsi. Annoskoko oli hyvin pieni, osa 1-2 suupalan kokoisia. Kova nälkämme tuli kuitenkin sopivasti täytettyä, mutta enemmänkin olisi vatsaan voinut vielä mahtua. Ehkä kuitenkin parempi näin päin. 

Menun aloitti Mussel: vihersimpukka, 'lemon jam' -yuzy dressing, merileväkaviaaria. Tämän jälkeen tuli ihanat, pikkuruiset Pork bunit, joista ei valitettavasti ole kuvaa. Ne sisälsivät possunkylkeä, kimchimajoneesia ja pikkelöityä kurkkua pehmeän leivän sisällä.

Päivän sashimi.

Foie & unagi 'nigiri' eli glaseerattua ankeriasta, ankanmaksaa, 'nori' levää, teriyakiriisiä, maapähkinää.

Dark miso arctic ohar: aka-misomarinoitua nieriää, retikkaa, päärynää, retiisiä, saksanpähkinää, marinoitua mätiä, mustariisi-etikkaliemi. Täydellisesti kypsennetty kala!

Baby back pork ribs: possun ribsejä, soija-mirinkaramellia, togarashia. Anekdoottina kerrottakoon, että dippailimme kaikessa rauhassa ribsejä ensin tuohon etualalla näkyvään sitruunaliemeen ja mietimme hiukan liemen vajavaista makua. Lopulta, kun ribsejä oli pari enää jäljellä, tajusimme, että se kuppi oli tarkoitettu käsien huuhteluun! :D Ei pitäisi laittaa syötäväksi luultuja sitruunanviipaleita hämäämään tottumattomia syöjiä.

Yuzu, apple & truffle scallops: paistettua kampasimpukkaa, omenaa, omenapyreetä, yuzu-tryffeli-dressing, merileväkaviaaria. 

Szechuan beef hot pot: haudutettua häränrintaa, paahdettua sienipyreetä, sieniä, szechuan-lientä, seesamia. Lisukkeena japanilaista riisiä.

Jälkiruokana Carrots & yuzu: valkosuklaacrémeä, yuzu-porkkanasorbettia, marinoitua porkkanaa. 

Kun vierailette Helsingissä (tai vaikka asutte siellä), menkää Gaijiniin, miksei myös muihin Björckin ravintoloihin ja kokekaa itse tuo uskomaton kirjo eri makuja! 

- Pulla