lauantai 16. heinäkuuta 2016

Mallaspulla maistelee: The Cock, Helsinki

Helsingin reissumme ainoa pöytävarauksellinen ravintolakäyntimme osui ennalta tuntemattomaan The Cockiin. Varausta tai edes paikan valintaa emme tehneet itse, vaan se sisältyi häälahjaksi saamaamme Helsinki Challenge -päivään. Kiva, että joku teki valinnan puolestamme; kokeilemisen arvoisia paikkoja kun löytyy tästä pääkaupungistamme niin paljon, että yksi reissu ei riitä kuin saamaan stressin aikaiseksi.



Kaupunkipyöräilyn, boulderoinnin, graffitien sprayaamisen, runonlausunnan ja Lintseilyn päätteeksi olimme melko naatteja ja tallustimme nälkäisinä kasarmitorin laidalla komeassa kivitalossa sijaitsevaan kukkoravintolaan.


Selvisi, että The Cockin taustalla on sama Richard McCormick, jonka Sandro-ravintoloissa olemme kahdesti käyneet aiemmin (Kalliossa illallisella sekä Eirassa brunssilla). Oli siis lupa odottaa hyvää ruokaa, rentoa tyyliä ja ahdasta ravintolatilaa. Kaksi ensimmäistä pitivät paikkansa, kolmas ei onneksi. Sandrojen tilanahtautta ei täällä ollut samassa mitassa, ja me saimme ravintolan viimeisestä nurkkauksesta jopa oman pikkuloosin, johon muutoin kova puheensorina ei kuulunut niin paljon. Melutaso oli kylläkin aika kova siitä huolimatta: diskomusiikki jumputti ja koska kaikki pehmeä materiaali loisti poissaolollaan, mikään ei ollut vaimentamassa hälyä. Kuulimme kyllä toistemme puheen, samoin melkein joka sanan tarjoilijaltamme, joten ei hätää.


Miljöö oli siis hyvin karu ja pelkistetty, kuten nykyään on trendikästä. Lautaset olivat peltisiä, pöydät samoin, seinillä oli modernia taidetta ja vieressämme ollut ikkunanpoka oli kuvauksellisen vanha!


Saavuimme vartin verran ennen pöytävarausaikaamme, joten istahdimme baarin puolelle odottelemaan. Olimme sen verran ehtineet netistä lukea paikasta, että tiesimme odottaa pelkkää englanninkielistä palvelua. Lupsakka, Jari Sillanpäätä jostain syystä kovasti muistuttanut baarimikko toivotti meidät kuitenkin suomeksi tervetulleiksi ja pyöräytti Pullalle raikkaan makean Piscosourin: perulaista, pontikkaa muistuttavaa piscoa, limeä, munanvalkuaista ja sokeria. 


Baarin ideana on tarjota yksinkertaisia, sesonkiin sopivia drinkkejä itse alusta pitäen tehtynä. Baarimikon leppoisaa työskentelyä oli ilo seurata: ei kiirettä, häsellystä tai showmeininkiä, vaan mukavaa jutustelua ja samalla kauniiden drinkkien valmistamista. Hiukan suolainen oli drinkin hinta, 12 euroa, mutta menköön.


Pöydän saatuamme palvelu muuttui englanniksi, samoin menu löytyi vain englanniksi. Listalta löytyi pastoja, wingsejä, salaatteja, pihviä, aasialaisvaikutteisia kulhoja, flatbreadia, tartaria, ostereita... 


The Cockia on mahdotonta sijoittaa minkään teeman alle, mutta ei se ole tarkoituskaan. Tarjolla on sesongin mukaan vaihtuvaa ruokaa, joka on hyvää ja joista tehtyjä annoksia on kiva jakaa pöytäseurueen kesken. Oikeastaan kaipaisin enemmänkin tällaisia ravintoloita, joissa ei noudateta tiukasti tietyn maan ruokavalikoimaa tai jotain muuta (keinotekoista) rajausta, vaan tarjottaisiin sitä, mitä milloinkin halutaan. Kun tarjonta on korkealuokkaista, se ei muistuta sillisalaattia.


Valitsimme alkuun jaettavaksi kukon siipiä. Wingseihin erikoistunut Mallas antoi korkeat pisteet näille: lihaisia, hyvin kypsennettyjä ja päältä juuri sopivan tahmaisia. Tulisuutta ei ollut lainkaan, ja lisänä ollut wasabimajoneesi korianterin kanssa vei wingsit sopivasti itään päin.


Pakko oli ottaa vielä kuva "mitä tänään söin" -lautasesta. :)


Pullan pääruokavalinta oli Tokyo Bowl, trendikästä kulhoruokaa, jossa kevyesti grillatun lohen seurana oli sushiriisiä, kimchiä, avokadomajoneesia, edamame-ituja ja kaksi viipaletta kaunista, mutta ei minkään makuista watermelon radishia, jolle en löytänyt suomennosta. 


Kaunis annos, jonka aineksia ei tehnyt mieli sekoittaa, vaan maistella kutakin erikseen ja yhdessä. Raikkaita ja selkeitä makuja, ja annoskoko juuri sopiva.


Mallas otti Rotisserie Grilled Chickenin, jotta puolikkaan grillatun kanan kanssa oli tarjolla tahmaista sushiriisiä, kimchiä ja yakiniku-kastiketta. Siis kanaa, riisiä ja kiinankaalia suomeksi sanottuna, mutta hyvin maustettuna enemmän kuin osiensa summa.


Tilaa jäi vielä jälkiruoillekin, jotka normaaliin tapaan jaoimme puoliksi. Pulla ihastui enemmän tiramisuun, joka oli täydellisen kostea; Mallas tykkäsi hitusen enemmän sitruunatortusta, mutta molemmat olivat ihania.


Kiitämme: mielenkiintoista, monipuolista menua; yksinkertaisen hyviä annoksia; rentoa palvelua.

Toivomme parannusta: melutason alentamiseen akustisin keinoin.

- Pulla ja Mallas

6 kommenttia:

  1. Olen käynyt tuolla paikassa vain päivällä Hannelen (Kokit ja Potit) kirjan julkkareissa ja olimme baarin puolella. Minusta tuo on vähän hassua, että suomalaiset puhuvat keskenään englantia ravintolassa, eri juttu, jos joku osapuoli ei ole suomenkielinen. Ei se minua haittaa ja kommunikointi onnistuu kyllä englanniksi, mutta silti. :) Siis jos englantia puhutaan vain periaatteen takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä! Jyväskylässä oli jokin aika sitten aussibaari, jossa oli hyvin teennäinen tunnelma tuon englannin pakkopuhumisen takia. En ole ihan varma, oliko Cockin tarjoilija suomenkielinen, joten sinänsä englannin puhuminen oli ok.

      Poista
    2. Mietittiin eilen syömäpaikkaa ennen illan Kesän tapahtumaa, oltaisiin menty sinne Lutakon paikkaan, Le Qulkuriin, mutta sinne ei voi vissiin varata pöytää netissä ja minähän en mielelläni soita minnekään, jollei ole pakko (pöhköä kyllä). Olisin istunut penkilläkin :D Satoi niin paljon, ettei lähdetty käymään siellä. Syötiin sitten Stefan's Steakhousessa, oli ihan kelpoinen maistelumenu! Kurjaa, että oli niin märkä ilta. Ehkä tänään on parempi jo, ajatellen niin Kesää kuin SuomiPoppiakin.

      Poista
    3. Katsoinkin instasta laittamasi Stefan'sin kuvan; täytyy varmaan käydä siellä taas pitkästä aikaa. Qulkuriin ei taida tosiaan nettipöytävarauksia olla, joten kannattaa vaan kävellä sisään. Eilenkin Maltaan siellä käydessä poppien välillä tilaa oli oikein hyvin.

      Poista
  2. Helsingin ravintolatarjonta tuntuu laajenevan kuin sienirihmasto sateella, mutta sehän nyt on vain positiivinen ongelma. Kun vaan olisi enemmän aikaa testata kaikkia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Tällaisena ei-helsinkiläisenä tulee aina hirmuinen valinnanvaikeus, kun pitäisi valita ne pari hassua paikkaa, joihin vierailullaan ehtii. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...