Kesän parhaat vuohenjuustoburgerit

Menneenä keväänä katselimme sivusilmällä television Burgerimiestä. Vaikka miehen touhut ajoittain rasittivat, itse maisemat ja luonnollisesti ne burgerit kiinnostivat meitä. Jännittäviä täyteyhdistelmiä tuli vastaan, ja osa niistä jäi kokeilupankkiimme odottamaan testausta. 

Juhannuksen tullen kaivettiin grilli esiin, ja Mallas tehtaili sellaiset burgerannokset, että parempia saa hakea! Jyväskylän kaikki hampurilaiset ja monet ulkomaiset annokset maistelleina tämä on painava lausahdus, jota ei kannata ohittaa olankohautuksella :) Burgereiden sielu on pinnalta rapea, sisältä punertavan medium naudanjauhelihapihvi. Jotta voit jättää pihvin mediumiksi, varmista, että liha on tuoretta. Puolikypsänä se on myös tirskuvan mehukas. Ja muista myös käyttää tarpeeksi rasvaista jauhelihaa, jotta se ei kuivu. 17 % on hyvä luku, voit tähdätä myös 20 prosenttiin, kun tiirailet pakkauksen rasvaprosenttia.

Tavallisen cheddarin sijaan juustona oli tällä kertaa voimakas vuohenjuusto ja sen parina paholaisenhillo. Tuttu, mutta lyömätön yhdistelmä suolaista, makeaa ja pientä tulisuutta. Burgerimiehen omat hampurilaissämpylät ovat yllättävän laadukasta tavaraa ja niitä löytyy tavallisen ruokakaupan leipäosastolta. Kun muistaa paistaa sämpylöiden pinnat rapeiksi molemmin puolin, ei tarvitse veivata omaa briossitaikinaa.

Ja se pieni jippo, jonka löysimme sarjaa seuraamalla: pieni kasa sipsejä hampurilaisen sisään! Hassu yhdistelmä ensihätään ajateltuna, mutta mikäs siinä: tuo kivaa rapeutta sekä suolaisuutta ja sotkee sormet ja lautaset viimeistään nyt tippumalla pieninä muruina alas. Tämä burger siis syödään oikeaoppisesti käsin, joten jätä ne haarukat ja veitset sinne pöytälaatikkoon. Kasa talouspaperia vaan viereen, niin hyvä tulee.

Enjoy!

Vuohenjuustoburgerit
4 kpl

600 g tuoretta naudanjauhelihaa (rasvaa vähintään 17 %)

suolaa ja mustapippuria

200 g vuohenjuustoa

1 prk paholaisenhilloa

4 hampurilaissämpylää

jääsalaattia

hampurilaismajoneesia

2 dl sileitä sipsejä

Tee ensin pihvit. Sekoita jauhelihan joukkoon suolaa ja mustapippuria ja taputtele siitä neljä pihviä. Paina pihvin keskelle peukalolla kevyesti kuoppa, jolloin pihvi paistuu tasaisesti. 

Leikkaa vuohenjuusto viipaleiksi ja revi jääsalaatti.

Grillaa pihvejä (tai paista pannulla, mieluiten valurautaisella, jotta saat rapean pinnan) noin kolme minuuttia per puoli, jolloin sisus jää mediumiksi. Kun käännät pihvit, laita vuohenjuustoviipaleet pihvien päälle kuumenemaan ja hiukan sulamaan.

Paahda sämpylät molemmin puolin kevyesti, kunnes ne rapeutuvat.

Kokoa hampurilaiset laittamalla pohjasämpylän päälle majoneesia ja jatka seuraavassa järjestyksessä: jääsalaatti, pihvi, vuohenjuusto, paholaisenhillo, sipsit ja sämpyläkansi. Nauti käsin haukkaamalla.

- Pulla

Nyhtöporkkanahodarit

Elokuussa silmiin osui mielenkiintoinen resepti nyhtöporkkanahodareista sekä niin kielenvievä kuva, että ohje päätyi samantien testiin. Siis nyhtöporkkanaa hot dogissa!

Sekä Helsingin Sanomien Ruokasivuilta että Kiusauksessa-blogista löytynyt ohje sisältää nyhdettyä porkkanaa eli suomeksi karkeaksi raastettua porkkanaa ihanan mausteisessa kastikkeessa. Toisin kuin nyhtöpossu tai -kana, porkkanoita ei nyhdetä kypsinä, vaan reseptin nimi tulee enemmänkin valmiin lopputuloksen nyhtöpossumaisesta olomuodosta. Tomaattipohjainen kastike saa makunsa muun muassa valkosipulista, savupaprikasta, chilistä sekä nestemäisestä savusta, jota löytyy nykyisin tavallistenkin ruokakauppojen maustehyllyistä. Savun lorauttelussa kannattaa olla tarkkana, jotta maku ei ammu yli; yksi teelusikallinen riittää hyvin tuomaan savuisen maun koko annokseen.

Karkeaksi raastettu porkkana ja sipuli paahdetaan kuumassa uunissa, jolloin ne kuivahtavat ja saavat pintaansa tummaa, jopa hitusen reunoilta mustunutta väriä. Se tuo kasviksiin syvää makua ja toimii mausteisen kastikkeen kanssa erinomaisesti.

Hodarit voi tarjota joko pelkästään kastikkeen kanssa tai sujauttaa sämpylän väliin nakin (vegaanisen tai tavallisen, up to you). 

Nyhtöporkkanahodarit 

6 kpl

Nyhtöporkkanat:

500 g porkkanoita

1 sipuli

3 rkl öljyä

Kastike:

200 g paseerattua tomaattia

4 valkosipulinkynttä

0,75 dl fariinisokeria

2 rkl valkoviinietikkaa

2 rkl soijakastiketta

1 tl savupaprikajauhetta

1 tl nestesavua

1 tl chilihiutaleita

0,75 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria

6 hot dog -sämpylää

6 nakkia

Aloita nyhtöporkkanoista. Raasta porkkanat raastimen karkealla terällä. Kuori sipuli, halkaise ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Yhdistä porkkanat, sipulit ja öljy ja sekoita. Levitä seos leivinpaperoidulle pellille tasaiseksi, ohueksi kerrokseksi ja paahda 240-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia, kunnes kasvikset ovat saaneet väriä ja kevyesti kuivahtaneet. Käännä kasvikset puolivälissä lastalla.

Tee kasvisten paahtuessa kastike. Yhdistä kaikki ainekset kattilassa ja keitä miedolla lämmöllä ilman kantta 10-15 minuuttia, kunnes kastike on hieman sakeutunut.

Lisää paahtuneet kasvikset kastikkeen joukkoon. Lämmitä hot dog -sämpylät ja halkaise ne. Täytä kasviskastikkeella ja halutessasi nakilla.

- Pulla

Maa-artisokkaranskalaiset kahdella tapaa

* Maa-artisokat saatu blogiyhteistyönä keuruulaiselta Kutinlahden tilalta

Kun etsimme lähes vuoden ajan Jyväskylän parasta hampurilaista, arvioimme testissämme myös eri ravintoloiden ranskalaisia. Huomasimme tuolloin, että aniharva paikka tekee itse ranskanperunansa ja vielä harvempi kiinnitti huomiota niiden maustamismahdollisuuksiin. Yleensä tarjolla oli bulkkiperunoita enemmän tai vähemmän onnistuneesti suolattuna. Joskus tarjolla saattoi olla bataattiranskalaisia, mutta testimme sääntöjen mukaan keskityimme silloin vain perunasta tehtyihin ranuihin.

Nyt, kun ravintoloissa voi taas syödä vapaasti ilman testin asettamia vaatimuksia, olemme voineet tutkailla, olisiko saatavilla myös jotain innovatiivisempia lisukkeita. Perunan ja bataatin ohella olemme törmänneet listoilla kuitenkin vain kurpitsaan sekä Ravintola Taikurin maniokkiin, mutta maistamaan emme ole niitä vielä ennättäneet.

Kun meille sitten tarjottiin mahdollisuutta saada postipakettina juuri maasta nostettuja maa-artisokkia ja vinkattiin, josko niistä voisi saada aikaan hyviä ranskalaisia, tartuimme heti ideaan. Näin syksyllä sesongissa olevaa maa-artisokkaa on viljelty Suomessa jo 1600-luvulta asti, mutta se tunnetaan harmillisen huonosti nykyisin – ja käytetään vielä vähemmän. Maa-artisokka on hienostuneen makuinen, mieto ja hennon pähkinäinen ja sopii hyödynnettäväksi etenkin keitoissa, pyreissä ja gratiineissa. Kiva idea on myös paahtaa maa-artisokkia uunissa lohkoina, mikä jo lähentelee ranskalaisten ideaa.

Maa-artisokalla on hyvän maun lisäksi kaksi spesiaalia terveysetua, jotka liittyvät sen sisältämään inuliini-nimiseen hiilihydraattiin. Inuliini imeytyy elimistöön vasta suolistossa, minkä ansiosta verensokeri nousee hitaasti. Inuliini toimii myös suoliston hyvien bakteerien ravintona, mikä edistää osaltaan terveyttä.

Jos aihe suinkin kiinnostaa, lue lisää maa-artisokasta täältä tai liity esimerkiksi Facebookin Maa-artisokan ystävät -ryhmään.

Monilla innostus maa-artisokkien käyttöön laantuu, kun käteensä saa multaisen, pieniä nyppylöitä täynnä olevan juureksen, jonka kuoriminen koettelee hermoja. Voin kuitenkin paljastaa ilouutisen: niitä ei tarvitse kuoria! Riittää, kun harjaat mukulat huolellisesti ja huuhtelet vedellä. Kuorineen syöty maa-artisokka on pähkinäisemmän ja hiukan voimakkaamman makuinen kuin kuorittu. Jos kuitenkin haluat kuoria mukulat, laita ne heti kylmään veteen, jotta pinta ei ala tummua.

Mutta takaisin ranskalaisiin. Juuresranskalaisten yleinen ongelma on rapeuden puute, mikä saavutetaan käytännössä vain friteeraamalla ne kahteen kertaan. Kaikki blogiamme seuranneet tietävät jo, kuinka suuri koettelemus kerran vuodessa paistetut vappumunkit ovat, joten maa-artisokkien friteerausta emme edes harkinneet. Sen sijaan päätimme yrittää saada uuniversioista sellaisia ranskalaisia, joihin voisimme olla tyytyväisiä.

Testauksemme sisälsi ranskalaisia kahdella tapaa, joista molemmat alkoivat tekemällä juureksista ohuita suikaleita ja pyöräyttämällä ne öljyssä sekä suolassa. Muista laittaa riittävästi suolaa, sillä suolattomat ranut eivät ole käyttökelpoisia missään tilanteessa. Ensimmäinen versio paahdettiin tämän käsittelyn jälkeen, jolloin lopputulos oli maukas, mutta melko lötkö olemukseltaan. Ei jatkoon. Kuvissa nämä pehmeämmät ranskalaiset löytyvät vasemmalta puolelta.

Sen sijaan luottokikkamme jo rapeiden uunibataattien kohdalla osoittautui toimivaksi jälleen. Taikasana tässä on maizena. Kun ranskalaiset pyöräyttää maizenassa, ne saavat pintaansa tahmean kuorrutteen, joka uunissa paahtuu rapeaksi. Maizena itsessään on mautonta, mikä on hyvä asia miedon maa-artisokan kanssa yhdistettynä. Tarkoitus ei ole peittää kuorrutteella pääraaka-aineen omaa makua, vaan ainoastaan tuoda sitä kaivattua rapeaa pintaa. Laitoin kuitenkin maizenan joukkoon hiukan savupaprikajauhetta, mikä oli sopiva lisä makuun. Myös esimerkiksi valkosipulijauhe toimisi varmasti hyvin.

Älä kuitenkaan odota saavasi täysin ravintolatason/friteeraustason rapeutta ranskalaisiisi tällä menetelmällä. Maa-artisokkaranut ovat kyllä rapeita (kunhan muistat syödä ne heti kuumina!), mutta eivät rapsahtavan rapeita. Jos haluat täydellistä, joudut kestämään kuuman öljyn kanssa pelaamisen sekä muutaman päivän ajan rasvankäryn kodissasi. Aina ei voi voittaa, mutta lähelle silti päästä.

Maa-artisokkaranskalaiset

10 maa-artisokkaa

1 rkl rypsiöljyä

0,5 tl suolaa

2 rkl maizenaa

1 tl savupaprikajauhetta

Pese maa-artisokat hyvin juuresharjalla; niitä ei tarvitse kuoria. Leikkaa haluamasi paksuisiksi ranskalaisiksi ja laita kulhoon. Lorauta joukkoon öljy ja suola ja kääntele tasaisesti sekaisin.

Lisää halutessasi joukkoon keskenään sekoitetut maizena ja savupaprikajauhe ja pyörittele käsin sekaisin siten, että jokainen maa-artisokkalohko saa tasaisen kuorrutteen.

Lado ranskalaiset leivinpaperoidulle pellille yhteen kerrokseen siten, etteivät ne kosketa toisiaan. Paista 200 asteisen uunin keskitasolla 25-30 minuuttia, kunnes ranskalaiset ovat kevyesti ruskistuneet ja rapeutuneet. Tarjoa heti dippikastikkeen kera.

Dippikastike

1,5 dl turkkilaista jogurttia

1 tl sinappia

1 rkl ketsuppia

0,5 rkl valkoviinietikkaa

0,5 tl suolaa

1 tl hunajaa

0,5 tl mustapippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua jääkaapissa puoli tuntia.

- Pulla

Jyväskylän paras hampurilainen -testi, osa 15: Le Qulkuri

Viimeinen hampurilaistestimme kohde oli Lutakossa sijaitseva Le Qulkuri (Piippukatu 3). Paikka on helppo löytää; katsoo vain, missä kohoaa suuri piippu ja menee alakertaan. 

Olimme käyneet aikoinaan muutamia kertoja Savelassa Le Qulkurin tiloissa (joissa nykyään on Lounge Jyväskylä), eikä lounas ollut koskaan pettänyt lukuun ottamatta sitä, että toinen ruokavaihtoehto pääsi välillä loppumaan ennen lounasajan päättymistä. Tämän takia olikin mukavaa, että ravintola laajensi Lutakkoon, joka sijaitsee meille suotuisammalla paikalla. Myöhemminhän Savela jäi taakse Le Qulkurin osalta kokonaan, ja toiminta keskittyi piipun juurelle, jossa on ravintolan lisäksi myös sauna käytössä. Paikan sisustus on mukavan yksinkertainen ja tilaa dominoivat massiiviset puiset kalusteet, paikan boheemista hengestä kertovat taulut sekä vinkeästi kuvioitu laattalattia.

Onneksemme sama laadukkaan tekemisen meininki on jatkunut myös Lutakossa, ja lähes aina olemme lähteneet hyvin tyytyväisinä pois paikasta. Tuo sana ”lähes” juontaa juurensa siihen yhteen onnettomaan kertaan, kun lautasella oli raa’aksi jäänyttä kuhaa ja asiasta mainittuamme lautanen vain vietiin nopeasti pois vähäisten pahoittelujen kera. Myönnetään, hiukan karvas maku jäi suuhun tilanteesta.

Hampurilaisia useasti muokkautuvasta menusta löytyy yksi kappale, mikä tässä tapauksessa riitti vallan mainiosti: Le Bureri on laatutuote, jonka pitäisi kyllä kelvata kaikille purilaisten ystäville. Le Burerin suunnittelusta päävastuun on kantanut aikaisemmin Qulkurissa toiminut, mutta sittemmin Loungeen vaihtanut Aapo Pulkkinen ja hyvin pitkälti saman, jo Loungessa hyväksi havaitun kaavan mukaan purilaiset olikin tehty. Samoista täytteistä molemmissa hampurilaisissa nimittäin olivat niin rucola, chilimajoneesi ja cheddar kuin olutkaramellisoitu sipulikin. Erona kuitenkin, että Le Bureri ei ollut imaissut sisuksiinsa pekonia ja tomaatti oli pihvitomaatista leikattu siivu salsan sijaan.

Esimerkillisesti keittiön tarjoama default-asetus 190 grammaiselle naudanlihapihville on medium. Liha oli todella tuoretta ja pihvi piti nesteet hyvin sisällään ollen erinomaisen mehukas. Tällä kertaa ei tullut myöskään kaipausta lisämausteiden perään, vaan pihviä söi ilokseen juuri sellaisenaan kuin se oli. Hieno suoritus!

Oli myös mukava huomata, että Le Burerin pystyi syömään käsin. Sotkuiseksihan touhu toki meinasi mennä, mutta kuitenkin. Pihvi pysyi mukavasti jonkin verran suuremman sämpylän välissä eivätkä sisälmykset tulleet syliin. Täytteet toimivat hyvin emmekä havainneet kaipaavamme niitä yhtään enempää.

Se, mikä Le Burerissa lopulta sai sukat tanssimaan lambadaa oli leipä! Qulkurin reseptillä Jyväspakarin vääntämä briossi oli maussaan ja kuohkeudessaan aivan omaa luokkaansa muihin testaamiimme nähden. En edes halua kuvitella sitä voin määrää, joka siihen oli upotettu lehtevyyden aikaansaamiseksi, mutta jos vain terveysruoka kiinnostaa, niin hampurilaiset tai kokonaisen testin tekeminen ei ehkä ole se sinun ruokavaliosi muutenkaan. Täydet kymmenen pistettä sämpylälle ja toive, että muutkin peesaavat samaan suuntaan omassa tuotekehittelyssään.

Tässä vielä lähikuva, josta voit tihrustaa omin silmin, kuinka monta lehtevää kerrosta briossi sisälsi!

Ranskalaiset olivat sitä peruskamaa, jota olimme saaneet jo niin monissa muissakin paikoissa, mutta oli niihinkin uhrattu sen verran ajatusta, että pelkän suolan sijaan mausteena oli käytetty reippaasti suola-savupaprikamausteseosta, joka toi reilusti lisämakua. Vieläkin jäin haikailemaan sitä vaihtoehtoa, että olisi saanut valita cajunmaustetut ransut, mutta ehkä tulevaisuudessa… Ranskalaisten sijaan pystyi myös valitsemaan salaatin, joka tosin ei suuremmin yllättänyt lukuun ottamatta kirpeän maukasta vinaigrettea. 

Hinnaltaan (15,50 euroa) Le Bureri menee testimme keskikastiin, mutta laadultaan parhaimmistoon. Mainio purilainen, joka ei häviä yhdellekään kaupungin kilpailijoistaan. 

Tulokset:

• Pihvin laatu ja maku: 9,5
• Täytteet: 9
• Sämpylä: 10
• Ranskalaiset: 9 +
• Hinta: 8

Kokonaisarvosana: 9,5

Mutta hei: kuka testin oikein voitti? Se selviää seuraavassa jutussa, pysy mukana!

Testin edelliset osat:

Stefan's Steakhouse

Revolution

Passion Food & Bar

Huviretki

Figaro Winebistro

Grilli 21

Ravintola Taikuri

Pancho Villa

Lutakon Nurkka

Ravintola Sohwi

Lounge Jyväskylä

Classic American Diner

Amarillo

Colonial
Jalo kitchen & lounge

Löydät hampurilaistestin myös Mallaspulla maistelee -sivulta, johon on koottu kaikki ravintola-arviomme. 

- Mallas

Jyväskylän paras hampurilainen -testi, osa 14: Jalo kitchen & lounge

Toiseksi viimeistä viedään ja pidot vaan paranee. Jalo kitchen & lounge (o.s. Gastropub Jalo) (Hannikaisenkatu 35) avasi ovensa kuukausien remontin jäljiltä, ja vaikka kuinka odottelimme tarjouskuponkeja, markkinointiosasto oli näköjään päätynyt ratkaisuun, että Jalo houkuttelisi porukkaa paikalle ilman alennuksiakin. Paikan koko lattiapinta-alaa ei selvästikään vielä ollut otettu käyttöön, joten hyvä vaan, ettei liian suurta ihmismassaa houkuteltu kerralla paikalle. Mekin päädyimme tutustumaan paikkaan ilman kuponkihässäköitä.

Ennen remonttia Gastropub Jalona tunnettuun paikkaan meillä oli hieman ristiriitainen suhtautuminen. Ravintola ei koskaan yltänyt täysin toivotulle tasolle, minkä vuoksi se välillä jäi vähemmälle huomiolle. Jotain hyvää ainakin sijainnissa on pakko olla, koska saman Sokos Hotel Alexandran alakerrassa on kaksi ravintolaa, jotka molemmat pysyvät pystyssä vuodesta toiseen (Fransmanni siis se toinen). Ehkä ison S:n taustatuella voi jotain tekemistä olla asian kanssa tai sitten ruokalistat on hiottu juuri sopiviksi. Jääkiekon MM-kisojen Suomen pelien aikaan myytävät All You Can Eat -wingsit ovat ainakin minut saaneet usein unohtamaan pienet antipatiani ja houkutelleet ahtamaan itseni aivan liian täyteen. Toivottavasti tämä perinne jatkuu kitchen & lounge -aikakaudellakin.

Jalo oli käynyt perusteellisen kasvojenkohotuksen ja interiööri näytti mukavalta. Pienenä miinuksena toki, ettei ulos pystynyt katselemaan rakennussuojien takaa, mutta tämä on vain väliaikainen probleema. Spottivalot paistoivat hivenen turhan kirkkaina suoraan pöytään, jolloin kynttilänhämyisä tunnelma ei ollut tavoitettavissa. Kenties se ei ollut tarkoituskaan. Keittiö oli ravintolan pääpaikalla keskiössä, ja kokkien puuhastelua tuli tarkkailtua ruokailun ajan. Mahtavana lisänä oli myös kaikkien karnivoorien unelmasisustuselementti, raakakypsytyskaappi täynnä LIHAA.

Kiitämme erityismaininnalla Jalon olutvalikoimaa, jossa oli aikaisempaakin enemmän jätetty ne kaikkein perinteisimmät massalagerit taka-alalle (yhdestä hanasta tosin löytyi vielä Sandelsia) ja panostettu laajalla skaalalla kotimaisten pienpanimoiden tuotteisiin. Hyvä, hyvä.

Mutta sitten pääasiaan eli hampurilaisiin. Listalta löytyi kolme erilaista purilaista, mutta koska yksi näistä oli vegeversio ja toinen possunkylkibriossi, valintamme ei ollut tällä kertaa edes vaikea: otimme molemmille talon oman JB:n. Luvassa olisi 200 grammaa jauhettua nautaa talossa leivotun sämpylän välissä cheddarsiivun, pekonin, tomaatin, suolakurkun ja hampurilaiskastikkeen kanssa. Kylkeen vielä ranskalaiset, niin mikäs siinä on ihmisen ollessa.

Pöytään kannettiin mukavan kokoinen hampurilainen, jossa olisi kuitenkin saanut olla hammastikku pitämässä ryhtiä yllä; purilainen oli kovin hankala leikattava hajotessaan ja kaatuillessaan kuin pahin Pisan torni. JB ei myöskään ollut käsin syötävissä. Tai kokeilin kyllä, mutta ylähuuli jäi piirun verran vajaaksi tavoitteestaan, joten tuomitsimme tämänkin hampurilaisen haarukka-veitsi-välineistön uhriksi.

Sämpylä oli paikan päällä tehty ja käynyt paistumassa molemmilta puoliltaan. Ei ehkä ihan niin hyvä kuin muutamissa muissa paikoissa, joissa olemme saaneet itseleivottuja sämpylöitä, mutta ei jäänyt paljoa taakse. Mainittakoon, että jauhoina oli käytetty jotain täysjyväisempää, sillä vaalean vehnähötön sijaan väri oli selvästi tummempi ja leivän sisältä löytyi siemeniä.

Pihvi oli erittäin mukava yllätys. Tilauksen yhteydessä sen kypsyydestä ei kyselty, joten jännityksellä odotimme lopputulemaa. Turhaan pelkäsimme, sillä sieltä tuli reilun punaisuuden sisällään pitänyt kokonaisuus, joka oli säilyttänyt mehukkuutensa kypsennyksen ajan. Mehukkuus ihan tirskahteli pihviä purressa. Oi onnea! Hieman enemmän vielä mausteita mukaan, niin oltaisiin oltu lähes parhaimmuuden porteilla.

Täytteet olivat tavalliset, mutta hyvin toimivat. Suolakurkkuviipaleet, tomaattisiivut ja cheddar eivät kokilta vaadi suurempaa mielikuvitusta, mutta ne sulautuivat sinappisen kastikkeen kanssa mukavaksi yhtenäisyydeksi. Pekoni oli myös kunnolla rapeaksi paistettua ja sen suolaisuus kompensoi pihvin vähämausteisuutta juuri sopivasti. Hyvää ja varmaa perustyötä täytteiden kanssa ilman suurempia kikkailuja.

Ranskalaiset olivat jälleen annoksen se heikompi puoli. Samoja kuorimattomia tikkuperunoita kuin monessa muussakin paikassa, mutta maukkaan hampurilaisen aiheuttaman euforian myötä päädyimme kuvittelemaan, että nämä olivat pykälää rapeampia kuin muualla saamamme vastaavat tikkuransut. Suolaa oli myös sopivasti. Tästä pienoinen plussa ranskalaisten pisteisiin.

Kaiken kaikkiaan Jalo kitchen & loungen JB on erittäin hyvä tuote, josta saisi vielä paremman kokonaisuuden panostamalla pikkuisen vielä lisää ranskalaisiin. Tällä suorituksella mennään eittämättä testimme kärkisijoille.

Tulokset:

• Pihvin laatu ja maku: 9,5
• Täytteet: 8,5
• Sämpylä: 9
• Ranskalaiset: 8
• Hinta: 8-

Kokonaisarvosana: 9-

Testin edelliset osat:

Stefan's Steakhouse

Revolution

Passion Food & Bar

Huviretki

Figaro Winebistro

Grilli 21

Ravintola Taikuri

Pancho Villa

Lutakon Nurkka

Ravintola Sohwi

Lounge Jyväskylä

Classic American Diner

Amarillo

Colonial

Löydät hampurilaistestin myös Mallaspulla maistelee -sivulta, johon on koottu kaikki ravintola-arviomme. 

- Mallas

Jyväskylän paras hampurilainen -testi, osa 9: Lutakon Nurkka

Keski-Suomessa jo messiaanisiin suhteisiin kasvanut rockpyhättö, Tanssisali Lutakko, on tuonut meillekin elämään reipasta jalanpoljentoa, tukan pyöritystä ja nyrkin nostelua aina silloin tällöin sinne etsiytyessämme. Hieno kulttuurikeskus kerta kaikkiaan!

Tänä syksynä hampurilaishaasteen jo alettua korviin kantautui ja silmiin sattui mielenkiintoisia mainoksia Lutakon Nurkasta (Lutakonaukio 3). Lutakon rock-klubin alakerrasta löytyvä, viimeiset kolme vuotta lounaspaikkana toiminut ravintola on alkanut pitää oviaan auki myös iltaisin bistrotyyppisesti. Mikä tärkeintä, listalta löytyy myös hampurilainen – Nurkan burger. Emme olleet huomanneet paikan toimivan edes lounasaikana aikaisemmin, joten pienen itsetutkiskelun ja -ripityksen jälkeen lisäsimme Nurkan oitis mukaan testiimme.

Nurkka, kuten moni muukaan testikohteistamme, ei ole valkoisten pöytäliinojen paikka, vaan kantaa ylpeästi rock-klubin katu-uskottavan ilmeen (wc-tilat ovat tarkastamisen arvoiset). Mistään lähiöessoräkälästä ei lainkaan ole kyse, vaan trendikkään tummasävyisestä, viihtyisästä tilasta, jossa taustamusiikkina toimii sopivalla äänitasolla hitusen rokahtava poljento.

Ruuan puolesta Nurkka pitää varsin tinkimätöntä linjaa. Eletään sesongin ja tuotteiden saatavuuden mukaan ja tehdään sitä, mitä milloinkin tekee mieli ja mahdollisimman pitkälti omin kätösin. Paperisen menun sijaan ruokalista löytyy seinältä, henkilökunnan kattavan valaisun saattelemana. Ajankohtaisimman infon päivän menusta löydät varmimmin paikan Facebook-sivulta. Vaikka menun pituus ei henkeä salvannutkaan, siinä oli huomioitu mukavasti myös vegepuolen edustajat. Olutlista oli sen sijaan varsin kattava, josta pisteet. Tämäkin lista taitaa elää vuodenajan mukaan, koska valittavana löytyi varsin monta tummaa ja hieman raskaampaa olutta keskitalven ankeutta korostamaan.

Tällä kertaa jouduimme venymään hampurilaishaasteemme sääntötulkinnoissa, koska Nurkalla ei ollut ollenkaan possun- tai naudanlihapurilaista listallaan, vaan tämän hetkinen Nurkan Burger piti sisällään hevosen jauhelihasta tehdyn paksun, lähes 200 grammaisen pihvin. Aikaisemmat burgerit olivat kuulemamme mukaan imeneet sisäänsä naudan-, possun- ja lampaanlihapihvit, ja nyt sattui olemaan pollen vuoro, kun sitä oli tarjolla sopivaan hintaan. Toisena vaihtoehtona olisi ollut myskikurpitsainen hampurilainen.

Annoksen saapuessa pöytään Pulla ehti jo harmitella ranskalaisten vähäistä lukumäärää sekä burgerin pienuutta, päätyäkseen lopulta täysin päinvastaiselle kannalle. Älä siis tuomitse ulkonäköä, sillä annos on täyttä tavaraa alusta loppuun eikä nälkää tarvitse illan aikana enää nähdä. Käsin syömistä ei kannata harkita.

Itse leivotut sämpyläbriossit aloittivat syöjien huijauksen höttöisellä ulkonäöllään, sillä leipä osoittautui tuhdiksi, mutta samalla mainion kuohkeaksi. Kevyt paistopinta oli briossin alapinnoilla, mutta muutoin koostumus oli pehmeä. Tällaista on etsitty!

Pihvin kypsyydestä ei tilauksen yhteydessä tiedusteltu, vaan keittiön valinnan mukaan pihvi tarjoillaan mediumina. Tämä toki sopii meille, tosin tällä kertaa pihvi oli mennyt jo asteen verran kypsemmäksi. Pihvi oli kuitenkin edelleen mehukas eikä hevosenlihan omaa aromia ollut peitetty. Hyvä suolaus ja pippuri löytyivät pihvistä.

Täytteinä oli kaksi cheddar-siivua, jotka olisivat kaivanneet muutamaa lisälämmityssekuntia sulaakseen kauniimmin ja herkullisemmin pihvin päälle. Lisänä oli myös tuoretta lehtisalaattia, pieneksi pilkottua tomaattia (mikä helpottaa mukavasti syömistä) sekä erittäin maistuvaa valkosipulimajoneesia. Vaikka lisukkeita ei ollut kovin mittavaa määrää, kokonaisuus ja maku toimivat.

Annoksen kruunasivat ranskalaiset, jotka lopultakin olivat sillä tasolla, mitä niiden pitäisi olla jokaisessa itseään kunnioittavassa, ranskalaisia tarjoavassa ravintolassa. Itse tehdyt, kolmesti paistetut ja mausteöljyllä silatut perunat olivat erittäin rapeat ja jäivät mieleen kertaheitolla. Koostumus, maku ja suolaus olivat kaikki kohdillaan. Pelkästään näiden takia kannattaa tehdä reissu Nurkkaan!

Hintaa hampurilaiselle ja ranskalaisille tuli kaikkiaan 18 euroa (hinta ilmeisesti vaihtelee lihasta riippuen), joten hintavampaan päähän testipaikkoja mentiin. Mutta kuten aikaisemminkin, hinta toi samalla katetta (myös asiakkaalle). 

Kaiken kaikkiaan Lutakon Nurkan hampurilainen oli erittäin positiivinen kokemus, ja annos ampaisi kertalaakista testin tämän hetkiseen kärkeen! Suositukset Nurkalle, jatkakaa hyvää työtä! 

Yksi miinus vierailullemme mahtui: olimme koko 45 minuuttia paikan ainoat asiakkaat. Toki olimme erikoispäivänä (uudenvuodenaattona) liikkeellä, mutta muiden asiakkaiden puute latistaa tunnelmaa ja tuo myös meidän ohimoillemme pienoisia tuskan hikikarpaloita ravintolan pärjäämisestä tässä kaupungissa. Tässä siis iso vinkki: Jos pohdit burgerin syömistä (tai mitä tahansa muuta ruokailua) Jyväskylässä, harkitse vakavissasi siirtymistä keskustan puolelta parin sadan metrin päähän Lutakkoon ja käy tukemassa laadukasta ravintolaa.

Tulokset:

• Pihvin laatu ja maku: 9+
• Täytteet: 8,5
• Sämpylä: 9+
• Ranskalaiset: 10-
• Hinta: 8-

Kokonaisarvosana: 9+

Rankingtilanne hetkellä 9/15:
1. Lutakon Nurkka 9+
2. Stefan's Steakhouse 9
3. Figaro Winebistro 9-
4. Revolution 8+
5. Huviretki 7+
6. Grilli 21, Ravintola Taikuri ja Pancho Villa 7

7. Passion Food & Bar 6,5

Testin edelliset osat:

Stefan's Steakhouse

Revolution

Passion Food & Bar

Huviretki

Figaro Winebistro

Grilli 21

Ravintola Taikuri

Pancho Villa

Löydät hampurilaistestin myös Mallaspulla maistelee -sivulta, johon on koottu kaikki ravintola-arviomme.

- Mallas

Mallaspullan katuruokaeväät: Korealaiset Bo Ssäm -nyhtöpossukääröt

Nyhtöpossuburgereiden massiivisen savustusoperaation jäljiltä possua oli sen verran paljon jäljellä, että hävikistä herkuksi -teemaa oli viriteltävä uudelle taajuudelle. Samanaikaisesti huomasin, kuinka korianteri oli saanut todellisen kasvunpuuskan parvekepuutarhassani ja kasvattanut lähes 20 senttiä pituutta kolmessa päivässä. Korianteri + nyhtöpossu = sounds like Bo Ssäm!

Bo ssäm on korealainen ruoka, jossa salaatinlehtien sisään kääritään lihaa, riisiä ja etikkaisia kasviksia; tietysti myös kimchiä, kun Koreassa ollaan. Löysin Hannan sopasta vinkkejä Bo ssämien lisukkeisiin, kuten inkivääriseen kevätsipulikastikkeeseen sekä idean korvata tällä kertaa kimchi hölskytyskurkuilla. Pirteän raikkaan kurkut toimivat nyhtöpossun kanssa hyvin yksi yhteen.

Aidon korealaisen maun saamiseksi itse nyhtöpossu olisi tietysti pitänyt tehdä korealaisittain maustaen, mutta koska liha oli jo valmista, keskityin saamaan aasialaisen maun muilla keinoin. Kevätsipulikastikkeella, gochujangilla maustetulla jogurttikastikkeella, tahmealla sticky ricella sekä tuoreella korianterilla lopputulos oli aika autenttinen. 

Salaatiksi kannattaa valita isolehtinen salaatti; suosin tällä kertaa uutta tuttavuutta, Cosmopolitania, jossa on todella rapeat, kestävät ja isot lehdet. Näitä Bo ssämejä ei kääritä rullalle, vaan jätetään avonaisiksi salaattiveneiksi ja syödään sormin.

Bo Ssäm

Viidelle (riippuen nälästä)

5 dl nyhtöpossua

isoja salaatinlehtiä (esim. Cosmopolitan)

tuoretta korianteria

Riisi:

2 dl sticky ricea/puuroriisiä

3 dl vettä

Kevätsipulikastike:

1 kesäsipuli varsineen (n. 2 dl)

2 rkl inkivääriä raastettuna

2 rkl rypsiöljyä

1 rkl riisiviinietikkaa

1 rkl soijakastiketta

0,5 tl suolaa

Chili-jogurttikastike:

2 dl turkkilaista jogurttia

1 rkl gochujang-chilitahnaa

2 valkosipulinkynttä murskattuna

1 rkl soijakastiketta

0,5 rkl seesamiöljyä

1 rkl sokeria

0,5 tl suolaa

Hölskytyskurkut:

puolikas kurkku

1,5 rkl väkiviinaetikkaa

1 rkl sokeria

0,5 tl suolaa

3 rkl tilliä 

Aloita chili-jogurttikastikkeesta. Sekoita jogurtin joukkoon kaikki ainekset ja laita jääkaappiin tekeytymään mieluiten tunniksi. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa.

Tee hölskytyskurkut. Viipaloi kurkut ihan ohuiksi viipaleiksi esimerkiksi juustohöylällä. Laita kurkut ja mausteet kannelliseen rasiaan ja hölskyttele ainekset hyvin sekaisin. Lisää hienonnettu tilli joukkoon ja anna maustua jääkaapissa puolisen tuntia.

Keitä riisi. Huuhdo riisiä juoksevan veden alla, kunnes siitä irtoava vesi on kirkasta. Kaada riisi kattilaan ja lisää vesi. Anna seistä tunnin ajan. Laita kansi päälle ja siirrä kattila hellalle. Kun kuulet veden kiehuvan, sammuta liesi ja anna kattilan olla levyllä kansi päällä 20 minuuttia.

Tee kevätsipulikastike. Hienonna kevätsipuli ja raasta inkivääri hienoksi. Sekoita ainekset keskenään.

Kokoa Bo Ssämit laittamalla salaatinlehdelle ensin riisiä, sitten nyhtöpossua, kevätsipulikastiketta, chili-jogurttikastiketta ja kurkkuja. Koristele korianterilla.

- Pulla

Mallaspullan katuruokaeväät: Hartaasti savustettu nyhtöpossu burgerissa

Aikoinaan, kun menin ostamaan savustussukkulaamme, myyjä kaupassa kehaisi saaneensa jossain koulutuksessa samanlaisella laitteella tehtyä nyhtöpossua, joka oli parasta, mitä hän oli koskaan maistanut. Koska savustetun nyhtöpossun hehkutus ei ole jäänyt pelkästään tähän (ja koska lähikaupastamme ei löytynytkään häränrintaa), oli yksinkertaisesti testattava asia itse.

Kaupasta tarttui mukaan kaksi 1,7 kilon mötikkää possun kassleria, ja ruuanlaittoruuaksi hieman lohta. Itse possu veisi todennäköisesti 10-12 tuntia, joten alle kahdessa tunnissa savustuva lohi tuntui pikaruualta sopien mainiosti lounaaksi nälkää tappamaan. Ideana oli tehdä nyhtöpossuhampurilaisia, jotka valmistuisivat juuri sopivasti iltaruuaksi.

Itse valmistus oli hyvin yksinkertaista. Edellisenä iltana rubimausteet lihan pintaan, aikainen herätys aamulla, Weberin Smokey Mountain lämpimäksi, lihat sisään ja takaisin vielä hetkeksi nukkumaan. Sitten vain seurattiin koko päivä niin lihan kuin sukkulankin lämpötilaa ja pyrittiin nostamaan ensimmäinen noin 88 asteeseen ja pitämään jälkimmäinen 115-125 asteessa seuraavat monta tuntia, aina silloin tällöin brikettejä ja jäähdytysvettä lisäillen.

Olin jälleen kerran hyvin kiitollinen 37 senttisestä Weberistäni ja sen taloudellisuudesta. Vaikka tuntien kuluessa siihen piti lisätä muutamia brikettejä, käyttämämme määrä pysyi varsin kohtuullisena.

Sivelimme possun päälle bbq-hunajaseosta 10 tunnin kohdalla ja otimme lihan pois lämpenemästä 11 tunnin jälkeen. Rapea, tahmainen pinta näytti niin tummalta kuin aiemmin näkemissämme kuvissakin oli (se ei ole palanutta!) ja itse lihaan oli tullut juuri oikeanlainen punertava savurengas.

Entäs sitten se maku? Noooh, meille tapahtui pieni lipsahdus. Mainitsin tuossa sivulauseessa sen lohen. Se kypsyi kivasti valmistuen lounaaksi jokseenkin neljä tuntia ennen nasua. Ja tietenkin lounaan jälkeen piti nautiskella vielä kakkukahveista. Lopulta possun ollessa juuri savustuspönttötuoretta kenelläkään ei ollut kovin suuri nälkä. Ei tämä toki iso ongelma ole (ISO VIRHE!), kyllähän nasu saadaan nyhdettyä suikaleiksi ja riekaleet säilymään, mutta toki liha olisi varmasti ollut parasta täysin tuoreena.

Eli seuraavan kerran muistamme tämän: 11 tunnin hartaan savustamisen jälkeen mahan täytyy olla kurnivan tyhjä ja syöjillä haarukat ojossa, valmiina iskemään ne mustanpuhuvaan, rapeaan, tahmaiseen, ihanaan possun pintaan!

Ciabattaleivän väliin laitoimme lihan lisäksi varhaiskaalista ja turkkilaisesta jugurtista tehtyä slaw'ta sekä tomaattia.

Lisäsin tämän jutun ylävalikosta löytyvään Mallaspullan katuruokaeväät -osioon, johon olen koonnut katuruokateemaisia reseptejä sekä juttuja. 

Savustettu nyhtöpossu

Iso kimpale possun kassleria (3 kg)
tuoretta ciabattaa
pari tomaattia viipaleina

Rubi:

3 rkl ruokosokeria/fariinisokeria

3 rkl mustapippuria

3 rkl paprikajauhetta

2 rkl juustokuminaa

2 rkl valkosipulijauhetta

2 rkl sinapinsiemeniä jauhettuna

1,5 rkl suolaa

Glaze:

bbq-kastiketta ja hunajaa 5:1 suhteessa (n. 5 tl bbq-kastiketta ja 1 tl hunajaa)

Jogurttinen varhaiskaalislaw

1 varhaiskaali

2 porkkanaa

2 kesäsipulia varsineen

2 dl turkkilaista jogurttia

2 rkl dijonsinappia

1 rkl valkoviinietikkaa

puolikkaan sitruunan mehu

0,5 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria

Suikaloi varhaiskaali, porkkanat sekä kesäsipulit. Yhdistä kastikkeen aineet ja lisää kasvissuikaleet joukkoon. Anna maustua vähintään puoli tuntia kylmässä.

- Mallas