* Maa-artisokat saatu blogiyhteistyönä keuruulaiselta Kutinlahden tilalta
Kun etsimme lähes vuoden ajan Jyväskylän parasta hampurilaista, arvioimme testissämme myös eri ravintoloiden ranskalaisia. Huomasimme tuolloin, että aniharva paikka tekee itse ranskanperunansa ja vielä harvempi kiinnitti huomiota niiden maustamismahdollisuuksiin. Yleensä tarjolla oli bulkkiperunoita enemmän tai vähemmän onnistuneesti suolattuna. Joskus tarjolla saattoi olla bataattiranskalaisia, mutta testimme sääntöjen mukaan keskityimme silloin vain perunasta tehtyihin ranuihin.
Nyt, kun ravintoloissa voi taas syödä vapaasti ilman testin asettamia vaatimuksia, olemme voineet tutkailla, olisiko saatavilla myös jotain innovatiivisempia lisukkeita. Perunan ja bataatin ohella olemme törmänneet listoilla kuitenkin vain kurpitsaan sekä Ravintola Taikurin maniokkiin, mutta maistamaan emme ole niitä vielä ennättäneet.
Kun meille sitten tarjottiin mahdollisuutta saada postipakettina juuri maasta nostettuja maa-artisokkia ja vinkattiin, josko niistä voisi saada aikaan hyviä ranskalaisia, tartuimme heti ideaan. Näin syksyllä sesongissa olevaa maa-artisokkaa on viljelty Suomessa jo 1600-luvulta asti, mutta se tunnetaan harmillisen huonosti nykyisin – ja käytetään vielä vähemmän. Maa-artisokka on hienostuneen makuinen, mieto ja hennon pähkinäinen ja sopii hyödynnettäväksi etenkin keitoissa, pyreissä ja gratiineissa. Kiva idea on myös paahtaa maa-artisokkia uunissa lohkoina, mikä jo lähentelee ranskalaisten ideaa.
Maa-artisokalla on hyvän maun lisäksi kaksi spesiaalia terveysetua, jotka liittyvät sen sisältämään inuliini-nimiseen hiilihydraattiin. Inuliini imeytyy elimistöön vasta suolistossa, minkä ansiosta verensokeri nousee hitaasti. Inuliini toimii myös suoliston hyvien bakteerien ravintona, mikä edistää osaltaan terveyttä.
Jos aihe suinkin kiinnostaa, lue lisää maa-artisokasta täältä tai liity esimerkiksi Facebookin Maa-artisokan ystävät -ryhmään.
Monilla innostus maa-artisokkien käyttöön laantuu, kun käteensä saa multaisen, pieniä nyppylöitä täynnä olevan juureksen, jonka kuoriminen koettelee hermoja. Voin kuitenkin paljastaa ilouutisen: niitä ei tarvitse kuoria! Riittää, kun harjaat mukulat huolellisesti ja huuhtelet vedellä. Kuorineen syöty maa-artisokka on pähkinäisemmän ja hiukan voimakkaamman makuinen kuin kuorittu. Jos kuitenkin haluat kuoria mukulat, laita ne heti kylmään veteen, jotta pinta ei ala tummua.
Mutta takaisin ranskalaisiin. Juuresranskalaisten yleinen ongelma on rapeuden puute, mikä saavutetaan käytännössä vain friteeraamalla ne kahteen kertaan. Kaikki blogiamme seuranneet tietävät jo, kuinka suuri koettelemus kerran vuodessa paistetut vappumunkit ovat, joten maa-artisokkien friteerausta emme edes harkinneet. Sen sijaan päätimme yrittää saada uuniversioista sellaisia ranskalaisia, joihin voisimme olla tyytyväisiä.
Testauksemme sisälsi ranskalaisia kahdella tapaa, joista molemmat alkoivat tekemällä juureksista ohuita suikaleita ja pyöräyttämällä ne öljyssä sekä suolassa. Muista laittaa riittävästi suolaa, sillä suolattomat ranut eivät ole käyttökelpoisia missään tilanteessa. Ensimmäinen versio paahdettiin tämän käsittelyn jälkeen, jolloin lopputulos oli maukas, mutta melko lötkö olemukseltaan. Ei jatkoon. Kuvissa nämä pehmeämmät ranskalaiset löytyvät vasemmalta puolelta.
Sen sijaan luottokikkamme jo rapeiden uunibataattien kohdalla osoittautui toimivaksi jälleen. Taikasana tässä on maizena. Kun ranskalaiset pyöräyttää maizenassa, ne saavat pintaansa tahmean kuorrutteen, joka uunissa paahtuu rapeaksi. Maizena itsessään on mautonta, mikä on hyvä asia miedon maa-artisokan kanssa yhdistettynä. Tarkoitus ei ole peittää kuorrutteella pääraaka-aineen omaa makua, vaan ainoastaan tuoda sitä kaivattua rapeaa pintaa. Laitoin kuitenkin maizenan joukkoon hiukan savupaprikajauhetta, mikä oli sopiva lisä makuun. Myös esimerkiksi valkosipulijauhe toimisi varmasti hyvin.
Älä kuitenkaan odota saavasi täysin ravintolatason/friteeraustason rapeutta ranskalaisiisi tällä menetelmällä. Maa-artisokkaranut ovat kyllä rapeita (kunhan muistat syödä ne heti kuumina!), mutta eivät rapsahtavan rapeita. Jos haluat täydellistä, joudut kestämään kuuman öljyn kanssa pelaamisen sekä muutaman päivän ajan rasvankäryn kodissasi. Aina ei voi voittaa, mutta lähelle silti päästä.
Maa-artisokkaranskalaiset
10 maa-artisokkaa
1 rkl rypsiöljyä
0,5 tl suolaa
2 rkl maizenaa
1 tl savupaprikajauhetta
Pese maa-artisokat hyvin juuresharjalla; niitä ei tarvitse kuoria. Leikkaa haluamasi paksuisiksi ranskalaisiksi ja laita kulhoon. Lorauta joukkoon öljy ja suola ja kääntele tasaisesti sekaisin.
Lisää halutessasi joukkoon keskenään sekoitetut maizena ja savupaprikajauhe ja pyörittele käsin sekaisin siten, että jokainen maa-artisokkalohko saa tasaisen kuorrutteen.
Lado ranskalaiset leivinpaperoidulle pellille yhteen kerrokseen siten, etteivät ne kosketa toisiaan. Paista 200 asteisen uunin keskitasolla 25-30 minuuttia, kunnes ranskalaiset ovat kevyesti ruskistuneet ja rapeutuneet. Tarjoa heti dippikastikkeen kera.
Dippikastike
1,5 dl turkkilaista jogurttia
1 tl sinappia
1 rkl ketsuppia
0,5 rkl valkoviinietikkaa
0,5 tl suolaa
1 tl hunajaa
0,5 tl mustapippuria
Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua jääkaapissa puoli tuntia.
- Pulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti