Porvoon reissullamme illastimme huhtikuussa avatussa Meat Districtissä, joka sijaitsi yöpaikkamme, Pariisin Villen pihapiirissä, aivan vanhan kaupungin ytimessä. Hotellilla ja MD:lla on samat omistajat, jotka pyörittävät myös muun muassa Sicapelleä, yhtä Porvoon parhaista ravintoloista, joka harmiksemme oli kiinni meidän käyntipäivänämme (maanantai).
Mutta eipä tuota enää harmitellut tämän illallisen jälkeen! Niin hyvää ruokaa, että taivastelimme makuja suussamme kerran jos toisenkin.
Meat District on erikoistunut luomulihaan tai -lihoihin, joita riippui ravintolan perälläkin kypsytyskaapissa aimokimpaleet. Lähellä tuotettua lihaa, kaverien kanssa jaettuja annoksia, mutkatonta palvelua ja ruokaa alusta pitäen itse tehtynä – tällainen konsepti on todella kovasti meidän mieleemme.
Valitsimme MD half in -yllätysmenun, jossa oli kuusi annosta; full-vaihtoehto olisi tuonut pöydälle vielä kolme annosta lisää. Seinämenusta olisi voinut tilata annoksia myös yksitellen.
Heti alkuun saimme peräperää pöytään neljä lautasellista herkkuja: etanapannun, tartarpihvin friteeratuilla mustajuurilla ja pikkelöidyillä sinapinsiemenillä, friteerattuja pikkupaprikoita sekä leikkelevalikoiman. Kaikki maistui ihanalta!
Pullan lemppariksi nousivat vihreät paprikat; Mallas tykkäsi eniten kunnon valikoimasta erilaisia leikkeleitä. Tartarpihvi oli molemmille elämän ensimmäinen, minkä vuoksi arviointi on hitusen epävarmaa. Mutta jos tartar maistuu aina näin freesiltä ja hyvältä, uskallamme tilata sitä toisenkin kerran.
Pääruokaa, entrecotea, muistellessa vesi herahtaa herkeämättä kielelle. Niin mehukasta lihaa en ole koskaan saanut! Hiiligrillissä kypsentäminen toi siihen lisäksi savun makua ja rapean pinnan. Lisänä oli ranskalaisia sekä tomaattista salaattia.
Vaikka olimme menun syötyämme jo hyvin täynnä, jälkkärilistalta oli pakko valita kahden hengen tarte tatin. MD:n yhteydessä nimittäin toimii Café Postres, joka on sukua aiemmin Helsingissä toimineelle Michelin-tähtiravintolalle. Sen klassikoksi muodostui tämä omenainen keikaustorttu, josta olimme vain lukeneet aiemmin. Eikä se suotta ollut lähes kulttimainettaan saanut, katsokaa vaikka itse tuota kuvaa.
Tatinin päälle kaadettiin pöytään tuotaessa vielä kinuskikastiketta, joka kruunasi herkun. Söimme tortusta pieniä palasia kerrallaan, eikä viimeistä murua olisi tehnyt mieli edes tuhota, koska silloin torttua ei enää olisi. :)
Kiitämme: mahtavia makuja; laatulihoja ja suussasulavaa entrecotea; mutkatonta palvelua; taivaallista tarte tatinia.
Toivomme parannusta: menu olisi mukava nähdä paperisena syöntivaiheessa, jolloin esimerkiksi leikkelelautasen eri lihojen nimet pysyisivät mielessä paremmin kuin suullisesti kerrottuna.
- Pulla ja Mallas
