Mallaspulla on jo vuosien ajan ollut sitä mieltä, että yksi äärimmäisen huonosti hyödynnetty alue Jyväskylässä on sataman seutu. Rantaa kiertää kyllä asvaltoitu Rantaraitti, joka palvelee liikkujien tarkoitusta ja lopultakin raitin varrelle on saatu myös lihaskuntotreenipaikkoja (Mallas voi tämän suhteen toki röyhistää rintaansa, koska kaikkihan todennäköisesti lähti liikkeelle hänen Keskisuomalaisen Lyhyesti-palstalle lähettämästä tekstiviestistä, jossa toivottiin Jyväskylään omaa Muscle Beachia).
Se, mikä kuitenkin meitä on eniten huolettanut, on ravintoloiden puute rannasta. Sillan kupeesta löytyy kyllä jäätelöä, vohveleita ja thairuokaa, enemmän juomapuoleen keskittyneitä laivoja, Sataman Kahvila tarjoaa lisää jäätelöä, ja parina vuotena hieman eteenpäin kuljettaessa on löytynyt niin kreppejä kuin täytettyjä patonkeja, mutta resursseja olisi paljon parempaankin. Isoin kysymys on, miksi ihmeessä sataman paras paikka on varattu parkkipaikoille? Salaa olemme mielessämme toivoneet erilaisten ruokatelttojen, myyntikärryjen ja/tai food truckien armadaa kesäksi piristämään kaupungin sataman ilmettä.
Helpotusta tuskaamme toi kuitenkin loppukeväästä rannassa auennut konttiravintola Morton. Meillä oli jo parina aikaisempana vuotena aikomus käydä Äänekoskella maistelemassa Mortonin hampurilaisia, mutta jostain syystä asia aina siirtyi. Nyt, kun maineikas paikka tuli jo huomattavasti lähemmäksi, ei tekosyitä enää voinut keksiä. Varsinkin, kun saimme kutsun tulla käymään.
Mortonin taustalla on hauska tositarina rautalampilaissukuisesta miehestä nimeltä John Morton, jolla oli yllättävän suuri rooli Yhdysvaltojen itsenäistymisessä vuonna 1776. Ensimmäinen Morton perustettiinkin Rautalammille vuonna 2010 ja ensimmäinen konttiravintola standardikokoiseen, laivarahdista tuttuun merikonttiin vuonna 2013. Tänä kesänä kontteja löytyy Jyväskylän lisäksi Varkaudesta, Kuopiosta ja Äänekoskelta. Konttiravintolan historiasta ja yrityksen muusta toiminnasta kannattaa lukea lisää
heidän nettisivuiltaan.
Little Lydiaksi ristitty Mortonin toimipiste herätti rakennusvaiheessa hieman kummastusta, kun suuri musta kontti ilmaantui Rantaraitin kylkeen. Erityisesti värivalinta ihmetytti, mutta lopulta paikalle on noussut hyvinkin viihtyisä kokonaisuus, jossa pääsee ruokailemaan myös sisätiloihin. Aivan pikkukontista ei siis ole kysymys, vaan tarkkaan harkitusta kokonaisuudesta. Tähän mennessä homma on näyttänyt lähteneen hyvin käyntiin, sillä useasti ohi kulkiessamme paikka on ollut täynnä ja jonossa odottanut vielä hyppysellinen lisää porukkaa. Hyvillä säillä voi toki olla jotain sanottavaa tähän.
Testipäivämme ei ollut poikkeus, vaan useat muutkin lounasnälkäiset burgerinystävät olivat kokoontuneet maisemiin ja lopulta odotusajaksi muodostui rapsakka 40 minuuttia. Tieto tästä onneksi muistettiin kertoa kassalla, jolloin Mallas pääsi työntelemään Mini-Mallasta siksi aikaa kärryissä Pullan paistatellessa päivää ravintolan pöydässä, aurinkovarjon alla.
Menu sisältää neljä erilaista burger-ateriaa, jotka saa tilattua myös ilman ranskalaisia, kaksi kivankuuloista salaattia sekä jälkkärivaihtoehtona mustikkakukkoa. Valikoimassa on myös vaihtoehtoisia dippejä, extraranuja, -batuja, -pihvejä ja -portobelloja (wau!) sekä mahdollisuus vaihtaa sämpylä gluteenittomaksi, luomubriossiksi tai täysin maksutta kaura-spelttisämpyläksi. Pisteitä ropisee tällaisesta!
Pieni, viehättävä yksityiskohta Mortonissa ovat nämä puiset jonotuseläimet. Me saimme kassalta mukaan ruskean karhun, ja ruoka tuotiin pöytään meille karhuille :) Mukavat pöytäseuralaisemme antoivat armollisesti oman kirahvinsa hetkeksi valokuvaukseen.
Se, mistä pitää antaa heti suurkiitos oli ruoan korkea taso hurjasta ruuhkasta ja kiireestä huolimatta. Muutamassa aikaisemmin hehkuttamassamme paikassa tämä on välillä aiheuttanut ongelmia kiireisimpinä aikoina, mikä on suuresti harmittanut meitä. Jos annamme kehut, odotamme, että paikka on niiden arvoinen joka kerta, oli ravintolassa viisi tai 50 asiakasta. Toivottavasti sama jatkuu tulevaisuudessa, sillä kyllä ihmiset jaksavat hetken pidempään odottaa, jos sillä taataan ruoan olevan hintansa väärti.
Morton tekee yhteistyötä Iso-Kallan panimon kanssa, minkä ansiosta juomavalikoimasta löytyy omaa limonadia sekä myös Iso-Kallan vehnäolutta. Saimme maisteltavaksemme sekä karviaislimonadia että vadelma-mustikkalimonadia. Molemmat maistuivat marjaisen raikkailta ja olivat hyviä janonsammuttajia hellekelissä.
Otimme testiin paikan klassikoksi mainostaman Little John Burgerin sekä kestosuosikiksi kerrotun Delaware Burgerin. Koska tarjoilijoilla näytti kiirettä pitävän täysien pöytien kanssa, emme tällä kertaa tiedustelleet kaikkea mahdollista burgereiden sielunelämästä ja tuotteiden alkuperästä, vaan luotimme pelkästään näkö- ja makuaisteihimme sekä menun kertomaan sisältöön. Pöytään kannettiin lautasilla varsin mukavan näköiset tuotokset, jotka olisivat purilaispuristin mieliksi olleet kokonsa ja täytteidensä puolesta helposti käsin syötävissä. Sivistyneinä yksilöinä vetelimme omamme tällä kertaa kuitenkin haarukkaa ja veistä käyttäen.
Burgereiden suhteen oli hienoa huomata, että niiden sisältöä oli oikeasti mietitty ja annoksissa oli selkeitä eroja. Molempien purilaisten sisältä löytyi jauhettua nautaa (jokseenkin 150-200 gramman verran, pihvin koosta emme löytäneet tietoa), tosin Delaware olisi ollut mahdollista varustella broilerillakin. Pihvit oli paistettu kypsiksi, mutta olivat silti mehukkaita. Kypsyydestä ei tilausta tehdessä tiedusteltu, joten tähän ei ilmeisesti pääse vaikuttamaan.
Little John Burgerin välistä löytyi Peltolan Blue -sinihomejuustoa, punasipulihilloketta, tomaattia ja Myrttisen suolakurkkuja sekä kastikkeena chipotle-majoneesia. Kuten monessa paikassa on tullut huomattua, täytteiden suhteen esiintyy pientä namedroppausta, mutta se sallittakoon pientuottajien tukemiseksi.
Delaware taas oli pykälää perinteisempi ja sisälsi cheddaria, chili-sipulihilloketta, pekonia, tomaattia ja Kontin majoneesia.
Molemmat olivat verrattain maukkaita kokonaisuuksia! Erityisesti Peltolan sinihomejuusto toi juuri sen kaivatun pisteen i:n päälle Little Johnissa. Suolakurkut olivat LJB:ssä sopivan napakoita, mutta tomaatti katosi molemmissa hieman hillokkeen alle. Sekä hilloke että majoneesi toivat kuitenkin erittäin kivasti makua ja kosteutta purilaiseen.
Sämpylät olivat selkeästi perussämpylöitä parempia burgersämpyjä. Ne oli tosin paistettu rapeapintaisiksi vain päältä päin; omaan makuumme kaipaisimme rapeutusta molemmin puolin.
Mikä vielä tärkeää, Mortonissa oli myös panostettu ranskalaisiin! Limellä ja basilikalla maustetut perinteiset ranskalaiset oli paistettu mukavan rapeiksi. Suolan määrä oli kohdillaan, kerrankin. Lipstikka-jugurttiaioli ranujen dippinä ei myöskään ole aivan se perinteisin ratkaisu, mutta kertoo, että nyt asiaa on todella pohdittu. Ja mikä parasta, se oli jäätävän hyvää.
Burger-aterian kappalehinta oli 14,50 euroa; ilman ranskalaisia ja dippiä hintaa olisi tullut 1,50 euroa vähemmän.
Summa summarum: Morton on loistava lisä paitsi Jyväskylän satamaan, myös koko kaupungin ravintolaskeneen. Korkea laatu, hyvinmietityt tuotekokonaisuudet, reipas palvelu ja upea kontti vetävät taatusti asiakkaita pitkälle syksyyn asti ja jälleen ensi kesänä. Menkää ja tykätkää!
- Mallas ja Pulla