Uunikaurapuuro siemenien, pähkinöiden ja omenan kera

Uunissa hautuva kaurapuuro omenilla ja pähkinöillä höystettynä on juuri täydellinen syysaamupalojen herkku ja toimii kivasti myös välipalana. Sain tädin puutarhasta ison kassillisen omppuja, joten tätä on luvassa nyt useana päivänä meillä.

Kaurahiutaleiden, siementen ja pähkinöiden kypsyessä uunissa mausta tulee ihanan paahteinen ja pinnasta rapsakka. Omenapalat puolestaan hautuvat kanelisen pehmeiksi ja lopputulos muistuttaa syksyn parasta jälkiruokaa, omena-kaurapaistosta, mutta terveellisellä tavalla! 

Uunikaurapuuro maistuu siis paitsi aamiaisella, myös välipalana ja miksei juuri jälkiruokanakin. Silloin sen kanssa voi tarjota vaniljakastiketta tai pallon jäätelöä. Samantyyppistä omenakaurapuuroa on tehty myös Fanni & Kaneli -blogissa, jossa puuro nautittiin vaahterasiirapin kera. Voisiko aamu enää paremmin alkaa? :)

Ohjeen puuro kannattaa tehdä normaalikokoiseen uunivuokaan. Kuvissa käytän puolet pienempää Sagan uutuus-paistovuokaa, joka on leivinpaperilla vuorattu pahvivuoka; toisen puolen annoksesta tein tavalliseen pitkulaiseen leipävuokaan. Paistovuoka on kiva uutuus ja voisin hyödyntää sitä etenkin mökillä, sillä vuokaa ei tarvitse voidella erikseen ja käytön jälkeen sen voi heittää biojätteeseen kompostoitumaan. Ei tiskiä tai jätettä!

Uunikaurapuuro siemenien, pähkinöiden ja omenan kera

Neljälle

4 dl kaurahiutaleita

0,5 tl suolaa

0,5 tl kanelia

1 tl leivinjauhetta

3 omenaa

2,5 dl maitoa

2,5 dl marjamehua (tai vettä)

2 kananmunaa

0,5 dl auringonkukansiemeniä

0,5 dl kurpitsansiemeniä

1 dl cashewpähkinöitä

1 dl manteleita

Sekoita kaurahiutaleet, suola, kaneli ja leivinjauhe keskenään. Pese ja leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi. Lado viipaleet voidellun uunivuoan pohjalle ja kaada hiutaleseos päälle.

Yhdistä maito ja marjamehu ja vatkaa munat sekaisin joukkoon. Kaada seos vuokaan tasaisesti. Ripottele pinnalle siemeniä ja pähkinöitä.

Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

*Vuoka saatu blogin kautta.

- Pulla

Venäläinen ilta: pelmeneitä, luksussalaattia ja sharlotkaa

Teemaillallisten järjestäminen on etenkin Maltaan lempiharrastuksia tätä nykyä. Koska Mini-Mallas sitoo meidät entistä enemmän kotioloihin eikä ravintolaan ole niin helppo karata, on kätevää järjestää kekkerit kotona. Pieninkin mahdollinen tekosyy juhlia kannattaa hyödyntää!

Syy voi olla esimerkiksi äkillinen himo pelmeneitä kohtaan, kuten männäviikoilla kävi. Pelmenit veivät ajatukset tietysti itänaapuriin, ja kas: venäläinen ilta oli valmis! Saimme onneksemme ystäväpariskunnan houkuteltua juoneen mukaan, ja niin ovellemme saapui kettupuuhkaan ja karvalakkeihin sonnustautunut perhe :)

Pelmeneiden näpertäminen itse on täysin poissuljettu ajatus, joten kipaisimme pakastealtaan kautta. Sieltä löytyy suomalaisen Deliciest-firman erittäin maukkaita pelmeneitä muutamalla eri täytevaihtoehdolla lihasta kasvikseen. Ne ovat todellista pikaruokaa: keittoaika on viitisen minuuttia ja pelmenit ovat kypsiä, kun ne nousevat pintaan. Keitinvesi kannattaa maustaa suolan lisäksi kokonaisilla pippureilla, laakerinlehdellä tai liemikuutiolla.

Deliciestillä on myös omaa smetanaa, joka on puolet vähemmän rasvaista normismetanaan verrattuna, pehmeää ja todella hyvää. Deliciest tekee myös yhteistyötä Ville Haapasalon kanssa, mikä näkyy firman suolakurkkupurkeissa. On Villen Rapsakkaa ja Lupsakkaa kurkkua; meillä on ollut vain tuota rapsakkaa versiota ja kovin hyviä nekin ovat olleet. 

Pelmeneiden, smetanan ja suolakurkkujen lisäksi katoimme pöytään hapankaalia valkosipulilla ja ilman sekä hunajaa, jota valeltiin kaiken ylle. Hieman ahkeroimme myös itse keittiössä tekemällä venäläisen luksussalaatin, Salat Olivierin. Ohjeen salaattiin nappasimme Valion sivuilta, mutta muokkasimme sitä omaan makuumme sopivaksi.

Jälkiruoaksi pyöräytin venäläisen omenakakku Sharlotkan, jonka juju on runsaassa määrässä omenaa. Mehevä torttu kumotaan jäähtyneenä ylösalaisin ja tarjotaan vaniljakastikkeen kera. Tortun alkuperäinen resepti on Soppa365:n sivuilta.

Salat Olivier

1 pieni pussi pakastekatkarapuja sulatettuna

150 g saunapalvirouhetta

2 suolakurkkua

15 cm pala kurkkua

1 ruukku Romaine-salaattia

Salaattikastike:

1 prk (200 g ) ranskankermaa

0,5 dl majoneesia

2 keitettyä kananmunaa hienonnettuna

1 rkl kapriksia

2 tl sinappia

2 tl valkoviinietikkaa

1 tl sokeria

Aloita kastikkeesta. Sekoita ainekset sekaisin kulhossa ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa. Laita maustumaan jääkaappiin salaatin teon ajaksi.

Valuta sulatetut katkaravut siivilässä. Kuutioi suolakurkut ja tuorekurkku pieniksi kuutioiksi. Revi salaatti käsin pienemmiksi paloiksi.

Sekoita ainekset keskenään tarjoilukulhossa. Lisää kastike, sekoita kevyesti ja tarjoile heti.

Sharlotka-omenakakku

5 kpl Granny Smith -omenoita (tai vastaava määrä muita happamia omenoita; meillä Antonovkia)

3 kananmunaa

2,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

Pinnalle:

tomusokeria

Tarjoiluun:

vaniljakastiketta

Voitele pyöreä kakkuvuoka tai irtopohjavuoka kevyesti öljyllä. Rutista leivinpaperiarkki, suorista auki ja asettele vuokaan. Öljy auttaa paperia tarttumaan vuoan pohjalle ja reunoille.

Kuori omenat, paloittele ja viipaloi ohuiksi viipaleiksi. Lado viipaleet vuokaan. Omenaviipaleita on riittävästi, kun ne täyttävät noin puolet vuoasta.

Vaahdota kananmunat ja sokerit kuohkeaksi. Lisää vehnäjauhot varovaisesti käännellen, ettei taikina lässähdä. Levitä taikina omenoiden päälle.

Paista 175-asteisen uunin alatasolla ensin 20 minuuttia ja sitten keskitasolla 20-30 minuuttia. 

Kumoa jäähtynyt kakku tarjoiluvadille ja poista leivinpaperi. Sihtaa kakun pinnalle tomusokeria ja tarjoa vaniljakastikkeen kanssa.

- Pulla

Raikas hernesose-omena-kookoskeitto

Kun menin kouluun, pelkäsin kovasti koulun ihkaensimmäistä päivää. En niistä normaaleista syistä, kuten mahdollinen pelottava opettaja, vaikeat läksyt tai etten löydä vessaan. Ehei, pahinta oli tieto siitä, että perinteisesti ensimmäisenä päivänä on tarjolla hernekeittoa. Värisyttävän pahaa ruokaa. Miten sen saisi alas ja mitä, jos en ehdi syödä sitä, ennen kuin seuraava tunti alkaa? 

Ensimmäinen ongelma selättyi valtavalla yllätyksellä, kun eteen kauhottiinkin lihakeittoa. Ei mitään suurta herkkua sekään, mutta oli se sentään syötävissä. Mutta toinen ongelma osoittautuikin pahemmaksi eikä siitä taidettu selvitä kahteen ensimmäiseen kouluvuoteen ollenkaan. Joka ruokatunnilla olin taatusti viimeinen syöjä enkä koskaan ehtinyt ulos ruokailun jälkeen, mutta onneksi opettaja jaksoi istua pöydässä niin kauan, että olin saanut viimeisenkin haarukallisen syötyä.

Sittemmin hernekeitosta on tullut yksi normaali, jopa herkullinen ruokalaji muiden joukossa, ja talvisin olen sitä joskus keittänyt itse kokonaisesta potkasta alkaen. Se on tuhti ja aikaavievä ruoka ja niin sen kuuluu ollakin. Kesäkuumalla ei tulisi mieleenkään pistää hernerokkaa tulille, mutta akuuttiin herneenkaipuuseen on nyt nopea ja raikas vastaus. Pakasteherneistä valmistuva keitto on kauniin vihreä (kuvat eivät valitettavasti näytä yhtä vihertäviltä kuin keitto oikeasti on) ja maistuu hedelmäiselle, kiitos hapokkaiden Granny Smith -omenoiden sekä limen mehun. Hapokkuutta taittaa mainiosti kermainen kookosmaito, ja viimeisen särmän tuo tuore korianteri.

Mallas oli alkuun epäileväinen, kun kuuli herneiden, omenoiden, korianterin ja kookosmaidon yhdistelmän, mutta parin lusikallisen jälkeen suu jo muikisteli hyväksyvästi. Mini-Mallas puolestaan pisteli oman osuutensa vauhdilla, joten kyseessä on koko perheelle maistuva setti. Ohjeen keittoon löysin Samasta padasta -kirjasta.

Hernesose-omena-kookoskeitto

4 annosta

600 g pakasteherneitä

2 isoa Granny Smith -omenaa

1 iso valkosipulinkynsi

rouhaisu mustapippuria

2 dl kookosmaitoa

1 limetin mehu

1 tl suolaa

puolikas ruukku tuoretta korianteria

Laita herneet kattilaan ja kaada päälle sen verran vettä, että herneet peittyvät. Lisää joukkoon paloiteltu omena ja valkosipulinkynsi sekä mustapippuri. Keitä kannen alla viitisen minuuttia.

Valuta neste talteen ja lisää kattilaan kookosmaito ja suola. Kiehauta seos ja lisää joukkoon limetin puristettu mehu sekä korianteri. Soseuta samettiseksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Ohenna talteenotetulla keitinnesteellä haluamasi paksuiseksi.

- Pulla

Italialainen omenakakku

Maku-lehden 7/2017-numerossa julkaistiin lukijan ohjeena herkullisen kuuloinen italialaisen Torta di mele al burro -omenakakun ohje. Ohjeen takana on Bake My Breath Away -blogi, ja resepti meni meillä saman tien kokeiluun. Helppo ohje, jonka vaikein osuus oli antaa kypsän kakun tekeytyä jääkaapissa yön yli ilman palasenkaan maistamista! :)

Kakku valmistuu sokerikakun tapaan, mutta jujuna ovat voissa pehmeiksi paistetut omenaviipaleet, jotka kumotaan taikinan sekaan. Päältäpäin kakku näyttää siis hyvin rustiikkiselta, jopa ankealta, mutta sisältä paljastuu mehevän tahmea omenayllätys. Kakku säilyy mehukkaana useamman päivän, ja sen kaveriksi sopii hyvin vaniljajäätelö tai kermavaahto. Kiva, uudenlainen omenakakkuresepti!

Italialainen omenakakku

500 g omenoita

130 g voita

1,5 dl vehnäjauhoja

0,5 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

2 kananmunaa

1 keltuainen

2,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

Vuoraa kakkuvuoka (halkaisija noin 20 cm) leivinpaperilla (rutista leivinpaperi ensin palloksi ja oio sitten suoraksi, niin saat paperin asettumaan helpommin vuokaan).

Kuori omenat (kotimaisia ei tarvitse kuoria) ja leikkaa puolen sentin viipaleiksi tai paloiksi. Sulata voi paistinpannulla ja ota siitä talteen yksi desilitra. Paista omenoita lopussa voissa kymmenisen minuuttia, kunnes ne pehmenevät.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Vaahdota kananmunat, keltuainen ja sokerit paksuksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon kuivat aineet sekä desi voisulaa ja sekoita kevyesti sekaisin. Lisää lopuksi myös omenaviipaleet ja pannulle jäänyt loppu voi.

Kaada taikina vuokaan ja paista 180-asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä vähintään pari tuntia, mielellään yön yli jääkaapissa.

Tarjoa jäätelön tai kermavaahdon kera.

- Pulla

Omena-puolukkablondiet

Siinä vaiheessa, kun omenapiirakat, kaura-omenapaistokset ja amerikkalaiset Apple Piet on leivottu jo kymmeneen kertaan ja omenoita silti riittää, uudet leivonnaisideat ovat kovaa valuuttaa. Syksyn Maku-lehdestä löytyi mielenkiintoisen kuuloinen resepti omenablondieseista, jotka ovat tummien browniesien vaaleita serkkuja. 

Tumman suklaan sijaan blondieita maustaa valkosuklaa, minkä lisäksi tähän reseptiin toi vahvan vivahteensa maapähkinävoi. Jos et ole maapähkinävoin kaveri, en voi suositella näitä sinulle; sen maku nimittäin puskee päälle lähes kuuluisan yleisen syyttäjän voimin. 

Voita, maapähkinävoita, valkosuklaata ja sokeria pursuava herkku on niin tuhti, että onnittelin itseäni keksinnöstä lisätä joukkoon puolukoita. Ne toivat paitsi väriä, myös sitä kaivattua raikkautta, jota herkkupaloista ei muutoin löydy. Pähkinäistä makua tasapainottaakseen blondiet kannattaa nautiskella vaniljajäätelön kera.

Omena-puolukkablondiet

100 g voita

1 dl maapähkinävoita

2,5 dl fariinisokeria

0,5 dl rypsiöljyä

3 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl jauhettua inkivääriä

3 dl omenakuutioita

1 dl puolukoita

1 levy (145 g) valkosuklaata (alkuperäisessä ohjeessa 200 g)

Sulata voi ja maapähkinävoi kattilassa. Lisää joukkoon fariinisokeri ja rypsiöljy ja anna seoksen jäähtyä hetken aikaa.

Lisää kattilaan kananmunat yksitellen sekoittaen sekä keskenään yhdistetyt kuivat aineet. Sekoita nopeasti tasaiseksi.

Lisää joukkoon vielä pienet omenakuutiot, puolukat sekä rouhittu valkosuklaa.

Vuoraa pienehkö uunivuoka (n. 15 x 25 cm) leivinpaperilla ja lusikoi taikina vuokaan. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 25-30 minuuttia, kunnes blondie on pinnalta kypsynyt ja saanut kullanruskean värin. Leivonnainen saa sisältä jäädä tahmeaksi.

- Pulla

Uuniomenahillo

Omenavuosi ei ole ollut parhaimmillaan tänä syksynä, mutta talouteemme kulkeutui siitä huolimatta muutama kilo kirpsakoita omenoita säilöttäväksi. Koska pieni pakastin pullisteli jo kesän marjoja, oli luovuttava ajatuksesta tehdä vähäsokerista omenasosetta ja suunnattava katseet jääkaapissa säilyvään omenahilloon.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, uusi ruokakirja Gastronaatti2 on ollut kovassa käytössä heti ilmestymisestään saakka. Sen sivuilta löysin niin näppärän kuuloisen uuniomenahillon ohjeen, etten enää edes vilkaissut tavalliseen kattilassa hellalla keitettävään versioon päin. Uuniomenahillo nimittäin syntyy kuin itsestään uunissa isossa kattilassa, ilman hämmentämistä ja sormille roiskahtelevaa tulikuumaa hilloa. Tällaiset ohjeet ovat kuin luotuja minulle!

Kuinka siis hoitaa itselleen kaunis rivistö omenahillopurkkeja talven varalle kuin Muumimamma konsanaan? Kasaa eteesi 2,5 kiloa omenoita (mitä happamampia, sitä parempi), kilon pussi hillosokeria ja ruokalusikallinen kanelia. Halkaise omenat, älä kuori! Kuoriminen on turhaa puuhaa, sillä ne kyllä hajoavat uunin lämmössä ja bonuksena saat kaikki hyvät ravintoaineet mukaan, jotka majailevat juuri kuoren alla. Poista siemenkodat ja laita kaikki omenat isoon kattilaan. Kaada perään pussillinen hillosokeria sekä kaneli. Sekoita ja laita ilman kantta 150-asteiseen uuniin vähintään kahdeksi tunniksi. Kolmekaan ei haittaa. Sekoita muutaman kerran valmistumisen aikana.

Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut mainittu omenoiden soseuttamista kypsennyksen jälkeen, mutta ainakin itselläni hillo olisi ollut kovin sattumaista ilman sauvasekoittimella surautusta. Sileän hillon aikaansaamiseksi ja mahdollisten kuorien hienontamiseksi kannattaa siis soseuttaa hillo huolellisesti.

Kuuma hillo purkitetaan joko uunissa kuumennettuihin tai kattilassa keitettyihin lasipurkkeihin, suljetaan saman tien ja laitetaan jääkaappiin säilöön. Se sopii erinomaisesti esimerkiksi puuron tai jogurtin joukkoon sekä lettujen ja pannukakun kera.

Uuniomenahillo

2,5 kg (happamia) omenoita

1 kg hillosokeria

1 rkl kanelia

Halkaise kuorimattomat omenat, poista siemenkota ja pilko suoraan isoon kattilaan. Lisää hillosokeri sekä kaneli ja sekoita. Laita kattila ilman kantta 150-asteiseen uuniin vähintään kahdeksi tunniksi. Sekoita muutaman kerran pohjia myöten kypsennyksen aikana. Soseuta hillo lopuksi sauvasekoittimella.

Kuumenna lasipurkit uunissa tai keitä niitä kymmenen minuuttia kattilassa. Kiehauta myös purkkien kannet. Purkita kuuma hillo kuumiin purkkeihin piripintaan. Sulje purkit heti ja anna jäähtyä pöydällä. Laita purkit sitten jääkaappiin. Tarkista seuraavana päivänä, että kannen keskusta on painunut alas. Tällöin hillo säilyy pitkään. Jos kansi ei jostain syystä olisi painunut alas, kannattaa hillojen käyttö aloittaa näistä purkeista.

- Pulla

Tarte Tatin & suolakaramellikastike

Kesä 2016 oli mukava. Yhtenä lomamatkana tuli heitettyä parin päivän reissu Porvooseen ja tutustuttua sen ravintoloihin. Hienoja paikkoja kerta kaikkiaan, joista erityisesti jäin haikailemaan Meat Districtin jälkiruoan, tarte Tatinin perään. Torttuhan on peräisin aiemmin Helsingissä vaikuttaneen Michelin-tähtisen Postresin valikoimista eikä siitä jälkiruoka enää parane.

Tarte Tatinia oli siis päästävä tekemään itsekin, kunhan sopiva aika löytyisi ja kunnon valurautapannu löytäisi kotiimme. Asia pääsi unohtumaan hetkeksi, mutta kun aina upea iltapäivälehdistömme julkaisi Hans Välimäen Tarte tatinin reseptin, paluuta epäröintihetkiin ei enää ollut. 

Jo pelkkä vilkaisu tortun aineksiin teki selväksi, ettei tästä voi tulla huonoa (tai terveellistä), ja kyljessä ollut jäätelöpallero sekä suolakaramellikastike palautti mielen kesäiseen Porvooseen.

Aitoon Tatiniin ei taida päälle valutettava kinuski kuulua, mutta kokeile sitä – se kirjoittaa sen viimeisen pisteen i:n päälle. Suosittelen myös vahvasti keittämään karamellikastikkeen itse. Se ei vie kuin hetken, ja maku on eri planeetalta kaupan purkkikastikkeisiin verrattuna. Ripaus sormisuolaa korostaa makua entisestään.

Tarte Tatin Hans Välimäen tyyliin

2-4 kiinteää, hapokasta omenaa (määrä riippuu käytettävän pannun koosta)

2 dl sokeria

2 rkl kanelia

muutama ruokalusikallinen voita

500 g voitaikinaa

Poista omenista kodat. Kuori omenat ja leikkaa neljään osaan. Kaada puolet sokerista (1 dl) omenien joukkoon ja lisää kaneli. Sekoita.

Ripottele loput (1 dl) sokerista valurautaisen pannun pohjalle ja asettele omenapalat vieretysten siten, että pohja lähes peittyy. Ei väliä, vaikka osa palasista olisi hieman päällekkäin. Asettele voinokareet tasaisesti omenien väliin.

Aseta pannu hellalle ja lämmitä siten, että omenista irtoava neste ja pannulla oleva sokeri karamellisoituvat. Tämä onnistuu, kun kuumentaa omenia nelosella (1-6 asteikolla) tai kahdeksikolla (1-12 asteikolla). Kun neste alkaa olla ruskeaa, siirrä pannu pois levyltä. 

Kauli voitaikina ohueksi, hieman pannua suuremmaksi levyksi ja levitä se omenien päälle tiiviiksi kanneksi. Pistele taikinaan muutamia reikiä, jotta höyry pääsee ulos ja paista piirasta uunissa 175-200 asteessa noin 25-40 minuuttia, kunnes voitaikina on ruskistunut kevyesti.

Ota piiras ulos ja kumoa ylösalaisin tarjoiluastialle (meillä oli käytössä iso pizzalautanen). Varo kuumaa karamellinestettä, joka voi valua pannun ja tortun reunan välistä kääntöä tehdessä!

Kun piirakka on jäähtynyt hetken, tarjoile se vaniljajäätelön ja suolakaramellikastikkeen kera. 

Suolakaramellikastike

1 dl kuohukermaa

1 dl fariinisokeria

0,5 tl sormisuolaa

Laita kerma ja fariinisokeri kattilaan ja keitä seosta välillä sekoittaen 5-10 minuuttia, kunnes se sakeutuu kevyesti. Ripottele sormisuola joukkoon. 

Jos kastike jähmettyy, voit lämmittää sitä varovasti mikrossa.

- Mallas

Viiden raaka-aineen omenapiiras

Jos leivotaan, niin sitten leivotaan kunnolla. Eli voita ja sokeria käyttäen. Näin ajattelen 90 % ajasta. Sen lopun 10 prosenttia voi sitten käyttää tutkaillen, mitä muuta leivontamaailma uutuuksineen sisältää.

Gluteenittomuus sekä valkoisen sokerin ja maitotuotteiden karttelu on hurjassa suosiossa, ja reseptejä tältä saralta tulvii internetissä. Monia olen katsellut, mutta harvemmin kokeillut; syynä on ollut "oudot" trendiraaka-aineet, joita ei peruskuiva-ainekaapistani löydy. Ei ole chiaa eikä edes kvinoaa (tosin kvinoa on ollut ostoslistamietinnässä jo tovin). Kookosöljyä sentään jo löytyy purkillinen.

Kun löysin Heartbeats of Petra Korpi -blogista kovasti hehkutetun omenapiirakan ohjeen, jossa ei ollut mitään kummallisuuksia, vaan päinvastoin äärimmäistä yksinkertaisuutta, kaivoin leivontakulhon esiin saman tien. Resepti on alkujaan peräisin supersuositusta Vaneljasta, joka on edelläkävijä gluteenittomassa, sokerittomassa ja maidottomassa leivonnassa.

Piirakka koostuu tasan viidestä raaka-aineesta: omenasta, kaurahiutaleista, kanelista, kookosöljystä ja manteleista. Viides aines eli mantelit ovat oma lisäykseni, joten jättämällä ne halutessasi pois tiristät raaka-aineluettelon neljään. Ohjekin on niin simppeli, että muistat sen ulkoa.

Petra kehui blogissaan ohjeen olevan ainoa omppupiirakkaresepti, jota koskaan enää tulet tarvitsemaan. Nou, nou: näin ei todellakaan ole. Mehevä omena-rahkapiirakka, amerikkalainen apple pie, pellillinen kunnolla kanelilla silattua levypiirasta, voita ja sokeria tihkuva tarte tatin ovat kaikki reseptejä, joita aion jatkossakin käyttää ensisijaisesti, kun haluan leipoa omenasta jotain herkkua. Mutta kun kaipaat terveellisemmän vaihtoehdon, jota voit syödä aamupalaksi, välipalaksi ja iltapalaksi vaikka joka päivä, tee tätä.

Viiden raaka-aineen omenapiiras

3-4 pientä makeaa omenaa

3 dl kaurahiutaleita

4 rkl kookosöljyä sulatettuna

1 tl kanelia

1 dl manteleita

Pingota 18 cm halkaisijaltaan olevan irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. 

Pese omenat. Paloittele kaksi omenaa ja soseuta sauvasekoittimella (tai tehosekoittimessa). Lisää kaurahiutaleet ja kookosöljy ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan.

Viipaloi loput omenat ohuiksi viipaleiksi ja laita taikinan päälle. Ripottele päälle kanelia ja mantelit. 

Paista 225-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia, kunnes reunat ovat hiukan kuivahtaneet ja pinta ruskistunut kauniisti. Tarjoa hieman jäähtyneenä. Vaniljakastike ei tee pahaa kaverina.

- Pulla