Ruisruudut

Olipa yhtenä päivänä leipä loppu niin kaapista kuin pakkasestakin eikä kauppaan tehnyt mieli lähteä. Koska pitkällinen taikinanvaivauskaan ei houkuttanut, etsiskelin sopivan helppoa ja nopeaa ohjetta ja löysin oivan reseptin Peggyn pieni punainen keittiö -blogista. 

Ruisruutujen taikina valmistuu vain sekoittamalla ainekset yhteen, ilman vaivaamista. Taikina kumotaan pellille ja kaulitaan (minä en jaksanut kaivaa edes kaulinta esiin, vaan taputtelin taikinan jauhotetuin käsin) levyksi. Sitten hurruuttelin taikinapyörällä levyn sopivankokoisiksi ruuduiksi, annoin kohota ja paistoin. Todella hyviä uunilämpiminä ja seuraavana päivänä mikron tai leivänpaahtimen kautta lämmitettyinä! Nakkasin osan myös pakastimeen, josta niitä on kiva kaivaa pari kerrallaan iltapalalle.

Erityisplussaa ohje saa runsaasta ruisjauhojen määrästä, mikä tekee näistä höttövehnäleipiä maukkaampia!

Ruisruudut

5 dl vettä

2 tl suolaa

2 rkl sokeria

0,5 dl öljyä

1 pss kuivahiivaa

5 dl ruisjauhoja

4 dl vehnäjauhoja

Lämmitä vesi hieman kädenlämpöä lämpimämmäksi (+42 astetta). Sekoita jauhot ja kuivahiiva keskenään. Lisää lämpimään veteen suola, sokeri ja öljy ja lopuksi jauhoseos.

Ripottele leivinpaperoidulle uunipellille hiukan jauhoja ja kaada taikina pellille. Levitä jauhotetuin käsin tai kaulitse taikina pellin kokoiseksi, noin 1,5 cm paksuksi levyksi. Ajele taikinapyörällä (tai pizzaleikkurilla) ruuduiksi ja anna kohota peitettynä puoli tuntia. 

Paista 220-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.

- Pulla

Maissileipä valurautapannulla

Instagramissa pyörinyt #kuivakaappihaaste innosti minutkin penkomaan kaappien ja laatikoiden perukoilta erinäiset pussinjämät esiin. Ensimmäisenä käteen osui maissijauhot, joista olen aiemmin tehnyt siemennäkkäriä. Pitäisipä taas leipoa sitä, se on äärettömän hyvää! 

Mutta mitä muuta maissijauhoista voisi tehdä? Googlettelin asiaa ja ensimmäisenä eteen osui kivankuuloinen leipäresepti Meillä kotona -sivustolla. Taikina-ainekset vain sekoitetaan, hiivan tilalla käytetään leivinjauhetta (ei siis vaivausta, jes!) ja leipä paistetaan rapeapintaiseksi valurautapannulla. Juuri sopivan nopea ja helppo leipä arki-iltana pikaisesti leivottavaksi. Maissijauhojen ansiosta leipä on gluteeniton ja myös laktoositon.

Leipä olisi omiaan grilliaterian lisukkeeksi, ja Amerikassahan corn bread on olennainen osa bbq-kulttuuria. Ihan sellaisenaan leipä ei ehkä toimi niin hyvin, mutta kun kasaat päälle esimerkiksi nyhtöpossua ja muita lisukkeita, leipä pääsee oikeuksiinsa. 

Maissileipä

4 dl maissijauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

1 tl suolaa

2 kananmunaa

5 dl piimää

Pannulle:

1 rkl öljyä

Lorauta valurautapannulla ruokalusikallinen öljyä ja nosta pannu uuniin. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Tee uunin ja pannun lämmetessä taikina.

Sekoita maissijauhoihin leivinjauhe, ruokasooda sekä suola. Sekoita toisessa kulhossa kananmunat ja piimä ja lisää ne kuivien aineiden joukkoon. Sekoita nopeasti tasaiseksi.

Ota kuuma pannu uunista ja kaada taikina siihen. Paista 20-30 minuuttia, kunnes pinta on ruskistunut ja leipä on kypsä.

- Pulla

Paahdettu myskikurpitsakeitto piparjuurikermalla & spelttipannuleipää

Kauppojen vihannesosastolta kannattaa nyt napata mukaansa kurpitsoita, joita löytyy eri väreissä ja kokoluokissa valtavat röykkiöt. Itse poimin mukaani myskikurpitsan, joka oli vieläpä suomalainen! Halkaisin sen neljään osaan ja paahdoin pellillä pehmeäksi ja tuoksuvaksi. 

Samalla pellillä paahtui myös perunoita, sipulilohkoja sekä kokonaisia valkosipulinkynsiä. Kippasin koko komeuden kattilaan ja annoin porista hetkisen. Sitten soseutin keiton silkkiseksi ja kuumensin vielä kunnolla höyryäväksi. Superyksinkertainen, kauniin keltainen sosekeitto oli sillä valmis.

Lisukkeeksi tein ranskankermasta ja piparjuuritahnasta kipakan raikkaan soosin, jota lusikoin keiton pinnalle. Heittelin mukaan myös aiemmin paahtamiani auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä. Koska keiton kanssa maistuu aina myös leipä, mieluiten uunituore, jaksoin jopa pyöräyttää helpon spelttipannuleivän, joka koristeltiin auringonkukansiemenillä. 

Sitten kellahdin loppuillaksi sohvalle. 

Näin optimitilanteessa. Oikeasti konttasin kilpaa Mini-Maltaan kanssa polvet mustelmilla.

Paahdettu myskikurpitsakeitto

1 myskikurpitsa

4 jauhoista perunaa

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

2 rkl rypsiöljyä

suolaa ja mustapippuria

noin litra vettä

2 kasvisliemikuutiota

Halkaise myskikurpitsa pitkittäin neljään osaan ja laita pellille leivinpaperin päälle kuoripuoli alaspäin. Kuori perunat ja sipulit ja lohko ne. Valkosipulinkynnet saa jättää kuorittuina kokonaisiksi. Laita myös perunat ja sipulit pellille kurpitsojen viereen.

Valuta päälle öljyä ja mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Paahda 225-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Anna jäähtyä hetki ja kuori sitten myskikurpitsojen kuori kevyesti.

Kumoa kasvikset kattilaan ja lisää vettä sen verran, että kasvikset juuri peittyvät. Lisää liemikuutiot ja anna porista kannen alla vartin verran. Soseuta samettiseksi ja tarkista maku. Tarjoa piparjuurikerman kanssa.

Piparjuurikerma

1 prk (200 g) ranskankermaa

2 tl piparjuuritahnaa

1 tl valkoviinietikkaa

ripaus suolaa, sokeria ja mustapippuria

Yhdistä ainekset ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa piparjuurta lisää, jos haluat voimakkaamman maun. Anna maustua hetki jääkaapissa.

Spelttipannuleipä (ohje Birkkalan spelttijauhopaketista)

3 dl lämmintä vettä

2 dl puolikarkeita spelttijauhoja

25 g hiivaa

1 rkl hunajaa

0,5 tl suolaa

0,5 dl rypsiöljyä

1 dl omenaraastetta

noin 4 dl puolikarkeita spelttijauhoja

Yhdistä lämmin vesi ja 2 dl spelttijauhoja. Anna turvota puoli tuntia.

Varmista puolen tunnin jälkeen, että seos on kädenlämpöistä (lämmitä tarvittaessa hetki mikrossa). Liuota seokseen hiiva. 

Lisää hunaja, suola, öljy, omenaraaste sekä vähitellen jauhot alustaen. Jätä taikina pehmeäksi ja kaada leivinpaperoituun vuokaan (35 x 20 cm). Taputtele levyksi ja anna kohota peitettynä puolisen tuntia.

Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.

- Pulla

Hapanjuurileipä

Juurileivonta on supersuosittua, kuten Helsingin Sanomien tuore juttukin kertoo. Jos sinulla ei ole tähän mennessä ollut omaa juurta, voit valmistaa sen Hesarin jutun avulla ja saada ehkä joku päivä yhtä ihanan, rapeakuorisen ja reikiä täynnä olevan leivän kuin helsinkiläisessä Levain-leipomossa. Jonotimme kesällä Levainin ovella tovin saadaksemme mukaan kotiin tämän trendileivän. Se oli jokaisen odotetun hetken arvoinen; käy sinäkin kokemassa sama.

Hapanjuurileipää hieman vaatimattomammin on alkanut syntyä myös meidän keittiössämme viikoittain, vaihtuvin tuloksin. Juurileivonnassa onkin oma mystinen puolensa, jonka huomaa leivontatuloksen muuttuessa kerta toisensa jälkeen. Joskus tulee tiiviimpää, joskus kuohkeampaa. Joskus leipä kohoaa kunnolla, toisella kertaa taas jää litteäksi. Jokaisella kerralla olen kuitenkin onnistunut saamaan aikaan rapean pinnan ja hyvän maun, eikä hiivaleipominen enää sytytä. Juurella tehty leipä kun tuntuu myös sulavan vatsassa liukkaammin hiivaleivonnaisiin verrattuna, vaikka kovin vehnäpitoista muutoin onkin.

Tämänkertainen leipä, joka näkyy kuvissa, on tehty Nautiskellen-blogin ohjeiden avulla. Leivän teko ei ole kiireisen hommaa, tosin aktiivisia vaiheita ei ole montaa, jos annat koneen hoitaa pitkän vaivauksen. Käsilläkin se toki sujuu, mutta vaatii jaksamista ja pidemmän ajan koneeseen verrattuna. 

Prosessi sisältää mielenkiintoisia vaiheita, kuten autolyysin (suomeksi sanoen veden ja jauhojen yhdistämisen ja seisottamisen ennen vaivauksen aloitusta) sekä taikinan taittelua useampaan otteeseen. Nämä eri vaiheet tähtäävät leivän täydelliseen rakenteeseen, joten suosittelen tekemään ne oman kyvyn mukaan. 

Jos kiinnostuit kovasti juurileivonnasta, kannattaa liittyä Facebookin Hapanjuurileipurit-ryhmään, jossa saa paljon ohjeita, jopa videolla, sekä vertaistukea leivonnan ongelmiin sekä onnistumisiin.

Hapanjuurileipä

1 iso leipä tai kaksi pienempää

3 dl vettä

1,5 dl ruisjauhoja

6,5 dl vehnäjauhoja

1 dl hapanjuurta

2 tl suolaa

Sekoita jauhot ja vesi keskenään ja anna seisoa vaivaamatta huoneenlämmössä puolesta tunnista kahteen tuntiin. Tätä vaihetta kutsutaan autolyysiksi.

Lisää seokseen juuri ja vaivaa koneella, kunnes taikinaan muodostuu hyvä sitko. Anna taikinan levätä sitten hetkisen (minä lepuutin taikinaa vartin verran).

Sekoita suola pieneen vesitilkkaan ja puristele taikinan joukkoon. Tämän jälkeen nosta ja venytä taikinaa yhdestä reunasta kevyesti ylöspäin ja taita lopun taikinan päälle. Tee tämä neljästä eri suunnasta ja anna taikinan levätä 20 minuuttia. Toista taittelut kolme kertaa pitäen aina tauon välissä.

Muotoile taikina yhdeksi tai kahdeksi leiväksi ja nosta ne jauhotetulla liinalla vuorattuihin kulhoihin. Peitä kostealla liinalla tai kelmulla ja nosta jääkaappiin yöksi.

Kun haluat paistaa leivät, esilämmitä uuni ja pelti 220 asteeseen ainakin vartin ajan. Laita uunin pohjalle myös toinen, syvä pelti. Jauhota kuuma pelti kevyesti ja kumoa leipä pellille. Tee terävällä veitsellä kevyet viillot leivän pintaan. Laita pelti uuniin ja lorauta uunin pohjalla olevalle pellille pari desiä vettä juuri ennen kuin suljet uuninluukun.

Paista puoli tuntia, avaa uuninluukku ylimääräisen höyryn ulospäästämiseksi ja laske lämpötila 200 asteeseen (tai vähempään, jos pinta ruskistuu kovasti). Paista luukku kiinni vielä 20-30 minuuttia, kunnes pohja kumisee.

Jäähdytä ritilällä peittämättä. Älä peitä leipää tämän jälkeenkään, jotta rapea kuori säilyy, vaan pidä leipä leikkuulaudalla, leikkuupinta lautaa vasten.

- Pulla

Mallassämpylät hapanjuurella

Vehnäjuurisämpylöiden ja kurpitsansiemenpataleivän jälkeen sormet halusivat upota johonkin erilaiseen juuritaikinaan. Vuosi sitten leivoin ruskeita mallassämpylöitä hiivalla ja resepti kolahti saaristolaisleipäfaniin saman tien! Halusinkin kokeilla, miten maltaisen maun ja hapanvehnäjuuren yhdistelmä toimisi.

Sämpylöiden leivonta starttaa kaljamaltaiden liotuksella kiehuvassa vedessä, mihin on hyvä varata puolisen tuntia aikaa. Sen jälkeen leivonta muistuttaa normaalia juurisämpylöiden tekoa sillä erolla, että taikina vaati hiukan normaalia enemmän vehnäjauhoja. Luota siis näppituntumaasi ja jauholaatuusi, jotta saat sopivan pehmeän, mutta silti kevyesti kulhon reunoista irtoavan taikinan. 

Jätin oman taikinani niin löysäksi, että lusikoin sen yön yli kohottamisen jälkeen epämääräisen muotoisiksi kasoiksi pellille. Näin saat kaikista pehmeimmän rakenteen kypsiin sämpylöihin, mutta leivät eivät kohoa yhtä paljon kuin jämäkämmällä taikinalla. Myös jos haluat pyöritellä kauniita leipäsiä, laita enemmän jauhoja.

Mallassämpylät säilyvät mehevinä useamman päivän ja jos säilytät ne peittämättä, myös rapea kuori on taattu.

Mallassämpylät hapanjuurella

3 dl kiehuvaa vettä

2 dl kaljamaltaita

2 dl hapanvehnäjuurta

2 dl vettä

2 tl suolaa

1 dl siirappia

1 dl kauraleseitä

2 dl ruisjauhoja

8-12 dl vehnäjauhoja

Pinnalle:

vehnäjauhoja

Kiehauta vesi ja kaada kaljamaltaiden päälle kuumuutta kestävään kulhoon. Anna seoksen turvota ja jäähtyä 20-30 minuuttia.

Lisää maltaiden joukkoon juuri, vesi, suola, siirappi, kauraleseet sekä ruisjauho. Lisää vehnäjauhoja vähitellen ja vaivaa, kunnes taikina on löysähköä, mutta irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. Peitä kostealla liinalla ja anna kohota jääkaapissa yön yli.

Seuraavana aamuna kuumenna pelti ja uuni 225 asteeseen. Nostele taikinasta kahdella lusikalla haluamasi muotoisia sämpylöitä tulikuumalle pellille ja ripsauta halutessasi kevyesti vehnäjauhoja päälle. Laita uunin pohjalle syvä pelti ja kaada pellille reilu desi vettä juuri ennen kuin suljet uunin luukun. 

Paista sämpylöitä 15 minuuttia ja avaa sitten uuninluukku raolleen, jotta ylimääräinen höyry pääsee ulos. Paista luukku raollaan vielä 10-15 minuuttia, kunnes sämpylät ovat kypsiä ja kumisevat pohjasta. Anna jäähtyä peittämättä ritilällä.

- Pulla

Kurpitsansiemenpataleipä vehnäjuurella

Edelleen nimeä vailla oleva vehnäjuuremme on asustanut huushollissamme nyt vajaat kaksi kuukautta. Viikoittaisen sämpylänleivonnan ohella juuresta on syntynyt yhden kerran pellille epämääräiseksi kasaksi levinnyt leipä (jonka maku ja kuori olivat kuitenkin huippuluokkaa) ja nyt täydellisen pyöreä pataleipä!

Chocochili-blogissa testattiin pataleivän tekoa jokin aika sitten ja pohdittiin, voisiko taikinan kumota suoraan jääkaapista tulikuumaan pataan vai kaipaako se ensin nostatusta huoneenlämmössä. Vastauksena ensimmäiseen kysymykseen on reipas "kyllä". Koska mutkat suoriksi -mentaliteetti on valloillaan keittiössämme, kaikki ylimääräiset, "turhat" nostatukset ja kohotukset jäävät meillä aina väliin. Yön yli jääkaapissa kohonnutta leipätaikinaa ei vaivattu pöydällä lainkaan, vaan se kaadettiin suoraan uunissa kuumennettuun valurautapataan. Leipä kohosi tavallista pataleipääkin korkeammaksi ja paistui sisältä täydellisen meheväksi. Jatkossa juurileivät tullaan meillä leipomaan padassa!

Paistan pataleipäni vanhassa valurautapadassa, joka on muutamaan otteeseen temppuillut lopputuloksen kanssa. Leipä on juuttunut tiukasti padan pohjaan, kunnollisesta padan rasvapoltosta huolimatta. Jotta näin ei enää kävisi, ripottelen kuuman padan pohjalle kevyen kerroksen vehnäjauhoja ennen taikinan kaatamista pataan. Kikka on toiminut ainakin tähän asti hyvin, joten kannustan kokeilemaan, jos vastaavia ongelmia on tullut eteesi.

Ensimmäisen juurisämpyläkokeiluni jälkeen olen vähentänyt taikinan jauhojen määrää ja jättänyt sen koostumukseltaan löysähköksi. Tällöin sämpylöistä ja leivistä tulee kuohkeampia sekä pehmeämpiä. Ruisjauhoja on mennyt ajoittain enemmän kuin ohjeen desilitra, eikä leseitäkään aina ole kaapista löytynyt. Tällä kertaa mukaan meni kurpitsansiemeniä, jotka sekä näyttävät hauskoilta sattumilta leipäviipaleissa että tuovat rouskuvaa tuntumaa pureskeltaessa. Taikina ei siis ole turhan nuuka, mitä sisällään pitää, kunhan vehnäjauhoja löytyy ainakin puolet jauhojen kokonaismäärästä ja koostumus on omiin näppeihisi sopivanpaksuinen. Kokeilemalla tämänkin taidon oppii (sekä syömällä monta likilaskuista sämpylää).

Kurpitsansiemenpataleipä vehnäjuurella

2 dl vehnäjuurta

5 dl vettä

2 tl suolaa

1 dl kurpitsansiemeniä

2 dl ruisjauhoja

7-9 dl vehnäjauhoja

Sekoita isossa kulhossa vehnäjuuri, vesi, suola, kurpitsansiemenet sekä ruisjauhot. Lisää vehnäjauhoja vähitellen, kunnes saat sopivan paksuisen taikinan. Taikinan tulee kevyesti irrota kulhon reunoista ja sormien väliin tulee muodostua venyvä verkko. Peitä kulho kelmulla ja nosta jääkaappiin yöksi.

Nosta taikinakulho pöydälle siksi aikaa, kun kuumennat uunin. Laita valurautainen (tai muu sopiva) pata kansineen kylmään uuniin ja kuumenna uuni 250 asteeseen, kunnes pata on tulikuuma. Ripottele padan pohjalle kevyesti vehnäjauhoja ja kaada taikina pataan. Laita kansi päälle ja pata uuniin puoleksi tunniksi. Ota sen jälkeen kansi pois ja paista vielä 15-20 minuuttia, kunnes leipä on kypsä ja ruskistunut pinnalta. Kumoa jäähtymään ritilälle.

- Pulla

Vehnäjuurella leivotut sämpylät

Rapeakuorisia, mehevyytensä säilyttäviä ja hiivattomia juurisämpylöitä, olkaapa hyvät!

Osallistuimme huhtikuussa Helsingissä pidettyyn What's Cooking Helsinki -ruokabloggareiden tapahtumaan. Tapahtuman aikana pidetyssä juurileivonnan workshopissa Maku-lehden päätoimittaja ja innokas juurileipoja Satu Koivisto opasti meitä juurisämpylöiden maailmaan. Olin seurannut Satun Instagram-tilin kautta hänen onnistuneita kokeilujaan juurisämpylöistä ja olin hurjan iloinen, kun saimme workshopista mukaan tuliaisiksi omat purkilliset Satun käyttämää juurta!

Juuri on kuin perheenjäsen, sillä se kaipaa hoitoa ja ruokkimista säännöllisesti kerran viikossa. Lähes koko juuren voi käyttää sämpylätaikinaan, ja loppuosaa ruokitaan suoraan pesemättömään purkkiin lisäämällä vehnäjauhoja sekä vettä. Ja viikon päästä uusi ruokinta- ja leivontaoperaatio jälleen. Tällä tavoin juuri pysyy (toivon mukaan) hengissä ja hyvinvoivana.

Kuka haluaisi ottaa juuren hoitoon, jos joskus lähdemme matkalle? ;)

Perjantai-iltoihimme on siis muotoutumassa ruokinta- ja taikinantekorutiini, sillä voisiko olla parempaa tapaa aloittaa lauantaiaamu kuin uunituoreet sämpylät? Teen siis taikinan jääkaappiin yöksi ja aamulla paistan sämpylät. Taikinaa ei aamulla tarvitse vaivata lainkaan; riittää kuin jähmettyneen taikinapötkön taputtelee tasaiseksi ja leikkaa osiin. Taikinaan ei tule hiivaa lainkaan, vaan pelkkä juuri nostattaa sämpylät mahtavan kokoisiksi.

Ja se kuori, se on parasta näissä: rapea rapsahtava, kuin leipomosta! Valmiita sämpylöitä ei tule missään nimessä peittää liinalla eikä laittaa jäähtyneinäkään pussiin, vaan antaa olla sellaisinaan pöydällä. Kuori pysyy näin rapeana ja juuren ansiosta myös sisus mehevänä parikin päivää. Jos et jaksa kaikkia leipäsiä syödä kerralla, halkaise ne, pakasta ja laita sitten leivänpaahtimeen. Maku on lähes yhtä hyvä kuin tuore!

Juurisämpylöitä ovat ennättäneet leipoa myös monet muut bloggarit. Hyviä vinkkejä sopivasta jauhomäärästä ja juuren salaisuuksista löydät esimerkiksi Campasimpukalta, Chocochililtä sekä Nautiskellen-blogista.

Jos sinulla ei ole omaa juurta, Satu antoi vinkit myös juuren luomiseen. Koska en ole tätä vaihetta itse tehnyt, en takaa sen onnistumista. Kirjoitan tähän ohjeet, kuten saamissamme ohjeissa oli.

Juuren luominen

1. päivän aamu: Sekoita 2,5 dl luomuvehnäjauhoja ja 1,2 dl vettä kulhossa, peitä tuorekelmulla ja jätä huoneenlämpöön.

1. päivän ilta: Ruoki juurta eli lisää kulhoon 1,25 dl luomuvehnäjauhoja ja 0,6 dl vettä. Sekoita, peitä ja jätä huoneenlämpöön yöksi.

2. päivän aamu: Ruoki juurta eli lisää kulhoon 1,25 dl luomuvehnäjauhoja ja 0,6 dl vettä, sekoita ja peitä kelmulla.Jos juuri kuplii, nosta se jääkaappiin.

3. päivän aamu: Ruoki juurta lisäämällä 1,25 dl luomuvehnäjauhoja ja 0,6 dl vettä, sekoita, peitä ja nosta jääkaappiin.

4. päivän aamu: Ruoki juurta lisäämällä 1,25 dl luomuvehnäjauhoja ja 0,6 dl vettä, sekoita, peitä ja nosta jääkaappiin.

5. päivänä tee sämpylät alla olevan ohjeen mukaisesti, joihin käytät suurimman osan tästä juuresta. Saat tupla-annoksen sämpylöitä eli noin 32.

Tee osasta itsellesi juuren alku: siirrä puoli desiä juurta puhtaaseen lasipurkkiin (3/4 l) ja lisää sinne 1,5 dl vettä ja 3 dl luomuvehnäjauhoja, sekoita ja laita jääkaappiin.

Juuren hengissäpito

Ruoki jääkaapissa olevaa juurta kerran viikossa. Leivo suurimmasta osasta juurta ja jätä purkkiin vain puolisen desiä jäljelle. Lisää purkkiin 1,5 dl vettä ja vajaa 3 dl luomuvehnäjauhoja (150 g molempia), sekoita ja laita jääkaappiin.

Juuren rakenteen pitäisi olla puuromainen, ei vetelä. Toimiva juuri tuoksuu raikkaan happamalta ja kuplii. Säilytä juuri jääkaapin takaseinän lähelle, jotta purkkia ei tarvitse turhaan liikutella. Jos juuri kuplii yli, voit pitää kantta raollaan.

Voit leipoa juuresta jo kahden päivän päästä ruokkimisesta. Kun leivot, ruoki juuri normaaliin tapaan eli jätä purkkiin puoli desiä juurta ja lisää 1,5 dl vettä ja vajaa 3 dl luomuvehnäjauhoja.

Juurisämpylät

12-16 kpl

2 dl vehnäjuurta

5 dl vettä

3 tl suolaa

1 dl spelttileseitä (laitoin kauraleseitä)

2 dl ruissihtijauhoja (voit vähentää tarvittaessa)

9-10 dl vehnäjauhoja (8 dl voi riittää myös; löydä itsellesi sopiva määrä)

Sekoita vehnäjuuri, vesi, suola, leseet ja ruisjauhot kulhossa. Lisää vehnäjauhot vähitellen sekoittaen ja seuraa, milloin taikinan koostumus on sopiva. Älä laita liikaa jauhoja, ettei sämpylöistä tule liian tiiviitä.

Alusta taikinaa käsin viitisen minuuttia, kunnes sormien väliin tulee venyvä verkko ja taikina hiukan irtoaa reunoista. Se on silti hyvin tarttuvaista. Muotoile taikina palloksi, peitä tiiviisti kelmulla ja nosta jääkaappiin yöksi.

Seuraavana päivänä laita kaksi peltiä uuniin: uunin alaosaan syvä uunipannu ja keskiosaan pelti, jolla paistat sämpylät. Älä käytä leivinpaperia. Kuumenna uuni ja pellit 250 asteeseen.

Kumoa taikina jauhotetulle leivinalustalle. Jaa taikina kahtia ja taputtele kevyin ottein tasaiseksi pötköksi. Leikkaa pötkö kahdeksaan osaan; tee sama toiselle taikinan puolikkaalle.

Ota tulikuuma pelti uunista ja nosta sämpylät pellille. Laita pelti uuniin ja kaada samalla reilu desi vettä alemmalle uunipannulle. Laita luukku nopeasti kiinni ja laske uunin lämpötila 230 asteeseen.

Avaa luukku vartin paistamisen jälkeen, jotta höyry pääsee ulos ja sämpylöiden kuori kovenee. Paista, kunnes sämpylät ovat kauniin ruskeita (20-30 minuuttia). Kypsä sämpylä kumisee, kun sitä koputtaa pohjasta.

Nosta kypsät sämpylät jäähtymään ritilälle ja anna olla peittämättä. Herkuttele!

- Pulla

Croque Monsieur matkusti Havaijille

Lähtipä kerran pariisilaisherra kaukomatkalle Havaijille...

Ranskalaisten bistrojen klassikkoleipä, Croque Monsieur, on yhtä kuin lämmin, grillattu toast, jonka välissä on paksu kerros kinkkua sekä ruhtinaallisesti vahvaa juustoa, yleisimmin gruyèreä tai emmentalia. 

Juustoa herkullisesti valuva leipä havaijilaisittain sisältää luonnollisesti ananasta, mutta ei mitä tahansa purkkiananasta, vaan tuoretta, makeaa hedelmää. Siivuta mehukas ananas sentin viipaleiksi ja karamellisoi pannulla hunajassa sekä balsamiviinietikassa kullankeltaiseksi. 

Voit paistaa leivän joko voileipägrillissä, vohveliraudalla tai pannulla voissa varovasti kääntäen.

Makea ananas, suolaisen voimakas gruyère sekä viipale savukinkkua grillatun leivän välissä on silmät kiinni nautiskeltava herkku. 

Croque Monsieur havaijilaisittain

2 annosta

4 viipaletta moniviljapaahtoleipää

25 g voita

2 rkl dijonsinappia

6 viipaletta savukinkkua

2 dl gruyereä raastettuna

Karamellisoitu ananas:

2 viipaletta tuoretta, kypsää ananasta (n. 1 cm paksuisia)

1 rkl voita 

1 rkl hunajaa

1 rkl balsamiviinietikkaa

Tee ensin karamellisoitu ananas. Kuori ananas ja leikkaa sentin siivuisiksi viipaleiksi. Puolita viipaleet kahtia ja poista keskeltä kova, puumainen sisus.

Kuumenna voi pannulla ja paista ananasviipaleita hetki, kunnes ne lämpenevät ja hiukan ruskistuvat. Lisää hunaja ja balsamiviinietikka joukkoon.

Voitele leipäviipaleet voilla. Käännä toisin päin ja levitä voitelemattomalle puolelle sinappia. Lado päälle kinkkuviipaleita, ananasviipaleita sekä juustoraastetta. Paina sinapilla sivelty puoli kiinni juustoon.

Paista voileipägrillillä, vohveliraudalla tai pannulla voissa molemmin puolin.

- Pulla

Peltirieskan ja focaccian onnistunut symbioosileipä

Yhdistelmä kuiturikasta peltirieskaa ja herkullista focacciaa ilman taikinan vaivaamisia? Yes, please.

Öljyä tihkuva, suolalla koristeltu valkoisista vehnäjauhoista leivottu focaccia on herkullista huttua, jota täytyy saada tasaisin väliajoin. (Yksi hyvä resepti löytyy karamellisoidulla punasipulilla koristeltuna jo entuudestaan.) Koska huttu ei tee hyvää päivittäin, kehittelin focaccian ja terveellisemmän leivän symbioosin, joka lainaa molempien hyviä puolia.

Kauraa leseinä ja hiutaleina sekä ruisjauhoa sisältävä taikina sekoitetaan nopeasti puuhaarukalla eikä sormia tuhrata sen vaivaamiseen. Taikina levitetään pellille ja kohotuksen jälkeen pinta koristellaan maltillisella oliiviöljylorauksella, muutamalla suolahipulla ja rouskuvilla, paahdetuilla kurpitsansiemenillä. 

Symbioosileipä maistuu kauran ja rukiin ansiosta täyteläiseltä, ja paloja repiessä sormet tuhriintuvat ihanan öljyisiksi. Rapsakat siemenet ja suolahippuset kruunaavat nautinnon. Muista herkutella uunilämpimänä tuoreeltaan!

Peltirieskan ja focaccian symbioosileipä

3 dl vettä

25 g hiivaa

1 rkl hunajaa

0,5 tl suolaa

1 dl kauraleseitä

1 dl kaurahiutaleita

2 dl ruisjauhoja

4 dl vehnäjauhoja

0,5 dl öljyä

Pinnalle:

1 dl paahdettuja kurpitsansiemeniä

sormisuolaa

loraus oliiviöljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää hunaja ja suola ja sekoittele, kunnes ne liukenevat. Lisää leseet, hiutaleet ja ruisjauhot. Lisää vehnäjauhot vähän kerrallaan ja lopuksi öljy. Sekoita puuhaarukalla sekaisin, älä vaivaa. Anna kohota puolisen tuntia kaksinkertaiseksi.

Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille ja taputtele tasaiseksi. Kohota vielä 20 minuuttia. Lorauta pinnalle oliiviöljyä ja ripottele päälle sormisuolaa ja kurpitsansiemeniä.

Paista 200 asteessa uunin keskitasolla 10-15 minuuttia.

- Pulla

Gluteeniton siemennäkkäri

Lempinäkkileivän haltija on vaihtunut! Tähän asti Ryvita on pitänyt tiukasti pintansa parhaana näkkärinä, mutta nyt omatekoinen versio vei voiton.

Siemennäkkärin juju on tietenkin suuri määrä erilaisia siemeniä. Minä laitoin kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä sekä seesaminsiemeniä. Mukaan sopisi hyvin myös pellavansiemenet. Voit myös päättää itse siementen määrien suhteen ja laittaa toista enemmän kuin toista.

Jauhona käytin maissijauhoja, mutta voit korvata ne myös tattarijauhoilla. Kumpaa tahansa käytät, näkkärisi on gluteeniton. Lisäpeukku!

Kun siemenet paahtuvat uunin lämmössä tunnin, niihin tulee mahtava, täyteläinen maku! Anna näkkileipälevyn jäähtyä ja rapeutua rauhassa ja murra se sitten haluamasi kokoisiksi paloiksi.

Jos kykenet olemaan syömättä koko pellillistä kerralla, pistä loput tiiviiseen rasiaan säilöön. Tällöin ne eivät pehmene, vaan säilyttävät rapsakan muotonsa.

Resepti löytyi alun perin Kotilieden nettisivuilta. Alkuperäisessä reseptissä taikinalevy kaulittiin kahden leivinpaperin välissä ohueksi, mutta minulla homma hoitui paljon yksinkertaisemmin pelkällä lusikalla levittäen.

Siemennäkkäri

2 dl maissijauhoja

1 tl suolaa

1 dl kurpitsansiemeniä

1 dl auringonkukansiemeniä

0,5 dl seesaminsiemeniä

2,5 dl vettä

0,5 dl öljyä

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää vesi ja öljy ja sekoita nopeasti sekaisin.

Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille ja levitä hyvin ohueksi levyksi. Paista 150 asteessa 50-60 minuuttia, kunnes levy on kuivunut ja kovettunut. Anna jäähtyä täysin ja murra sitten paloiksi.

Säilytä ilmatiiviissä rasiassa.

- Pulla

Mallassämpylät

Jos pidät saaristolaisleivästä, pidät varmasti myös mallassämpylöistä.

Kaljamaltaista, piimästä ja siirapista rakentuva perusta tuottaa tummanpuhuvia ja makean herkullisia sämpylöitä, jotka säilyvät mehevinä monta päivää. Sämpylöihin sopii myös hävikki-idea, sillä kotikaljan tekijät voivat upottaa näihin ylijäävän mallasmäskin; tällöin reseptissä voi hypätä kaljamaltaiden liottamisen yli ja siirtyä suoraan itse taikinan tekoon.

Resepti on peräisin Laihian Maltaan sivuilta, josta löytyy myös muita reseptejä maltaisen maun faneille kaljakinuskista lähtien.

Mallassämpylät

14 pientä sämpylää

3 dl kiehuvaa vettä

2 dl kaljamaltaita (tai 4 dl mallasmäskiä)

3 dl piimää

30 g tuorehiivaa (tai 1 pss kuivahiivaa)

2,5 tl suolaa

1 dl siirappia

0,5 dl öljyä

2 dl graham- tai ruisjauhoja

4-5 dl hiivaleipäjauhoja

Kaada kiehuva vesi kaljamaltainen päälle ja anna liota 20-30 minuuttia. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva joukkoon. Lisää suola, siirappi ja grahamjauhot. Lisää hiivaleipäjauhoja, kunnes taikina on pehmeää. Lisää lopuksi öljy. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi liinalla peitettynä.

Nostele taikinasta lusikalla nokareita pellille leivinpaperin päälle ja taputtele jauhotetuin käsin vähän litteämmiksi. Anna kohota vielä vartin verran ja paista 225-asteisen uunin keskitasolla 15-20 minuuttia.

- Pulla

Loma-aamun avokado-munakokkelileivät

Lomalla ehtii väkertää aamiaispöytään uudenlaisia vaihtoehtoja, kun ei tarvitse silmät sirrissä mitata puurohiutaleita. Rapean ruisleivän makuun sopii hyvin täyteläinen avokado, jota muussasin leipien päälle. Pieni suolaripaus tuo avokadon makua enemmän esille, joten älä unohda sitä.

Parhaaseen aamiaiseen kuuluu ehdottomasti myös kananmuna tavalla jos toisella. Tällä kertaa tein munakokkelia, joka päätyi leipien pehmeän kermaiseksi hunnuksi. Kokkelin teossa täytyy sekä malttaa että olla joutuisa, oikeissa kohdin; kokkelin saostuminen kestää tovin, mutta sekoittamista ei saa siitä huolimatta skipata. Reippaalla sekoittamisella syntyy paras tulos.

Kun munakokkeli sitten alkaa valmistua, se menee hetkessä yli ja kuivaksi. Luota siis silmiisi ja nosta pannu pois, kun seos on vielä aavistuksen hyllyvää. Tällöin siitä tulee täydellinen.

Reippaita loma-aamujen (tai työaamujen, jos niikseen tulee) aloituksia!

Avokado-munakokkelileivät

2 ruisleipäviipaletta

1 avokado

puolikkaan sitruunan mehu

3 kananmunaa

1 rkl voita

suolaa ja pippuria sekä sormisuolaa

Paahda leipäviipaleet rapeiksi paahtimessa.

Halkaise avokado, poista kivi ja kuori ja muussaa haarukalla. Mausta sitruunan mehulla, suolalla ja pippurilla.

Riko munat kulhoon ja vispaa rakenne rikki. Sulata voi paistinpannulla keskilämmöllä ja lisää munamassa pannulle. Sekoittele massaa koko ajan pohjaa myöten puuhaarukalla ja pidä pannu lämpimänä, ei kuumana. Vie hetken, ennen kuin massa alkaa saeta. Kun kokkeli alkaa valmistua, ole tarkkana, ettet kypsennä sitä kuivaksi. Nosta pannu pois levyltä ja mausta suolalla ja pippurilla.

Laita leipien päälle avokadoa sekä munakokkelia. Ripsauta päälle hiukan sormisuolaa.

- Pulla

Pikainen raparperileipä

Aina, jos mieli tekee jotain tuoretta, lämmintä ja yksinkertaista leivonnaista iltapalalle, banaanileipä on vakiovalintani. Katsellessani kaapissa olevaa isoa raparperipussia sain idean testata banaanileivän reseptiä kirpakoilla raparperin paloilla.

Ohje on lähes sama, mutta korvasin banaanit raparperilla ja lisäsin joukkoon yhden lisämunan sekä maustamatonta jugurttia. Kovat raparperinpalat eivät yksinään korvaa banaanisoseen tuomaa pehmeyttä taikinassa, joten jugurtti (tai vaikkapa kermaviili) on tarpeen. Laitoin joukkoon myös omia jouluisia suosikkimausteitani: kanelia, neilikkaa ja inkivääriä. Kiva yhdistelmä kesäistä raparperia ja joulun tuntua!

Paistoaika on melko pitkä, vaikka leipä on pieni; testaile tikun kanssa, milloin leipä on valmis. Jos käytät hyvin tuoreita raparperin varsia, joista tulee paljon nestettä, lisää vehnäjauhojen määrää puolella desillä ja pistä vielä kolmas kananmuna. Leipä maistuu ihan sellaisenaan, juustoviipaleen kera tai nutellan kanssa.

Pikainen raparperileipä

1,5 dl vehnäjauhoja (tai 2 dl, jos käytät hyvin tuoretta raparperia)

1,5 dl ruisjauhoja (tai esim. graham- tai tattarijauhoja)

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

0,75 dl (ruoko)sokeria

0,5 tl kanelia

0,5 tl neilikkaa

0,5 tl inkivääriä

1,5 tl vaniljasokeria

4 dl raparperipaloja

0,5 dl auringonkukansiemeniä

2 munaa (tai 3, jos käytät hyvin tuoretta raparperia)

2 rkl öljyä

1,5 dl maustamatonta jugurttia

Yhdistä kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää raparperipalat ja auringonkukansiemenet ja sekoita ne jauhojen joukkoon. Lisää munat, öljy sekä jugurttia ja sekoita kevyesti sekaisin.

Levitä paksuhko taikina voideltuun, pitkänomaiseen leipävuokaan ja tasoita pinta. Paista 180 asteessa keskitasolla 30-40 minuuttia, kunnes tikkuun ei enää tartu taikinaa.

- Pulla