Edelleen nimeä vailla oleva vehnäjuuremme on asustanut huushollissamme nyt vajaat kaksi kuukautta. Viikoittaisen sämpylänleivonnan ohella juuresta on syntynyt yhden kerran pellille epämääräiseksi kasaksi levinnyt leipä (jonka maku ja kuori olivat kuitenkin huippuluokkaa) ja nyt täydellisen pyöreä pataleipä!
Chocochili-blogissa testattiin pataleivän tekoa jokin aika sitten ja pohdittiin, voisiko taikinan kumota suoraan jääkaapista tulikuumaan pataan vai kaipaako se ensin nostatusta huoneenlämmössä. Vastauksena ensimmäiseen kysymykseen on reipas "kyllä". Koska mutkat suoriksi -mentaliteetti on valloillaan keittiössämme, kaikki ylimääräiset, "turhat" nostatukset ja kohotukset jäävät meillä aina väliin. Yön yli jääkaapissa kohonnutta leipätaikinaa ei vaivattu pöydällä lainkaan, vaan se kaadettiin suoraan uunissa kuumennettuun valurautapataan. Leipä kohosi tavallista pataleipääkin korkeammaksi ja paistui sisältä täydellisen meheväksi. Jatkossa juurileivät tullaan meillä leipomaan padassa!
Paistan pataleipäni vanhassa valurautapadassa, joka on muutamaan otteeseen temppuillut lopputuloksen kanssa. Leipä on juuttunut tiukasti padan pohjaan, kunnollisesta padan rasvapoltosta huolimatta. Jotta näin ei enää kävisi, ripottelen kuuman padan pohjalle kevyen kerroksen vehnäjauhoja ennen taikinan kaatamista pataan. Kikka on toiminut ainakin tähän asti hyvin, joten kannustan kokeilemaan, jos vastaavia ongelmia on tullut eteesi.
Ensimmäisen juurisämpyläkokeiluni jälkeen olen vähentänyt taikinan jauhojen määrää ja jättänyt sen koostumukseltaan löysähköksi. Tällöin sämpylöistä ja leivistä tulee kuohkeampia sekä pehmeämpiä. Ruisjauhoja on mennyt ajoittain enemmän kuin ohjeen desilitra, eikä leseitäkään aina ole kaapista löytynyt. Tällä kertaa mukaan meni kurpitsansiemeniä, jotka sekä näyttävät hauskoilta sattumilta leipäviipaleissa että tuovat rouskuvaa tuntumaa pureskeltaessa. Taikina ei siis ole turhan nuuka, mitä sisällään pitää, kunhan vehnäjauhoja löytyy ainakin puolet jauhojen kokonaismäärästä ja koostumus on omiin näppeihisi sopivanpaksuinen. Kokeilemalla tämänkin taidon oppii (sekä syömällä monta likilaskuista sämpylää).
Kurpitsansiemenpataleipä vehnäjuurella
2 dl vehnäjuurta
5 dl vettä
2 tl suolaa
1 dl kurpitsansiemeniä
2 dl ruisjauhoja
7-9 dl vehnäjauhoja
Sekoita isossa kulhossa vehnäjuuri, vesi, suola, kurpitsansiemenet sekä ruisjauhot. Lisää vehnäjauhoja vähitellen, kunnes saat sopivan paksuisen taikinan. Taikinan tulee kevyesti irrota kulhon reunoista ja sormien väliin tulee muodostua venyvä verkko. Peitä kulho kelmulla ja nosta jääkaappiin yöksi.
Nosta taikinakulho pöydälle siksi aikaa, kun kuumennat uunin. Laita valurautainen (tai muu sopiva) pata kansineen kylmään uuniin ja kuumenna uuni 250 asteeseen, kunnes pata on tulikuuma. Ripottele padan pohjalle kevyesti vehnäjauhoja ja kaada taikina pataan. Laita kansi päälle ja pata uuniin puoleksi tunniksi. Ota sen jälkeen kansi pois ja paista vielä 15-20 minuuttia, kunnes leipä on kypsä ja ruskistunut pinnalta. Kumoa jäähtymään ritilälle.
- Pulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti