Mallaspulla maistelee: Frans & Sandran burger

Oletko jo huomannut, että perinteikäs Fransmanni on vaihtanut nimeään Jyväskylässä ja palvelee nyt Frans & Sandrana? Alkuvuodesta tehty remontti freesasi ravintolan sisustuksen ja hivenen myös ruokalistaa, jättäen sinne kuitenkin tutut suosikkiannokset. Yksi uutuus listalla pisti heti meidän silmäämme ja arvannettekin sen olevan Burger. Jep, French Burgerin perässä suuntasimme Sokos Hotel Alexandran alakerrassa olevaan ravintolaan.

Menun mukaan French Burger -annos sisälsi briossisämpylän, kotimaisen rotukarjan 200 gramman painoisen pihvin, San Marzano -tomaattia, dijon-majoneesia, Comté-juustoa sekä ranskalaisia perunoita. San Marzano herätti pöytäseurueessamme kysymysmerkkejä ja pohdimme, olisiko kyseessä esimerkiksi tietyllä tavalla marinoitu tomaatti. Tämä olikin kuitenkin tietty minitomaattilajike, joka tarjoilijan mukaan kasvoi Espanjassa jonkin tulivuoren juurella. Vuoren nimi jäi häneltä uupumaan. Illalla tsekkasimme Wikipediasta, että tomaatti olikin kotoisin Italiasta, Vesuviuksen juurelta. No, Välimeren hujakoilla kuitenkin, joten ei niin nöpönuukaa tuo oikea maa. Hintaa annokselle tuli 22,90 euroa, S-etukorttia vilauttamalla 19,90 €. Odotukset siis olivat korkealla tällaisella hintaluokalla.

Sämpylä oli kauniin kiiltävä, kuten briossin kuuluukin olla. Sisus oli kuitenkin pettymys, sillä briossin kuuluisi oikeaoppisesti olla tuhti, monikerroksinen ja hyvällä tavalla voilta ja rasvalta maistuva. Tämä sämpylä oli kuitenkin hiukan kuivahtanut eikä taatusti voinen. Pihvit tilasimme mediumina, mutta punaista väriä oli vain häivähdys jäljellä pihvin keskikohdassa. Lähenneltiin siis jo well donea, mikä on hyvän rotukarjan haaskausta. Muutoin pihvi oli mehukas ja maistui itseltään, toisin sanoen makua ei oltu peitetty turhilla mausteilla.

Majoneesi oli perusvarma suoritus ja ne kuuluisat tulivuoritomaatit raikkaan makeita. Comté-juustoa oli ohut viipale välissä, jolloin sen maku jäi hyvin vaisuksi. Paksumpi juustokerros, kiitos! Hampurilaisen välistä löytyi myös suolakurkkuviipaleita. Kaiken kaikkiaan siis hyvin perustäytteet, mikä oli lievä pettymys. Hintavasta premium-burgerista odottaisi löytyvän jotain spesiaalia eikä tomaatti-suolakurkku-juustolinjaa, vaikkakin laadukkaita raaka-aineita olivatkin.

Ranskalaiset olivat sitä samaa valmistavaraa kuin 95 prosentissa jyväskyläläisravintoloita. Käykää Nurkassa tai Qulkurissa katsomassa ja oppimassa, että itsetehdyt ranskikset ovat hyvän paikan merkki! 

Frans & Sandran suoritus oli siis perusvarmaa tasoa: maha tuli täyteen, pihvistä löytyi mehukkuutta, normitäytteet löytyivät, mutta isoja aah!-elämyksiä ei syntynyt. Samalla hinnalla ja halvemmallakin on monista muista kaupungin ravintoloista saatavissa vielä herkullisempia burgereita.

- Pulla ja Mallas

Mallaspulla maistelee: Street Bite Jyväskylä

Viime vuonna käydyn virallisen hampurilaistestin jälkeen olemme jatkaneet jyväskyläläisten burgereiden maistelua ja arviointia, mutta rennommissa merkeissä. Marraskuussa nautiskelimme Bistro Sopan burgerin ja nyt vuorossa oli Street Bite. Meille olikin ehditty jo useampaan otteeseen vinkata Biten hampurilaisista, joten aika oli kypsä suunnata Jyväskeskuksen alakerrassa sijaitsevaan pikaruokapaikkaan.

Kyseessä on siis fast food -meiningillä toimiva pystybaari, jossa on muutamia pöytiä ruokailua varten sekä pikkuisen ravintolan sisällä että Jyväskeskuksen käytävällä. Meille löytyi tilaa näistä ulkopuolisista pöydistä ja paikka oli hitusen hälyisä, mutta eipä tässä kynttiläillallista oltukaan viettämässä.

Purilaista valitessa tuli kuitenkin hienoinen ongelma: mitä mikäkin listan nimi tarkoitti? Eri vaihtoehtoja oli nimetty niin burgereiksi kuin biteiksi ja vaikka nimien jälkeen olikin asiasta selvennystä, niin miten nämä pitäisi tulkita: Pork Bite (ylikypsäpossuburger): 8,90 €, Nyhtöpossuburger: 8,00 €, Pulled Pork Bite (nyhtöpossufoca): 8,90 €. Ok, tuon viimeisen kohdalla kyllä tajusimme, että kyseessä on focaccian välissä oleva nyhtönasu, mutta ensimmäiset kaksi pistivät pään pienet ja ruosteiset rattaat hinkkaamaan toisiaan. Tarkoittaako ensimmäinen ylikypsästä possun kyljestä leikattua pihviä? Huomasimme myöhemmin, että Pulled Pork Bite on sittemmin tiputettu listalta pois, mikä on harmillista, sillä kävimme kerran testaamassa Biten hampurilaiset focaccian välissä ja ne olivat varsin toimivia.

Pientä selvyyttä listaan kaipaisimme myös sen myötä, että purilaisten hinnoissa oli suuri haitari halvimman Original Biten (burger) maksaessa 4 €, Bull Biten (naudanlihaburger) 9,90 € ja Big Bite 1kg:n (Purin makua -burger) kustantaessa hulppeat 17,90 €. Big Bite 1kg:sta nyt pystyy toki kuvittelemaan, että isosta köriläästä on kyse, mutta Originalin ja Bullin väliltä on paha sanoa. Kuinka onneton annos on tulossa neljällä eurolla ja kuinka hulppea burger saapuu pöytään kympillä? Aterian saadakseen piti summaan vielä lisätä 2-3 kopeekkaa lisää, joten kustannusten puolesta oltiin hieman Ravintola Taikuria ja Classic American Dineria halvemmassa seurassa, mutta yli Grilli 21:n hintatason.

Jotta saisimme lopulta ratkaistua mysteerin Original Biten ja Bull Biten suhteen, Pulla valitsi itselleen ensimmäisen ja Mallas jälkimmäisen. Pullan naama pääsi hieman venähtämään Original Biten kanssa, koska sen suhteen lähestyttiin jo niitä ketjupaikkojen surullisia perushamppareita: annos oli surkean pieni lätty, jonka sisällä oli ohut jauhelihapihvi ja salaatinlehti. Tosin, mitäpä voi odottaa neljän euron purilaiselta.

Kahvila mainostaa leipovansa kaikki sämpylät ja focacciat itse Caffitellan leipomossa, sillä Street Bite ja Caffitella kuuluvat samaan yritysperheeseen. Leipä olikin melko tuoretta, mutta muutoin yllätyksetöntä. Myös lihat tulevat nettisivujen mukaan kotimaisilta huippuluokan lihatiloilta, joiden tuottajat ovat tiedossa. Pihvit olivat perusvarmoja suorituksia ja sopivan mehukkaita. Mausteiden kanssa ei oltu villiinnytty, vaan perusmeiningillä mentiin.

Bull Bite oli huomattavasti parempi suoritus ja sisuksista löytyi enemmän täytettä. Erityisen hyvää oli raikas, marinoitu punasipuli.

Ranskalaiset olivat perustasoa, melko jauhoisia eikä rapeus ollut kohdillaan. Suolaus oli hyvä, ja ketsuppia löytyi.

Summa summarum: pikaruokamainen paikka, jossa yritys on kova luoda paikallinen, kotoisa fiilis. Kiva, että leivät leivotaan itse ja tuoreudesta sekä raikkaudesta pyritään pitämään kiinni. Sekava menu ja outo hinnoittelu kuitenkin kaipaavat vielä viilausta. Ja tuottehan focacciat takaisin listalle!

- Pulla ja Mallas

Jyväskylän paras hampurilainen -testi on ratkennut!

Syyskuussa 2016 käynnistynyt Jyväskylän paras hampurilainen -testi on päättynyt tällä erää ja voittaja on selvillä! Kiitokset osallistuneille, onnea voittajille ja myös niille, jotka eivät voittaneet. Tässä vaiheessa voidaan jo paljastaa, että järjestys on hieman erilainen kuin testimme innoittaneen majoitusfirman tuloksissa.

Hampurilainen on siitä asiallinen arvostelukohde, että se löytyy helposti useammankin ravintolan listoilta, se on kohtuuhintaisena tuttua ruokaa lähes jokaiselle ja sen perusajatus on sama kaikkialla maailmassa. Kuitenkin pienellä panostuksella siitä voi saada hyvinkin erilaisia versioita aikaiseksi.

Kaiken kaikkiaan kaupungin purilaistilanne on varsin värikäs. Erityisen iloisia olemme siitä, että ne hieman pienemmät, vain muutamia vuosia vanhat paikat löytyvät testimme kärkisijoilta, kun taas jo vakiintuneemmat paikat miehittivät keskiosaa ja häntäpäätä. Se, mikä testissä kuitenkin tuli selväksi oli One Size Fits All -periaatteen toimivuus Jokaiselle jotakin -vaihtoehtoa paremmin. Eli ravintolat, joissa oli tarjolla vain yksi tai kaksi burgervaihtoehtoa pyyhkivät lattiaa menunsa purilaisvaihtoehdoilla vuoranneilla paikoilla. Jos meinaa pitää vaihtoehdot vähissä, niihin selvästi panostetaan enemmän.

Esiin nousi myös se, ettei hinta ole aina laatutakuu (vaikka monet hintavimmista purilaisista kärkipäähän sattuivatkin), sillä keskihintaisia paikkoja löytyi joka osasta tulostaulukkoa. Kannattaa siis miettiä, meneekö siihen vanhaan tuttuun paikkaan vai pitäisikö ottaa suunta parisataa metriä ydinkeskustasta sivuun ja käydä syömässä samalla hinnalla huomattavasti parempi purilainen Lutakossa tai Savelassa.

Ihmetystä arvosteluraadissa herätti myös se, miten vähän lisukkeisiin oli lopulta panostettu. Emme edes olettaneet, että kovin moni paikka tekisi omat ranskalaisensa (oli kyllä hieno huomata, että jotkut näin tekivät), mutta niiden maustamiseen voisi kuitenkin käyttää ajatuksen, jos toisenkin. Aina se pelkkä suola ei ole paras vaihtoehto tai ainakin asiakkaalle voisi tarjota vaihtoehtoja ketsupin rinnalle. Enkä edes aloita keskustelua niistä salaateista.

Tässä vielä muistutuksena arvostelukohteet ja niiden painotukset:

• Pihvin laatu: kokonautaa vai onko mukana possuakin? Paistetaanko mediumiksi vai onko edes mahdollista valita? Ja se tärkein: maku. (35 %) 
• Täytteet: hampurilaisen anatomia eli mitä täytteitä hampurilaisen välistä löytyy, kuinka hyvin ne on valmistettu ja miten hyvin se sointuvat yhteen muun annoksen kanssa. (20 %) 
• Sämpylä: käytetäänkö itsetehtyä briossia vai niin sanottua kaupan sämpylää? Onko pinnat paistettu molemmista puolikkaista? (20 %) 
• Ranskalaiset: aivan liian monta kertaa olemme saaneet elämäänsä kyllästyneitä, mielikuvituksettomasti pelkällä suolalla maustettuja ranskalaisia hampurilaisateriamme kanssa. Tämä on yksi elementti, johon hampurilaisateriaa tarjoavan paikan pitäisi panostaa. (20 %) 
• Hinta: annoksen kokonaishinta on myös yksi kriteereistä. (5 %) 

Tuloksemme pätevät (yhtä poikkeusta lukuunottamatta) à la carte -listan hampurilaisiin eli käsittelevät niitä illallislistalta löytyviä annoksia. 

Ja sitten tuloksiin. Vaikka kouluarvosanalistauksemme asettikin purilaiset tähän järjestykseen (samojen arvosanojen tapauksissa mentiin katsomaan desimaaleja), kolme ensimmäistä olivat hyvin lähellä toisiaan eikä kärkikuusikosta yksikään ansainnut suurempia tuomioita. Kaikki kuusi siis erittäin hyviä vaihtoehtoja.

1. Le Qulkuri

Le Bureri (15,50 €), arvosana: 9,5

Jyväskylän paras hampurilainen on Le Qulkurin Le Bureri! Loistava kokonaisuus, jossa mehukkaan pihvin ja toimivien täytteiden symbioosi täydentyy täyden kympin sämpylällä. Mallaspulla onnittelee! 

2. Lounge Jyväskylä

Burgeri a'la Lounge Jkl (9,50 €), arvosana: 9+ 

Näyttävänkokoinen torni, käsinleivotut briossisämpylät sekä uniikki peruna olivat ehdotonta eliittiä. Testimme paras hinta-laatu-suhde. Harmillisesti saatavilla vain satunnaisesti lounasaikaan, joten käytä tilaisuus hyväksi silloin, kun pystyt.

3. Lutakon Nurkka

Nurkan burger (18 €), arvosana: 9+

Kooltaan vaatimaton, mutta täyttä tavaraa. Kolmeen kertaan paistetut ranskalaiset ovat kaupungin parhaat ja siivittävät tämän purilaisen palkintosijoille. Jyväskylän päivällispurilaisten aatelia.

4. Stefan's Steakhouse

L.A. Burger (23 €), arvosana: 9

Black Angus -sisäfileestä jauhettu pihvi maistui luksukselta. Reilu koko vie isommankin nälän laadukkaasti. Pieni parmesantwisti ranskalaisissa toi lisäpisteitä. Hintava ja laadukas kokonaisuus.

5. Jalo kitchen & lounge

Jalo Burger (17 €), arvosana: 9-

Tirskahtelevan mehukas pihvi, rapea pekoni ja hieno ulkomuoto tekivät tästä onnistuneen suorituksen. Jalo Burger on varsin yksinkertainen, mutta toimiva kokonaisuus, jonka voi hyvin mielin ottaa toistekin.

6. Figaro Winebistro

BRGR (18 €), arvosana: 9-

Winebistron burger oli Grilli 21:n ohella ainoa, jonka saattoi syödä siististi käsin. Pisteet siitä! Maukkaat täytteet ja kuohkea sämpylä toivat lisäbonusta. Taattua Figaro-laatua.

7. Revolution JA Colonial

Revolution Burger (16,50 €), arvosana: 8+: 

Revolutionin hampurilaispihvi oli mehukas, mutta hitusen turhan suolainen. Prostinnan kermajuusto toi mukavaa vaihtelua, samoin BBQ-kastike. Hyvä purilainen.

Classic Burger (17,80 €), arvosana: 8+

Colonialin burgerissa riitti kokoa ja syötävää. Mediumiksi paistetut pihvit ja tuhdin maukas sämpylä toivat tälle annokselle pisteitä. Erityismaininta pekonin määrästä. Positiivinen kokemus kaikkiaan. 

8. Sohwi

Giant burger + tikkuperunat (14,50 € + 2,50 €), arvosana: 8

Parhaiten paistetut pekonit löytyivät Sohwin Beast Burgerin välistä. Muutoin burger lättypihveillä on perusvarmaa tekoa, joka lunastaa odotukset, mutta ei nouse sen suurempaan rooliin.

9. Amarillo

Amarillo Big Burger (15,60 €), arvosana: 8-

Perushyvä suoritus Amarillolta. Kaksi kastiketta (BBQ sekä jalapeno-valkosipulimajoneesi) toivat hyvin makua. Amarillo on muuttanut ruokalistaansa purilaispainotteiseksi, mutta sämpyläpuoli jättää vielä hieman toivomisen varaa.

10. Huviretki

Talon burger (15,90 €), arvosana: 7+

Mauton pihvi ja pullamainen sämpylä olivat Huviretken hampurilaisen miinuspuolia. Täyteläinen majoneesi ja coleslaw piristivät kuitenkin. Ihan hyvä yritys, mutta parempiakin löytyy keskustasta.

11. Pancho Villa JA Classic American Diner

Panchon hampurilainen (pekoni) (11,90 €), arvosana: 7

Pancho Villan burgerin ankea ulkonäkö ei pelastunut sisällöllä. Perussämpylöiden perussämpylä, lättänäpihvit ja turhan läpitunkevanmakuinen remoulade-kastike alensivat pisteitä. Valinnan varaa purilaisissa kyllä löytyi, mutta seuraavan kerran voitaisiin panostaa määrän sijasta laatuunkin.

Classic (14,60 €), arvosana: 7

Mauton sämpylä, perusjauhelihapihvi ja tavallistakin tavallisemmat täytteet eivät säväyttäneet Classic American Dinerissa. Moni muu jostain syystä tykkää, meitä ei vakuuttanut.

12. Ravintola Taikuri

Burger, pieni/iso (11,90 €/15,90 €, sisältää juoman), arvosana: 7

Kohtalainen suoritus: melko mehukas pihvi, rapeat kouruperunat ja nälkä lähtee. Preferoimme tulevaisuudessa kuitenkin Taikurin taskuja purilaisten sijaan.

13. Grilli 21

Hampurilainen + pienet ranskalaiset (5 €+1,70 €), arvosana: 7 

Itsetehdyt sikanautapihvit edustivat perinteistä pihvityyliä, jota säestivät perinteiset grilliranskalaiset. Retropaikka, retroruoka. Hyvä yritys, mutta tässä kisassa ehkä kuitenkin oltiin mopolla moottoritiellä.

14. Passion Food & Bar

Burger (15,90 €), arvosana: 6,5

Jumbosija ansaitusti. Ainoa hyvä puoli: sämpylän reunat oli muistettu rapeuttaa nopeasti pannulla. Muutoin lautaselta löytyi harmahtava, eltaantuneen makuinen pihvi, lötköä pekonia, aamupala-cheddaria ja jäähtyneitä ranskalaisia. Paljon jäi siis parannettavaa.

Jos mielesi tekee kommentoida omia kokemuksiasi Jyväskylän hampurilaismaailmassa, olemme enemmän kuin ilahtuneita kommenteista!

Testin kaikki osat:

Stefan's Steakhouse
Revolution
Passion Food & Bar
Huviretki
Figaro Winebistro
Grilli 21
Ravintola Taikuri
Pancho Villa
Lutakon Nurkka
Ravintola Sohwi
Lounge Jyväskylä

Classic American Diner
Amarillo
Colonial
Jalo kitchen & lounge
Le Qulkuri

Löydät hampurilaistestin myös Mallaspulla maistelee -sivulta, johon on koottu kaikki ravintola-arviomme. 

- Mallas

Jyväskylän paras hampurilainen -testi, osa 15: Le Qulkuri

Viimeinen hampurilaistestimme kohde oli Lutakossa sijaitseva Le Qulkuri (Piippukatu 3). Paikka on helppo löytää; katsoo vain, missä kohoaa suuri piippu ja menee alakertaan. 

Olimme käyneet aikoinaan muutamia kertoja Savelassa Le Qulkurin tiloissa (joissa nykyään on Lounge Jyväskylä), eikä lounas ollut koskaan pettänyt lukuun ottamatta sitä, että toinen ruokavaihtoehto pääsi välillä loppumaan ennen lounasajan päättymistä. Tämän takia olikin mukavaa, että ravintola laajensi Lutakkoon, joka sijaitsee meille suotuisammalla paikalla. Myöhemminhän Savela jäi taakse Le Qulkurin osalta kokonaan, ja toiminta keskittyi piipun juurelle, jossa on ravintolan lisäksi myös sauna käytössä. Paikan sisustus on mukavan yksinkertainen ja tilaa dominoivat massiiviset puiset kalusteet, paikan boheemista hengestä kertovat taulut sekä vinkeästi kuvioitu laattalattia.

Onneksemme sama laadukkaan tekemisen meininki on jatkunut myös Lutakossa, ja lähes aina olemme lähteneet hyvin tyytyväisinä pois paikasta. Tuo sana ”lähes” juontaa juurensa siihen yhteen onnettomaan kertaan, kun lautasella oli raa’aksi jäänyttä kuhaa ja asiasta mainittuamme lautanen vain vietiin nopeasti pois vähäisten pahoittelujen kera. Myönnetään, hiukan karvas maku jäi suuhun tilanteesta.

Hampurilaisia useasti muokkautuvasta menusta löytyy yksi kappale, mikä tässä tapauksessa riitti vallan mainiosti: Le Bureri on laatutuote, jonka pitäisi kyllä kelvata kaikille purilaisten ystäville. Le Burerin suunnittelusta päävastuun on kantanut aikaisemmin Qulkurissa toiminut, mutta sittemmin Loungeen vaihtanut Aapo Pulkkinen ja hyvin pitkälti saman, jo Loungessa hyväksi havaitun kaavan mukaan purilaiset olikin tehty. Samoista täytteistä molemmissa hampurilaisissa nimittäin olivat niin rucola, chilimajoneesi ja cheddar kuin olutkaramellisoitu sipulikin. Erona kuitenkin, että Le Bureri ei ollut imaissut sisuksiinsa pekonia ja tomaatti oli pihvitomaatista leikattu siivu salsan sijaan.

Esimerkillisesti keittiön tarjoama default-asetus 190 grammaiselle naudanlihapihville on medium. Liha oli todella tuoretta ja pihvi piti nesteet hyvin sisällään ollen erinomaisen mehukas. Tällä kertaa ei tullut myöskään kaipausta lisämausteiden perään, vaan pihviä söi ilokseen juuri sellaisenaan kuin se oli. Hieno suoritus!

Oli myös mukava huomata, että Le Burerin pystyi syömään käsin. Sotkuiseksihan touhu toki meinasi mennä, mutta kuitenkin. Pihvi pysyi mukavasti jonkin verran suuremman sämpylän välissä eivätkä sisälmykset tulleet syliin. Täytteet toimivat hyvin emmekä havainneet kaipaavamme niitä yhtään enempää.

Se, mikä Le Burerissa lopulta sai sukat tanssimaan lambadaa oli leipä! Qulkurin reseptillä Jyväspakarin vääntämä briossi oli maussaan ja kuohkeudessaan aivan omaa luokkaansa muihin testaamiimme nähden. En edes halua kuvitella sitä voin määrää, joka siihen oli upotettu lehtevyyden aikaansaamiseksi, mutta jos vain terveysruoka kiinnostaa, niin hampurilaiset tai kokonaisen testin tekeminen ei ehkä ole se sinun ruokavaliosi muutenkaan. Täydet kymmenen pistettä sämpylälle ja toive, että muutkin peesaavat samaan suuntaan omassa tuotekehittelyssään.

Tässä vielä lähikuva, josta voit tihrustaa omin silmin, kuinka monta lehtevää kerrosta briossi sisälsi!

Ranskalaiset olivat sitä peruskamaa, jota olimme saaneet jo niin monissa muissakin paikoissa, mutta oli niihinkin uhrattu sen verran ajatusta, että pelkän suolan sijaan mausteena oli käytetty reippaasti suola-savupaprikamausteseosta, joka toi reilusti lisämakua. Vieläkin jäin haikailemaan sitä vaihtoehtoa, että olisi saanut valita cajunmaustetut ransut, mutta ehkä tulevaisuudessa… Ranskalaisten sijaan pystyi myös valitsemaan salaatin, joka tosin ei suuremmin yllättänyt lukuun ottamatta kirpeän maukasta vinaigrettea. 

Hinnaltaan (15,50 euroa) Le Bureri menee testimme keskikastiin, mutta laadultaan parhaimmistoon. Mainio purilainen, joka ei häviä yhdellekään kaupungin kilpailijoistaan. 

Tulokset:

• Pihvin laatu ja maku: 9,5
• Täytteet: 9
• Sämpylä: 10
• Ranskalaiset: 9 +
• Hinta: 8

Kokonaisarvosana: 9,5

Mutta hei: kuka testin oikein voitti? Se selviää seuraavassa jutussa, pysy mukana!

Testin edelliset osat:

Stefan's Steakhouse

Revolution

Passion Food & Bar

Huviretki

Figaro Winebistro

Grilli 21

Ravintola Taikuri

Pancho Villa

Lutakon Nurkka

Ravintola Sohwi

Lounge Jyväskylä

Classic American Diner

Amarillo

Colonial
Jalo kitchen & lounge

Löydät hampurilaistestin myös Mallaspulla maistelee -sivulta, johon on koottu kaikki ravintola-arviomme. 

- Mallas

Jyväskylän paras hampurilainen -testi, osa 14: Jalo kitchen & lounge

Toiseksi viimeistä viedään ja pidot vaan paranee. Jalo kitchen & lounge (o.s. Gastropub Jalo) (Hannikaisenkatu 35) avasi ovensa kuukausien remontin jäljiltä, ja vaikka kuinka odottelimme tarjouskuponkeja, markkinointiosasto oli näköjään päätynyt ratkaisuun, että Jalo houkuttelisi porukkaa paikalle ilman alennuksiakin. Paikan koko lattiapinta-alaa ei selvästikään vielä ollut otettu käyttöön, joten hyvä vaan, ettei liian suurta ihmismassaa houkuteltu kerralla paikalle. Mekin päädyimme tutustumaan paikkaan ilman kuponkihässäköitä.

Ennen remonttia Gastropub Jalona tunnettuun paikkaan meillä oli hieman ristiriitainen suhtautuminen. Ravintola ei koskaan yltänyt täysin toivotulle tasolle, minkä vuoksi se välillä jäi vähemmälle huomiolle. Jotain hyvää ainakin sijainnissa on pakko olla, koska saman Sokos Hotel Alexandran alakerrassa on kaksi ravintolaa, jotka molemmat pysyvät pystyssä vuodesta toiseen (Fransmanni siis se toinen). Ehkä ison S:n taustatuella voi jotain tekemistä olla asian kanssa tai sitten ruokalistat on hiottu juuri sopiviksi. Jääkiekon MM-kisojen Suomen pelien aikaan myytävät All You Can Eat -wingsit ovat ainakin minut saaneet usein unohtamaan pienet antipatiani ja houkutelleet ahtamaan itseni aivan liian täyteen. Toivottavasti tämä perinne jatkuu kitchen & lounge -aikakaudellakin.

Jalo oli käynyt perusteellisen kasvojenkohotuksen ja interiööri näytti mukavalta. Pienenä miinuksena toki, ettei ulos pystynyt katselemaan rakennussuojien takaa, mutta tämä on vain väliaikainen probleema. Spottivalot paistoivat hivenen turhan kirkkaina suoraan pöytään, jolloin kynttilänhämyisä tunnelma ei ollut tavoitettavissa. Kenties se ei ollut tarkoituskaan. Keittiö oli ravintolan pääpaikalla keskiössä, ja kokkien puuhastelua tuli tarkkailtua ruokailun ajan. Mahtavana lisänä oli myös kaikkien karnivoorien unelmasisustuselementti, raakakypsytyskaappi täynnä LIHAA.

Kiitämme erityismaininnalla Jalon olutvalikoimaa, jossa oli aikaisempaakin enemmän jätetty ne kaikkein perinteisimmät massalagerit taka-alalle (yhdestä hanasta tosin löytyi vielä Sandelsia) ja panostettu laajalla skaalalla kotimaisten pienpanimoiden tuotteisiin. Hyvä, hyvä.

Mutta sitten pääasiaan eli hampurilaisiin. Listalta löytyi kolme erilaista purilaista, mutta koska yksi näistä oli vegeversio ja toinen possunkylkibriossi, valintamme ei ollut tällä kertaa edes vaikea: otimme molemmille talon oman JB:n. Luvassa olisi 200 grammaa jauhettua nautaa talossa leivotun sämpylän välissä cheddarsiivun, pekonin, tomaatin, suolakurkun ja hampurilaiskastikkeen kanssa. Kylkeen vielä ranskalaiset, niin mikäs siinä on ihmisen ollessa.

Pöytään kannettiin mukavan kokoinen hampurilainen, jossa olisi kuitenkin saanut olla hammastikku pitämässä ryhtiä yllä; purilainen oli kovin hankala leikattava hajotessaan ja kaatuillessaan kuin pahin Pisan torni. JB ei myöskään ollut käsin syötävissä. Tai kokeilin kyllä, mutta ylähuuli jäi piirun verran vajaaksi tavoitteestaan, joten tuomitsimme tämänkin hampurilaisen haarukka-veitsi-välineistön uhriksi.

Sämpylä oli paikan päällä tehty ja käynyt paistumassa molemmilta puoliltaan. Ei ehkä ihan niin hyvä kuin muutamissa muissa paikoissa, joissa olemme saaneet itseleivottuja sämpylöitä, mutta ei jäänyt paljoa taakse. Mainittakoon, että jauhoina oli käytetty jotain täysjyväisempää, sillä vaalean vehnähötön sijaan väri oli selvästi tummempi ja leivän sisältä löytyi siemeniä.

Pihvi oli erittäin mukava yllätys. Tilauksen yhteydessä sen kypsyydestä ei kyselty, joten jännityksellä odotimme lopputulemaa. Turhaan pelkäsimme, sillä sieltä tuli reilun punaisuuden sisällään pitänyt kokonaisuus, joka oli säilyttänyt mehukkuutensa kypsennyksen ajan. Mehukkuus ihan tirskahteli pihviä purressa. Oi onnea! Hieman enemmän vielä mausteita mukaan, niin oltaisiin oltu lähes parhaimmuuden porteilla.

Täytteet olivat tavalliset, mutta hyvin toimivat. Suolakurkkuviipaleet, tomaattisiivut ja cheddar eivät kokilta vaadi suurempaa mielikuvitusta, mutta ne sulautuivat sinappisen kastikkeen kanssa mukavaksi yhtenäisyydeksi. Pekoni oli myös kunnolla rapeaksi paistettua ja sen suolaisuus kompensoi pihvin vähämausteisuutta juuri sopivasti. Hyvää ja varmaa perustyötä täytteiden kanssa ilman suurempia kikkailuja.

Ranskalaiset olivat jälleen annoksen se heikompi puoli. Samoja kuorimattomia tikkuperunoita kuin monessa muussakin paikassa, mutta maukkaan hampurilaisen aiheuttaman euforian myötä päädyimme kuvittelemaan, että nämä olivat pykälää rapeampia kuin muualla saamamme vastaavat tikkuransut. Suolaa oli myös sopivasti. Tästä pienoinen plussa ranskalaisten pisteisiin.

Kaiken kaikkiaan Jalo kitchen & loungen JB on erittäin hyvä tuote, josta saisi vielä paremman kokonaisuuden panostamalla pikkuisen vielä lisää ranskalaisiin. Tällä suorituksella mennään eittämättä testimme kärkisijoille.

Tulokset:

• Pihvin laatu ja maku: 9,5
• Täytteet: 8,5
• Sämpylä: 9
• Ranskalaiset: 8
• Hinta: 8-

Kokonaisarvosana: 9-

Testin edelliset osat:

Stefan's Steakhouse

Revolution

Passion Food & Bar

Huviretki

Figaro Winebistro

Grilli 21

Ravintola Taikuri

Pancho Villa

Lutakon Nurkka

Ravintola Sohwi

Lounge Jyväskylä

Classic American Diner

Amarillo

Colonial

Löydät hampurilaistestin myös Mallaspulla maistelee -sivulta, johon on koottu kaikki ravintola-arviomme. 

- Mallas

Jyväskylän paras hampurilainen -testi, osa 13: Colonial

Ravintola Colonial on ollut meille lähes täysin katsastamatonta korpimaata. Vaikka Scandicin rakennuksessa (Vapaudenkatu 73) sijaitseva paikka ei ole kovin pahasti sivussa keskustan ytimestä, emme ole ravintolaan eksyneet aikaisemmin kuin työhön tai muuhun järjestettyyn tilaisuuteen liittyen. Tälläkin kertaa käynnistä jäi kuva, että suurin osa muista asiakkaista oli hotellissa yöpyjiä hyödyntämässä 20 prosentin kanta-asiakasalennusta.

Emme välttyneet ihmettelemästä paikan nimeä, joka aikoinaan herätti ah-niin-korrektissa Jyväskylässä pienoista polemiikkia ja erityisesti paikan sisustusta, joka muistutti Tuhannen ja yhden yön satujen maailmaa kaartuvine oviaukkoineen. 

Menu ei varsinaisesti keskittynyt siirtomaihin tai mihinkään tiettyyn ruoka-alueeseen, vaan listalta löytyi niin korealaistyyppisiä höyrytettyjä sämpylöitä, pihvejä kuin Italiaan viittaavia risottoja, pastoja, lasagnea ja ravioleja. Ruokalistat päivitetään neljä kertaa vuodessa, ja tämän kertaisen päivityksen tavoitteena oli kuulemma jättää mättösafkat taustalle ja keskittyä enemmän yhdessä syötäviin pöperöihin. Mikä tärkeintä kuitenkin, listalta löytyi burgeri ja koska kyseessä oli vielä classic-leimalla varustettu purilainen, se tulee löytymään myös seuraavien päivitysten jälkeen (Colonialin Classic-annoksilla on taipumus tällaiseen).

Classic Burgerin sisältölistaus lupasi varsin hyvää. Luomubriossisämpylän väliin olisi pakattu kaikkiaan 160 grammaa luomunautaa ja talon omaa kastiketta perinteisten täytteiden lisäksi. Kylkeen sai valita ranskalaiset tai vihannessalaatin. Lisähintaan (1,90 €) oli mahdollista saada vielä mukaan pekonisiivuja, eurolla sinihomejuustoa ja 3 eurolla lisäpihvi. Päädyimme ottamaan toisen purilaisen lisukepekonilla (pitihän senkin rapeus testata) sekä toiseksi lisukkeeksi salaatin.

Pöytään kannettiin varsin messevän kokoinen hampurilainen, joka pysyi vaivoin kasassa tikun avulla. Koko päivän kasvatetun nälän tulisi ainakin sillä lähteä.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyi (ilmeisestikin (tästä emme ihan saaneet 100 prosenttisen varmaa vastausta tarjoilijalta)) paikan päällä leivottuun briossiin, joka ei ollut käynyt parilapannulla vain sisäpuoleltaan, vaan myös ulkopuolelta, josta todisteena nätit raidat briossin pinnassa. Raidat olivat tosin parista kohtaa jo niin tummanpuhuvat, että suuhun tuli lievää palaneen makua. Sämpylä oli mukavan tuhtia tavaraa ja yksinkertaisesti yksi kaupungin parhaista purilaissämpylöistä!

Hieman ennakkoon pohdimme, tiedustellaanko meiltä pihvin kypsyydestä, mutta kun kysymys jäi lopulta puuttumaan, emme oikein tienneet, mitä odottaa. Pieni yllätys olikin, että toinen pihveistä oli sisältä mukavan punainen, kun taas toinen oli kypsä. Hmmmm… ilmeisesti eivät menneet pannulle yhtä aikaa tai jotain. Kumpikaan ei kuitenkaan kärsinyt kuivuudesta, mutta suolan suhteen olisi voitu hieman säästellä. Hyvien pihvien joukkoon tällä kuitenkin päästiin.

Muut täytteet eivät olleen kovinkaan kummoista ajatustyötä vaatineet. Tomaattisiivu, paketticheddarit, marinoimattomat punasipulit ja talon hampparikastike eivät isommin viisaria väräytelleet, mutta salaattipuoleltä löytynyt rucola oli kiva yllätys. Lisäksi kylkeen oli laitettu omassa purnukassaan bbq-kastiketta ja harmillisen vaisua coleslawta. Pekonia oli lisämaksua vastaan tyrkätty matkaan puolenkymmentä siivua, mutta rapsakkuutta siitä ei kannattanut lähteä etsimään. Kypsää se kuitenkin oli eikä tuonut mukanaan miinuspisteitä. Kokonaisuus oli lopulta kohtalaisen hyvä.

Ranskalaiset olivat sitä perussettiä, mitä niin monessa muussakin paikassa. Kuorimattomista perunoista väännettyjä jauhoisia eikä kovin rapeita tikkuperunoita, joissa oli myös turhan reipas suolaus. Tämä puoli oli selkeästi jäänyt hiukkasen hunningolle.

Vihannessalaatti oli maukas ja reilunkokoinen kokonaisuus tuoreita kasviksia ja kirpakkaa vinegrettekastiketta. Jos toiste tulisin annoksen syömään, valitsisin ranskalaisten sijaan salaatin.

Hintaa peruspurilaiselle tuli kaikkiaan 17,80 euroa eli seilattiin jo siellä hintavammalla puoliskolla. Pekonia lisäämällä päästiin jo lähemmäs paria kymppiä, missä yleensä tuppaa liikkumaan kipuraja burgereissa. Tosin hyödyntämällä viikonloppuna vaikuttavan 20 prosentin kanta-asiakasalennuksen päästiin inhimillisempiin hintoihin, mutta väkisinkin sitä miettii satunnaisten vierailijoiden toimivan maksumiehinä alennuksille. Oluen hinnatkin kirpaisivat, mutta ehkä tämä oli vain Colonialin tapa kantaa kortensa kekoon alkoholinkulutuksen säätelyssä.

Kaiken kaikkiaan annos, jossa oli paljon potentiaalia sämpylän ja pihvin suhteen, mutta täytteet ja ranskalaiset jättivät vielä jonkin verran toivomisen varaa. 

Tulokset: 

• Pihvin laatu ja maku: 8,5
• Täytteet: 8-
• Sämpylä: 9+
• Ranskalaiset: 7
• Hinta: 7,5

Kokonaisarvosana: 8+

Testin edelliset osat:

Stefan's Steakhouse

Revolution

Passion Food & Bar

Huviretki

Figaro Winebistro

Grilli 21

Ravintola Taikuri

Pancho Villa

Lutakon Nurkka

Ravintola Sohwi

Lounge Jyväskylä

Classic American Diner

Amarillo

Löydät hampurilaistestin myös Mallaspulla maistelee -sivulta, johon on koottu kaikki ravintola-arviomme. 

- Mallas