Olisikohan siitä 15 vuotta, kun vierailin viimeksi (ensimmäisen kerran) Porvoossa? Maltaallakin ainoasta kerrasta oli vierähtänyt vuosikymmen. Tänä kesänä oli uusinnan vuoro, eikä vähiten kaupungin mahtavan ravintolatarjonnan vuoksi. Miten pieneen kaupunkiin on voinut syntyä niin monta houkuttelevaa paikkaa, joihin kaikkiin ei yhden yön reissulla millään ehdi tutustumaan? Puhumattakaan kaikista suloisista kahviloista, joita vanhan kaupungin kujat tarjoavat.
Heti paikan päälle saavuttuamme suuntasimme lounaalle Zum Beispieliin, vanhaan kaupunkiin. Bistrotyylinen ravintola oli rento paikka, joka oli täynnä lounaskansaa vauvasta vaareihin. Tilaus tehtiin näpsäkästi kassalla (jossa muuten saimme todella ystävällistä ja iloista palvelua!) ja annokset tuotiin pöytiin.
Ruokia odotellessa maistelimme talon leipiä, jotka olivat erittäin hyviä. Veikkaisin, että juureen tehtyjä, sillä sen verran muheva maku ja sitkaan rapea kuori oli niihin saatu syntymään. Olisin voinut syödä leipää vaikka koko vadillisen, mutta maltoin mieleni pastaa odotellessa.
Zumin nimikkoannos, avokadopasta, sisälsi tiikerirapuja, kirsikkatomaatteja sekä itse tehtyä pastaa hauskan muotoisena. Annoksen tulisuuden sai valita itse; pelkurina valitsin miedon, joka sekin potki pikkuisen taustalta.
Maltaan Pasta alla Cacciatora sisälsi lihaa moneen lähtöön: hirvenlihaa, salsicciaa, maalaiskanaa sekä kantarelleja.
Tuhdit pastat veivät nälän, mutta ei niin paljon, ettei kakulle olisi tilaa. Toinen vatsa, katsos. Café Cabriole sijaitsee Porvoon bussiaseman vieressä hiukan vanhan kaupungin ulkopuolella, ja olimme kuulleet siellä olevan kaupungin paras kakkuvalikoima. Suklainen prinsessakakku ja kinuskinen omenatorttu olivat maineensa veroisia.
Retkemme paras puoli oli idyllinen, pieni hotellimme Pariisin Ville, aivan vanhan kaupungin sydämessä Jokikadun varrella. Kuvataiteilija Ville Vallgrenin mukaan nimettyyn putiikkihotelliin sujahdettiin pienen sivukujan ovesta.
10 yksilöllisesti sisustettua huonetta puutalossa kahdessa kerroksessa, vanhan ajan romanttinen sisustus ja erittäin huomaavainen palvelu saivat meiltä täydet 10 pistettä.
Kapteeni-huoneemme sisälsi pienen olohuoneen, saunallisen kylpyhuoneen (yhden yön visiitillä ehdimme saunoa kahdesti) ja pehmoisen sängyn, jossa olisin voinut lojua muutaman päivän hotellin tarjoamia lehtiä lueskellen. Pöydälläkin oli ihka aitoja kukkia!
Sisäpihan viiniterassilla saattoi nautiskella viinilasillisen ja haistella samalla vieressä sijaitsevan Meat Districtin herkullisia tuoksuja. Erillinen postaus illallisestamme MD:ssä seuraa perässä.
Hotelliasumisen paras puolihan on tietysti aamiainen, ja Pariisin Villessä se sisälsi lähiruokaa monelta eri tuottajalta.
Yön yli haudutettua ohrapuuroa, lihapiirakkaa, täyteläistä suklaakakkua, smoothieta, saaristolaisleipää ja muita herkkuja oli pieni pöytä täynnään.
Olisimme viihtyneet aamiaisen parissa pitkään, mutta kolmen kattauksen vuoksi kullekin oli annettu aikaa vain 45 minuuttia. Hiukan kello kädessä jouduimme syömään, joten ehkäpä kattausaikaa voisi hivenen pidentää. Tällaisia lähiantimia saa niin harvoin, että niistä haluaisi nauttia ajan kanssa.
Jos vanhan kaupungin kujat, pienet putiikit, maankuulut punaiset ranta-aitat, huippuravintolat ja leppoisa pikkukaupungin tunnelma viehättävät sinua, Porvoo on varma valinta.
- Pulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti