Mallaspulla matkailee: Tansanian oluet

Pyrin kuvaamaan tansanialaisia oluita ja siidereitä (tai ainakin sellaisia, joita onnistuin löytämään) niiden luonnollisessa elinympäristössään. Aloittakaamme oluista.

Mainittakoon tässä aluksi pari terveellisyysnäkökulmaa. Paikallisissa, pienemmissä kuppiloissa ihmiset nauttivat oluensa yleensä suoraan pullon suusta lasin sijaan, koska on hyvin todennäköistä, että lasit eivät käy läpi ihan hirmuisen tarkkaa puhdistus- ja sterilointiprosessia aina käyttökertojen välillä. Eli mikäli haluat päästä nauttimaan tunnelmasta paikallisessa kuppilassa, Mallaspulla suosittelee nauttimaan oluen reteesti suoraan pullosta. Paremman tason hotelleissa kyseisestä ongelmasta ei tarvitse välittää, sillä sieltä kyllä löytyvät laitteistot lasien puhdistamiseen. 

Hieman myös jäi sellainen kuva, että oluet olivat varsin pitkälti suunniteltu ulkomaalaisille turisteille, sillä mikäli maan BKT on noin 750 € vuodessa per ihminen ja vettä kannetaan useissa kotitalouksissa kilometrien päästä, ei oluen nauttiminen ole ehkä tarvehierarkiassa vielä saavutettujen tasojen joukossa.

Tansaniassa on kaksi isoa panimoa, Serengeti Breweries Limited ja Tanzania Breweries Limited, joilla molemmilla on valikoimissaan 3-4 perustuotetta, joista muutamat, tai hyvässä tapauksessa kaikki, löytyvät paikallisten hotellien anniskelualueilta. 

Hieman kaikki paikalliset oluet olivat kuin samasta puusta veistettyjä vaaleita, kevyitä lagereita. Tansanian oluttilanne muistuttaa siis hyvin pitkälti Suomea ennen pienpanimoiden markkinoille tuloa ja tarjonnan laadun levenemistä. Itse oluet eivät niinkään olleet täysin suomalaisiin lagereihin verrattavia, vaan vielä asteen verran kevyempiä ja helposti kulautettavia, mikä on varsin tuttua lämpimien maiden oluille. Lähinnä paikallisista oluista tuli mieleen kreikkalainen Mythos, joka kyllä virvoitti mieltä ja kehoa omalla raikkaalla olemuksellaan viimeksi Kreetalla vierailtuani. 

Kuten seuraavasta huomaa, lokaalit öölit on brändätty varsin voimakkaasti tukemaan paikallisia nähtävyyksiä. Tässä lähinnä pyritään tuomaan esille paikalta löytyvät tavanomaiset oluet, ei niinkään keskittymään siihen, että mikä on varsinaisesti virallisesti Tansaniassa kehitettyä mallasjuomaa ja mikä taas tullut esimerkiksi Keniasta.

Kilimanjaro

Kevyin (4.5 %) ja yleisin olut, mitä tutkimusryhmämme löysi, oli nimeltään Kilimanjaro. Tämä, ”If you cannot climb it, drink it ”-mainoslausetta käyttänyt olut (tosin en ollut varma tarkoittiko tuo lause olutta vai saman nimistä pullotettua vettä), löytyi hieman jokaisesta hotellistamme ja oli juurikin niin kepoista kun miltä se näyttää. Olutta tavataankin siis yleisesti ainakin Tansanian suurissa asutuskeskuksissa ja se toimii varsin näppärästi kuumana kuivankauden hellepäivänä. Kuvaan napattu yksilö pyydystettiin Sansibarilla.

Safari

Kaikkein väkevin olut (5.5 %), mitä kamera onnistui tähtäimeensä nappaamaan, kantoi nimeä Safari (joskus on hyvä tarkistaa, että millä matkalla sitä tällä hetkellä olikaan) ja se omasi hieman enemmän luonnetta kuin Kilimanjaro (tai muut vaihtoehdot). Tämä kyseinen yksilö huomattiin käyskentelemässä Ngorongoron kraaterin reunalla.

Serengeti

Yhdessä edellä mainitun kaksikon kanssa, kolmas tärkeä ja yleensä tavattu olut oli Serengeti (4.8 %). Miellyttävä maku sijoittui Kilimanjaron ja Safarin väliin ja lopulta tämä olikin se tuote, jota silloin tällöin maistelin altaan reunalla. Kuvassa esiintynyt yksilö paikannettiin taukopaikalla kanssasafaroijan toimesta, tilanteeseen sopivasti, Serengetin kansallispuistossa. Kyseisestä tuotteesta on olemassa myös platinum-versio, joka käyskenteli myös edellisen lähistöllä Serengetissä.

Nämä kolme yllämainittua esiintyivät kaikkein yleisimmin ryhmämme matkalla. Seuraavatkin tosin löytyivät tien varrelta useammastakin paikasta.

Tusker

Yleensä sellaista hieman vanhemman polven norsua, jonka syöksyhampaat ovat saavuttaneet hyvinkin kunnioittavan pituuden (tosin kuskimme mainitsi, että syöksyhampaiden pituus ei riipu lopulta niinkään iästä, vaan ennemminkin geeneistä ja kulutuksesta) kutsutaan tuskeriksi. Tämän innoittaman markkinoilta löytyi myös Tusker-nimistä olutta. Internetin mukaan kyseinen olut olisi alun perin kotoisin Keniasta, mutta koska sillä oli kuitenkin paikallinen valmistaja, voimme laskea sen hyvillä mielin tansanialaiseksi olueksi. Kuvassa näkyvä Tusker tavattiin harhailemassa Lake Manyaran kansallispuiston lähellä kohoavalla kukkulalla, josta se napattiin parempaan talteen.

Ndovu

Ndovu oli jo jonkin verran harvinaisempi ilmestys, mutta lopulta onnistuimme nappaamaan kuvan myös kyseisestä yksilöstä, missäs muuallakaan kuin Serengetin kansallispuistossa, jossa Ndovu vaelteli ylpeänä muiden kaltaistensa joukossa. 

Hyvä, kesäinen peruslager. Ndovusta pitää myös mainita harmittava kohtaaminen, kun jo reissun lopun lähestyessä huomasin kaukaisuudessa, Sansibarin lentokentän ylihintaisen baarin kylmäkaapissa Ndovu light -oluen, mutta johtuen likviditeetti- ja aikapuutteesta en saanut kyseistä tuotetta kuvattua. Toivottavasti muut ryhmät onnistuvat asian kanssa minua paremmin.

Castle

Castle oli viimeinen tuttavuus, jonka onnistuin vangitsemaan kameraani. Tämä kyseinen yksilö löytyi Ngorongoron kraaterin lähistöllä sijaitsevasta Karatun kaupungista, jossa se kaikessa rauhassa nautiskeli iltapäivän auringosta. Makunsa puolesta Castle ei liiemmin poikennut edellä mainituista, joten sitä voikin käyttää varsin hyvin niiden substituuttina.

Onnistuin myös nappaamaan kuvan kyseisen olennon läheisestä sukulaisesta, Castle Litesta, Sansibar townissa. Siellä se köllötteli paikallisen hotellin terassilla ihaillen Intian valtamerta.

Tansanian siiderit

Siidereiden osuus jäi tutkimusmatkailijoiltamme tällä kertaa hieman vähäisemmäksi, ehkä osittain sen takia, että niitä ei tietoisesti etsittykään, vaan silloin tällöin vaan napattiin veden tai oluen sijaisena matkaan.

Savanna dry

Piti mennä viimeiseen kansallispuistoon asti, jotta löysimme ensimmäisen siiderimme. Savanna dry yritti piilotella Kilimanjaro-oluiden joukossa, mutta onnistuin lopulta nappaamaan kuvan kyseisestä olennosta. Tämä yksilö siis löytyi Tarangiren kansallispuistosta vilkuilemassa kaikessa rauhassa eläinten juontipaikkaa. Tämä kuiva, omenainen siideri, oli aivan kelpo tavaraa, mutta pienenä miinuksena pidin lasiini lentäneitä paria kärpästä, jotka piti lopulta aina onkia kuiville.

Redd’s

Saavuttuamme Sansibariin (tai siis sille pääsaarelle), pyysimme bussikuskiamme kiikuttamaan meidät ensimmäisenä pienelle shoppailureissulle. Paikallisesta Alkosta löytyi siideri, josta olin aikaisemmin nähnyt vain mainoksia. Olimme Redd’sin territoriolla. Lopullinen tutustuminen kyseiseen juomaan tapahtuikin lomaresortissamme, varsin kivassa ympäristössä. Tämä hyvin hedelmäinen juoma oli myös varsin kelpo tavaraa ja voinkin suositella sitä makeiden siidereiden ystäville.

- Mallas