Happy Halloween: Pumpkin Pie Brownie eli kurpitsa-brownie

Halloweenin vietto on meillä hyvin vähäistä, ellei täysin olematonta. En ole oikein päässyt ideaan mukaan ja vielä vähemmän minua innostaisi ostaa kaupoista Halloween-krääsää, jota kuun vaihteessa tulvii joka paikassa. Sen sijaan teemaan liittyvät herkut innostavat, etenkin periamerikkalainen kurpitsapiirakka, jota pitää kerran vuodessa saada. 

Sitä meinasin teillekin tarjota, mutta sitten silmiini osui Kiusauksessa-blogin ohje kurpitsapiirakan ja suklaisen brownien yhdistelmästä, joka blogin mukaan on kuuminta hottia nyt Amerikassa. Kurpitsapiirakan jujunahan ovat jouluiset mausteet, kuten kaneli, inkivääri ja neilikka, ja kun ne yhdistää tuhtiin suklaataikinaan, yhdistelmä on aikamoisen hyvä. Näitä siis leivottiin tänä Pyhäinpäivänä, ja tulos oli aivan mahtava! Pitkästä aikaa tuli tehtyä sellaista herkkua, että kuola valuu vieläkin pelkästä ajatuksesta kielen päällä. Lupaathan, että kokeilet!

Koska leivonnaiset olivat menossa tuliaisina Halloween-naamiaisiin, koristelin ne verisillä sormilla. Vuosia sitten sain maistaa näitä sormenpäitä ystäväni luona ja nyt uskaltauduin räpeltämään niitä myös itse Omar-karkkeja muovaillen. Helppoa ja riittävän yksinkertaista askartelua myös minulle. Sen sijaan alla olevasta kurpitsalyhdystä kaikki kunnia menee Maltaalle. Happy Halloween!

Pumpkin Pie Brownie

Brownietaikina:

115 g voita

150 g suklaata

2 dl sokeria

½ dl fariinisokeria

3 kananmunaa

2 dl vehnäjauhoja

1 rkl kaakaojauhetta 

½ tl suolaa 

Kurpitsatäyte:

100 g maustamatonta tuorejuustoa

3 dl kurpitsasosetta

2 kananmunaa

¾ dl fariinisokeria

½ dl sokeria

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä 

ripaus muskottipähkinää 

ripaus suolaa 

Aloita kurpitsasoseen valmistuksesta. Halkaise kurpitsa ja koverra sisältä pois siemenet ja höttöinen rihmasto. Pilko paloiksi ja kuori lohkot. Keitä lohkoja vartin verran tai kunnes ne tuntuvat haarukalla pistettäessä pehmeiltä. 

Kaada vesi pois ja soseuta sauvasekoittimella. Anna soseen jäähtyä. Ota soseesta erilleen kolme desiä ja käytä loppu vaikkapa sosekeittoon. 

Tee brownie-taikina. Sulata voi ja paloiteltu suklaa mikrossa ja anna hiukan jäähtyä. Lisää joukkoon sokerit ja sekoita. Vatkaa joukkoon kananmunat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää siivilöiden suklaa-voiseokseen. 

Tee seuraavaksi kurpitsatäyte. Sekoita tuorejuuston joukkoon kurpitsasose ja muut aineet. Laita suorakaiteen muotoisen uunivuoan (n. 25 x 35 cm) pohjalle leivinpaperi ja kaada päälle brownietaikina. Lusikoi päälle kurpitsatäyte ja tasoita pinta. Nostele brownietaikinaa hiukan kurpitsatäytteen päälle lusikalla, jotta täytteet sekoittuvat kauniisti.

Paista 175 asteessa noin 30 minuuttia. Tarkkaile paistoa ja ota tarvittaessa aiemmin pois; paistos saa jäädä mehevän kosteaksi sisältä. 

Anna jäähtyä ja leikkaa sitten neliöiksi. 

Veriset sormet 

1 pss Omar-karamelleja 

mantelilastuja 

punaista elintarvikeväriä 

Kuori karamellit kääreistään ja laita muutama karkki kerrallaan kulhoon. Mikrota kymmenen sekunnin ajan, jotta massa pehmenee, mutta ei tule vielä tulikuumaksi.

Pyöritä massasta käsissäsi sormen muotoinen pötkö. Paina lusikalla toiseen päähän kynnen kolo ja laita yksi mantelilastu siihen. Painele veitsellä tai cocktail-tikulla sormeen juovia ja "revi" toista päätä hiukan, jotta sormi näyttää katkaistulta.

Kasta lopuksi katkaistu pää punaiseen elintarvikeväriin. Hrr! 

- Pulla

Paahdettu paprikatahna ja paahdettu valkosipulitahna pitaleipien kera

Lähi-itäteemaisen illallisen alkuun katoimme itseleivottua pitaleipää sekä kahta kasvistahnaa. Tahnat kannattaa valmistaa edellisiltana, jolloin maut paranevat yön aikana. Pitaleipien reseptinä käytin vanhaa tuttua ohjetta, joka löytyy muun muassa salmiakkinyhtöpossujutun yhteydestä. Leivät kannattaa leipoa hetki ennen tarjoilua, jotta ne pysyvät pehmeinä ja lämpiminä. 

Tahnat (tai kastikkeet, miten vain) valmistin paahdetuista kasviksista: toisen punaisista paprikoista ja toisen valkosipulista. Paprikaisessa versiossa kasvikset laitettiin vartiksi grillivastusten alle mustumaan, jonka jälkeen ne siirrettiin toiseksi vartiksi muovipussiin hikoilemaan. Tämän jälkeen niistä saa kätevästi vedettyä kuoren irti. Loppu olikin pelkkää sauvasekoittimella surruutusta muiden ainesten kanssa.

Valkosipulitahnaa varten tarvitaan yksi kokonainen valkosipuli, joka paahdetaan folioon käärittynä pehmeäksi uunissa vajaan tunnin ajan. Tämän jälkeen kynnet lähtevät irti kuorista kevyesti puristamalla, ja ne sekoitetaan paksun turkkilaisen jugurtin kanssa tahnaksi.

Keskellä pöytää olevat pienet kauniit kupit ovat Rita Vargasin tekemiä uniikkeja taideteoksia, jotka saimme kesällä Campamiitissä Campasimpukan luona. Soveltuivat tähän tarkoitukseen täydellisesti! Kiitos Rita :)

Paahdettu paprikatahna

4 punaista paprikaa

1 dl lehtipersiljaa

2 valkosipulinkynttä

0,5 dl hyvää oliiviöljyä

0,5 dl punaviinietikkaa

0,5 rkl ruokosokeria

1 tl merisuolahiutaleita

0,5 tl juustokuminaa

0,5 tl savupaprikajauhetta

Huuhdo paprikat, halkaise ja poista siemenet ja kannat. Laita paprikat kuori ylöspäin pellille ja paista niitä uunissa grillivastuksen alla vartin verran tai kunnes pinta mustuu kunnolla. Siirrä paprikat muovipussiin ja sulje pussi hyvin. Anna paprikoiden jäähtyä pussissa vartin verran ja poista sen jälkeen kuori veitsen ja sormien avulla.

Laita paprikat ja muut ainekset kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella. Tarkista maku.

Paahdettu valkosipulitahna

1 kokonainen valkosipuli

2 rkl oliiviöljyä

2 dl turkkilaista jugurttia

1 tl dijoninsinappia

ripaus suolaa, sokeria ja mustapippuria

Halkaise valkosipuli siten, että kynnet menevät puolivälistä halki. Lorauta päälle hiukan öljyä ja kääri valkosipuli folioon. Paista 200-asteisessa uunissa 45 minuuttia. Anna jäähtyä ja purista sitten kynnet ulos kuoristaan. 

Sekoita muiden ainesten kanssa. Anna maustua viileässä. Tarjoa lämpimien pitaleipien kera.

- Pulla

Lähi-idän mezeillallinen: aprikoosi-pistaasitäytteiset munakoisorullat, mausteiset jauhelihakebakot ja tabbouleh-salaatti

Vietimme ystäväpariskunnan kanssa mezeillallista Lähi-idän herkkujen mausteisessa maailmassa, mihin sain innostuksen Maku-lehden 5/2015-numerossa olleesta teemajutusta. Helppoja, mutta uudenlaisia reseptejä, joita teki heti mieli päästä testaamaan. 

Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan ruokakulttuuri on meille ollut kovin vierasta, ellei mukaan lasketa paria käyntiä Helsingin Sandro-ravintoloissa. Ehkä syynä ovat olleet eksoottiset mausteet, joita ei ole kotoa löytynyt eikä niitä ole viitsinyt yhtä ruokaa varten lähteä ostamaan. Papujen inhoajana hummustyyppiset tahnat eivät myöskään ole innostaneet, eikä couscouskaan ole ollut suosikkejani. 

Nyt päätimme kuitenkin Maltaan kanssa rohkaista itsemme ja sukeltaa uusiin keittiöihin. Lisäpontimena oli kasvissyöjäystäväni, joka löytäisi kasvispitoisesta ruokapöydästä useamman sorttista syötävää. Alkuun tarkoitukseni oli tehdä puhtaasti kasvisruokaa, mutta Maltaalle ajatus oli sen verran kauhistuttava, että hän päätti pyöräyttää toiseksi pääruoaksi mausteiset jauhelihakebakot. Se oli hyvä veto, sillä ne olivat pöydän parhaimmistoa.

Mezeillallisemme sisälsi seuraavaa:

Paahdettu paprikatahna

Paahdettu valkosipulitahna

Pitaleipää

Aprikoosi-pistaasitäytteiset munakoisorullat

Mausteiset jauhelihakebakot

Tabbouleh-salaatti

Aloitetaan suoraan pääruoista eli munakoisorullista, kebakoista ja tabboulehista; kirjoittelen teille alkuherkuista toisena päivänä. Olen aiemminkin kehunut täällä munakoisoa, josta pidän nykyisin hyvin paljon. Iskinkin silmäni lehden sivuilla heti näihin rulliin, joiden luvattiin sulavan suuhun. Sitä ne tekivätkin! Pitkä haudutus matalassa lämmössä, ja mausteisen makea täyte kuivatuista aprikooseista ja pistaasipähkinöistä korianterin ja muiden jännittävien mausteiden kanssa muodostivat mahtavan yhdistelmän, joka tuntui vain paranevan säilytyksessä. Nämä siis kannattaa valmistaa tarjoilua edeltävänä päivänä, jos suinkin vain ehtii. 

Ulkonäöltään rullat jäivät aika valjuiksi, joten muokkasin ohjetta hitusen: ota lopuksi folio pois vuoan päältä ja nosta lämpötilaa hetkeksi, jotta pinta ruskistuisi vähän. Pienet valkoiset köntit rullien päällä valokuvassa ovat jämä-Koskenlaskijaa, jonka halusin saada pois kaapista kuljeksimasta. Ne eivät täysin sulaneet, mutta eipä se mitään haitannut. Mukavaa juustoista makua ne silti toivat. Halutessasi voit ripotella juustoraastetta rullien päälle ennen loppugratinointia.

Jauhelihakebakot olivat kivan mausteinen yllätys, sillä kaneli, neilikka ja korianteri toivat niihin huikeasti lisää makua normikebakoihin verrattuna. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin lampaan jauhelihaa, mutta me nappasimme kaupasta mukaan tavallista naudanlihaa. Lisäsimme taikinamassaan myös yhden kananmunan, varmuuden vuoksi. Puisia tikkuja emme muistaneet ostaa, joten muotoilimme ne käsin pitkulaisiksi ja grillasimme uunin grillivastusten alla ylä- ja alapuoli kerrallaan. Harmillisesti valokuva pelkistä rullista jäi ottamatta, mutta yleiskuvasta (ja sielunsa silmin) voinee nähdä, miltä jauhelihapötkylät näyttivät.

Salaatiksi teimme tabboulehia, joka oli ensimmäinen kerta, kun käytin bulgursuurimoita. Helppokäyttöinen tuote, siitä pisteet; pelkkä turvotus kattilassa riitti. Salaatti sai vierailta paljon kehuja, mutta itselleni sen maut eivät täysin uponneet. En ole ennenkään pitänyt couscousista liiemmin, eikä itsetehdystä versiostakaan suosikkiani tullut. Mutta tähän ruokakulttuuriin tällainen salaatti kuuluu olennaisena osana, joten tämäkin kulho tuli syötyä viimeistä suurimoa myöten.

Herkullista mezeiltaa! :)

Aprikoosi-pistaasitäytteiset munakoisorullat

3 kpl (1 kg) munakoisoa

0,5 dl oliiviöljyä

1,5 tl suolaa

Täyte:

200 g kuivattuja, pehmeitä aprikooseja

1,5 dl kuorittuja, suolaamattomia pistaasipähkinöitä

1 ruukku tuoretta korianteria

1 sitruunan kuori ja mehu

2 rkl oliiviöljyä

1 tl kanelia

0,5 tl suolaa

0,5 tl kardemummaa

0,5 tl korianteria

rouhittua mustapippuria

Päälle:

0,5 dl oliiviöljyä

2 rkl sitruunamehua

Leikkaa huuhdotut munakoisot pituussuunnassa ohuiksi viipaleiksi ja laita kahdelle pellille leivinpaperin päälle. Voitele ne kevyesti öljyllä ja rouhi päälle suolaa. Paahda 225-asteisessa uunissa vartin verran, kunnes ne pehmenevät ja ruskistuvat kevyesti.

Pilko aprikoosit ja rouhi pistaasit. Soseuta ne sauvasekoittimella ja lisää loput aineet. Jatka soseuttamista sauvasekoittimella, kunnes aineksista muodostuu tahnamaista. Jos omistat monitoimikoneen, voit tehdä täytteen nopeammin sitä käyttäen.

Laita jokaiselle munakoisoviipaleelle pieni määrä täytettä ja pyöritä rullaksi. Nosta rullat öljyttyyn uunivuokaan vieri viereen. Lorauta päälle hiukan öljyä ja sitruunamehua, jos muistat (minä en muistanut, mutta hyvää tuli silti).

Paista folion alla 150 asteessa keskitasolla noin 45 minuuttia. Ota folio pois ja paista vielä vartin verran, jotta pinta saisi hiukan väriä.

Mausteiset jauhelihakebakot

400 g naudanjauhelihaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 dl lehtipersiljaa (unohtui meiltä, ei haitannut)

1 kananmuna (ei ollut alkuperäisessä ohjeessa)

1 tl suolaa (alkuperäisessä ohjeessa 1,5 tl)

0,5 tl mustapippuria

0,5 tl kanelia

0,5 tl korianteria

0,25 tl neilikkaa

0,25 tl cayennepippuria

Silppua sipuli ja kypsennä sitä minuutin verran mikrossa täydellä teholla. Näin se pehmenee sopivasti. Yhdistä kaikki ainekset keskenään.

Muotoile massasta pitkulaisia kebakoita ja laita ne kevyesti öljytyn folion päälle pellille. Kypsennä grillivastuksen alla noin viisi minuuttia, käännä ja paista toiset viisi minuuttia.Tarkkaile kypsymistä: lihan tulee kypsyä, mutta ei muuttua kuivaksi.

Tarjoa tabboulehin kanssa.

Tabbouleh-salaatti

2 dl bulguria

2 dl vettä

1 ruukku lehtipersiljaa

1 ruukku minttua

1 sitruunan mehu ja kuori

4 tomaattia

1 sipuli marinoituna (ks. ohje täältä)

0,5 dl oliiviöljyä

0,5 tl suolaa

rouhittua mustapippuria

Aloita sipulin marinoimisella erillisellä ohjeella.

Kiehauta vesi ja lisää bulgursuurimot kattilaan. Nosta kattila lieden sivuun ja anna suurimoiden turvota kattilassa kannen alla 15 minuuttia. Sekoittele suurimot sen jälkeen irtonaisiksi haarukalla.

Pilko lehtipersilja ja minttu, raasta sitruunasta kuori ja purista mehu. Lisää ne suurimoiden joukkoon. Poista tomaateista kanta ja siemenet ja pilko ne. Lisää tomaatit ja marinoitu sipuli joukkoon. Mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Anna makujen tasaantua viileässä ainakin puoli tuntia.

- Pulla

Espanjalainen broilerkeitto

Kreikan matkalla tulimme syöneeksi sen verran reippaasti, että seuraavien päivien ruokasuunnitelmamme koostui lähinnä keitoista. Ajattelimme kuitenkin pysyä eteläisessä Euroopassa teemojen suhteen ja pohdimme, miltähän espanjalainen broilerkeitto voisi vaikuttaa. Joitain reseptejä olimme testailleet aikoinaan (esim. Andalucian kanakeittoa, joka myös jostain vanhasta lehtileikkeestä löytyi Espanjalaisen kanakeiton nimellä), joten niiden pohjalle oli helppo rakentaa oma pieni kokeilu. 

Keiton pohjan muodostaa tomaattimurska, ja pääraaka-aineena on nimensä mukaisesti broileri. Lisää tukevuutta tulee pastasta, josta kannattaa valita pienikokoinen laji; näin syöminen on mukavampaa. Pilkoimme joukkoon sipulia, paprikaa ja herkkusieniä ja heitimme sekaan myös mustia papuja sekä maissia säilykepuolelta. Pieni lihalisäys vielä kinkulla ja meetvurstilla sekä mausteita runsaalla kädellä, ja keitto oli valmis!

Herkkusienistä ei lopulta aivan hirmuisesti irronnut makua, joten niiden poisjättämistä tai korvaamista esimerkiksi oliiveilla voi harkita. Lisäksi käyttämämme suikaloidut kinkku- ja meetvurstiviipaleet jäivät hieman valjuiksi, joten kannattaa ehkä kokeilla hieman paksumpia palasia. Jos haluat keitosta enemmän keittomaista (=juoksevaa), voit jättää makaronit pois tai ainakin vähentää niiden määrää. Oma versiomme vaikutti paksuudessaan hieman enemmän muhennukselta kuin keitolta, mutta toimivaa sekin oli.

Espanjalainen broilerkeitto

500 g maustamattomia broilerisuikaleita

0,5 tl suolaa

1 tl savupaprikajauhetta

1 sipuli

4 valkosipulinkynttä

1 punainen paprika

1 vihreä paprika

2 prk (à 400 g) tomaattimurskaa

2 kanaliemikuutiota

200 g herkkusieniä

1 tlk (340 g/280 g) maissia

1 prk (380 g/230 g) mustapapuja

100 g meetvurstia

100 g kinkkuviipaleita

2 dl pienikuvioista pastaa

1 l vettä

ripaus cayennepippuria

Pilko sipuli, valkosipuli, paprika ja herkkusienet sopivan kokoisiksi paloiksi. Laita broilersuikaleet paistumaan rasvaan ja mausta suolalla ja savupaprikalla. Lisää sipuli ja valkosipuli ja paista hetki. Tämän jälkeen mukaan paprika. Hetken pyöräytyksen jälkeen laita mukaan tomaattimurskat ja vettä sopivasti. 

Lisää viipaloidut herkkusienet, maissi, pavut sekä kinkku, meetvurstit ja pasta. Keitä noin 10 minuuttia niin, että pasta kypsyy. Mausta cayennepippurilla ja sitruunamehulla. 

Tarvittaessa lisää vettä, sillä makaronit imevät sitä aikalailla.

- Mallas

Mallaspulla matkailee: Santorinin oluet

Vilkaistaanpas pikaisesti läpi kreikkalaisten oluiden valikoimaa. Taaskaan analyysimme ei ulotu kevätkukkasmangomelonitervasavuhunaja-tasolle, vaan pysyy asteen verran karkeammalla levelillä esitellen lähinnä valikoimaa, jota kaupasta ja ravintoloista voi kysellä. 

Kreikka kuuluu aina kesäisin varsin lämpimään alueeseen, minkä huomaa paikallisesta olutkulttuurista. Paikallisista oluista kauppojen ja ravintoloiden valikoimaa dominoivat varsin järeällä otteella Mythos, Fix ja Alfa ja muutamat näiden sukulaiset (esim. Aegean). Koska näistä tavattavat yksilöt ovat yleensä hyvin kevyitä, vaaleita lagereita (jotka kyllä maistuvat kuumina päivinä oikein hyvin, ei siis sikäli valittamista) ja täten ehkä hieman tylsiä (poikkeuksena mainittakoon Fix:n Dark), vilkaistaan nämä vain pikaisesti läpi. Ovat varmaan hieman jokaiselle Kreikan-kävijälle varsin tuttuja otuksia.

Kyseinen Mythos tavattiin Oiassa, jossa se vietti hieman pilvistä, rauhaisaa torstaiaamuaan ihaillen kalderaa jääkylmästä tuopista.

Tämä Alfa (miksihän se koko Alfa on pitänyt kirjoittaa kreikkalaisilla kirjaimilla, kun sitä varten on ihan oma kirjainkin?) taas ihaili Oiaa kahvilasta käsin pakoillen keskipäivän aurinkoa.

Kuvassa oleva vehnä-Alfa lötkötteli yhdessä Kamarin rantaväylän ravintoloista.

Tarinoidaan hieman enemmän kahdesta muusta Kreikkaan ja erityisesti Santoriniin liittyvästä olutbrändistä: Donkeysta ja Volkanista.

Santorini Brewing Company on Santorinilla toimiva, vuonna 2011 aloittanut pienpanimo, joka tuottaa kolmea Donkey-olutta (Yellow donkey (tarkoitettu nautittavaksi hieman mihin tahansa aikaan päivästä), Red donkey (tarkoitettu juotavaksi ruuan kanssa) ja Crazy donkey (joka on hieman vanhvempi IPA)). Erikoiserinä panimo on valmistanut myös jouluksi Xmas donkey'ta ja kesäksi White donkey'ta, mutta näitä tutkimusryhmämme ei päässyt tällä kertaa tapaamaan. 

Itse panimo sijaitsee siis Santorinilla, muutaman kilometrin päässä Kamarista ja sinne pääsee vierailemaan ilmaiseksi ma–la klo 12–17. Paikan päällä pääsee näkemään pienpanimon laitteistoa, maistelemaan panimon tuotteita ja ostamaan myös oluita, joita ei muutoin ole tarjolla kovinkaan monessa kaupassa, vaan lähinnä ravintoloissa ja baareissa (bongasimme muutamia pulloja Firassa paikallisesta viinikaupasta, mutta hinnat olivatkin lähes tuplat panimon hintoihin verrattuna). 

Tyypillisen pienpanimon tapaan Santorini Brewing Companylla on positiivisena ongelmana vaikeuksia saada tyydytettyä ihmisten juomahimoja, ja kysyntä on paljon suurempaa kuin mitä he pystyvät tällä hetkellä tuottamaan.

Mainittakoon, että paikalliset ravintoloitsijat eivät välttämättä täysin arvosta Donkeyn Pale ale -tyyppisiä oluita kovinkaan korkealle. Ensimmäinen ravintola, jossa sitä tilasin, ilmoitti, ettei se ole kunnollista tavaraa (”Luuletko, että osaamme muka tehdä täällä kunnon oluita?” kuului suora käännös ravintolan omistajan sanoista), ja toinenkaan ei oikein suostunut sitä suosittelemaan. Lagerkulttuuri elää siis vahvasti Santorinillakin. Itse juomat olivat kuitenkin aivan perinteisiä Pale aleja (Crazyn tapauksessa IPAa), joten kyllä niihinkin kannattaa tutustua, jos paikalliset oluet alkavat tökkimään ja haluat pysyä erossa ulkomaalaisista vaihtoehdoista. 

Toinen Santorinin panimo, Volkan, on kooltaan sen verran suuri, että se saa tuotteitaan myös kauppoihin, ja lähimarketin hyllyltä tarttui mukaan sekä Santorini Blonde Pilsner -, Black Wheat Lager - (joka oli ehkä hieman tavallista tummaa lageria makeampaa) että Wheat (eli perinteinen vehnäolut) -pullot, jotka kaikki olivat oikein mukavia tuttavuuksia. 

Volkan on Santorinin ensimmäinen panimo ja käyttää oluidensa maistamiseen paikallisia raaka-aineita, joista korostuvat erityisesti hunaja ja sukaattisitruuna. Lisäksi paikallisena erikoisuutena, koska Santorinin vesi itsessään ei ole suoraan juotavaksi (tai ainakaan oluelle) kelpaavaa, Volkan suodattaa käyttämänsä veden laavakivestä tehdyn erikoissuodattimen avulla. Yhteiskuntavastuunsa sekä Kreikan velkakriisin tunnustavana panimona Volkan myös lahjoittaa puolet tuotoistaan Kreikan valtion velkojen hoitoon. Mallaspulla kannustaakin lukijoitaan tukemaan Kreikkaa tutustumalla Volkaniin ja mielellään jakamaan sanaa hyvästä asiasta ja maukkaasta oluesta myös eteenpäin.

- Mallas

Mallaspulla matkailee: Santorinin kreikkalaiset herkut

Ensimmäisessä Santorini-jutussamme käsiteltiin matkailua saarella yleisesti, mutta nyt päästään itse asiaan eli kreikkalaiseen ruokaan, jota maistelimme koko viikon ajan monipuolisesti. Kreikkalainen keittiö sisältää tyypillisiä Välimeren ruokakulttuurin aineksia yksinkertaisesti valmistettuna. Oliiviöljyä, tuoreita vihanneksia, kuten tomaattia, munakoisoa ja kesäkurpitsaa, lampaan- ja possunlihaa sekä mereneläviä kaloineen, simpukoineen ja mustekaloineen käytetään runsaasti. Tuttuja aineksia ovat myös tietysti feta- ja halloumijuusto, paksu jugurtti sekä makeat, hunajaiset jälkiruokaherkut filotaikinasta, kuten baklava.

Aamut aloitimme aina kunnon kupillisella kreikkalaista jugurttia, joka päällystettiin hunajalla tai vaihtoehtoisesti hedelmänpalasilla (ja pari kertaa myös Nutellalla, jota onneksi löytyi hotellin aamiaiselta).

Kuunariristeilyllä saimme kreikkalaista jugurttia myös jälkiruoaksi, kun pysähdyimme Thirassia-saaren satamassa illalliselle Captain Johnin tavernaan. Eikö olekin kauniisti pursotettua jugurttia? Päällä on Santorinille tyypillistä viinirypälehilloketta.

Samantyyppistä viinirypäleistä tehtyä hilloa tarjottiin myös leivitetyn ja paistetun juuston kera. 

Tavallinen tapa hoitaa lounasnälkä on hakea pikaruokapaikasta gyrospita, joka sisältää pitaleivän välissä vartaassa kypsennettyä possua, tzatzikia eli jugurtin, valkosipulin ja raastetun kurkun seosta, ranskalaisia perunoita sekä tomaattia ja sipulia. Näppärä, pieni lounas, joka vie sopivasti nälän, mutta ei täytä liikaa. Jaksaa siis lojua uima-altaan vierellä gyroksen jälkeenkin. 

Gyroksia on tarjolla myös hiukan fiinimmin esille laitettuna, kuten tällä lautasella, joka tuotiin eteemme karmaisevan aasipolun jälkeen Firan satamassa. 

Nappasimme ennen matkaan lähtöä kännykkään muistiin pari ravintolavinkkiä Eeva Kolulta. Firassa kävimme illallistamassa auringonlaskuretken jälkeen Taverna Dionysoksessa, jossa kokosimme pöytään kolmenlaisia mezejä: talon makkaraa, grillattuja vihanneksia (todella hyviä!)...

... ja jännittävän täytetyn kesäkurpitsapallon: pallon sisällä oli kesäkurpitsaviipalein peitetty köntti jauhelihaa, ja kuorrutteena oli tillillä maustettua valkokastiketta. Ei ihan meidän mieleen tämä makuyhdistelmä, ja annoskokokin oli valtaisa.  

Toinen Fira-vinkkimme johdatti meidät pieneltä kapealta kujalta löytyneeseen Taverna Nikolakseen, jossa erittäin äkäinen ja epäkohtelias paikan isäntä otti meidät vastaan. Tai itse asiassa lemppasi meidät ensin ulos syystä, että tutkimme ravintolan menulistoja kadulla (Mallas: "Eli meidät heitettiin ulos, vaikka emme olleet vielä edes päässeet sisään! Aika ainutlaatuinen tilanne."). Loppuseurueemme ei tätä sulattanut, mutta me marssimme kuppilaan sisään ja istahdimme pöydän ääreen (Mallas: "Ei näin loistavaa tilaisuutta pidäkään jättää käyttämättä. Mikäli ravintoloitsija toimii tuolla tavalla asiakkaitaan kohtaan ja ravintola pysyy pystyssä, niin pakkohan sen ruuan on olla jotain aivan ihmeellistä"). 

Tämän jälkeen palvelun laatukin parani, ja saimme nauttia laadukkaasta horiatikista eli kreikkalaisesta salaatista ja Maman lihapullista tomaattikastikkeessa. Kotiruokaa parhaimmillaan. Älä siis pelästy setää, vaan voita hänet puolellesi :)

Pariin otteeseen nautimme perikreikkalaista moussakaa, joka on kuin lasagnea, mutta pastalevyt on korvattu munakoisoviipaleilla. Sisältä löytyy kanelilla ja muskotilla maustettua jauhelihaa ja päältä paksu kerros valkokastiketta sekä juustoraastetta.

Pidimme kovasti lomakylämme Kamarin rantakadulta löytyneestä Alismari-ravintolasta, jossa kävimme syömässä eri kokoonpanoin useana päivänä. Siellä pidettiin lomaviikon aluksi myös Aurinkoinfo, jossa halukkaat saivat maistella paikallisista herkuista kootun mezelautasen. Tältä lautaselta löytyy kreikkalaista salaattia, viininlehtikääryleitä, paistettua saganaki-juustoa, friteerattuja tomaattipyöryköitä, kanasouvlaki-varras sekä tzatzikia. 

Samasta ravintolasta löytyi myös tämä kaunis annos grillattuja sardiineja, jotka maistuivat hyvin pitkälti tutuilta silakoiltamme.

Grillatun ruoan ystävät viihtyvät Kreikassa souvlakien eli eri lihalajeista tehtyjen grillivartaiden, grillattujen kalojen ja vihannesten parissa. Annokset ovat yksinkertaisia, kuten tämäkin kesäkurpitsa-annos, mutta hyvin tehtyinä sangen maistuvia.

Ensimmäisenä iltana istahdimme oppaan kehumaan Almira-ravintolaan Kamarin rantakadulla ja maistelimme muun muassa kanasouvlakia sekä grillattua kalmaria. 

Kreikan maasto suosii lampaiden kasvatusta, joten lampaanliha on yleistä myös ruokapöydässä. Yksi perinteinen lammasruoka on padassa kypsennetty stifado, joka sisältää lampaanlihan lisäksi juureksia sekä tomaattisen liemen. Vaikka kuvan lammas ei kalvoineen näytä kovin houkuttelevalta, Mallas voi todistaa sen maistuneen maukkaalta ja ollen oikeasti myös mureaa.

Jos vastaavanlainen pata- tai muhennosruoka tehdään naudanlihasta, sitä kutsutaan kleftikoksi.

Kakkuja ja leivonnaisia ei tupsahdellut kaduilla vastaan niin paljon kuin olisin toivonut. Monen monta ulkomaanmatkaa kun olen kuitannut syömällä lounaaksi (ja joskus illalliseksikin) leivoksia; tällä kertaa piti olla tylsän järkevä ja syödä jotain "oikeaa ruokaa". Oiassa löysin kuitenkin eräästä kahvilasta saksanpähkinäkakun, joka oli mielettömän hyvää: tuhtia tavaraa, täynnä jouluisia mausteita ja paljon siirappia. Olen jo googletellut reseptiä tälle kakulle, jotta voisin myös teille lukijoilleni tarjota tätä herkkukakkua.

Santorini-sarjamme päättyy seuraavassa jaksossa, kun Mallas esittelee paikallisia oluita.

- Pulla

Mallaspulla matkailee: Santorini

Yksi matkailu-unelmamme toteutui syys-lokakuun vaihteessa, kun vietimme viikon Kreikkaan kuuluvalla Santorinin saarella. Olin kuullut tästä upeasta saaresta paljon ja nähnyt houkuttelevia kuvia valkoisia taloista, sinisistä kupoleista, kimmeltävästä merestä ja upeista auringonlaskuista niin paljon, että oli korkea aika päästä kokemaan tämä kaikki itse. 

Reissasimme Santorinille kymmenen hengen porukalla Aurinkomatkojen kautta, mikä teki matkasta erittäin yksinkertaisen kaikin puolin. Majoituimme Kamarin lomakylään, joka sijaitsee saaren itäpuolella ja on pieni, rauhallinen kylä lähinnä turisteille. Hotellimme Aegean Plaza oli hyvätasoinen, siisti ja sijaitsi 50 metrin päässä rantakadulta. Hotellin yläpuolelta lensi monta kertaa päivässä isoja lentokoneita lentokentän sijaitessa parin kilometrin päässä. Koneiden bongaus olikin meille suurta hupia! 

Rannallakin olisi voinut vielä hyvin uida veden lämpötilan ollessa reilu 20 astetta, mutta preferoimme tällä kertaa hotellin isoja uima-altaita. Santorini on tulivuoriperäinen saari ja näin ollen kaikki rannat ovat pientä ja isompaa kiveä täynnä; kuumina päivinä ne myös polttavat jalkapohjia. Hiekkarantojen haikailun sijaan kannattaakin varustautua rantakengillä, joilla voi mennä uimaan, sillä veden pinnan alla vaanii myös kiviä runsain mitoin. 

Kamarin lomakylässä olisi halutessaan voinut viettää vaikka koko viikon altailla löhöillen ja rantakadun ravintoloista nauttien, mutta suosittelemme lämpimästi saareen tutustumista. Tulivuoriperäinen saari on pieni, noin 20 kilometriä pitkä ja suurimmillaankin vain kuutisen kilometriä leveä. Saaren siis koluaa helposti läpi päivässä tai parissa, ja vuokra-auton hankkiminen onkin suositeltava ohjelmanumero muutamalle päivälle. Itse nappasimme seitsemän hengen minibussin hotellin kautta päiväksi ja kiertelimme eri kyliä rauhalliseen tahtiin päätyen illaksi ihailemaan auringonlaskua saaren eteläkärkeen Akrotirin lähistölle. 

Autoilukulttuuri on kreikkalaiseen tapaan rento (tai hurja), liikennesäännöistä tai stop-merkeistä ei pahemmin välitetä, ja kiemuraiset ja kapeat tiet vuoren rinteillä tuovat pientä lisäjännitystä matkan tekoon. Ja jos kuskin sattuu tekemään mieli vaikkapa jäätelötuuttia kesken ajon, ei muuta kuin auto parkkiin keskelle risteystä, kipaisu kauppaan, ja niin matka jatkuu taas. Kyllä ne takanatulijat sen verran jaksavat odottaa (Mallas: "Tässä ehkä pientä liioittelua...").

Jos autoilu ei houkuta, paikallisbussit ovat kätevä vaihtoehto liikkumiseen. Kaikki bussit kulkevat Firan kautta, joten lomakylästämme lähdimme aina ensin Firaan ja jatkoimme sieltä haluamaamme paikkaan. Bussimatka maksaa 1,80 euroa riippumatta kohteesta; vaihtotaksoja ei ole. Bussit ovat myös hyväkuntoisia ja enemmän suomalaisten tilausajobussien tyylisiä pehmeine penkkeineen ja verhoineen. Aikataulut sen sijaan elävät viikosta toiseen, joten bussipysäkille (joka voi olla vaikka keskellä risteystä) kannattaa mennä odottelemaan rauhassa eikä hermostua myöhästymisestä. Vaikka olimme liikkeellä lomasesongin jo mentyä, bussit olivat hyvin täysiä ja niissä joutui monesti seisomaan turistien pakkautuessa sisään. En halua edes kuvitella ihmislaumojen määrää keskikesällä! Muutoinkin sesongin ulkopuolella kannattaa matkustaa Santorinille, sillä lämpötilat olivat nyt jo siedettäviä (22-25 astetta), ravintoloissa ja rannoilla hyvin tilaa, ja monissa kaupoissakin pienet alennusmyynnit menossa ennen turistikauden loppumista.

Santorinin pääkaupunki Fira sekä pohjoiskärjessä sijaitseva Oia taitavat olla ne kuuluisimmat ja tärkeimmät nähtävyydet saarella, sillä nämä pienet kylät on rakennettu korkealle vuoren rinteisiin, ja näköalat kylien kujien varsilta ovat mykistyttävän upeat. Täältä on myös napattu Kreikan matkailun mainoskuvat, mitä en ihmettele lainkaan. Toinen toistaan valkoisempia taloja, kapeita mukulakiviteitä, niitä kaivattuja sinisiä kupolikattoja, merinäköaloja ja niin pois päin. Kuvat puhukoot puolestaan.

 

 

 

 

Santorini on tunnettu erityisesti auringonlaskuistaan, ja Oian kylässä ovat kuulemma ne upeimmat hetket, mitä varten sinne suunnistaakin joka ilta valtava turistilauma niitä ikuistamaan. Me jätimme Oian tällä kertaa väliin ja ihailimme auringonlaskua kolmesti: Firassa, merellä kuunariristeilyllä sekä Akrotirin niemessä. Täysin emme onnistuneet kokemaan auringon luvattua vajoamista suoraan mereen, sillä pilvet haittasivat näkyvyyttä kriittisellä hetkellä. Mutta upeita ne olivat joka tapauksessa!

Matkalle kannattaa pakata mukaan hyvät kengät, sillä muhkuraisten polkujen lisäksi saarelta löytyy hyviä patikointimahdollisuuksia. Kamarin kylän vieressä sijaitsevalle Mesa Vounon kukkulalle nousimme heti ensimmäisenä lomapäivänä hetkellisen päähänpiston saattelemana, kevyet sandaalit jalassa. 360 metrin korkeusero, kiemurainen vuorenrinne ja parin tunnin vaellus tuntuivat nilkoissa seuraavana päivänä aikamoisen mukavasti. 

Nousu kuitenkin kannatti, sillä ylhäällä vuorella sijaitsee muinainen Thiran kylä, joka oli eri laskujen mukaan n. 3000 eKr. ajalta peräisin. Rauniot olivat hyvin alkeelliset, mutta hienojen maisemien vuoksi sielläkin kannattaa piipahtaa, jos aikaa riittää.

Toinen patikkareittimme kulki Firasta Oiaan pitkin kalderan reunaa korkealla rinteellä, joten näköalat olivat koko 12 kilometrin reitin ajan mahtavat. Määränpää eli Oian kylä oli koko ajan näkyvissä, joten alkuun pitkältä tuntunut matka sujui lopulta kepeästi. Varaa matkaan aikaa ainakin kolme tuntia, jos haluat napsia kuvia matkan varrella rauhassa. Me talsimme reitin reippaasti kahdessa tunnissa, mutta emme juuri pysähdelleet kuvaamaan; tarvittavat valokuvat oli otettu jo aiempina päivinä. 

Lapsille Santorini ei ole paras mahdollinen kohde, sillä esimerkiksi rattaiden kanssa liikkuminen on lomakyliä lukuunottamatta käytännössä mahdotonta. Korkeuserot ovat valtavia kallion rinteisiin rakennetuissa kylissä, portaita on jatkuvasti ja tietkin niin muhkuraisia, että aikuistenkin täytyi jatkuvasti katsoa, mihin milloinkin oli astumassa. Matkaseurueessamme olleet kaksi pientä tyttöä viihtyivät kuitenkin hyvin hotellialueen uima-altaissa, rannalla kiviä keräämässä ja kreikkalaisten tarjoilijoiden suomassa suuressa huomiossa. 

Lopuksi pari sanaa aaseista. Heti ensimmäisenä päivänä törmäsimme matkamuistomyymälöissä aaseihin mukeissa, jääkaappimagneeteissa, pyyhkeissä, pullonavaajissa ja postikorteissa, muutamia mainitakseni. Koska teiden varsilla ei juuri ollut aaseja näkynyt, ihmettelimme tätä valtaisaa aasi-innostusta. Kunnes pääsimme Firaan ja eksyimme mukulakivikaduilla sotkuisemmalle kujanpätkälle, haistoimme pistävän lemun – ja törmäsimme aasilaumaan. Aasit, kuten niin monet muutkin asiat Santorinilla, on vuorenrinnekylissä valjastettu turistien käyttöön, jotta laiskajalkaiset matkailijat pääsisivät käymään satamissa ja rannoilla kävelemättä jyrkkiä rinteitä ylös alas. Tokihan aasiretkestä saa myös valokuvan muutaman euron maksulla. 

Me emme hypänneet aasin selkään, vaan kävelimme saman reitin jalkaisin ylhäältä Firasta alas satamaan. Jos olet eläinkammoinen (kuten minä), harkitse tätä kahdesti, sillä aasit kulkevat polkua melko vapain mielin, ja ohjaksissa olevat turistit eivät osaa heitä suitsia. Jouduimme muutaman kerran hyppäämään "turvaan" pieneen koloon polun varrella, kun aasilauma uhkasi jyrätä meidät. Varaudu myös runsaisiin jätöksiin ja karmeaan hajuun. Mutta jos minä selvisin siitä, selviät sinäkin! Ja alhaalla satamassa voit palkita itsesi mehevällä gyrospitalla ja hurauttaa takaisin ylös kaapelihissillä, kuten turistit konsanaan.

Juttusarjamme seuraavissa osissa tutustutaan kreikkalaisiin herkkuihin sekä Santorinin olutvalikoimaan.

- Pulla