Mallaspulla maistelee: Le Qulkuri, Lutakko

Viime marraskuussa kirjoitimme ensikäynnistämme lounasravintola Le Qulkurissa Jyväskylän Savelassa. Nyt Qulkuri on avannut kakkospaikan Lutakkoon, korkean piipun juurelle. Uusi paikka on auki lounasajan lisäksi myös iltaisin, ja tarjolla on bistrotyyliin syötävää ja juotavaa. Piipahdimme katsastamassa tulokkaan jo ennen virallisia avajaisia, jotka ovat heinäkuun alussa. 

Le Qulkurin bisnesidea, hyvällä fiiliksellä tehtyä maukasta syötävää, näkyy sen toiminnassa rentona palveluotteena ja reiluna ruokaan panostamisena. Ravintolatila on koruton, hitusen autiokin, mutta muuttunee vielä toiminnan alkaessa pyöriä täydellä teholla. Villin kuvioitu lattia saa vastapainoa tiiliseinistä ja jyhkeistä puupöydistä ja -penkeistä. Rouheat pöydät olivat hitusen liiankin rouheita ja viimeistelemättömiä – vetäisin pöydän pinnalta tikut sormenpäihini. 

Lounas pyörii Lutakossa ja Savelassa samalla listalla ja idealla: joka päivä on liha- ja kasvisvaihtoehto, ja annoksissa on pääsääntöisesti aina samat lisukkeet pääraaka-aineen vaihdellessa. Erityispojot kasvisannosten mielikuvituksekkaasta ja monipuolisesta valikoimasta; ei enää ainaisia kukkakaalisosekeittoja ja kasvisraastepihvejä, vaan tasapuolinen panostus niin lihaan kuin vihreisiin vaihtoehtoihin. 

Pari kertaa lounaalla käydessä sekä muiden käynneistä kuulleena on kuitenkin ollut harmillista huomata ruoka-annosten loppuminen kesken. Milloin kasvisannos, milloin taas leivät tai alkupalakeitto on loppunut jo ennen lounasajan puoltaväliä. Kävijämäärien ennakointi on toki aina hankalaa, erityisesti uusissa paikoissa, mutta silti se asiakkaan mieltä harmittaa omalle kohdalle sattuessa. Samanlainen ikävyys meinasi käydä myös lauantaisella bistrokäynnillämme, kun kuulimme lohen loppuneen neljän aikaan iltapäivällä. Tietysti olin haaveillut bistrolistaa netistä tutkiessani Patata & lohi -annoksesta tai vaihtoehtoisesti Sänkkäristä lohella. Olin jo taipumassa kana-pekonisänkkäriin, kun sisään porhalsi mies kauppakassien kanssa. Uudet lohet saapuivat kreivin aikaan pelastamaan tilanteen! Pidämme peukkuja pystyssä, että jatkossa raaka-aineita ja ruokia riittäisi aina listan mukaan, jottei kukaan kaikkoaisi mainiosta paikasta turhan takia.

Rento paikka vaatii rentoa asennetta myös asiakkailta, sillä taisi kulua tunnin verran, ennen kuin saimme annokset eteemme. Ensin odottelimme kymmenisen minuuttia tarjoilijan saapumista pöytäämme ja sen jälkeen aikamoisen kauan itse annoksia. Tähän vaikutti toki pieni ylimääräinen moka tarjoilijan puolelta, sillä hän vei valmiit annoksemme väärään pöytään. Ennen kuin virhettä huomattiin, olivat viereisen pöydän nälkäiset miehet jo alkaneet popsia meidän ruokiamme suihinsa. Siinä vaiheessa ärsytyskäyrä oli melko korkealla, mutta saimme toki asiaankuuluvat pahoittelut sekä uudet juomat tästä korvauksena. Käyrä laski nopeasti alas, kun saimme lopulta omat herkkumme eteen. En ole koskaan saanut näin kaunista uuniperuna-annosta!

Annoksesta löytyi hiukan litistetyn (ja hyvin kuvasta piilotetun) uuniperunan ohella hienosti kypsennettyä lohta, paksua, keltaista hollandaisekastiketta, kapriksilla maustettua smetanaa sekä rapsakoita, heiniltä näyttäviä kuivatun purjon suikaleita. Ulkonäön ohella maku toimi, ja annoskoko oli sopiva; ei ähkyä.

Mallas nautti Le Burerin, jossa oli 190 grammainen naudanjauhelihapihvi, joka suositusten mukaan jätettiin punertavan mediumiksi, cheddaria kunnon lohkoina, olutmarinoitua sipulia sekä chilimajoneesia. Lisukkeeksi sai joko ranskalaiset tai salaatin (tai siis salden; meillä on vielä hiukan opeteltavaa qulkuri-sanastossa; aiemmin mainittu sänkkäri on siis sandwich eli leipä ja Le Burerikin kiroitusvihreellinen väännös burgerista). 

Ranskalaiset oli maustettu todella tuhdisti savupaprikajauheella, josta Mallas piti, mutta niitä pari maistaneelle Pullalle maku oli turhan jymäkkä. Heitämmekin kehittämisehdotuksena ranskalaiset, jotka saisi tilata jollain kolmesta tavasta: naturellina eli vain suolattuina, savupaprikalla päällystettyinä tai kuten New Yorkissa Five Guys -burgeriketjulla, cajun-mausteella aateloituina! Mallas ainakin olisi niiden vakiokuluttaja Qulkurissa jatkossa ;) Bistron suppea ruokalista on laajenemassa testiviikkojen jälkeen ja toivoisimme, että siltä löytyisi lounasidean mukaisesti monipuolisia, uudenlaisia kasvisannoksia. Myös hyvä pasta sekä risotto olisi kiva lisä.

Juomavalikoima sen sijaan tuotti pettymyksen. Hanaoluissa oli tarjolla vain Lapin kultaa sekä Heinekenia eikä pullovalikoima sen huimempi ollut. Missä Panimo Hiisin Lutakko-olut, entä muut pienpanimoiden käsityöläisoluet, jotka sopisivat Qulkurin tyyliin täydellisesti? Myös kiva, laadukas viinivalikoima olisi tarpeen aidon bistrofiiliksen luomisessa. 

Jälkiruokapuolen hoitaa ainakin tällä hetkellä kotimaiset Jymy-luomujäätelöt, joita oli muutama eri makuvaihtoehto saatavilla. Koska kaupoista emme ole näitä onnistuneet bongaamaan (emme tosin ole kovin aktiivisesti etsineetkään), jaoimme mansikkajäätelöpurkillisen puoliksi. Jospa jatkossa myös muunlaisia jälkiruokia löytyisi listalta?

Poislähtiessä saimme kuulla vielä saunaosastosta, jota voi vuokrata ravintolan yhteydessä. Sauna löytyi piipun sisältä, ja sinne johti kapeat kierreportaat. Tilat olivat kivannäköiset ja tulevaisuudessa sinne on suunniteltu jopa yleistä saunavuoroa. 

Kiitämme: herkullisia annoksia; aitoa laaturuokaan panostamista; monipuolista lounaslistaa ja hyviä kasvisannoksia; rentoa palveluasennetta; hyvää sijaintia.

Toivomme parannusta: raaka-aineiden riittävyyteen; palvelun nopeuteen; bistrolistan ruoka- ja juomavalikoiman monipuolistumiseen; herkullisiin jälkkäreihin.

- Pulla ja Mallas