Päärynäinen uuniohrapuuro

Kaapin perältä löytyi jälleen aarteita: pussin loppu ohrasuurimoita, rikottuja tällä kertaa. Aarre yhdistettynä kaupoissa jaettavasta Ruoka-Pirkasta löytyneeseen resepti-ideaan synnytti iltapalapöytään hedelmäisen herkun: päärynä-uuniohrapuuron.

Puuroon käytettiin Pirkan päärynäpurkkia, joka sisältää 100 % täyttä päärynää soseutettuna, ilman sokeria. Maistelin sosetta ensin sellaisenaan ja maku oli aidon päärynän kaltainen. Vahva päärynän maku tuli myös puuroon! Jopa niin vahva, että mietin, josko seuraavalla kerralla laittaisin vain yhden purkillisen sosetta ja enemmän vettä. Ohjeessa neuvottiin myös laittamaan kaksi kanelitankoa, mutta minun puuroni maistui hyvin kaneliselta myös yhden tangon voimin. Sekin siis riittää, ellet ole todellinen kanelifani.

Päärynäinen uuniohrapuuro

2 tlk (à 5 dl) päärynäsosetta (Pirkka)

5 dl vettä

1,5 dl esikypsennettyjä, rikottuja ohrasuurimoita

1 tl suolaa

1 kanelitanko

Laita kaikki ainekset uuninkestävään pataan ja sekoita hyvin. 

Kypsennä 175-asteisen uunin alatasolla 1,5-2 tuntia, kunnes puuro on valmista.

- Pulla

Vietnamilaiset kevätrullat kahdella superkastikkeella

Vietnamilaisia kevätrullia on pyöritelty meillä tiuhaan tahtiin. Ne ovat siis niitä kevyitä, pehmeitä rullia erilaisin aineksin; thaimaalaiset kevätrullat puolestaan ovat uppopaistettuja, rapsakoita rullia, jotka maistuvat hyvin tehtyinä ihanilta. Enemmän olemme kuitenkin hullaantuneet vietnamilaisiin versioihin, jotka ovat tuoreine raaka-aineineen todella raikkaita ja niin kevyitä, että niitä uppoaa mahaan monta!

Blogista löytyy aiemmilta kokkauskerroilta kaksi ohjetta erilaisine täytteineen: katkaravulliset rullat sekä nyhtöpossuiset versiot. Ensimmäisellä kerralla teimme myös dippauskastikkeen itse, mutta koska maku ei silloin ollut mieleinen, olemme sen jälkeen käyttäneet kaupasta löytyviä valmiskastikkeita sweet chili -kastikkeesta alkaen. Ne ovat toimineet yllättävän hyvin ja ovat helppo vaihtoehto.

Keväällä televisiossa pyörinyt Samassa liemessä -ohjelma kuitenkin sai pääni kääntymään kastikepuolen suhteen. Pipsa ja Meri-Tuuli loihtivat nimittäin kevätrullien seuraksi niin houkuttelevan kuuloiset kastikkeet, että niitä oli pakko päästä kokeilemaan! Toinen kastikkeista oli kevyt kalakastikepohjainen dippi ja toinen tuhti ja täyteläinen maapähkinävoikastike. Molemmat ylittivät odotukseni ja maistuivat todella kehujensa arvoisilta. Kastiketta tuli ohjeilla runsas määrä ja teimmekin ensimmäisten rullien jälkeen vielä toisen satsin. Näiden lähes 20 rullan jälkeenkin kastikkeita riitti jonkin verran, joten hulautin loput kalakastikesoosista vihersalaatin kastikkeeksi, ja maapähkinäisen taisin kaapia sormillani suoraan suuhun. Kertoo jotain sen herkullisuudesta :)

Laitan alle pelkkien kastikkeiden ohjeet; tsekkaa aiemmista postauksista vinkit itse rullien tekoon.

Kalakastikedippi

3 rkl sokeria

0,5 dl vettä

2 limen mehu

0,5 dl kalakastiketta

1 valkosipulinkynsi

1 pieni punainen chili

Yhdistä sokeri, vesi ja limen mehu kulhossa ja sekoita niin kauan, että sokeri on täysin liuennut. 

Lisää kalakastike sekä hienonnettu valkosipuli. Poista chilistä siemenet ja lisää sen verran, kunnes tulisuus on itsellesi sopiva.

Maapähkinävoidippi

1,5 dl maapähkinävoita

noin 1,5 dl vettä

0,5 dl hoisinkastiketta

1 limen mehu

1 valkosipulinkynsi

2 tl soijakastiketta

Laita kaikki ainekset kapeaan, korkeaan kulhoon ja surauta sauvasekoittimella sekaisin (voit tehdä tämän myös tehosekoittimessa). Lisää vettä tarvittaessa, jotta saat sopivan paksuuden dippiin.

- Pulla

Porkkala-sitruunapasta

Otsikossa ei ole virhettä. Nyt kokataan porkkalaa, ei porkkanaa. :)

Pari vuotta sitten blogit täyttyivät yhtäkkiä porkkalasta, tuon vegaanisesta kylmäsavulohesta, ja täytyy tunnustaa, että ilmiö meni minulta täysin ohi. Porkkalaa valmistettiin silloin joulupöytiin kovalla tohinalla, mutta itse keksin tämän tuotteen vasta pitkän ajan päästä, vaikka ahkerasti muitakin blogeja luen. Ei siis ihme, että Mallaspullassa tehdään porkkalaa julkisesti vasta nyt.

Jujuna on siis tehdä myös vegaaneille sopivaa "kylmäsavulohta" eli samannäköistä ja erehdyttävän hyvin myös samanmakuista herkkua. Lohi ja porkkana ovat molemmat helakan oransseja, ja kun joukkoon lisää savuaromia, saadaan kylmäsavulohimainen tuote kätevästi aikaan kotioloissa, ilman savupönttöjä.

Viimeistä murua myöten -blogin Saara oikaisi mukavasti mutkia suoraksi ja hylkäsi muissa porkkala-resepteissä käytetyn, porkkanoiden merisuolakuoressa kypsentämisen kokonaan. Ja kappas, valmis tuote maistui ihan samalta ilman sitäkin. Otin mielihyvin tämän oikaisun vastaan, sillä aina kun asioita voi helpottaa ja järkevöittää, se on minun mieleeni. 

Porkkalaa kannattaa valmistaa samalla vaivalla isompi määrä, sillä se säilyy jääkaapissa jopa viikon ajan. Sitä voi laittaa leivän päälle, salaatteihin, uuniperunan täytteeksi tai käyttää pastaan, kuten nyt tehdään. 

Julkaisin kolme vuotta sitten kylmäsavulohi-sitruunapastan ohjeen, joka on yksi lempiresepteistämme. Niin simppeli ja niin herkullinen! Pasta maistuu myös pelkkänä sitruunapastana erinomaiselta, mutta vaihtelun vuoksi olemme lisänneet siihen ajoittain kylmäsavulohta. Ja nyt siis porkkalaa! Ohjeeni sisältää kuohukermaa, joten annos ei ole vegaaninen. Halutessasi voit korvata kerman esim. kaurakermalla. Vaihda silloin myös voin ja parmesaanin tilalle vegaaniset vaihtoehdot.

Porkkala

8 porkkanaa

foliota

merisuolaa rouhittuna

4 tl nestemäistä savuaromia

2 tl valkoviinietikkaa

2 tl rypsiöljyä

Kääri kuorimattomat porkkanat alumiinifolioon, laita uunivuokaan ja kypsennä 190-asteisessa uunissa 1,5 tuntia. Poista sitten folio ja kuori porkkanat.

Siivuta porkkanoista juustohöylällä pitkiä siivuja ja laita ne kulhoon. Sekoita siivujen joukkoon savuaromi, valkoviinietikka ja rypsiöljy sekä maun mukaan merisuolaa. Laita rasia maustumaan jääkaappiin yön yli. Porkkala säilyy viileässä noin viikon ajan.

Porkkala-sitruunapasta
4 annosta

25 g voita

1 sitruunan kuori

3 rkl sitruunan mehua

0,5 tl kuivattua timjamia tai reilummin tuoretta

2 dl kuohukermaa

50 g parmesaania

puolet yllätehdystä porkkalasta

suolaa ja mustapippuria

pastaa

Laita pasta kiehumaan reilusti suolattuun veteen ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan.

Sulata voi pannulla ja lisää joukkoon sitruunan raastettu kuori ja puristettu mehu. Kiehauta ja lisää joukkoon kerma sekä timjami. 

Anna poreilla miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Lisää lopuksi parmesaani sekä pilkottu porkkala. Mausta suolalla ja mustapippurilla. 

Sekoita keitetty pasta pannulla kastikkeen joukkoon ja tarjoa heti.

- Pulla

Savulohi-kantarellikeitto

Kun metsästä löytyy kantarelleja (ihme ja kumma, että tällaisena rutikuivana kesänä löytyi edes!) ja kaapista uusia perunoita ja savustettua lohta, pöytään yleensä kannetaan perunaa, lohta ja kantarellikastiketta. Toinen idea on pyöräyttää näistä aineksista täyteläinen keitto. 

Pikainen googletus vinkkasi Ilta-Sanomien sivuilta tämän reseptin, joka on syytä ottaa talteen. Kantarellien ja savulohen maut sopivat hienosti yhteen ja kun keittoa terästää sitruunan kuorella sekä mehulla ja lorauttaa ehtaa kuohukermaa mukaan, syntyy soppa, joka sopii juhlapöytäänkin. 

Alkuperäisessä reseptissä savulohi paloiteltiin paloiksi suoraan keittolautasille ja soppa lusikoitiin päälle, mutta meidän versiossamme lohi lisätään ensin muun keiton joukkoon ja kauhotaan vasta sitten lautasille. Näin lohen maku tarttuu paremmin koko keittoon. 

Savulohi-kantarellikeitto

1 l kantarelleja

3 rkl voita

8-10 uutta perunaa

1 l kalalientä

3 kesäsipulia varsineen

2 dl kuohukermaa

1 sitruunan kuori ja mehu

600 g lämminsavulohta

tuoretta tilliä

Puhdista sienet ja paista niitä kuumalla pannulla, kunnes neste haihtuu. 

Kuullota sieniä ja paloiteltuja perunoita kattilassa voissa hetken aikaa ja lisää kalaliemi. Anna kiehua hiljalleen, kunnes perunat ovat lähes kypsiä. 

Lisää hienonnettu kesäsipuli, kuohukerma, sitruunan raastettu kuori ja puristettu mehu. Paloittele savulohi ja lisää keiton joukkoon. Kuumenna ja lisää lopuksi tilli.

- Pulla

Härkisburritot

Blogista löytyy entuudestaan tasan yksi Härkis-resepti ja se on myös ainoa kerta, kun olemme sitä ylipäätään käyttäneet. Mistä moinen? Olinhan kuitenkin innoissani, kun kuulin tuotteesta ensimmäisen kerran, ja lihan vähentäminen on tuttua meillekin. Jokin Härkiksessä on kuitenkin tökkinyt. Voimakassuolaisuus ja erikoinen, pikantti maku ainakin. Mini-Maltaalle ei voi ajatellakaan tarjoavansa Härkistä, ei nyt vauvavuonna eikä mielellään heti senkään jälkeen juurikin sen kovan suolapitoisuuden takia. Sääli, sillä halu käyttää tuotetta ja pitää siitä enemmän on kova.

Jotta tottuisimme makuun joka tapauksessa, Mallas kokkaili päivänä kauniina texmex-henkisiä burritoja, joihin idea syntyi jyväskyläläisestä Panza-ravintolasta. Jalkaamme emme ole vieläkään saaneet Panzan kynnyksen yli, mutta onneksi on Wolt. Tilasimme pari erilaista tuhtia burritoa, joilla todellakin lähti nälkä pariksi päiväksi. 

Tongimme burritojen sisuksia, bongailimme ainesosia ja tutkimustuloksista syntyi symbioosina nämä burritot. Panzassa ei toki Härkistä käytetty, vaan ehtaa lihaa. Toimii kuitenkin hyvin myös kasvispohjaisena, todistettu on.

Texmex härkis

3 dl vettä
1,5 dl riisiä
1 sipuli

4 valkosipulinkynttä

1 rkl öljyä

1 pkt Härkistä (naturel)

1 prk tomaattimurskaa

1 prk mustapapuja

1 prk maissia

1 prk ranskankermaa

reilusti tuoretta korianteria

1 limen mehu

0,5 tl chilihiutaleita

ripaus cayennepippuria

1 tl basilikaa

1 tl valkosipulijauhetta

Lisäksi:

tortillalettuja

100 g juustoraastetta

Keitä riisi.

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota ne öljyssä pehmeiksi ja lisää Härkis, tomaattimurska sekä valutetut pavut ja maissi. Hauduta noin 10 minuuttia.

Nosta pannu levyltä ja lisää seokseen keitetty riisi, ranskankerma, korianteri, limen mehu sekä mausteet. 

Täytä tortillat Härkis-seoksella ja kääri rullalle. Lado rullat uunivuokaan ja ripottele päälle juustoraastetta. Gratinoi 225-asteisessa uunissa, kunnes juusto on sulanut pinnalle. 

- Pulla

Misomarinoidut kanankoivet sekä uunikasvikset

Kokkailu misotahnan kera jatkuu! Aiemmin valmistin misolla marinoitua lohta, nyt vuorossa on herkulliset, rapeapintaiset kanankoivet sekä uunikasvikset, jotka nekin saavat makua tuosta japanilaisen keittiön perusmausteesta.

Kanankoivissahan parasta on luonnollisesti rapea nahka, joka imee itseensä eniten makua. Monesti jätän nahan syömättä, jos se on hautunut uunissa lötkön pehmeäksi. Tällä reseptillä saa aikaan kuitenkin todella rapsakkaa kuorta, joka on ilo repiä hampailla suuhunsa. Jep, koivet kannattaa ronskisti ottaa käteen ja syödä hampain riipimällä; haarukalla ja veitsellä tuhraaminen vie vain aikaa ja hermoja. Jätä ne valkoiset pöytäliinat tällä erää kaappiin. :)

Kuten loheen, myös tähän ruokaan löytyi ohje Glorian Ruoka & Viini -lehdestä 1/18.

Misomarinoidut kanankoivet

800 kg broilerinkoipia

Misouunikasvikset

1 parsakaali

1 punainen paprika

6 perunaa

4 rkl rypsiöljyä

1 rkl misotahnaa

1 rkl soijakastiketta

1 rkl riisiviinietikkaa

Glaseerauskastike

40 g voita

2 rkl hunajaa

1 rkl misotahnaa

1 rkl soijakastiketta

1 tl chilihiutaleita

0,5 tl mustapippuria

Lämmitä uuni 225-asteiseksi. Laita broilerinkoivet pellille leivinpaperin päälle ja paista uunin keskitasolla 20 minuuttia.

Irrota parsakaalin kukinnot ja viipaloi varsi. Lohko paprika. Pese perunat, älä kuori, mutta lohko ne. Laita kasvikset kulhoon ja lisää öljy, misotahna, soijakastike sekä riisiviinietikka. Sekoita hyvin, jotta kasvikset maustuvat kauttaaltaan.

Kun koivet ovat paistuneet 20 minuuttia, lisää kasvikset pellille koipien viereen ja jatka paistamista vartti.

Tee glaseerauskastike kuumentamalla voi, hunaja, misotahna ja soijakastike pienessä kattilassa, kunnes ne sulavat ja sekoittuvat. Lisää chili ja mustapippuri.

Ota pelti uunista ja lusikoi glaseerauskastike koipien pinnalla. Paista vielä 10 minuuttia.

- Pulla

Raikas hernesose-omena-kookoskeitto

Kun menin kouluun, pelkäsin kovasti koulun ihkaensimmäistä päivää. En niistä normaaleista syistä, kuten mahdollinen pelottava opettaja, vaikeat läksyt tai etten löydä vessaan. Ehei, pahinta oli tieto siitä, että perinteisesti ensimmäisenä päivänä on tarjolla hernekeittoa. Värisyttävän pahaa ruokaa. Miten sen saisi alas ja mitä, jos en ehdi syödä sitä, ennen kuin seuraava tunti alkaa? 

Ensimmäinen ongelma selättyi valtavalla yllätyksellä, kun eteen kauhottiinkin lihakeittoa. Ei mitään suurta herkkua sekään, mutta oli se sentään syötävissä. Mutta toinen ongelma osoittautuikin pahemmaksi eikä siitä taidettu selvitä kahteen ensimmäiseen kouluvuoteen ollenkaan. Joka ruokatunnilla olin taatusti viimeinen syöjä enkä koskaan ehtinyt ulos ruokailun jälkeen, mutta onneksi opettaja jaksoi istua pöydässä niin kauan, että olin saanut viimeisenkin haarukallisen syötyä.

Sittemmin hernekeitosta on tullut yksi normaali, jopa herkullinen ruokalaji muiden joukossa, ja talvisin olen sitä joskus keittänyt itse kokonaisesta potkasta alkaen. Se on tuhti ja aikaavievä ruoka ja niin sen kuuluu ollakin. Kesäkuumalla ei tulisi mieleenkään pistää hernerokkaa tulille, mutta akuuttiin herneenkaipuuseen on nyt nopea ja raikas vastaus. Pakasteherneistä valmistuva keitto on kauniin vihreä (kuvat eivät valitettavasti näytä yhtä vihertäviltä kuin keitto oikeasti on) ja maistuu hedelmäiselle, kiitos hapokkaiden Granny Smith -omenoiden sekä limen mehun. Hapokkuutta taittaa mainiosti kermainen kookosmaito, ja viimeisen särmän tuo tuore korianteri.

Mallas oli alkuun epäileväinen, kun kuuli herneiden, omenoiden, korianterin ja kookosmaidon yhdistelmän, mutta parin lusikallisen jälkeen suu jo muikisteli hyväksyvästi. Mini-Mallas puolestaan pisteli oman osuutensa vauhdilla, joten kyseessä on koko perheelle maistuva setti. Ohjeen keittoon löysin Samasta padasta -kirjasta.

Hernesose-omena-kookoskeitto

4 annosta

600 g pakasteherneitä

2 isoa Granny Smith -omenaa

1 iso valkosipulinkynsi

rouhaisu mustapippuria

2 dl kookosmaitoa

1 limetin mehu

1 tl suolaa

puolikas ruukku tuoretta korianteria

Laita herneet kattilaan ja kaada päälle sen verran vettä, että herneet peittyvät. Lisää joukkoon paloiteltu omena ja valkosipulinkynsi sekä mustapippuri. Keitä kannen alla viitisen minuuttia.

Valuta neste talteen ja lisää kattilaan kookosmaito ja suola. Kiehauta seos ja lisää joukkoon limetin puristettu mehu sekä korianteri. Soseuta samettiseksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Ohenna talteenotetulla keitinnesteellä haluamasi paksuiseksi.

- Pulla