Jyväskylän paras hampurilainen -testi on alkanut! Testipaikka 1: Stefan's Steakhouse

Sattuipa tuossa männäpäivänä naamakirjassa silmiin erään kansallisen majoitusfirman mainos, jossa oltiin kyselty Jyväskylän parhaan hampurilaisen perään. Tulokset olivat valmiina ja menivät jokseenkin näin: 

1. Revolution
2. Classic American Diner
3. Grilli 21

Ai, että nuo menivät tunteisiin! Jokaisessa paikassa olemme käyneet ja olemme hieman eri mieltä tutkimuksen tuloksista. Vaikka jokaiselle ihmiselle sallittakoon oma mielipiteensä, kaupungille ei liene aivan parasta mahdollista julkisuutta, jos satunnainen matkailijaturisti valitsee hampurilaisensa kyseisen tutkimuksen perusteella.

Täten Mallaspulla päätti toteuttaa oman hampurilaisvertailunsa Jyväskylässä. Aiomme käydä syömässä hampurilaisateriat jokaisessa varteenotettavassa paikassa Jyväskylän keskustan tietämillä. Sen verran toki harjoitamme karsintaa, että jätämme suosiolla McDonald’sin, Hesburgerin, Burger Kingin ja Scan Burgerin väliin, koska niiden tuotteet eivät isommin arvosteluja kaipaa (lisäksi yksi noista edellä mainituista aiheutti viime käynnillä ruokamyrkytyksen, joten puolueettomuutemme saattaisi kärsiä sitä arvioidessa). Ja vaikka Grilli 21:llä on useita toimipisteitä kaupungissa, testaamme vain yhden niistä, koska luotamme, että lopuissa on täysin identtistä tavaraa tarjolla.

Kuten kunnon testiin kuuluu, tässäkin on tarkat, tai ainakin kohtuullisen tarkat, säännöt.

Testissä syödään se niin sanottu paikan perinteinen hampurilainen ilman lisämaksullisia lisukkeita, ranskalaisten kanssa. Tällä karsitaan kaikki kana-, vege-, hevos- ym. erikoisburgerit pois vaihtoehdoista. Jos paikka ei osaa tehdä perusburgeria kunnolla, on vaikea uskoa, että pihviä vaihtamalla tai kastiketta lisäämällä jotain maagisempaa saataisiin aikaan.

Tässä viisi arvostelukriteeriämme:

• Pihvin laatu: kokonautaa vai onko mukana possuakin? Paistetaanko mediumiksi vai onko edes mahdollista valita? Ja se tärkein: maku. (35 %) 
• Täytteet: hampurilaisen anatomia eli mitä täytteitä hampurilaisen välistä löytyy, kuinka hyvin ne on valmistettu ja miten hyvin se sointuvat yhteen muun annoksen kanssa. (20 %) 
• Sämpylä: käytetäänkö itsetehtyä briossia vai niin sanottua kaupan sämpylää? Onko pinnat paistettu molemmista puolikkaista? (20 %) 
• Ranskalaiset: aivan liian monta kertaa olemme saaneet elämäänsä kyllästyneitä, mielikuvituksettomasti pelkällä suolalla maustettuja ranskalaisia hampurilaisateriamme kanssa. Tämä on yksi elementti, johon hampurilaisateriaa tarjoavan paikan pitäisi panostaa. (20 %) 
• Hinta: annoksen kokonaishinta on myös yksi kriteereistä. (5 %) 

Kukin osio arvostellaan kouluarvosana-asteikolla (4-10), mutta painottaen viittä yllämainittua eri tavoin. Pihvin laatu ja maku ovat meille tärkeimmät, joten niitä luonnollisesti tarkastellaan tarkimmalla makunystyrällä ja pisteitäkin ropisee 35 prosentin painolla. Vähiten kiinnitämme huomiota hintaan. Lopullinen arvosana pyöristetään tästä painotetusta keskiarvosta.

Jottei homma menisi ihan Super Size We:ksi, testiä ei suoriteta kovin lyhyessä ajassa, vaan tulevien kuukausien kuluessa. Testipaikkoja kuitenkin löytyy kaupungista kohtuullinen määrä.

• Amarillo 
• Classic American Diner 
• Colonial 
• Figaro Winebistro 
• Grilli 21 
• Huviretki 
• Gastropub Jalo 
• Le Qulkuri, Lutakko 
• Pancho Villa 
• Passion Food & Bar 
• Revolution 
• Sohwi 
• Stefan’s Steakhouse 
• Street Food Bar Taikuri 

Mikäli huomaat, että jokin testipaikka on jäänyt listaltamme uupumaan, vinkkaathan siitä meille!

Stefan’s Steakhouse

Kaikkien hampurilaistestien pitää alkaa jostain, ja Stefan’s Steakhouse sai kunnian tällä kertaa. 

Paikasta löytyy ehkäpä se Jyväskylän kallein ja korkealaatuisinta lihaa käyttävä hampurilainen, joten ihan kesyimmästä päästä ei testiryhmämme alku ollut. 

L. A. Burger koostuu tukevasta 200 gramman Black Anguksen sisäfilejauhelihasta, kahdesta cheddar-viipaleesta, marinoidusta punasipulista, rucolasta, pikkelöidystä kurkusta, tomaatista sekä reippaasta satsista aiolia. Hampurilainen tarjoiltiin parmesan-maustettujen ranskalaisten kanssa. 

Kuten kuvista näkyy, hampurilainen oli varsin reippaan kokoinen torni, joten sitä ei ollut toivoakaan syödä käsin. Menimme siis haarukan ja pihviveitsen voimin, mikä ehkä myös sopi ravintolan henkeen. 

Sivuhuomautuksena on todettava, että pihviravintolassa ainoa oikea ruokavalintahan on tietysti pihvi lisukkeineen, mutta testiryhmän oli pidettävä pää kylmänä ja tavoite kirkkaana. 

Kaikkiaan hintaa komeudelle tuli varsin suolaiset 23 euroa, mutta vaikka lompakko tyhjeneekin, niin kyllä nälkäkin lähtee. 

Naudanlihapihvin sai valita joko mediumina tai kypsänä, joten luonnollisesti valitsimme mediumin. Suolan ja pippuroinnin jälkeen pihvistä paistettiin ensin parilalla pinnat umpeen, laitettiin sen jälkeen uuniin kohtuullisen matalaan lämpöön kypsymään ja käännön ja säädyllisen ajan päästä otettiin vielä hieman uudelleen väriä pintaan parilalta. Vaikka lopputulos olikin erittäin mehevä ja maukas, niin väistämättä tässä kuitenkin tulee mieleen, onko jo superlaadukkaiden raaka-aineiden väärinkäyttöä, että naudan sisäfileestä tehdään hampurilaisjauhelihaa? Täydellisen hyvältä se totta kai maistui, siitä ei voi pihviä moittia. 

Läpileikkauksesta näkee, kuinka upean punaiseksi pihvi osattiin jättää!

Kuten asiaan kuuluu, sämpylän molemmat puoliskot olivat saaneet rapeuttavan paistopinnan, mutta muuten sämpylä näytti vaalean valjulta ja oli koostumukseltaan hieman pullamainen. Vaikka tämä ei isosti haitannut makunautintoa, kunnon reipas briossi olisi toiminut paremmin. Kysyttyämme tarjoilijalta saimme tiedoksi, että sämpylät toimitetaan Stefan'sille Jyväs-Pakarilta yksinoikeudella eikä täysin samaa sämpylää ole muualla tarjolla.

Tulokset 

• Pihvin laatu ja maku: 10-
• Täytteet: 9
• Sämpylä: 8+
• Ranskalaiset: 8,5 
• Hinta: 7 

Kokonaisarvosana: 9

Onnistuneena koimme erityisesti todella laadukkaan pihvin, joka oli erinomaisesti valmistettu. Hampurilaisen maku ja koko tyydyttivät testiryhmää myös erittäin hyvin eikä kokonaisuudessa ollut monikaan asia vinksallaan.

Hieman miinusta tuli höttöisestä ja valjusta sämpylästä ja aterian varsin kovasta hinnasta. Myöskään ranskalaiset, vaikka niihin oli hieman panostettu parmesaanin ja persiljan maustamina, eivät päässeet yllättämään. Joku voisi myös narista, että hampurilainen ilman ketsuppia ei ole mitään. Meille ketsupin puute ei ollut iso asia, mutta sen voisi tuoda tarjolle pienessä erillisessä kipossa, josta kukin voi sitä halutessaan lisätä – joko burgerin väliin tai ranskalaisten päälle.

Pysy mukana; testisarjamme on vasta päässyt käyntiin!

- Mallas 

Savustettua briskettiä, sushiriisiä sekä pikakimchiä varhaiskaalista

Naudan rinta, tuo lihakappale, jota meinaa olla hankala löytää lihatiskeistä kunnollisina möhkäleinä, on mitä mainiointa ruokaa. Savustimellamme on aikaisemminkin loihdittu messeviä makunautintoja, mutta koko ajan olen ajatellut onnistuneen brisketin olevan se kaiken kruunu.

Onnistuin lopulta haalimaan kasaan päälle kahden kilon palasen rintaa, mikä tarkoitti aikaista herätystä ja pitkää päivää Smokey Mountainin kanssa.

Jotta brisketin onnistumistodennäköisyys kasvaisi mahdollisimman suureksi, googletin useampiakin reseptejä sitä varten, kunnes hyppysissäni oli kohtuu selvä kaava homman hoitamiseen. Toinen seikka, jota etsin internetin syövereistä, oli brisketin kanssa nautittavat kylkiäiset. Tehtävä osoittautui hieman haastavammaksi palaksi, sillä lähes kaikissa brisket-resepteissä sivuutettiin lisukkeet ja keskityttiin itse lihaan. Halusin itse kuitenkin erinomaiselle lihalle vähintään yhtä hyvät lautaskaverit, joten pienen älynystyröiden hieromisen jälkeen päädyin kokeilemaan samaa, jota olimme saaneet The Cockissa: sushiriisiä sekä kimchiä.

Koska varsinaisen kimchin tekeminen olisi ottanut reilusti enemmän aikaa kuin meillä oli käytössä, Pulla päätyi valmistamaan pikakimchiä mukaillen Kaikki äitini reseptit -blogin ohjetta. Kiinankaalin sijaan hän käytti varhaiskaalia ja chilihiutaleiden rutkasta määrästä johtuen tästä tuli suuta polttelevan tulinen versio. Lisäkastikkeena oli vielä hoisinkastiketta, joka toi mukanaan mukavaa makeutta annokseen.

Poistin edellisenä iltana naudanpalasta kalvot sekä ylimääräisen rasvan, mutta jätin sitä hiukan jäljelle, jotta liha ei kuivahtaisi savustuksen aikana. Kaadoin päälle worcesterkastiketta ja lisäsin vielä hienoisesti sinappia mukaan. Tämän jälkeen hieroin pintaan mausterubin, ja koko komeus laitettiin yön yli jääkaappiin marinoitumaan.

Savustimen käytöstä ja tarvittavista toimenpiteistä savustuksen aikana kannattaa lukea tarkemmin aiemmista postauksistamme, kuten täydellisestä nyhtöpossusta burgerissa sekä tahmaisista savuribseistä karamellipapuineen.

Lukemissani resepteissä ja ohjeissa mainittiin usein, että lihojen savustus noin 70 asteeseen kestäisi 4-5 tuntia, minkä jälkeen lämpötilan nousu pysähtyisi hetkeksi. Muita noudattaen nappasin lihat pois ritilältä, kun lihalämpömittari näytti 70 astetta ja kääräisin ne folioon. Hieman yllättäen lihojen lämpötila ei ruvennutkaan isommin jumittamaan, vaan nousi kohtuullisen hyvääkin tahtia kohti lopullista tavoitelämpötilaa, joka sijaitsi välillä 90-98 astetta. Parin lisätunnin jälkeen mittari näytti jo 96 astetta ja päätin ottaa foliopaketit pois löylystä, kääriä ne pyyhkeeseen ja laittaa vielä kahdeksi tunniksi kylmälaukkuun vetäytymään.

Erona aiempiin savustuskertoihini oli omenamehuruiskutus brisketin pinnalle. Perusruiskupulloon siis desin verran omenamehua ja ruiskulla mehua lihaan, jolloin liha pysyy varmemmin mehukkaana ja saa samalla kevyesti makeutta pintaansa. Tämä toimenpide suoritettiin kahdesti: folioon käärimisen yhteydessä sekä ennen kylmälaukkuun laittoa.

Kaiken kaikkiaan savustusprosessi kylmälaukutuksineen vei noin 9 tuntia, vaikka olin varautunut 12 tuntiin. Tämä johtui ehkä siitä, että olin leikannut lihapalaseni kahteen päälle kilon kappaleeseen (johtuen savustimen rajallisesta tilasta), kun taas muiden resepteissä koko 2-4 kilon pala oli taidettu pitää kokonaisena.

Jännitys oli melkein käsinkosketeltava, kun lihakääryleet otettiin esille ja niitä alettiin leikkaamaan. Voi sitä onnea, kun näimme, että lihasta tuli juuri sellaista, johon tähtäsin. Useampiakin henkisiä yläfemmoja lenteli ilmoille. Antakoon kuvien puhua puolestaan.

Savustettu brisket

2 kg naudan rintaa

Rubi:

3 rkl fariinisokeria

3 rkl mustapippuria

2 rkl paprikajauhetta

2 rkl juustokuminaa

2 rkl valkosipulijauhetta

2 rkl sinapinsiemeniä jauhettuna

2 rkl suolaa

2 dl omenamehua lihan ruiskutukseen

Pikakimchi varhaiskaalista

1 kg varhaiskaalia

1,5 l vettä

0,75 dl suolaa

3 kevätsipulia

5 valkosipulinkynttä

2 rkl kalakastiketta

2-3 rkl chilihiutaleita

2 tl sokeria

1 rkl valkoviinietikkaa

Kiehauta vesi ja lisää suola. Sekoita ja anna jäähtyä viisi minuuttia. Leikkaa kaali suikaleiksi ja laita kulhoon. Kaada suolavesi päälle ja anna seistä kymmenen minuuttia. Sekoita ja anna seistä vielä viisi minuuttia. Kaada kaalit lävikköön ja huuhtele muutamaan otteeseen kunnolla. Valuta kaalit hyvin.

Hienonna kevätsipulit ja valkosipulin kynnet. Sekoita kaikki aineet keskenään ja lisää mausteita makusi mukaan.

Sushiriisi

2 dl sushiriisiä (tai puuroriisiä)

3 dl vettä

2 rkl riisiviinietikkaa

1 tl suolaa

1,5 rkl sokeria

Huuhtele riisiä juoksevan veden alla, kunnes vesi on kirkasta. Laita riisit ja vesi kattilaan ja anna liota tunnin verran. Laita kansi päälle ja kuumenna kiehuvaksi. Kun kuulet veden kiehuvan, sammuta liesi ja anna riisin kypsyä kannen alla vartin verran.

Kuumenna riisiviinietikka, suola ja sokeri pienessä kattilassa. Kiehauta ja sekoittele, kunnes suola ja sokeri ovat liuenneet. Sekoita seos riisin joukkoon kevyesti käännellen.

- Mallas

Kullankeltaiset maissimuffinssit

Kuiva-ainekaappiini oli jostain ilmestynyt pussillinen maissijauhoa. En mitenkään saa päähäni, mistä se on sinne tullut ja mitä olen siitä kokannut. Täysinäinen se ei siis ollut, joten johonkin ruokaan olen sitä hupsauttanut. Joka tapauksessa parasta ennen -päiväys oli lähestymässä, joten siitä piti jotakin leipoa. 

Maissijauho on siis keltaista, kokonaisista kuivatuista maissinjyvistä jauhettua jauhoa. Se on eri asia kuin maissitärkkelys eli maizena, joka on maissinjyvästä erotettua tärkkelystä. Niillä ei voi korvata toinen toistaan leivonnassa. 

Muistelin vuosia sitten tehneeni maissimuffinsseja ja löysin Maku-sivustolta sopivan kuuloisen ohjeen niitä varten. Maissijauho itsessään on melko mautonta, joten jotakin sattumia suolaiset muffinssit tarvitsevat maistuakseen joltain. Ohjeessa olevien aurinkokuivattujen tomaattien lisäksi pilkoin joukkoon fetakuutioita ja se kannatti. Juustopalat tekivät muffinsseista meheviä ja toivat suolaisuutta makuun.

Nämä kannattaa syödä lämpimän tuoreina, vaikka eivät ne pahoja olleet seuraavan päivän aamiaisellakaan tuorejuuston kera syötynä.

Maissimuffinssit

12 kpl

3,5 dl maissijauhoja

1 dl vehnäjauhoja

1 rkl sokeria

1 tl suolaa

2 tl leivinjauhetta

0,5 tl soodaa

2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja 

100 g fetajuustoa

3 valkosipulin kynttä

1 tl rosmariinia (tai 1,5 rkl tuoretta)

2 munaa

75 g voita 

1 prk (200 g) kermaviiliä

Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon hienonnetut aurinkokuivatut tomaatit, kuutioitu feta, hienonnettu valkosipuli, rosmariini, munat, sulatettu voi sekä kermaviiili. Sekoita sekaisin ja laita muffinssipellin koloihin (joko voideltuihin tai paperivuoalla vuorattuihin).

Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 15-20 minuuttia.

- Pulla

Mallaspullan katuruokaeväät: Korealaiset Bo Ssäm -nyhtöpossukääröt

Nyhtöpossuburgereiden massiivisen savustusoperaation jäljiltä possua oli sen verran paljon jäljellä, että hävikistä herkuksi -teemaa oli viriteltävä uudelle taajuudelle. Samanaikaisesti huomasin, kuinka korianteri oli saanut todellisen kasvunpuuskan parvekepuutarhassani ja kasvattanut lähes 20 senttiä pituutta kolmessa päivässä. Korianteri + nyhtöpossu = sounds like Bo Ssäm!

Bo ssäm on korealainen ruoka, jossa salaatinlehtien sisään kääritään lihaa, riisiä ja etikkaisia kasviksia; tietysti myös kimchiä, kun Koreassa ollaan. Löysin Hannan sopasta vinkkejä Bo ssämien lisukkeisiin, kuten inkivääriseen kevätsipulikastikkeeseen sekä idean korvata tällä kertaa kimchi hölskytyskurkuilla. Pirteän raikkaan kurkut toimivat nyhtöpossun kanssa hyvin yksi yhteen.

Aidon korealaisen maun saamiseksi itse nyhtöpossu olisi tietysti pitänyt tehdä korealaisittain maustaen, mutta koska liha oli jo valmista, keskityin saamaan aasialaisen maun muilla keinoin. Kevätsipulikastikkeella, gochujangilla maustetulla jogurttikastikkeella, tahmealla sticky ricella sekä tuoreella korianterilla lopputulos oli aika autenttinen. 

Salaatiksi kannattaa valita isolehtinen salaatti; suosin tällä kertaa uutta tuttavuutta, Cosmopolitania, jossa on todella rapeat, kestävät ja isot lehdet. Näitä Bo ssämejä ei kääritä rullalle, vaan jätetään avonaisiksi salaattiveneiksi ja syödään sormin.

Bo Ssäm

Viidelle (riippuen nälästä)

5 dl nyhtöpossua

isoja salaatinlehtiä (esim. Cosmopolitan)

tuoretta korianteria

Riisi:

2 dl sticky ricea/puuroriisiä

3 dl vettä

Kevätsipulikastike:

1 kesäsipuli varsineen (n. 2 dl)

2 rkl inkivääriä raastettuna

2 rkl rypsiöljyä

1 rkl riisiviinietikkaa

1 rkl soijakastiketta

0,5 tl suolaa

Chili-jogurttikastike:

2 dl turkkilaista jogurttia

1 rkl gochujang-chilitahnaa

2 valkosipulinkynttä murskattuna

1 rkl soijakastiketta

0,5 rkl seesamiöljyä

1 rkl sokeria

0,5 tl suolaa

Hölskytyskurkut:

puolikas kurkku

1,5 rkl väkiviinaetikkaa

1 rkl sokeria

0,5 tl suolaa

3 rkl tilliä 

Aloita chili-jogurttikastikkeesta. Sekoita jogurtin joukkoon kaikki ainekset ja laita jääkaappiin tekeytymään mieluiten tunniksi. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa.

Tee hölskytyskurkut. Viipaloi kurkut ihan ohuiksi viipaleiksi esimerkiksi juustohöylällä. Laita kurkut ja mausteet kannelliseen rasiaan ja hölskyttele ainekset hyvin sekaisin. Lisää hienonnettu tilli joukkoon ja anna maustua jääkaapissa puolisen tuntia.

Keitä riisi. Huuhdo riisiä juoksevan veden alla, kunnes siitä irtoava vesi on kirkasta. Kaada riisi kattilaan ja lisää vesi. Anna seistä tunnin ajan. Laita kansi päälle ja siirrä kattila hellalle. Kun kuulet veden kiehuvan, sammuta liesi ja anna kattilan olla levyllä kansi päällä 20 minuuttia.

Tee kevätsipulikastike. Hienonna kevätsipuli ja raasta inkivääri hienoksi. Sekoita ainekset keskenään.

Kokoa Bo Ssämit laittamalla salaatinlehdelle ensin riisiä, sitten nyhtöpossua, kevätsipulikastiketta, chili-jogurttikastiketta ja kurkkuja. Koristele korianterilla.

- Pulla

Mallaspulla maistelee: Savonlinnan Seurahuoneen Muikkuterassi

Savonlinna, jos mikä, on kesäkaupunki. Talvella käytännössä kuollut, mutta kesällä fiilis on kuin olisi ulkomailla, etenkin Oopperajuhlien aikaan, jolloin kävimme katsomassa vierailuproduktio La bohèmen. 

Ennen oopperanäytöstä kävimme perinnepaikassamme, Sokos Hotel Seurahuoneen Muikkuterassilla, joka sijaitsee ylimmässä kerroksessa sataman juurella. Vain kesäisin auki olevalta terassilta avautuu hulppeat näkymät yli kaupungin, mikä tuokin sinne asiakkaita ruuhkaksi asti sesonkiaikaan. 

Nyt elokuussa väkimäärä oli jo selvästi hiljentynyt, ja pöydänkin sai valita itse joko avoterassin tai hiukan suojaisamman sisäpuolen väliltä. Joskus sitä on loppukesällä hytisty terassilla huopiinkin kääriytyneenä, mutta muikkuja ei voi ohittaa, oli sää mikä tahansa.

Muikkuterassin The Juttu ovat lankkumuikut: puulankulla tarjoillut, ruisjauhoissa leivitetyt ja runsaassa voissa paistetut lähiveden muikut, jotka tarjoillaan täytetyn uuniperunan ja salaatin kanssa. Tähän asti en ole vilkaissutkaan ruokalistan muita vaihtoehtoja, mutta nyt yllätin itseni valitsemalla savumuikkusalaatin. Riski veto, tiedän, sillä salaatit ovat petollisia kavereita ravintoloissa. Joskus täydellisiä, ruokaisia, monipuolisia herkkuannoksia, joskus taas puoliraakoja tomaatteja ja jäävuorisalaattia sisältäviä onnettomuuksia.

Tällä kertaa onnisti todella hyvin: kaunis lautasellinen maukasta, yksinkertaista salaattia, jossa oli juuri sopivasti erilaisia elementtejä. Marinoitujen savumuikkujen rinnalta löytyi kermaviilikastikkeella maustettua salaattia, minitomaatteja, suolakurkkua, ruissipsejä, pehmeiksi keitettyjä kananmunia ja marinoitua sipulia. Iso annos, joka vei kunnon nälänkin.

Mallas piti perinteistä kiinni ja herkutteli lankullisen. Tuttu, hyvä annos, mutta hiukan sapiskaa pitää antaa, sillä männävuosina, niinä kuuluisina hyvinä vuosina, muikkuja oli paljon suurempi keko tarjolla ja lisänä oli pieni peruna ja hiukan salaattia. Viime vuosina ja nyt varsinkin kalaa löytyi paljon vähemmän ja tilalla oli jättimäinen potaatti. Loogisesti pääraaka-aineen määrän vähentyessä myös hinta nousee vuosi vuodelta...

Jälkiruoaksi jaoimme mustikkarättänäannoksen, joka kalpeni melkoisesti edellisviikolla itsetehdylle kukolle. Vaisu annos, josta sekä mustikan että rukiin makua sai hakea. Lörtsyt torilla pelastivat kuitenkin tilanteen.

Muikkuterassin aukioloajat kannattaa tarkistaa paikan nettisivuilta, sillä säätila vaikuttaa siihen paljon. Elokuun ajan herkkuja taitaal olla vielä hyvin saatavilla.

- Pulla

Loma-aamun avokado-munakokkelileivät

Lomalla ehtii väkertää aamiaispöytään uudenlaisia vaihtoehtoja, kun ei tarvitse silmät sirrissä mitata puurohiutaleita. Rapean ruisleivän makuun sopii hyvin täyteläinen avokado, jota muussasin leipien päälle. Pieni suolaripaus tuo avokadon makua enemmän esille, joten älä unohda sitä.

Parhaaseen aamiaiseen kuuluu ehdottomasti myös kananmuna tavalla jos toisella. Tällä kertaa tein munakokkelia, joka päätyi leipien pehmeän kermaiseksi hunnuksi. Kokkelin teossa täytyy sekä malttaa että olla joutuisa, oikeissa kohdin; kokkelin saostuminen kestää tovin, mutta sekoittamista ei saa siitä huolimatta skipata. Reippaalla sekoittamisella syntyy paras tulos.

Kun munakokkeli sitten alkaa valmistua, se menee hetkessä yli ja kuivaksi. Luota siis silmiisi ja nosta pannu pois, kun seos on vielä aavistuksen hyllyvää. Tällöin siitä tulee täydellinen.

Reippaita loma-aamujen (tai työaamujen, jos niikseen tulee) aloituksia!

Avokado-munakokkelileivät

2 ruisleipäviipaletta

1 avokado

puolikkaan sitruunan mehu

3 kananmunaa

1 rkl voita

suolaa ja pippuria sekä sormisuolaa

Paahda leipäviipaleet rapeiksi paahtimessa.

Halkaise avokado, poista kivi ja kuori ja muussaa haarukalla. Mausta sitruunan mehulla, suolalla ja pippurilla.

Riko munat kulhoon ja vispaa rakenne rikki. Sulata voi paistinpannulla keskilämmöllä ja lisää munamassa pannulle. Sekoittele massaa koko ajan pohjaa myöten puuhaarukalla ja pidä pannu lämpimänä, ei kuumana. Vie hetken, ennen kuin massa alkaa saeta. Kun kokkeli alkaa valmistua, ole tarkkana, ettet kypsennä sitä kuivaksi. Nosta pannu pois levyltä ja mausta suolalla ja pippurilla.

Laita leipien päälle avokadoa sekä munakokkelia. Ripsauta päälle hiukan sormisuolaa.

- Pulla

Mallaspulla maistelee: Meat District, Porvoo

Porvoon reissullamme illastimme huhtikuussa avatussa Meat Districtissä, joka sijaitsi yöpaikkamme, Pariisin Villen pihapiirissä, aivan vanhan kaupungin ytimessä. Hotellilla ja MD:lla on samat omistajat, jotka pyörittävät myös muun muassa Sicapelleä, yhtä Porvoon parhaista ravintoloista, joka harmiksemme oli kiinni meidän käyntipäivänämme (maanantai).

Mutta eipä tuota enää harmitellut tämän illallisen jälkeen! Niin hyvää ruokaa, että taivastelimme makuja suussamme kerran jos toisenkin. 

Meat District on erikoistunut luomulihaan tai -lihoihin, joita riippui ravintolan perälläkin kypsytyskaapissa aimokimpaleet. Lähellä tuotettua lihaa, kaverien kanssa jaettuja annoksia, mutkatonta palvelua ja ruokaa alusta pitäen itse tehtynä – tällainen konsepti on todella kovasti meidän mieleemme.

Valitsimme MD half in -yllätysmenun, jossa oli kuusi annosta; full-vaihtoehto olisi tuonut pöydälle vielä kolme annosta lisää. Seinämenusta olisi voinut tilata annoksia myös yksitellen.

Heti alkuun saimme peräperää pöytään neljä lautasellista herkkuja: etanapannun, tartarpihvin friteeratuilla mustajuurilla ja pikkelöidyillä sinapinsiemenillä, friteerattuja pikkupaprikoita sekä leikkelevalikoiman. Kaikki maistui ihanalta! 

Pullan lemppariksi nousivat vihreät paprikat; Mallas tykkäsi eniten kunnon valikoimasta erilaisia leikkeleitä. Tartarpihvi oli molemmille elämän ensimmäinen, minkä vuoksi arviointi on hitusen epävarmaa. Mutta jos tartar maistuu aina näin freesiltä ja hyvältä, uskallamme tilata sitä toisenkin kerran.

Pääruokaa, entrecotea, muistellessa vesi herahtaa herkeämättä kielelle. Niin mehukasta lihaa en ole koskaan saanut! Hiiligrillissä kypsentäminen toi siihen lisäksi savun makua ja rapean pinnan. Lisänä oli ranskalaisia sekä tomaattista salaattia.

Vaikka olimme menun syötyämme jo hyvin täynnä, jälkkärilistalta oli pakko valita kahden hengen tarte tatin. MD:n yhteydessä nimittäin toimii Café Postres, joka on sukua aiemmin Helsingissä toimineelle Michelin-tähtiravintolalle. Sen klassikoksi muodostui tämä omenainen keikaustorttu, josta olimme vain lukeneet aiemmin. Eikä se suotta ollut lähes kulttimainettaan saanut, katsokaa vaikka itse tuota kuvaa.

Tatinin päälle kaadettiin pöytään tuotaessa vielä kinuskikastiketta, joka kruunasi herkun. Söimme tortusta pieniä palasia kerrallaan, eikä viimeistä murua olisi tehnyt mieli edes tuhota, koska silloin torttua ei enää olisi. :)

Kiitämme: mahtavia makuja; laatulihoja ja suussasulavaa entrecotea; mutkatonta palvelua; taivaallista tarte tatinia.

Toivomme parannusta: menu olisi mukava nähdä paperisena syöntivaiheessa, jolloin esimerkiksi leikkelelautasen eri lihojen nimet pysyisivät mielessä paremmin kuin suullisesti kerrottuna.

- Pulla ja Mallas