Vappuherkkuna berliininmunkit

Taas tulee yksi "en ole koskaan tehnyt" -resepti eli munkit. Itse asiassa mikä tahansa uppopaistettava on jäänyt aina väliin, sillä kuuma öljy on minulle, kuten aika monelle muullekin, pelottava peikko. Onneksi on tämä blogi, joka pakottaa testaamaan uusia asioita rohkeasti. Ja koska kunnon ruokablogissa on oltava vappuherkkuja, ja koska ykkösvappuherkkuihin minun mielestäni lukeutuvat munkit sekä tippaleivät, en voinut enää vältellä öljyn käsittelyä. Kaapista onneksi löytyy digilämpömittari, jolla voin valvoa oikeaa lämpötilaa. Pelkkään leipäpalan ruskistamiskikkaan en uskaltaisi luottaa, sanokoon vanha kansa mitä tahansa.

Päätin perusmunkkien sijaan kokeilla Liemessä-blogin innoittamana heti berliininmunkkeja. Halusin testata, miten täytehillon pursotus sujuu ja saanko kuorrutteen levittymään kauniisti munkin pinnalle. Kuorrutteen yritin tehdä "oikeaoppisesti" eli ei pelkästään vettä ja tomusokeria sekoittamalla, vaan kuumentamalla kuorruteseoksen ensin. Näin se kovettuu paremmin munkin pintaan ja on kestävämpi päällinen. Ohjeen tähän löysin Pullahiireltä.

Munkit onnistuivat paremmin kuin uskalsin toivoa! Niistä tuli todella rapsakoita, ja kiitos sen digimittarin, juuri sopivan kypsiä. Mallas mittasi lämpötilaa ja oli käsi valmiina iskemään kattilankannen roihuavan tulimeren päälle, ja minä vahdin munkkien ruskistumista, palopeite vieressä. Varotoimenpiteet olivat siis kohdillaan. ;)

Kuorruttaminen ei sen sijaan meinannut onnistua, sillä jouduin upottamaan tomusokeria ainakin tuplamäärän, ennen kuin seos oli tarpeeksi jähmeää. En osaa sanoa, mistä tämä johtui, joten pidän ohjeen sokerimäärän ennallaan ja kehotan leipojia mutu-tuntumalla fiksaamaan sokerimäärän kohdilleen, kun munkkejanne kuorrutatte. Lopputuloksena sain kuorrutteen, joka kovettui hyvin munkkien päällä ja maistui tuplasti sokeriselle, siis hyvälle.

Hauskaa ja herkullista vappua!

Berliininmunkit

16 kpl

100 g voita

2,5 dl maitoa tai vettä

25 g hiivaa

1 dl sokeria

1 muna

1 tl suolaa

1 tl kardemummaa

n. 7,5 dl vehnäjauhoja

1 litra rapsiöljyä

1 dl vadelmahilloa

Kuorrute:

4 rkl vettä

20 g voita

n. 3,5 dl tomusokeria

punaista elintarvikeväriä

strösseleitä

Sulata voi. Liuota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää sokeri, suola, kardemumma ja muna. Lisää puolet jauhoista ja alusta kunnolla. Lisää voi sekä loput jauhoista. Kohota tunnin ajan.

Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja jaa kahteen osaan. Jaa molemmat pötköt kahdeksaan osaan, jolloin saat taikinasta 16 munkkia. Anna pyöreiden munkkien kohota puoli tuntia.

Kuumenna öljy 170-180 asteeseen paksupohjaisessa kattilassa; tarkista oikea lämpötila digilämpömittarilla. Pidä vieressä kantta, jolla voit tukahduttaa tulen, jos öljy syttyy palamaan.

Paista pari munkkia kerrallaan noin parin minuutin ajan. Nosta kypsät munkit reikäkauhalla talouspaperilla päällystetyn lautasen päälle valumaan.

Laita pursotuspussiin kapeakärkinen pyöreä tylla ja pursota hilloa munkin keskelle.

Kuumenna kuorrutteen vesi ja voi kattilassa ja anna voin sulaa. Lisää elintarvikeväriä sekä tomusokeria sen verran, että saat levittyvän, mutta ei liian valuvan seoksen. 

Dippaa munkit lämpimään kuorrutteeseen ja nosta ritilälle valumaan. Jos kuorruteseos jäähtyy liikaa, voit lämmittää sitä hetken mikrossa. Koristele heti strösseleillä, ettei pinta ehdi jähmettyä.

Nauti siman kanssa!

- Pulla

PPP eli pikainen parsapasta

Parsat ovat täällä! Viime vuosina yksi kevään kohokohdistamme on aina vihreiden parsojen ilmaantuminen kauppoihin. Joku voisi sanoa, että saahan niitä vuoden ympäri kaupoista, mutta ei ei, niitä ei todellakaan osteta. (Eikä osteta muuten mansikoitakaan, vaikka Mallas niitä joskus tammikuussa iloisena kotiin roudaakin.) Parsakausi alkaa eurooppalaisten kunnon parsojen esiinmarssista ja jatkuu niin kauan, kunnes kesäkausi alkaa. Parsa on nimittäin yhtä kuin kevät. Kevään maku, kevään tunnelma, parvekkeella auringossa nautittu parsa... Se, joka haluaa lukea lisää parsafanien mielenmaisemasta, tutustukaa tähän Eeva Kolun kirjoitukseen. Se kertoo kaiken olennaisen.

Ja sitten itse ruokaan. Parsakautemme käynnistyi supernopealla pastalla, joka oli lautasella vartissa. (Ohje alun perin Maku-sivustolta.) Käytän aina vihreitä parsoja, jotka kypsyvät nopeasti ja joita ei mielestäni tarvitse edes kuoria. Tähän ruokaan ne paloiteltiin ja kypsennettiin pikaisesti pannulla; esikeittämistä ei siis tarvita. Hiukan kermaa ja raikasta sitruunaa perään, ja keväinen pikapasta on valmis.

Parsapasta

puntti vihreää parsaa

öljyä

suolaa ja pippuria

2 dl kermaa

1 sitruunan mehu ja kuoriraaste

50 g parmesaania

tuoretta basilikaa

pastaa

Huuhtele parsat ja kuori ohuelti halutessasi (minä en halunnut). Leikkaa kovat kannat pois ja pilko pieneksi pätkiksi.

Paista parsoja öljyssä kuumalla pannulla kymmenisen minuuttia, jotta ne saavat väriä ja pehmenevät hiukan. Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan. Lisää kerma, sitruunanmehu sekä sitruunan kuoriraaste. Kiehauta seos.

Keitä pasta ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Lisää lopuksi parmesaaniraastetta ja tuoretta basilikaa.

- Pulla

Mallaspulla maistelee: Fransmannin brunssi

Jyväskylän brunssitarjonta piristyi jälleen yhdellä uudella vaihtoehdolla, kun Fransmanni alkoi järjestää helmikuun alussa sunnuntaibrunsseja klo 12-14. Ehdimme nyt testaamaan tarjonnan ja hyödyntämään S-etukortin edun, jolla brunssin sai hintaan 19,90 €. Toukokuusta alkaen hinta on 25 €/hlö. Loistavana lisänä juomaksi sai tilata lasin kuohuviiniä hintaan yksi euro!

Brunssi sisältää alku- ja jälkiruokapöydät ja niiden välissä pöytiin tarjoillun pääruoan, jonka sai valita kolmesta leipävaihtoehdosta.

Menun mukaisesti kylmä alkuruokapöytä sisälsi kolmenlaisia leikkeleitä, juustoja, pastasalaattia, paprika- ja kurkkuviipaleita, silliä, kylmäsavulohta sekä hedelmäsalaattia. Tarjonta oli maistuvaa ja oli mukavaa, ettei kylmäsavulohi ollut monen paikan tapaan ylisuolattua. Kaipasimme pöytään enemmän salaattivaihtoehtoja tai Kahvila Muiston tapaan aineksia, joista olisi voinut koota oman salaattiannoksensa. Lämpimiin alkuruokiin kuului pekonia (hyvää, tosin osin jo mustaksi palanutta), keitettyjä kananmunia, ratatouillea sekä perunoita. Tuleva pääruoka mielessämme maistoimme näistä antimista vain pekonia. Unohtaa ei saa ihanaa, lämmintä leipää sekä Fransmannin valkosipulilevitettä. Nam! Juomana oli tarjolla vain vettä (sekä erikseen ostettua kuohuvaa). Brunssin luonteeseen kuuluu erilaiset mehut, joita toivomme jatkossa tulevan tarjolle.

Pääruokina maistelimme sekä perinteistä kinkkuleipää Croque Monsieuria että lohta sisältävää Salmon Monsieuria. Pidimme molemmista, erityisesti mehevästä kinkusta ja dijon-aiolista sekä mehukkaaksi paistetusta lohesta. Kastikkeita olisi saanut olla runsaammin, sen verran hyviä ne olivat. Annoskoko ei ollut suuren suuri, mutta juuri alkuruoat syöneenä kuitenkin riittävä.

Jälkiruokapöydän kohokohta oli tarjolla heti ensimmäisenä: valtoimenaan valuva valkosuklaaputous, johon sai dippailla tikkuun pistettyjä vaahtokarkkeja. Miksei myös viinirypäleitä tai tuoretta ananasta, joita oli tarjolla. Mallas toivoi pöytään myös mansikoita sekä putoukseen myös tummaa suklaata. 

Juustotarjottimelta löytyi sinihome-, vuohen- ja Viinitarhurin juustoja viikunahillokkeen kera. Leivonnaispuolta edustivat mokkapalat, omenapiirakka sekä kääretorttu. Pisteet mehevyydestä ja mausta, joka kertoi piirakoiden syntyneen omassa keittiössä kunnon aineksista. Karkkihiirenä ilahduin myös liitulakuista sekä fudgepaloista, joilla sai kruunata sokeriähkyn.

Kiitämme: lämmintä leipää, kylmäsavulohta, pääruokaleipien kastikkeiden makua sekä jälkiruokapöytää.

Toivomme parannusta: mehutarjontaan, alkuruokapöydän salaattivalikoimaan sekä pääruokaleipien kastikkeiden määrään.

- Pulla

Aurinkoinen kevätkakku

Ensimmäinen kunnolla lämmin kevätpäivä pisti vispilät pyörimään keittiössä ja ajatukset miettimään keväisen raikasta ja nopeaa kakkua. Päädyin muokkaamaan Suklaapossun Järisyttävän hyvää sitruunakakkua oman mieleni mukaiseksi eli lisäämään lisää raikkautta lime curdilla, vaihtamaan valkosuklaapohjan normaaliin keksimuruiseen versioon ja kaunistamaan ulkoasun mangolla. Lopputulos oli täydellisen sopiva aurinkoa tulvivaan vapaapäivään: kuohkea, sitruunainen, ei liian makea, suussasulavan pehmeä ja ilo myös silmälle! 

Itse kakku on liivatteeton, minkä huomaa normaalia juustokakkua pehmeämmässä koostumuksessa. Kakun kannattaa antaa hyytyä rauhassa yön yli jääkaapissa. Mangokuorrutteen voi halutessaan jättää pois, jos ei halua käyttää lainkaan liivatteita. Vaihtoehtoisen päällisen voi tehdä myös esimerkiksi hyytelösokeria käyttämällä.

Aurinkoinen kevätkakku

Pohja:

180 g digestivekeksejä

75 g voita

Täyte:

2,5 dl kuohukermaa

400 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl sokeria

1 sitruunan kuori

4 rkl sitruunanmehua (n. 1 sitruuna)

1 dl limecurdia

Päällys:

3 liivatelehteä

3 rkl sitruunamehua

2 dl säilykemangoa valutettuna ja soseutettuna

Hienonna keksit monitoimikoneessa tai tukevassa muovipussissa kaulimella murskaten. Sulata voi, yhdistä keksimurun kanssa ja painele vuoan pohjalle. Laita jähmettymään jääkaappiin puoleksi tunniksi. 

Levitä limecurd varovasti keksipohjan päälle. Keksimuru lähtee herkästi liikkeelle, joten annathan pohjan jähmettyä ensin kunnolla viileässä ennen levitystä.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää tuorejuusto joukkoon. Lisää mukaan raastettu sitruunankuori, sitruunanmehu sekä sokeri. Maistele ja lisää tarvittaessa sokeria. Kaada täyte pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5-10 minuuttia. Liuota ne kiehuvaan sitruunamehuun ja yhdistä mangososeeseen. Jäähdytä hetki ja kaada kakun päälle. Anna hyytyä vielä ainakin tunnin verran viileässä.

- Pulla

Soijamakaronilaatikkoa lihansyöjille

Tavoitteenamme on pitää yksi kasvisruokapäivä viikossa. Kuulostaa surkean vähäiseltä, mutta rehellisesti sanoen sekin tuntuu olevan hankalaa. Papujen ja eritoten kikherneiden inhoajana on ollut hankalaa löytää herkullisia ja mahantäyttäviä kasvisruokareseptejä, joissa ei olisi jotain papuihin liittyvää mukana, mutta kuitenkin riittävästi ravintoa. Somehittinä pyörinyt Gullichsenien avokadopasta on vakioruokiemme listalla, mutta muutoin sormi on suussa, kun pitäisi jättää liha ja kala pois.

Soijarouheeseen tutustuin muutama vuosi sitten ja pari ensimmäistä epäonnistunutta kokeilua meinasivat tappaa innostuksen tähän raaka-aineeseen täysin. En edelleenkään suosittele tekemään bolognese-kastiketta soijarouheesta, vaan tekemään sen niin kuin pitääkin, kunnon jauhelihasta. Sen sijaan kokeillessani rouhetta makaronilaatikossa jotain ihmeellistä tapahtuu: se maistuu kuin jauhelihasta tehty laatikko. Tämä on todistettu myös empiirisesti, sillä lihansyöjä-Mallas ei huomannut eroa ennen kuin aterioinnin päätyttyä kertoessani ruoan sisältäneen jauhelihan sijaan soijarouhetta. "Hiukan mietin, miksi jauhelihamurut olivat niin pieniä", oli ainoa kommentti. Maun puolesta ruoka siis toimi hyvin.

Jotta makaronilaatikosta saa hyvää soijarouheella, on tärkeää muistaa runsas maustaminen. Rouhe ei itsessään maistu miltään, joten mausteita kannattaa lisätä avokätisesti. Tällä kertaa lisäsin joukkoon myös kaapissa pyörineen Crème Bonjour Cuisine Taco -seoksen, joka pyöristi makua ja vaikutti myös valmiin laatikon pehmeään koostumukseen. Silmäniloksi viipaloin päälle vielä tomaattia.

Soijamakaronilaatikko

400 g makaroneja

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1,5 dl tummaa soijarouhetta

3 dl vettä

1 kasvisliemikuutio

1 prk tomaattipyreetä

0,5 tl chilijauhetta

1 tl basilikaa

1 tl oreganoa

mustapippuria

1 tl valkosipulijauhetta

1 prk Crème Bonjour Cuisine Taco

2 tomaattia

3 munaa

7 dl maitoa

ripaus suolaa

Keitä makaronit suolalla maustetussa vedessä juuri ja juuri kypsiksi (vähennä hiukan pussissa annettua minuuttimäärää, sillä makaronit kypsyvät vielä uunissa).

Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne öljyssä. Lisää soijarouhe pannulle ja paahda hetken aikaa. Lisää sitten vesi ja liemikuutio ja kuumenna, kunnes kuutio sulaa. Lisää mausteet.

Sekoita soijarouheseos, makaronit ja tuorejuustoseos keskenään ja kaada voideltuun vuokaan. Kaada munamaito sekaan. Viipaloi tomaatit ja asettele vuoan päälle. 

Paista 200 asteessa tunnin verran.

- Pulla

Mallaspulla matkailee: Tansanian oluet

Pyrin kuvaamaan tansanialaisia oluita ja siidereitä (tai ainakin sellaisia, joita onnistuin löytämään) niiden luonnollisessa elinympäristössään. Aloittakaamme oluista.

Mainittakoon tässä aluksi pari terveellisyysnäkökulmaa. Paikallisissa, pienemmissä kuppiloissa ihmiset nauttivat oluensa yleensä suoraan pullon suusta lasin sijaan, koska on hyvin todennäköistä, että lasit eivät käy läpi ihan hirmuisen tarkkaa puhdistus- ja sterilointiprosessia aina käyttökertojen välillä. Eli mikäli haluat päästä nauttimaan tunnelmasta paikallisessa kuppilassa, Mallaspulla suosittelee nauttimaan oluen reteesti suoraan pullosta. Paremman tason hotelleissa kyseisestä ongelmasta ei tarvitse välittää, sillä sieltä kyllä löytyvät laitteistot lasien puhdistamiseen. 

Hieman myös jäi sellainen kuva, että oluet olivat varsin pitkälti suunniteltu ulkomaalaisille turisteille, sillä mikäli maan BKT on noin 750 € vuodessa per ihminen ja vettä kannetaan useissa kotitalouksissa kilometrien päästä, ei oluen nauttiminen ole ehkä tarvehierarkiassa vielä saavutettujen tasojen joukossa.

Tansaniassa on kaksi isoa panimoa, Serengeti Breweries Limited ja Tanzania Breweries Limited, joilla molemmilla on valikoimissaan 3-4 perustuotetta, joista muutamat, tai hyvässä tapauksessa kaikki, löytyvät paikallisten hotellien anniskelualueilta. 

Hieman kaikki paikalliset oluet olivat kuin samasta puusta veistettyjä vaaleita, kevyitä lagereita. Tansanian oluttilanne muistuttaa siis hyvin pitkälti Suomea ennen pienpanimoiden markkinoille tuloa ja tarjonnan laadun levenemistä. Itse oluet eivät niinkään olleet täysin suomalaisiin lagereihin verrattavia, vaan vielä asteen verran kevyempiä ja helposti kulautettavia, mikä on varsin tuttua lämpimien maiden oluille. Lähinnä paikallisista oluista tuli mieleen kreikkalainen Mythos, joka kyllä virvoitti mieltä ja kehoa omalla raikkaalla olemuksellaan viimeksi Kreetalla vierailtuani. 

Kuten seuraavasta huomaa, lokaalit öölit on brändätty varsin voimakkaasti tukemaan paikallisia nähtävyyksiä. Tässä lähinnä pyritään tuomaan esille paikalta löytyvät tavanomaiset oluet, ei niinkään keskittymään siihen, että mikä on varsinaisesti virallisesti Tansaniassa kehitettyä mallasjuomaa ja mikä taas tullut esimerkiksi Keniasta.

Kilimanjaro

Kevyin (4.5 %) ja yleisin olut, mitä tutkimusryhmämme löysi, oli nimeltään Kilimanjaro. Tämä, ”If you cannot climb it, drink it ”-mainoslausetta käyttänyt olut (tosin en ollut varma tarkoittiko tuo lause olutta vai saman nimistä pullotettua vettä), löytyi hieman jokaisesta hotellistamme ja oli juurikin niin kepoista kun miltä se näyttää. Olutta tavataankin siis yleisesti ainakin Tansanian suurissa asutuskeskuksissa ja se toimii varsin näppärästi kuumana kuivankauden hellepäivänä. Kuvaan napattu yksilö pyydystettiin Sansibarilla.

Safari

Kaikkein väkevin olut (5.5 %), mitä kamera onnistui tähtäimeensä nappaamaan, kantoi nimeä Safari (joskus on hyvä tarkistaa, että millä matkalla sitä tällä hetkellä olikaan) ja se omasi hieman enemmän luonnetta kuin Kilimanjaro (tai muut vaihtoehdot). Tämä kyseinen yksilö huomattiin käyskentelemässä Ngorongoron kraaterin reunalla.

Serengeti

Yhdessä edellä mainitun kaksikon kanssa, kolmas tärkeä ja yleensä tavattu olut oli Serengeti (4.8 %). Miellyttävä maku sijoittui Kilimanjaron ja Safarin väliin ja lopulta tämä olikin se tuote, jota silloin tällöin maistelin altaan reunalla. Kuvassa esiintynyt yksilö paikannettiin taukopaikalla kanssasafaroijan toimesta, tilanteeseen sopivasti, Serengetin kansallispuistossa. Kyseisestä tuotteesta on olemassa myös platinum-versio, joka käyskenteli myös edellisen lähistöllä Serengetissä.

Nämä kolme yllämainittua esiintyivät kaikkein yleisimmin ryhmämme matkalla. Seuraavatkin tosin löytyivät tien varrelta useammastakin paikasta.

Tusker

Yleensä sellaista hieman vanhemman polven norsua, jonka syöksyhampaat ovat saavuttaneet hyvinkin kunnioittavan pituuden (tosin kuskimme mainitsi, että syöksyhampaiden pituus ei riipu lopulta niinkään iästä, vaan ennemminkin geeneistä ja kulutuksesta) kutsutaan tuskeriksi. Tämän innoittaman markkinoilta löytyi myös Tusker-nimistä olutta. Internetin mukaan kyseinen olut olisi alun perin kotoisin Keniasta, mutta koska sillä oli kuitenkin paikallinen valmistaja, voimme laskea sen hyvillä mielin tansanialaiseksi olueksi. Kuvassa näkyvä Tusker tavattiin harhailemassa Lake Manyaran kansallispuiston lähellä kohoavalla kukkulalla, josta se napattiin parempaan talteen.

Ndovu

Ndovu oli jo jonkin verran harvinaisempi ilmestys, mutta lopulta onnistuimme nappaamaan kuvan myös kyseisestä yksilöstä, missäs muuallakaan kuin Serengetin kansallispuistossa, jossa Ndovu vaelteli ylpeänä muiden kaltaistensa joukossa. 

Hyvä, kesäinen peruslager. Ndovusta pitää myös mainita harmittava kohtaaminen, kun jo reissun lopun lähestyessä huomasin kaukaisuudessa, Sansibarin lentokentän ylihintaisen baarin kylmäkaapissa Ndovu light -oluen, mutta johtuen likviditeetti- ja aikapuutteesta en saanut kyseistä tuotetta kuvattua. Toivottavasti muut ryhmät onnistuvat asian kanssa minua paremmin.

Castle

Castle oli viimeinen tuttavuus, jonka onnistuin vangitsemaan kameraani. Tämä kyseinen yksilö löytyi Ngorongoron kraaterin lähistöllä sijaitsevasta Karatun kaupungista, jossa se kaikessa rauhassa nautiskeli iltapäivän auringosta. Makunsa puolesta Castle ei liiemmin poikennut edellä mainituista, joten sitä voikin käyttää varsin hyvin niiden substituuttina.

Onnistuin myös nappaamaan kuvan kyseisen olennon läheisestä sukulaisesta, Castle Litesta, Sansibar townissa. Siellä se köllötteli paikallisen hotellin terassilla ihaillen Intian valtamerta.

Tansanian siiderit

Siidereiden osuus jäi tutkimusmatkailijoiltamme tällä kertaa hieman vähäisemmäksi, ehkä osittain sen takia, että niitä ei tietoisesti etsittykään, vaan silloin tällöin vaan napattiin veden tai oluen sijaisena matkaan.

Savanna dry

Piti mennä viimeiseen kansallispuistoon asti, jotta löysimme ensimmäisen siiderimme. Savanna dry yritti piilotella Kilimanjaro-oluiden joukossa, mutta onnistuin lopulta nappaamaan kuvan kyseisestä olennosta. Tämä yksilö siis löytyi Tarangiren kansallispuistosta vilkuilemassa kaikessa rauhassa eläinten juontipaikkaa. Tämä kuiva, omenainen siideri, oli aivan kelpo tavaraa, mutta pienenä miinuksena pidin lasiini lentäneitä paria kärpästä, jotka piti lopulta aina onkia kuiville.

Redd’s

Saavuttuamme Sansibariin (tai siis sille pääsaarelle), pyysimme bussikuskiamme kiikuttamaan meidät ensimmäisenä pienelle shoppailureissulle. Paikallisesta Alkosta löytyi siideri, josta olin aikaisemmin nähnyt vain mainoksia. Olimme Redd’sin territoriolla. Lopullinen tutustuminen kyseiseen juomaan tapahtuikin lomaresortissamme, varsin kivassa ympäristössä. Tämä hyvin hedelmäinen juoma oli myös varsin kelpo tavaraa ja voinkin suositella sitä makeiden siidereiden ystäville.

- Mallas

Mallaspulla matkailee: Tansanian ruuat

Safarin aikaan söimme aikalailla jokaisena päivänä illallisen hotellilla, aamiaiset ja lounaat taas hieman vaihtelivat; välillä söimme ne hotellilla, välillä taas maastossa. Sansibarilla taas resorttipakettiimme kuului aamiainen ja (joka ilta vaihtuva teema-)illallinen, joilla kyllä jo jaksoikin aika hyvin koko päivän. Hieman harmittavasti emme oikein päässeet missään vaiheessa kovin syvällisesti tutustumaan paikallisen keittiön antimiin, koska suurin osa meille tarjotuista ruuista oli varsin länsimaisia. Saimme toki maistaa maan kansallisruokaa ugalia, joka on kylmän maissipuuron tapaista, taikinamaista ja melko mautonta ruokaa. Tätä paikalliset syövät päivittäin papujen ja kasvis-lihamuhennosten kera. 

Kuvat varmasti tekevät parhaiten oikeutta matkan aikana nauttimalle ruokavalikoimalle.

Punaiset banaanit, hivenen makeampia kuin kotikutoiset keltaiset.

Monesti safarilla nautimme boksilounaan. Ei ollut kannattavaa palata hotellille syöpöttelemään kesken päivän, vaan näin pystyimme oleskelemaan eläinten läheisyydessä koko valoisan ajan. 

Aamiaisboksimme, joihin turvauduimme muutamina aikaisina aamuina; aina kananmunia sekä pullavia tuotteita.

Lake Manyara Lodgessa oli matkan vaatimattomin ruokatarjonta, mutta ei sekään huonoa ollut. Erilaisia kasvis- ja lihapatoja oli tarjolla. Munakoiso ja pinaatti olivat suosittuja kasviksia läpi reissun.

Jälkiruoat olivat yleensä aina komeannäköisiä ja houkuttelevia, mutta harmillisesti sisältö ja maku jäivät usein toissijaisiksi. Valmisjauheet ja -kreemit taisivat olla suosittua tavaraa ravintoloiden keittiöissä. 

Serena Lodgessa tarjolla oli grillin herkkuja, kuten makkaraa, lammasta sekä häränpihvejä.

Aamiaisella sai tilata munakkaan omien täytteiden mukaan. Kyseinen paistopiste Tarangire Safari Lodgen aamiaisella.

Tarjolla oli myös puuroa, jonka maku oli hyvin lähellä kotoista kaurapuuroa. Lisukkeeksi sai kuumaa raparperia.

Reissun paras jälkiruokapöytä löytyi Arusha Coffee Lodgesta, jossa pysähdyimme lounaalle matkalla Kilimanjaron lentokentälle.

Sansibarilla teimme kokopäiväretken asumattomalle saarelle, jolla paikalliset tarjoilivat meille merenelävistä kootun lounaslautasen. Takana pilkistää ugali-kiekko.

Sansibarin resorttimme illallis- ja jälkiruokapöydissä riitti valinnanvaraa liiankin hyvin. 

Tässä jälkiruokapöydän puolikas. Valikoima vaihtui päivästä toiseen.

Parasta aamiaisilla sekä illallisten jälkiruokapöydissä oli tuoreiden hedelmien valtava määrä. Tässä lautaselle koottuna passionhedelmiä, ananasta, minibanaani sekä uusi, ihana tuttavuus jakkihedelmä (jack fruit). Maku melkein karkkimainen! Taustalla pilkottaa neiti Pullan salainen herkku: paahtoleipä maapähkinävoilla ja nutellalla! :)

- Mallas