Pääsimme tänä syksynä Maltaan työkuvioiden ansiosta tekemään maakuntavierailun itärajan tuntumaan, Lappeenrantaan. Kaupunki on meille hyvin vieras; itse piipahdin siellä nyt vasta toisen kerran koko elämäni aikana. Kaunis kaupunki, ainakin aurinkoisena syyspäivänä nähtynä!
Lappeenrantalaisesta ruuasta ei voi luonnollisestikaan puhua mainitsematta vetyä ja atomia, noita kuuluisia lihapiirakoita, joita lähdin metsästämään torille heti saavuttuani perille. Tyhjältä torilta löytyi useampi koju, joista jokainen mainosti kyltillä tarjoavansa kaupungin parhaat lihikset. Enttententten, teelikamentten -metodilla valitsin yhden kojun toivoen saavani ne ultimaattisesti parhaat piirakat. Koska enempi on parempi, otin tietysti vedyn (johon tulee siis sekä kinkkua että kananmunaa; atomiin vain jompaa kumpaa) kaikilla mausteilla.
Pieleen meni. Itse lihapiirakka oli kylmä ja lötkö, ties milloin paistettu. Kinkku oli peruskinkkua, tosin eipä siitä nyt voi enempää odottakaan. Pahinta oli kuitenkin umpisurkea palvelu. Ynseä myyjä ei sanaa saanut suustaan koko aikana, keskittyi mulkoiluun ja tyrkkäsi jäätelöannosmaljaan survotun lihapiirakan eteeni kattoon vilkuillen. Huoh.
Paha gastronominen epäonnistuminen tuli siis heti alkuun, mutta käänsimme katseet seuraavaksi illalliseen, jonka paikaksi olimme googlailun perusteella valinneet The Kitchenin. Raatimiehenkadulla sijaitseva ravintola on vajaa pari vuotta vanha ja sisustukseltaan nykyaikaisen rouhea. Ulkoapäin ruma betonibunkkeri kaunistuu sisällä palavin lampuin ja elävin kynttilöin. Plussana avokeittiö, jossa kävimme Mini-Maltaan kanssa morjenstamassa kokkeja ja tiirailemassa, kuinka monella pannulla meidänkin annoksiamme valmistettiin.
Koska listalta löytyi ruokaa moneen makuun, en voi sanoa ravintolan noudattavan mitään tiettyä keittiösuuntausta. On burgeria, sinisimpukoita, maalaissalaattia ja kulta-otsa-ahventa. Rehtiä ja ronskia ruokaa, kuten heidän nettisivuillaan julistetaan.
Alkuun jaoimme yhden annoksen etanoita, jotka tarjoiltiin kerrankin muutoin kuin perinteisessä etanapannussa. Tulikuuma valurautainen pikkupannu suorastaan kylpi roquefortvoissa! Lisänä oli hyvin rapsakkaa maalaisleipää.
Tärkeimpänä valttikorttinaan ravintola pitää aitoa puuhiiligrilliä, jolla valmistuvat kunnon pihvit. Maltaalle olikin helppo valinta ottaa pääruoaksi pihvi, tarkemmin ottaen australialainen 300 grammainen picanha. Lisukkeet sai valita itse, joista tällä kertaa mukaan valikoitui suolapaahdetut perunat sekä pippurikastike. Muina vaihtoehtoina olisivat houkutelleet ainakin piimädressingillä maustetut salaatit sekä parmesanvoi.
Pihvi oli juuri niin iso kuin oli luvattu, ja medium miinukseksi se myös lähestulkoon osattiin jättää paistovaiheessa. Pippurikastikkeen loput teki mieli kaapia sormin somasta kaatimestaan...
Pullan pääruoka-annokseksi valikoitui tarjoilijan suosituksesta grillattua merilohta, kaverinaan samaiset suolapaahdetut perunat kuin Maltaalla ja erityisen kivana lisänä aasialainen nahm jim -kastikekippo. Nahm jim on yksi thaikeittiön kulmakivistä ja sopi raikkaana kastikkeena mainiosti rasvaisen lohen kaveriksi. Lohi oli paistettu hyvin, mehut olivat tallella. Suolapaahdetut potut eivät onneksi olleet tönkkösuolattuja, vaan annos sointui kauniisti yhteen.
Jälkiruokalistalta olisi löytynyt muun muassa lakritsikakkua, mutta Mini-Mallas päätti, että nyt on hänen vuoronsa saada puuroa hotellissa. Next time dessert then.
- Pulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti