Mallaspullan katuruokaeväät: Muffuletta New Orleansista

Kolme vuotta sitten viettäessämme viikon New Orleansissa tutustuimme paikalliseen, Suomessa tuntemattomaan leipäerikoisuuteen, muffulettaan. Muffuletta on alkujaan italialaisten siirtolaisten New Orleansiin tuoma pyöreä, täytetty leipä, joka sisältää paljon Italiaan viittaavia aineksia, kuten erilaisia kinkkuja ja salameja, mozzarellaa, provolone-juustoa, oreganoa ja valkosipulia sekä tärkeimpänä marinoitua oliivisalaattia. Laadukkaista vihreistä ja mustista kalamata-oliiveista, kapriksista, marinoiduista paprikoista sekä pikkelöidyistä kasviksista tehty öljyinen seos maustaa leivän ja antaa sille sen erityisen, olennaisen maun. Muffuletta maistuu suussa yhtä hyvältä niin puhuttuna kuin syötynäkin.

Muffulettan leipänä käytetään siis pyöreää, maalaisleivän tyyppistä leipää, jonka kuori on rapea ja sisus pehmeä. Leipä halkaistaan vaakatasossa ja tarjoilua varten se voidaan puolittaa tai leikata neljäsosiin. Parhaan lopputuloksen saa, jos oliivisalaatin, leikkeleet ja juuston laittaa leivän sisään edellispäivänä ennen tarjoilua ja antaa leivän vetäytyä kelmuun käärittynä.

Kun etsimme oliivisalaatin ohjetta netistä, törmäsimme giardiniera-nimiseen säilykkeeseen. Tämä säilyke on ilmeisen tunnettu Amerikassa ja sisältää pikkelöityjä porkkanoita, kukkakaalia ja selleriä. Täysin vastaavaa ei taida Suomesta löytyä, mutta bongasimme lähikaupan venäläisruoan osastolta pikkelöidyn vihannessalaatin isossa lasipurkissa ja otimme sen mukaan. Purkki sisälsi mm. porkkanaa, paprikaa, sipulia ja vihreää tomaattia etikkaisessa liemessä, joten sopi hyvin giardinieran korvikkeeksi.

Usein käytetyissä ohjeissa mainitaan myös, että satsiin voi lisätä noin puoli desiä paahdettuja, punaisia paprikoita ja kaksi ruokalusikallista persiljan lehtiä, mutta tällä kertaa päätimme jättää ne pois.

Ja millainen leipä tästä sitten tuli? Fantastinen! Jo pelkkä oliivisalaatin tuoksu huumasi, ja maku puskee läpi kuin bernhardilainen lumimyrskyssä. Kun salaatin antoi imeytyä leipään ja sisään laittoi paksun kerroksen täytteitä, tuloksena oli hurjan hyvä Muffuletta. Eikä yhtään ylisanaa ollut tässä mukana.

Oliivisalaatti 

1 dl mustia Kalamata-oliiveja 

1 dl vihreitä oliiveja 

1 rkl kapriksia 

1 hienonnettu valkosipulin kynsi 

2 dl pikkelöityjä vihanneksia 

3 rkl oliiviöljyä 

1 rkl punaviinietikkaa 

Laita oliivit, kaprikset, hienonnettu valkosipulin kynsi ja pikkelöidyt vihannekset (tehosekoittimen) kulhoon ja pyöräytä satsia sauvasekoittimella karkeahkoksi tahnaksi. Lisää oliiviöljy ja punaviinietikka, sekoita ja laita jääkaappiin lepäämään yön yli. 

Muffuletta 

1 leipä (kauraleipä, maalaisleipä tai muu vastaava limppu; ei ruisleipää, ellet halua olla yltiöisänmaallinen ja kärsiä seurauksista) 

200 g kinkkusiivuja 

150 g meetvurstia 

150 g juustoa viipaleina (sellaista, joka vielä maistuu kaiken lihan ja oliivisalaatin keskeltä) 

100 g mozzarellaa (mikäli mieli tekee, minun teki) 

oliivisalaattia 

Leikkaa leipä keskeltä kahtia. Siis poikittaisessa suunnassa, ei pystysuunnassa, niin kuin normaalisti viipalointia varten. Voit kaivertaa hieman molempia puolia, jotta saat täytteet mahtumaan (tässä vaiheessa ruislimpun valinneita saattaa hieman jo harmittaa). 

Levitä alapuolelle puolet oliivisalaatista (muista käyttää myös salaatissa olevaa nestettä, joka imeytyy mukavasti leipään) ja peitä kerros kinkkusiivuilla sekä meetvurstilla ja laita päälle juustoviipaleita. 

Todennäköisesti sinulla on vielä täytteitä jäljellä, joten ei muuta kuin toinen kerros kinkkua ja meetvurstia päälle. Tähän väliin voit laittaa myös mozzarellaviipaleita ja vielä hieman juustoa sekä päälle loput oliivisalaatista. Laita leivän kansipuoli päälle, tarjoile heti tai vaihtoehtoisesti kääräise tiukasti kelmuun ja laita jääkaappiin tunniksi. 

Leikkaa leipä neljään tai kahdeksaan osaan ja nauti! 

Lopuksi vielä kuva aidosta Muffulettasta, jota mutustelimme Bourbon Streetin varrella. Kuva aliarvioi leivän ja erityisesti leikkelekasan paksuutta; Pulla jaksoi syödä tästä korkeintaan puolet.

- Mallas ja Pulla

Pinkit minimarengit hääjuhlaan

Mallaspullan elämässä tapahtuu pian suuria, sillä edessä on häät, ja vieläpä meidän omamme! Valmistelut ovat mallillaan, ja päivitystä ruokapuolesta tulette saamaan juhlien jälkeen.

Tarjolle hääkakun kanssa tulee herrasväenleipiä sekä näitä vaaleanpunaisia minimarenkeja, joita leivoimme pienen kummityttöni, tulevan morsiusneidon, kanssa tarjolle. Minä pursotin ja hän koristeli Maltaan avustamana. "Tuleeko näistä hyviä?" "Tulee." Varma vastaus ja varma tulos. Marengeista ei voi tulla huonoja, sillä eiväthän ne ole kuin melkein pelkkää sokeria. Ja sehän sopii minulle, hääpäivään asti karkkilakossa kärvistelevälle.

Marengit

100 kpl minikokoisia

5 valkuaista

3,3 dl sokeria

vajaa 1 tl valkoviinietikkaa

pari tippaa punaista pastaväriä

strösseleitä

Laita valkuaiset puhtaaseen, kuivaan metalli- tai lasikulhoon ja aloita vatkaus matalalla teholla. Nosta sitten tehoa ja vatkaa, kunnes ne vaahtoutuvat. Lisää sitten sokeria ruokalusikallinen kerrallaan. 

Kun kaikki sokeri on lisätty, lisää viinietikka ja muutama tippa elintarvikeväriä, jotta saat haluamasi värisen vaahdon. Vatkaa vielä pari minuuttia, kunnes vaahto on kovaa ja kiiltävää. 

Laita valkuaisvaahto pursotinpussiin, jossa on suuri tähtitylla. Pursota pellille leivinpaperin päälle haluamasi ruusukkeita ja ripottele päälle strösseleitä. Voit myös lusikoida vaahdon suoraan pellille ilman pursotusta.

Kuivata marenkeja 100-asteisessa uunissa 1,5 tuntia. Jos marengit alkavat tummua, vähennä lämpöä. 

Kun 1,5 tuntia on kulunut, katkaise virta, laita uunin luukku raolleen ja anna marenkien jäähtyä uunissa parin tunnin ajan.

Kuivat marengit säilyvät useita viikkoja ilmatiiviiseen rasiaan pakattuna. Jos paistat niitä vähemmän aikaa ja ne jäävät sisältä sitkeän nahkeiksi, syö ne nopeammin pois.

- Pulla

Yhden pellin paahdettu kurpitsa-punajuurisalaatti

Halloween oli ja meni, mutta kurpitsaa löytyy kaupoista edelleen. Kurpitsa-brownien yhteydessä kerroin tekeväni kurpitsasta kerran vuodessa piirakkaa, minkä lisäksi pidän kovasti keltaisesta, valkosipulilla maustetusta kurpitsakeitosta (joka muuten värinsä puolesta sopii täydellisesti pääsiäisen alkuruoaksi, vink!). Sen sijaan sellaisenaan en ole kurpitsaa juuri tainnut syödä, kun rupesin asiaa pohtimaan. Syömäni kurpitsat ovat myös aina olleet jättiläismäisiä, pyöreitä yksilöitä eikä kaupan hyllyillä näkyviä myskikurpitsoita ole meille koskaan kulkeutunut, vaikka niitä kovasti hehkutetaan herkullisiksi. 



Sitten luin Fanni ja Kaneli -blogin kurpitsa-viikunasalaatista ja päätin tehdä oman versioni paahdetusta yhden pellin salaatista. Paahdetut uunipunajuuret ovat parhaita juureksia, mitä olla voi, joten ne pääsivät kunniapaikalle tähän salaattiin. Mukaan pilkoin myskikurpitsan lisäksi porkkanan ja pistin pellin uuniin paahtumaan puoleksi tunniksi. Loppuvaiheessa lisäsin joukkoon lehtikaalia ja pähkinöitä paahtumaan hetkiseksi. Jotain raikastusta kaipasin paahteisen maun lisäksi, joten lohkoin joukkoon hunajamelonia. Päälle vielä hiukan voimakasta Viinitarhurin juustoa ja perjantai-illallinen oli valmis.

Punajuuri-kurpitsasalaatti

1 myskikurpitsa

500 g punajuuria

1 porkkana

100 g lehtikaalia

2 rkl öljyä

1 tl suolaa

lohko hunajamelonia

1 dl pähkinöitä

100 g vahvaa juustoa (esim. Juustoportin Viinitarhuria)

Halkaise kurpitsa ja koverra siemenet ja rihmasto pois. Lohko ja kuori lohkot. Leikkaa kurpitsa suupalan kokoisiksi kuutioiksi.

Kuori ja viipaloi punajuuret ohuiksi viipaleiksi. Kuori ja lohko porkkana. Laita juurekset omiin sektoreihinsa uunipellille leivinpaperin päälle, ettei punajuuri värjää kurpitsaa ja porkkanaa. Lorauta päälle öljyä ja hiero se kaikkiin juureksiin. Ripottele päälle suolaa. 

Paista juureksia 200 asteessa puoli tuntia.

Riivi lehtikaalit irti lehtiruodista, öljyä ne kevyesti ja lisää ne juuresten päälle, kun juurekset ovat lähes kypsiä. Laita myös pähkinät pellille paahtumaan. Anna kaalien ja pähkinöiden olla uunissa noin viisi minuuttia.

Pilko meloni ja juusto pieniksi paloiksi. Kokoa aineksista salaatti lautaselle.

- Pulla

Porkkanainen vuokaleipä raskilla tehtynä

Joskus olen miettinyt, viitsisinkö ryhtyä tekemään itse leipää, jossa käytettäisiin juurta, joko itsetehtyä tai joltain leipurilta pihistettyä vanhaa juurta. Olen todennut, ettei se kannattaisi, sillä jatkuva juuren hoitaminen ja ainainen leivän pyöritys ei meiltä onnistuisi.

Sen sijaan innostuin uusimman Maku-lehden leipäjutusta, jossa esiteltiin raskin käyttöä leivonnassa. Siinä, missä juuri on pitkäikäinen apu leivontaan, raski on kertakäyttöinen hapate, joka tuo leipään syvemmän maun niin sanottuun tavalliseen sämpylän pyöritykseen nähden. Raski tehdään vähintään kahdeksan tuntia (tai pikaversiona kolme tuntia) ennen leivontaa, mutta sen voi jättää tekeytymään huoneenlämpöön vuorokaudeksikin ennen leivontaa. 

Valmiiseen, kuplivaan raskiin lisätään loput taikinan ainekset ja annetaan yleiskoneen vaivata taikinaan riittävän kauan, vähintään 10 minuuttia. Raskin vuoksi taikina on normaalia jämäkämpää, joten käsin tehtynä taikinan vaivaus vaatii todella paljon voimia. Koneesta on tässä kohtaa siis suuri apu!

Testasin Maku-lehdestä porkkanavuokaleipää, jota varioin hiukan. Käytin hienoksi raastettua porkkanaraastetta soseen sijaan ja hulautin joukkoon hiukan nestemäistä kasvisfondia (Maggia tietysti...). Se voimisti porkkanan makua ja vähensi suolan tarvetta. Muotoilin leivän suoraan yleiskoneen kulhosta voideltuun leipävuokaan ja annoin kohota rauhassa. 

Porkkanavuokaleipä

1-2 leipää

Raski:

3 dl hiivaleipäjauhoja

3 dl vehnäjauhoja

2 tl kuivahiivaa

3 dl kylmää vettä

Taikina:

3 dl hienoa porkkanaraastetta

1,5 dl kylmää vettä

0,5 rkl Maggi nestemäistä luomukasvisfondia

1 tl suolaa

3 dl grahamjauhoja

3 dl vehnäjauhoja

0,5 dl auringonkukansiemeniä

Tee raski yhdistämällä aineet keskenään ja sekoittamalla ne lusikalla velliksi. Peitä kulho kelmulla ja jätä huoneenlämpöön 8-24 tunniksi. 

Siirrä raski yleiskoneen kulhoon ja lisää joukkoon porkkanaraaste sekä vesi. Käynnistä kone ja sekoita, kunnes raaste on sekoittunut raskin joukkoon. Lisää fondi, suola ja jauhot ja anna koneen käydä 10 minuuttia.

Muotoile taikinasta leipä yhteen isoon tai kahteen pienempään voideltuun leipävuokaan. Kohota 30 minuuttia. Voitele pinta vedellä ja ripottele päälle auringonkukansiemeniä. 

Paista 225-asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Jos pinta ja siemenet tummuvat liikaa, voit laittaa leivinpaperin leivän päälle. 

Anna kypsän leivän hetki jäähtyä vuoassaan ja kumoa se sitten leikkuulaudalle.

- Pulla

Kurttukaalikääryleet

Varmaankin kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun olen viimeksi (ja samalla sen ensimmäisen kerran) tehnyt kaalikääryleitä. Ne ensimmäiset ja ainoat kääryleeni tein jostain syystä kurttukaalista; lienenkö löytänyt silloin jostakin alla olevan reseptin, jossa käytettiin nimenomaan tätä kaalin ryppyistä serkkua. Voisin kuvitella, että kurttukaalista on hiukan helpompi irrottaa kaalinlehtiä keittämisen jälkeen tavalliseen kaaliin verrattuna, sillä lehdet ovat löyhemmin kiinni toisissaan. Toisaalta herkästi nämäkin lehdet repeytyivät, kun niitä riivin irti, joten tiedä häntä. Käytä siis sitä kaalia, mitä haluat.

Maggi-fondikokeiluni jatkuvat edelleen, ja maustoin sekä riisin keittoveden että jauhelihatäytteen pienellä lihafondilorauksella. Jo pelkästä riisikattilasta tulvahti hyvä, lihaisa tuoksu, ja valmiit kääryleetkin olivat erinomaisen hyviä. 

Kurttukaalikääryleet

n. 20 kpl

1 kurttu- eli savoijinkaali (n. 800-900 g)

vettä ja ripaus suolaa

Täyte:

1 dl puuroriisiä

3 dl vettä

1 rkl Maggi nestemäistä luomulihafondia

400 g jauhelihaa

1 sipuli

2-3 dl kypsää kaalinsisusta

1 muna

0,5 tl mustapippuria

1 tl kuivattua basilikaa

1 tl kuivattua oreganoa

1,5 dl kermaa

siirappia ja muutama voinokare

2 dl vettä

Laita kaali isoon kattilaan ja kaada vettä päälle niin, että kaali peittyy puoleen väliin. Lisää keitinveteen hiukan suolaa. 

Keitä yhteensä n. 30-35 minuuttia; käännä kaali puolivälissä ympäri kahden lastan avulla. Kantapuolta voi keittää hiukan pidempään. Nosta kypsä kaali siivilään valumaan ja jäähtymään hetkeksi.

Keitä puuroriisi pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi liemessä, jossa on vettä ja puoli ruokalusikallista lihafondia. Lisää kypsä, jäähtynyt riisi jauhelihan, hienonnetun sipulin ja muiden täyteainesten joukkoon ja sekoita hyvin. Mausta täyte puolikkaalla ruokalusikallisella lihafondia.

Irrota kaalinlehdet varovasti irti kannasta. Hienonna loput kaalista ja lisää täytteen joukkoon. Laita lusikallinen täytettä kaalinlehden päälle, taita paketiksi ja pistä vieriviereen voideltuun uunivuokaan. 

Valele päälle siirappia ja vuole muutama voinokare. Kaada päälle pari desiä vettä ja paista 175-asteisessa uunissa 1,5 tuntia. Valele kääryleitä välillä vuokaan kertyvällä nesteellä.

Tarjoa puolukkahillon kanssa; Mallas söi myös srirachan kera.

- Pulla

Thaimaalainen broiler-kookoskeitto suomalaiseen makuun

Liemessä-blogi kutsui lokakuussa kymmentä innokasta henkilöä mukaan uusien MAGGI-nestemäisten luomufondien testiryhmään. Mallaspulla oli kerrankin valppaana ja onnistuimme pääsemään ryhmään mukaan. Saimme postissa kotiin kolme uutuusfondia (liha, kana ja kasvis), jotka ilmestyvät kauppojen hyllyille nyt marraskuussa. 

Kyseessä ovat siis luomufondit, jotka ovat laktoosittomia ja gluteenittomia eivätkä sisällä myöskään natriumglutamaattia. Paketin mukana tuli infokirje, jossa kerrottiin myös fondien riittoisasta käytöstä. Yhdestä pienestä 200 millilitran pullosta saa valmista lientä 6,5 litraa! Suolapitoisuuskin on maltillinen 0,7-0,8 %. Fondit sisältävät myös kunnolla sitä oikeaa ainetta eli liha- ja kanafondeissa on 67 % lihalientä ja kasvisfondissa puolestaan 33 % kasviksia. 

Itse en ole juurikaan nestemäisiä fondeja käyttänyt, vaan heittänyt ruoan joukkoon liemikuutioita. Myönnän, ettei niistä kovin kummoista makua ruokaan ole saanut, joten otin ilolla vastaan nämä tuotteet kokeiluun. Testiryhmäläisiä kannustettiin kokeilemaan tuotteita monipuolisesti, ja sitä me yritimme totisesti tehdä parin viikon testikauden ajan. Hulautimme fondeja keittoon, kaalikääryleisiin, riisin keittoveteen, porkkanaleipätaikinaan ja munakkaaseen. Fondit toimivat kuulemma hyvin myös pöytämausteina, mutta siihen emme niitä vielä käyttäneet; saimme nimittäin tekovaiheessa aikaan jo niin hyvää, ettei ruokia tarvinnut enää pöydässä lisämaustaa.

Ensimmäisenä kokeilimme kanafondia ja teimme broiler-kookoskeiton thaimaalaisittain, mutta suomalaiseen suuhun sopivana. Tulisuutta ei siis nimeksikään, joten lisää yksi tai kaksi chiliä, jos haluat. Sen sijaan fondilla ja currytahnalla sai ilman mitään muita mausteita aikaan todella maukkaan liemen, ja keitto lusikoitiin vauhdilla alas. Kasviksina voit käyttää niitä, mistä pidät: me laitoimme tällä kertaa paprikaa, herkkusieniä sekä kidneypapuja.

Thaimaalainen broiler-kookoskeitto

4 annosta

600 g broilerin fileesuikaleita

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 paprikaa

2 rkl keltaista currytahnaa

1 rkl Maggi nestemäistä luomukanafondia

1 tlk (390/230 g) viipaloituja herkkusieniä

1 prk (400/240 g) kidneypapuja

1 prk (400 g) kookosmaitoa

1 dl tricoloripastaa

0,5 l vettä

2 rkl kalakastiketta

Ruskista broilerin fileesuikaleet öljyssä ja siirrä kattilaan. Kuullota hienonnetut sipulit ja viipaloidut paprikat öljyssä ja lisää nekin kattilaan. Sekoita currytahna kattilan ainesten joukkoon. Valuta herkkusienet sekä kidneypavut. Huuhdo pavut ja lisää molemmat kattilaan.

Lisää kookosmaito ja vesi ja anna kiehua hetken aikaa. Lisää pasta ja keitä pakkauksen ohjeen mukainen aika. 

Lisää tarvittaessa vettä, jos keitto sakenee liikaa. Mausta kalakastikkeella.

- Pulla

Isänpäivän käpykakku

Käpykakku on herkullinen yhdistelmä marsipaania, kahvin makuista tuhtia voikreemiä sekä makeaa hilloa, eikä hauska ulkonäkökään ole pahitteeksi. Harmillisen vähän sitä on kuitenkin kahviloissa saatavilla, joten olen haaveillut sen teosta jo monta vuotta. Suurimman esteen on aiheuttanut pelko siitä, saako kakusta millään tavalla kävyn näköistä, sillä käsillä näprääminen ei ole minulle luontaista. Makuhan varmasti olisi joka tapauksessa hyvä, mutta epämääräinen, ruskea kakkukasa ei olisi houkutteleva näky kahvipöydässä.

Kuten jo aiemminkin, bloginpito on antanut uutta intoa tarttua niihin häränsarviin, ja isänpäivän kunniaksi päätin yrittää käpyisää torttua. Löysin avuksi ohjeita netistä ja erityisesti hyödyin Silkosta rukiiseen -blogin seikkaperäisestä ohjeesta kuvien kera. Muutamia omia muutoksia tein ohjeeseen sekä tekovaiheisiin, joten alla on ohje minun tapaani. Lievää näpertelyä kakku vaatii etenkin kävyksi muotoilun vaiheessa sekä suomujen leikkaamisessa, mutta myönnän olevani tyytyväinen lopputulokseen ulkonäön suhteen. Maku selviää sitten huomenna, kun päivänsankari pääsee korkkaamaan kakun.

Hyvää isänpäivää!

Käpykakku

Kakkupohja:

4 munaa

1,5 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet siivilöiden joukkoon ja sekoita varovasti. 

Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes tikkuun ei enää tartu taikinaan. Anna jäähtyä hetki vuoassa, kumoa ja laita kakkuvuoka vielä kakun päälle jäähtymisen ajaksi; näin kakku pysyy mehevämpänä.

Kostutus:

0,5 dl sokeria

2 dl vettä

3 rkl rommia

Kiehauta sokeri-vesi ja keitä, kunnes sokeri on liuennut. Lisää rommi. Voit halutessasi kiehauttaa seoksen vielä rommin lisäyksen jälkeen, jolloin alkoholi haihtuu pois.

Kahvikreemi:

175 g voita

6 dl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

3 rkl vahvaa kahvia

Keitä vahva kahvi (1,5 kahvimittaa kuppia kohden). Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja lisää vaniljasokeri sekä tomusokeri erissä. Lisää lopuksi jäähtynyt kahvi.

Täyte:

1 prk vadelmahilloa

puolet kahvikreemistä + 200 g maustamatonta tuorejuustoa

Ota puolet kahvikreemistä toiseen kulhoon ja sekoita siihen tuorejuusto.

Kuorrute:

375 g marsipaania

3 rkl kaakaojauhetta

tomusokeria koristeeksi

Vaivaa marsipaania ja kaakaojauhetta yhteen työtasolla niin kauan, että marsipaani värjäytyy kauttaaltaan tasaisen ruskeaksi.

Leikkaa kakku kolmeen osaan. Kostuta levy ja levitä kreemiä sekä vadelmahilloa päälle. Täytä kakku näin. Kostuta myös päällyslevyä. Peitä kakku ja anna vetäytyä yön yli jääkaapissa.

Seuraavana päivänä leikkaa kakun sivuilta palat irti siten, että kakusta tulee kävynmallinen. Nosta ylimääräiset palat kakun päälle ja muotoile kakkua siten, että siihen muodostuu kupera, toiseen päähän kapeneva kävyn muoto. Levitä puolet kahvikreemistä kakun ympärille tasaisesti. 

Kauli värjätty marsipaani tomusokeroidulla alustalla parin millin paksuiseksi levyksi ja nosta kaulimen avulla kakun päälle. 

Painele marsipaani tasaisesti kiinni kakkuun, suorista vekit ja leikkaa ylimenevä osa pois kakun sivuilta.

Tee kävyn suomut saksilla siten, että viet sakset vaakasuorassa kakun pintaan ja leikkaat varovasti suomun auki. 

Koristele lopuksi tomusokerilla.

- Pulla

Mallaspulla maistelee: Le Qulkuri, Savela

Jyväskylän lounastarjonta sai syyskuun loppupuolella uuden toimijan, kun kahden kaveruksen Le Qulkuri avasi ovensa Jyväskylän Energian entisissä tiloissa Savelassa. Aiemmin katuruokaa Kävelykadulla rekasta myynyt Aki Kantelinen ja mm. Harmoonissa ja Vesilinnassa kannuksensa hankkinut Aapo Pulkkinen tekevät nyt laadukasta ja viimeisteltyä lounasruokaa arkisin ja pyörittävät sivussa myös kokkikoulua sekä tilausravintolaa.

Ulkopuolelta ravintola näyttää suorastaan surkealta eikä ovesta sisään astuminenkaan kokemusta paranna. Portaat ylös ja käytävää pitkin kulkiessa alkaa kuulua puheensorinaa ja päädymme jonon perukoille. Tuore juttu Keskisuomalaisessa on tuonut asiakasrynnäkön paikalle, ja tilanne vaikuttaa ajoittain jo hiukan kaoottiselta. Salaattipöydästä puuttuvat lautaset, sitten loppuu leipä, seuraavaksi tyhjenee kahvikone, sitten huudellaan puhtaiden haarukoiden perään, kunnes tarvetta olisi lisäjälkiruoille. Kantelinen ja salityöntekijä juoksevat ristiin rastiin ja hoitavat tilanteita kasaan, mutta lisäkäsille olisi valtava tarve. Ravintolatila on karun ruokalan näköinen, joten ruoka on täällä selvästi se, johon keskitytään.

Listalla, joka elää viikosta toiseen, löytyy aina kaksi annosta, joista toinen on kasvisruokaa. Meidän nenän edestämme menee juuri päivän viimeinen bataatti-vuohenjuustolasagne kellon ollessa 12.15 (lounasta tarjoillaan klo 11-14.30). Harmi, mutta otamme kiltisti toisen vaihtoehdon eli ruispossua perunaröstillä ja wasabimajoneesilla. Maksettuamme meidät ohjataan salaattipöytään, josta löytyy vihreää salaattia, coleslaw'ta sekä riisi-kikhernesalaattia. Lisäksi pieniin kuppeihin saa ottaa juotavan kurpitsakeiton. Leipä on loppu, mutta pääruoan aikana meille tuodaan pöytään tarjolle focacciaa, joka oli muutoin maukasta, mutta hivenen kuivahtanutta.

Pääruoka tuodaan pöytiin, ja tässä korostuu paikan erikoisuus: annokset tehdään viimeistellysti ja makuun sekä ulkonäköön kiinnitetään hyvin huomiota. Annoskokokin on reilu, ja tuhti possu täyttää mahan kunnolla. Miinusta tulee liiasta suolaisuudesta, plussaa taas lihan mureudesta, rapeasta röstistä ja majoneesin maukkaudesta.

Jälkiruokana toimii kahvi sekä pieni makea, joka tällä kertaa on minikokoinen pala sitruunavanukasta koristeltuna kuivatulla vadelmalla. Sen verran hyvää, että olisin mielelläni syönyt ainakin kolme kuppia tätä! Jälkkärin aikaan myös jono oli hävinnyt, ja tilanne muutoinkin hieman rauhoittunut, jolloin työntekijät ehtivät palvelemaan asiakkaita paremmin ja pääsemään takaisin ajan tasalle. Yhtäkkiseen asiakasmäärän lisääntymiseen ei tietysti pysty varautumaan ja kun henkilökunta halutaan pitää miniminä, kiirustilanteita syntyy väistämättä. Kunhan ravintola pyörii hetken aikaa lisää, toiminta varmasti sujuvoituu vielä paljon.

Kiitämme: uutta, mielenkiintoista ideaa; laadukasta ja viimeisteltyä ruokaa, jossa maku ja ulkonäkö ovat etusijalla; vaihtelevaa ruokalistaa ja uusia aineksia normaaliin lounastarjontaa verrattuna; kohteliasta palvelua.

Toivomme parannusta: asiakasmäärän ja ruokamenekin hallintaan; ankeaan tilaan; suolan määrän tsekkaukseen.

- Pulla ja Mallas

Kreikkalainen salaatti santorinilaisittain

Santorinilla sain maistaa aitoa kreikkalaista salaattia ja sen serkkua, Santorinin salaattia, jossa lisänä olivat kaprikset sekä fetan maustaminen kuivatulla oreganolla. Se, mikä erotti salaatin kotona vuosikausia tehdystä fetasalaatista oli se, ettei tässä käytetä varsinaista salaattia lainkaan. Lehti- ja jäävuorisalaatit voi siis vastedes jättää tästä pois ja keskittyä makeisiin tomaatteihin, kurkkuun, paprikaan ja sipuliin salaattipohjan luomisessa.

Feta nostellaan salaatin päälle isona viipaleena, ei pieninä paloina ja seuraksi ripotellaan hyviä oliiveja, mieluiten Kalamatan oliiveja sekä kapriksia. Koko komeus kruunataan hyvälaatuisella oliiviöljyllä, jota ei säästellä sekä tilkalla balsamiviinietikkaa. Kulhon pohjalle keräytyvä neste imeytetään lopuksi patongin palaan ja huuhdotaan alas Mythoksella. Jamas!

Kreikkalainen salaatti santorinilaisittain

kirsikkatomaatteja tai hyviä tavallisia tomaatteja

kurkkua

vihreää paprikaa

punasipulia

kalamata-oliiveja

kapriksia

fetaa

kuivattua oreganoa

mustapippuria

oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa

- Pulla