Jyväskylän paras hampurilainen -testi, osa 5: Figaro Winebistro

Yksi varmimmista valinnoista Jyväskylän ravintolaskenestä löytyy Asema-aukion reunalta. Nyt puhutaan siis ravintola Figarosta ja sen kyljestä löytyvästä Winebistrosta, joka on jo kolme kertaa valittu Viini-lehden lukijoiden toimesta Suomen parhaaksi viiniravintolaksi. 

Figaro on kiva paikka. Ruoka on useimmiten ollut maittavaa ja tilat ovat oikein viihtyisät. Mallaspullan lahjomattomassa ja täysin objektiivisessa hampurilaistestissä ei kuitenkaan vanhoilla ansioilla mainetta niitetä, vaan ainoa mikä ratkaisee, on se eteen kannettu purilainen ranskalaisineen.

Tällä kertaa siis lompsimme Figaro Winebistroon (varsinaisen ravintola Figaron listalle kyseinen rahvaan gourmetherkku ei kuulu) syömään paikan burgerin tai, kuten se listalle oli pietarsaarelaishenkeen kirjoitettu, BRGR:n. 

Psst! Tähän väliin yksi pikkuvinkki hyvän hampurilaispaikan etsintään: jos pöytään katetaan hampurilaista varten kunnon pihviveitsi, olet oikeilla jäljillä. Ja kyllä: viinibistrossa saa myös hyviä oluita.

Figaron BRGR ei ole aivan arvostelujoukkomme halvimmasta päästä, vaan hintaa tulee kokonaisuudelle kaikkiaan 18 euroa. Tällä rahamäärällä saa hampurilaisen, joko kypsäksi tai mediumiksi (tottakai!) paistetun 160 grammaisen Limousin-naudanlihapihvin kanssa, sekä ranskalaiset. 

Ensimmäisenä annoksessa huomio kiinnittyi siihen, ettei annos tullut lautasella, vaan tarjottimella, jossa purilainen oli laitettu lounassämpyläpussiin. Kerrankin oli ajateltu, että hampurilainen todella myös syötäisiin käsin! Loistavuutta. Mukana oli myös oma pikkukulhonsa ketsupille ja valkosipulimajoneesille sekä ranskalaiset pienessä annosmetallikorissa. 

Koska pihvin sai tilata mediumina, sen myös teimme ja sisältään kauniin punaisen sekä hyvin mehukkaan pihvin myös saimme. Liha oli selvästi parempaa kuin viime aikaisissa testipaikoissamme ja maku oli raikas ja tuore. Mutta, mutta … lopulta pihvissä maistui lähinnä vain mieto liha. Kunnon hiiligrillillä pihviin olisi saanut rapeutta ja makua pintaan; myös glaseeraus olisi voinut tuoda pykälän verran enemmän makua. Hyvä pihvi, mutta ei loistava.

Sämpylä sen sijaan oli testimme tähän mennessä paras. Kuohkea, mutta silti täyteläinen; tuore ja pehmeä. Briossimainen sämpylä oli pikaisesti käynyt ottamassa paistopintaa, mutta olemus oli hyvin pehmeä. Jos leipä olisi saanut vielä hiukan enemmän rapeutua sisäpinnoiltaan, se ei olisi imaissut pihvistä ja täytteistä irtoavaa nestettä niin kovasti sisuksiinsa ja burger olisi säilyttänyt jämptin olemuksensa syömisen loppuun asti.

Täytteinä oli etikkakurkkuja, tomaattia ja jääsalaattia sekä Figaron erikoisuutena kuttucheddar Waldemaria. Majoneesin virkaa hoiti savupekonimajoneesi. Poikkeuksena lähes kaikkiin aikaisemmin testaamiimme paikkoihin mukana ei ollut marinoitua punasipulia. Sisukset olivat kaikkiaan varsin toimivat, ja lisämaustetta sai vielä erillisestä, erittäin maukkaasta valkosipulimajoneesista.

Ranskalaiset olivat jälleen kerran junantuomia, kuorellisia ja mukavan rapeita ja hyvin kuumia. Mitään isompia twistejä niihin ei ollut lisätty, vaan simppelillä suolalla maustetulla perusreseptillä mentiin. Hieman normaalia paremmat kylkiäiset toteutukseltaan ja maultaan.

Figaron BRGR oli siis onnistunut, laadukas annos ja vie isommankin nälän, vaikka pihvi olikin pienin tähän mennessä. Pihviin hieman lisää makua ja ranskalaisille maustevaihtoehto, niin lähestytään jo vinhaa vauhtia erinomaista suoritusta. Plussaa mahdollisuudesta ja kannustavuudesta autenttiseen käsin syömiseen.

Tulokset

• Pihvin laatu ja maku: 9-
• Täytteet: 8½
• Sämpylä: 9
• Ranskalaiset: 8½
• Hinta: 8-

Kokonaisarvosana: 9-

Testin edelliset osat:
Stefan's Steakhouse
Revolution
Passion Food & Bar

Huviretki

Löydät hampurilaistestin myös Mallaspulla maistelee -sivulta, johon on koottu kaikki ravintola-arviomme.

- Mallas

Härkiksellä täytetyt paprikat

Oletko jo kokeillut Härkistä? Pari kertaa katselin tuotetta Prisman hyllyillä, ennen kuin uskalsin napata sen kärryyni. Sitä siis löytyy kaupasta normaaliin tapaan, toisin kuin nyhtökauraa, jota en ole vielä kertaakaan bongannut.

Härkis on kotimaisista härkäpavuista ja herneproteiinista valmistettu kypsä tuote, joka muistuttaa koostumukseltaan ja hiukan jopa maultaan jauhelihaa. Sitä voi siis käyttää jauhelihan tapaan moniin ruokiin "liha"pullista alkaen. Proteiinia tässä kasvituotteessa on 17 prosenttia; suolaa taas 1,5 grammaa, mikä tekee siitä harmillisen voimakassuolaisen.

Kokkasin Härkiksestä ensimmäisellä kerralla aitoa retrosapuskaa eli täytettyjä paprikoita. Lopputulos oli todellinen kasvispommi, sillä piilotin täytteen joukkoon lisäksi paljon sipulia, porkkanaa sekä kaalisuikaleita. Pari paprikaa syöneenä kuittaat päivän puolen kilon kasvistarpeen helposti.

Härkiksellä täytetyt paprikat

4 annosta

4 paprikaa

2 pientä sipulia

2 valkosipulinkynttä

1 porkkana

pala valkokaalia

1 pkt Härkistä

2 rkl öljyä

200 g valkosipulituorejuustoa

0,5 tl mustapippuria

1 tl savupaprikajauhetta

1 tl basilikaa

2 dl vahvaa juustoraastetta

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet, pilko porkkana ja suikaloi valkokaali. Kuullota kasviksia öljyssä, kunnes porkkana hiukan pehmenee. Lisää Härkis ja paista hetki.

Lisää tuorejuusto sekä mausteet.

Pese ja halkaise paprikat. Poista siemenet sisältä ja lado uunivuokaan. Lusikoi täytettä paprikoiden sisään ja ripottele päälle juustoraaste.

Paista 225 asteessa puolisen tuntia.

- Pulla

Lapsuuden kookospullat

Lapsuutensa kookospullia kaiholla miettinyt työkaverini kiikutti minulle kerran keväällä netistä löytämänsä pullaohjeen, jonka uskoi olevan lähellä sitä oikeaa, jo iäisyyteen hävinnyttä perinnereseptiä. Koska työkaverini ja pullataikina eivät souda samassa veneessä, sain mieluisaksi tehtäväksi testata reseptiä ja tuoda tuotokset aamukahvipöydän arvioitavaksi.

Kevät vaihtui syksyyn, ennen kuin pullanleivontainspiraatio iski minullekaan. Kookospullien salaisuutena on paksu, mehevä tahna, joka piiloutuu pullien kierteisiin.

Raadin arvion mukaan pullat olivat meheviä ja vienon kookoksisia; kookoksen maku olisi saanut olla vahvempi, joten seuraavalla kerralla teen taikinan kookosmaitoon ja ripottelen pinnalle vielä lisää hiutaleita koristeeksi. Perinnepullien etsintä on vasta alkanut!

Kookospullat

30 kpl

Taikina:

2,5 dl vettä tai maitoa

25 g hiivaa

1 dl sokeria

1 kananmuna

0,75 tl suolaa

7-8 dl vehnäjauhoja

100 g voita

Täyte:

150 g voita

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 kananmunaa

100 g kookoshiutaleita

1 dl vehnäjauhoja

Voiteluun:

1 kananmuna

Tee pullataikina liuottamalla hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää sokeri, kananmuna, suola ja puolet vehnäjauhoista. Alusta loput jauhot vähitellen ja lisää loppuvaiheessa pehmeä rasva. Kohota peitettynä kaksinkertaiseksi.

Tee täyte vaahdottamalla voi ja sokerit keskenään. Lisää munat yksitellen vatkaten. Lisää kookoshiutaleet ja jauhot ja sekoita tasaiseksi.

Jaa taikina kahteen osaan ja kauli molemmat noin 25 x 40 cm:n kokoiseksi levyksi. Levitä puolet täytteestä levylle, rullaa ja leikkaa rulla noin 15 palaan. Nosta palat pullavuokiin pellille. Tee samoin toiselle taikinapuolikkaalle. Kohota pullia peitettynä 15 minuuttia.

Voitele pullat ja paista 225-asteisessa uunissa 10 minuuttia.

- Pulla

Viiden raaka-aineen omenapiiras

Jos leivotaan, niin sitten leivotaan kunnolla. Eli voita ja sokeria käyttäen. Näin ajattelen 90 % ajasta. Sen lopun 10 prosenttia voi sitten käyttää tutkaillen, mitä muuta leivontamaailma uutuuksineen sisältää.

Gluteenittomuus sekä valkoisen sokerin ja maitotuotteiden karttelu on hurjassa suosiossa, ja reseptejä tältä saralta tulvii internetissä. Monia olen katsellut, mutta harvemmin kokeillut; syynä on ollut "oudot" trendiraaka-aineet, joita ei peruskuiva-ainekaapistani löydy. Ei ole chiaa eikä edes kvinoaa (tosin kvinoa on ollut ostoslistamietinnässä jo tovin). Kookosöljyä sentään jo löytyy purkillinen.

Kun löysin Heartbeats of Petra Korpi -blogista kovasti hehkutetun omenapiirakan ohjeen, jossa ei ollut mitään kummallisuuksia, vaan päinvastoin äärimmäistä yksinkertaisuutta, kaivoin leivontakulhon esiin saman tien. Resepti on alkujaan peräisin supersuositusta Vaneljasta, joka on edelläkävijä gluteenittomassa, sokerittomassa ja maidottomassa leivonnassa.

Piirakka koostuu tasan viidestä raaka-aineesta: omenasta, kaurahiutaleista, kanelista, kookosöljystä ja manteleista. Viides aines eli mantelit ovat oma lisäykseni, joten jättämällä ne halutessasi pois tiristät raaka-aineluettelon neljään. Ohjekin on niin simppeli, että muistat sen ulkoa.

Petra kehui blogissaan ohjeen olevan ainoa omppupiirakkaresepti, jota koskaan enää tulet tarvitsemaan. Nou, nou: näin ei todellakaan ole. Mehevä omena-rahkapiirakka, amerikkalainen apple pie, pellillinen kunnolla kanelilla silattua levypiirasta, voita ja sokeria tihkuva tarte tatin ovat kaikki reseptejä, joita aion jatkossakin käyttää ensisijaisesti, kun haluan leipoa omenasta jotain herkkua. Mutta kun kaipaat terveellisemmän vaihtoehdon, jota voit syödä aamupalaksi, välipalaksi ja iltapalaksi vaikka joka päivä, tee tätä.

Viiden raaka-aineen omenapiiras

3-4 pientä makeaa omenaa

3 dl kaurahiutaleita

4 rkl kookosöljyä sulatettuna

1 tl kanelia

1 dl manteleita

Pingota 18 cm halkaisijaltaan olevan irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. 

Pese omenat. Paloittele kaksi omenaa ja soseuta sauvasekoittimella (tai tehosekoittimessa). Lisää kaurahiutaleet ja kookosöljy ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan.

Viipaloi loput omenat ohuiksi viipaleiksi ja laita taikinan päälle. Ripottele päälle kanelia ja mantelit. 

Paista 225-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia, kunnes reunat ovat hiukan kuivahtaneet ja pinta ruskistunut kauniisti. Tarjoa hieman jäähtyneenä. Vaniljakastike ei tee pahaa kaverina.

- Pulla

Jyväskylän paras hampurilainen -testi, osa 4: Huviretki

Jyväskylässä on tullut asusteltua jo aika monta vuotta, mutta yksi paikan niin sanotuista perinteisistä perheravintoloista on jäänyt täysin testaamatta. Hotelli Cumuluksessa sijaitseva Huviretki ei ole koskaan noussut kriittisen kiinnostuskynnyksen yli, jotta kumpikaan meistä olisi siellä käynyt. Hampurilaistestin siivittämänä oli aika karistaa ennakkoluulomöröt selästä ja suunnata huviretkeilemään.

Paikan ruokalista on suunniteltu perheruokailua ajatellen. Siinä, missä samaan kategoriaan kuuluvista paikoista Amarillo on tex-mex-henkinen, Fransmanni ranskalainen ja Rosso italialaista keittiötä painottava, Huviretki pyrkii pärjäämään helpoilla koko perheen ruokavaihtoehdoilla; listalta löytyy grillikamaa, pastoja, pizzoja ja salaatteja sekä testillemme niitä kaikkein kriittisimpiä eli hampurilaisia. 

Viimeksi mainittuja löytyi kolmea eri sorttia: talon burger, pekoni-bbq-burger ja kasvisburger, joista luonnollisesti ensimmäinen oli kohteemme. Purilaisten kanssa sai valita joko ranskalaiset tai salaatin, joten testimme mukaan päädyimme ranskalaisiin.

Alkupaloina Huviretkessä oli tarjolla leipäpöytä, jossa oli tarjolla tuoretta patonkia, sämpylöitä ja siemennäkkileipää ja ylähuulen ja leivän väliin vielä voin ja margariinin vaihtoehtoina myös punaista pestoa, hummusta ja piparjuuriranskankermaa. Tuoretta leipää ahmiessa olisi kannattanut muistaa, että pian pöytään saapuva hampurilainen on tuhti setti; loppuilta kului ähkyoloa potiessa sohvalla.

Hampurilaisen pihvi oli 170 grammainen naudanjauhelihapihvi, joka toimitettiin kypsäksi paistettuna ilman, että mediumoptiosta olisi edes tiedusteltu. Pihvi näytti melko perinteiseltä lätyltä, mutta myös sen verran röpelöreunaiselta, että voisi uskoa sen käyneen kokin käsien kautta pihvimuotin sijaan. 

Pihvistä kohti maan keskipistettä mentäessä vastaan tuli ensimmäisenä coleslawsalaatti, jonka menun mukaan piti olla lämmintä, mutta burgerin välissä se tuntui enemmänkin viileältä. Välistä löytyi myös marinoitua punasipulia sekä hiukan chili-paprikamajoneesia; majoneesia oli myös erillisessä pikkukupissa, josta sitä saattoi itse lisätä mukaan. Sämpylä oli tuore, hieman pullamainen tuntemattomaksi jääneen leipomon tuote (tarjoilija pystyi kertomaan, että se ei ollut paikan päällä leivottu). Ranskalaiset tulivat omassa pikkuämpärissään. Hintaa kokonaisuudelle tuli 15,90 euroa (Plussa- tai Pins-kortilla 14,75 €).

Aloitetaan pihvistä. Hienoinen pettymys. Ensimmäisellä puraisulla nappasin palasen kokonaisuutta suuhun, jolloin kaikki oli kohtalaisen hyvin, mutta jos pihviä maisteli vain omana itsenään, vastassa oli pelkkää harmaata jauhelihan makua. Mausteissa oli säästelty siis isolla kädellä eikä pihvi yksinään toiminut ollenkaan.

Runsas määrä coleslaw'ta toi omaa makuaan mukaan, lähinnä johtuen sen majoneesista, mutta jos sitäkin maisteli yksinään, porkkanaraaste oli aivan liian vahvasti esillä jättäen kaalin jalkoihinsa. En ole täysin varma, toimiiko porkkanaraaste hampurilaisen sisällä kuitenkaan edukseen. Punasipulit tekivät oman osuutensa kokonaisuudesta, ja täyteläinen majoneesi toi annokseen mehevyyttä. Rohkea veto tehdä burgeri ilman niitä perinteisiä tomaatti- ja suolakurkkuviipaleita.

Sämpylä oli tuore ja pehmeä, vaikka sen puolikkaat oli käytetty pikaisesti pannulla. Enemmänkin niitä olisi voinut paistaa, jotta lopputulos olisi ollut rapea.

Ranskalaiset olivat mutkattomia, pelkästään suolalla maustettuja kuorimattomista perunoista tehtyjä tikkuperunoita. Ne olivat sen verran symmetrisiä, että olisi helppo uskoa niiden olevat pakasteversioista tehtyjä, mutta tämä ei suuremmin haitannut. Ne olivat sellaisia perinteisiä ranskalaisia, jotka eivät petä odotuksia, mutta eivät niitä ylitäkään. 

Yhteenvetona Huviretken talon hampurilainen oli kohtalainen, mutta ei maata mullistava. Jos päädyt paikkaan ja aiot ottaa burgerin, suosittelemme pekoni-bbq-versiota, jonka myös tarkastimme samalla reissulla. Sen kokonaisuus oli pykälää parempi maukkaan viski-bbq-kastikkeen, pekonin ja savujuuston yhteistyöstä johtuen.

Tulokset:

• Pihvin laatu ja maku: 6,5
• Täytteet: 7
• Sämpylä: 8
• Ranskalaiset: 7+
• Hinta: 8

Kokonaisarvosana: 7+

Testin edelliset osat:
Stefan's Steakhouse
Revolution
Passion Food & Bar

Löydät hampurilaistestin myös Mallaspulla maistelee -sivulta, johon on koottu kaikki ravintola-arviomme!

- Mallas

10 minuutin kalapasta

Jos kaipaat supernopeaa pastaohjetta, joka samalla antaa aiheen pistää ruksi ruutuun "jälleen yksi suositeltu kala-annos syöty tällä viikolla", tässä sinulle sellainen. Ohjeessa ei ole mitään gourmet'a, eksotiikkaa eikä innovaatiota, mutta se osoittaa, kuinka kalasta nimeltä sei voi saada hyvänmakuista ruokaa aikaan, hyvin minimaalisessa ajassa. Lupaan, että 10 minuuttia (jos käytät toista pastalajiketta kuin minä, saatat joutua lisäämään pari keittominuuttia lisää) riittää, kun olet touhukas keittiössä.

Sei ei kuulu suosikkikaloihini (ei tämänkään reseptin jälkeen), ja Juustomestarin sei -nimellä kulkenut ruoka oli kouluaikojen kauhistus. Maku ei yksinkertaisesti ole sellainen, että sen syöminen olisi nautintoa tai edes hyvää polttoainetta. Kun pakasteseikuutioita kuitenkin ilmaantui pakastimeemme, niistä oli yritettävä loihtia ateria pienin ponnistuksin.

Crème Bonjour Cuisinen tilli & sitruuna -ranskankerma on osoittautunut näppäräksi tuotteeksi esimerkiksi uunikalojen kaverina. Yhdellä purkilla saa tillin ja sitruunan maut sekä kermaisuutta helposti, sormia sotkematta. :) Niinpä kippasin purkillisen sitä kuullotetun sipulin ja seikuutioiden joukkoon ja kappas, sein maku peittyi mukavasti. Tietysti voit laittaa sein sijaan muita pakastekalakuutioita, kuten lohta, tai sitten tuoretta kalaa, jolloin annos nousee jo ihan eri sfääreihin. Silloin kannattaa varata muutama minuutti enemmän kalan fileointiin sekä paloitteluun.

10 minuutin kalapasta

Neljälle

1 sipuli

2 kevätsipulia varsineen

400 g pakastekalakuutioita

1 prk Crème Bonjour Cuisine tilli & sitruuna

mustapippuria

6 kerää tagliatellea

Laita pastavesi kiehumaan ja lisää suolattuun veteen pastat kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan (nipistä minuutti keittoajasta).

Hienonna sipuli ja kuullota öljyssä. Lisää kalapalat ja paista muutama minuutti, että ne sulavat ja kypsyvät. Sekoita joukkoon Creme Bonjour -valmiste sekä rouhaisu mustapippuria. Valuta pastat ja kaada kastikkeen joukkoon. Hienonna kevätsipulit kastikkeen päälle.

Valmis!

- Pulla

Höyhenenkevyt pavlovakakku

Rapea päältä, sitkeä sisältä, kermainen sydämeltään; sellainen on täydellinen pavlovakakku.

Vinkkejä marengin onnistuneeseen valmistamiseen löytyy jo ennestään minimarenki-jutustamme. Muutama seikka on kuitenkin hyvä palauttaa mieliin uudelleen, sillä höyhenenkevyt höttö voi sille päälle sattuessaan olla yllättävän viekas kaveri.

Marenki-pelin säännöt menevät näin:

• Huoneenlämpöiset valkuaiset eikä tippaakaan keltuaista joukkoon. Huoneenlämpöisinä valkuaiset vatkautuvat paremmin ja sitovat enemmän ilmaa. Pienikin pisara keltuaista (tai vettä) pilaa yrityksen täysin, joten tässä on oltava tarkkana. 
• Putipuhdas kulho, mieluiten teräksinen tai lasinen. Muovinen kulho tuppaa usein jäämään hyvästä pesusta huolimatta hivenen rasvaiseksi, jolloin marenki ei vaahtoudu hyvin. 
• Sokerin lisääminen pikku hiljaa, lusikallinen kerrallaan sekä piiiiitkä vatkausaika. Vatkaa joko sähkövatkaimella tai yleiskoneella; olennaista on, että valmis marenki ei liiku kulhossa mihinkään suuntaan, vaan pysyy kiiltävän jäykkänä ja kovana muodossaan. 
• Pienet teelusikalliset maissitärkkelystä ja sitruunamehua/viinietikkaa parantavat marengin rakennetta sekä laatua ja edesauttavat rapeus-sitkeys-akselin optimaalisen tason saavuttamisessa. 
• Matala lämpö ja pitkä kuivatusaika. Marenki tulee kuivattaa matalassa lämmössä niin, että se ei missään vaiheessa ala ruskistua pinnalta, vaan säilyy koko ajan valkoisena. Voit varmistaa parhaan lopputuloksen kuivattamalla kakkulevyä ensin 100-asteisessa uunissa parisen tuntia ja tämän jälkeen vielä 60-asteisessa toiset pari tuntia. Sen jälkeen anna marengin levätä uunin jälkilämmössä yön yli ja jäähtyä täysin ennen täyttämistä. 
• Täytä pavlova vasta juuri ennen nauttimista. Muutoin pohja vettyy ja muhjaantuu. Mikä parasta, pavlova täytyy herkutella kokonaan pois samana päivänä! 

Pavlovakakku

4 valkuaista huoneenlämpöisinä

2,5 dl sokeria

2 tl maissitärkkelystä (Maizena)

1 tl sitruunamehua

Päälle:

3 dl vispikermaa

1 prk sitruunarahkaa

2 kypsää mangoa

2 kiiviä

3 passionhedelmää

punaherukan terttuja

sitruunamelissan lehtiä

Laita uuni kuumenemaan 100 asteeseen. Ota valmiiksi myös pelti ja laita sille leivinpaperia. Halutessasi voit piirtää leivinpaperiin haluamasi kokoisen kakun ympyrän malliksi. Kakun voi levittää myös ilman mallia vapaalla kädellä.

Erottele kananmunat siten, että tippaakaan keltuaista ei mene valkuaisten mukaan. Laita valkuaiset puhtaaseen, kuivaan (teräs)kulhoon ja vatkaa vaahdoksi. Jatka vatkaamista ja lisää sokeria lusikallinen kerrallaan. Loppuvaiheessa sihtaa mukaan myös maissitärkkelys. Vaahto on valmista, kun se on jäykkää ja kiiltävää. Lisää sitruunamehu ja sekoita.

Nostele marenki pellille ja levitä ympyrän muotoon. Tee reunoista hiukan korkeampia, jotta keskelle muodostuu kevyt kuoppa.

Laita pelti uuniin ja anna marengin kuivua 100 asteessa kaksi tuntia. Laske sitten lämpötila 60 asteeseen ja anna olla vielä toiset kaksi tuntia. Sammuta uuni ja jätä marenki jälkilämpöön yön yli (tai pariksi tunniksi).

Jäähdytä marenkilevy täysin ja nosta sitten tarjoilulautaselle.

Vaahdota kerma ja lisää joukkoon sitruunarahka. Lusikoi vaahto marenkilevylle. Pilko hedelmät ja kaavi passionhedelmien sisus vaahdon päälle. Koristele sitruunamelissan lehdillä sekä punaherukkatertuilla. Tarjoa heti.

- Pulla