Hapanjuurileipä

Juurileivonta on supersuosittua, kuten Helsingin Sanomien tuore juttukin kertoo. Jos sinulla ei ole tähän mennessä ollut omaa juurta, voit valmistaa sen Hesarin jutun avulla ja saada ehkä joku päivä yhtä ihanan, rapeakuorisen ja reikiä täynnä olevan leivän kuin helsinkiläisessä Levain-leipomossa. Jonotimme kesällä Levainin ovella tovin saadaksemme mukaan kotiin tämän trendileivän. Se oli jokaisen odotetun hetken arvoinen; käy sinäkin kokemassa sama.

Hapanjuurileipää hieman vaatimattomammin on alkanut syntyä myös meidän keittiössämme viikoittain, vaihtuvin tuloksin. Juurileivonnassa onkin oma mystinen puolensa, jonka huomaa leivontatuloksen muuttuessa kerta toisensa jälkeen. Joskus tulee tiiviimpää, joskus kuohkeampaa. Joskus leipä kohoaa kunnolla, toisella kertaa taas jää litteäksi. Jokaisella kerralla olen kuitenkin onnistunut saamaan aikaan rapean pinnan ja hyvän maun, eikä hiivaleipominen enää sytytä. Juurella tehty leipä kun tuntuu myös sulavan vatsassa liukkaammin hiivaleivonnaisiin verrattuna, vaikka kovin vehnäpitoista muutoin onkin.

Tämänkertainen leipä, joka näkyy kuvissa, on tehty Nautiskellen-blogin ohjeiden avulla. Leivän teko ei ole kiireisen hommaa, tosin aktiivisia vaiheita ei ole montaa, jos annat koneen hoitaa pitkän vaivauksen. Käsilläkin se toki sujuu, mutta vaatii jaksamista ja pidemmän ajan koneeseen verrattuna. 

Prosessi sisältää mielenkiintoisia vaiheita, kuten autolyysin (suomeksi sanoen veden ja jauhojen yhdistämisen ja seisottamisen ennen vaivauksen aloitusta) sekä taikinan taittelua useampaan otteeseen. Nämä eri vaiheet tähtäävät leivän täydelliseen rakenteeseen, joten suosittelen tekemään ne oman kyvyn mukaan. 

Jos kiinnostuit kovasti juurileivonnasta, kannattaa liittyä Facebookin Hapanjuurileipurit-ryhmään, jossa saa paljon ohjeita, jopa videolla, sekä vertaistukea leivonnan ongelmiin sekä onnistumisiin.

Hapanjuurileipä

1 iso leipä tai kaksi pienempää

3 dl vettä

1,5 dl ruisjauhoja

6,5 dl vehnäjauhoja

1 dl hapanjuurta

2 tl suolaa

Sekoita jauhot ja vesi keskenään ja anna seisoa vaivaamatta huoneenlämmössä puolesta tunnista kahteen tuntiin. Tätä vaihetta kutsutaan autolyysiksi.

Lisää seokseen juuri ja vaivaa koneella, kunnes taikinaan muodostuu hyvä sitko. Anna taikinan levätä sitten hetkisen (minä lepuutin taikinaa vartin verran).

Sekoita suola pieneen vesitilkkaan ja puristele taikinan joukkoon. Tämän jälkeen nosta ja venytä taikinaa yhdestä reunasta kevyesti ylöspäin ja taita lopun taikinan päälle. Tee tämä neljästä eri suunnasta ja anna taikinan levätä 20 minuuttia. Toista taittelut kolme kertaa pitäen aina tauon välissä.

Muotoile taikina yhdeksi tai kahdeksi leiväksi ja nosta ne jauhotetulla liinalla vuorattuihin kulhoihin. Peitä kostealla liinalla tai kelmulla ja nosta jääkaappiin yöksi.

Kun haluat paistaa leivät, esilämmitä uuni ja pelti 220 asteeseen ainakin vartin ajan. Laita uunin pohjalle myös toinen, syvä pelti. Jauhota kuuma pelti kevyesti ja kumoa leipä pellille. Tee terävällä veitsellä kevyet viillot leivän pintaan. Laita pelti uuniin ja lorauta uunin pohjalla olevalle pellille pari desiä vettä juuri ennen kuin suljet uuninluukun.

Paista puoli tuntia, avaa uuninluukku ylimääräisen höyryn ulospäästämiseksi ja laske lämpötila 200 asteeseen (tai vähempään, jos pinta ruskistuu kovasti). Paista luukku kiinni vielä 20-30 minuuttia, kunnes pohja kumisee.

Jäähdytä ritilällä peittämättä. Älä peitä leipää tämän jälkeenkään, jotta rapea kuori säilyy, vaan pidä leipä leikkuulaudalla, leikkuupinta lautaa vasten.

- Pulla

Ihanat pizzat + 10 h kohotettu mahtitaikina

Kirjahyllyssämme on seissyt jo parisen kuukautta Saku Tuomisen, Luca Platanian, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden kirjoittama Pizze-kirja, joka nimensä mukaisesti kertoo pizzasta kaiken.

Pitkän aikaa kirjaa selailtuani ja asiaa pohdittuani päädyin lopulta tarttumaan härkää sarvista ja testaamaan kahta kirjan yli 100 reseptistä. Aikoinaan naapuruston italialainen ravintola (Trattoria Aukio) herätti henkiin himoni tulista Diavola-salamipizzaa kohtaan enkä vieläkään ole saanut kyseisestä herkusta tarpeekseni. Kuin suurempien voimien johdatuksesta Pizzestä löytyi Diavolan resepti, joten harkintaa ei tällä kertaa edes tarvinnut käyttää. Toiseksi täytevalikoimaksi tuli sovellettu versio Prosciutto cotto e carciofinista eli kinkku-herkkusieni-artisokka-pizzasta.

Jätin suosiolla napolilaiset ja roomalaiset pizzat väliin tällä kertaa ja tein meille tutumman levypizzan käyttäen taikinan keskipitkää nostatusta. Vaihtoehtoina olisivat olleet myös pikakohotus sekä muutaman vuorokauden mittainen superpitkä kohotus, mikä vaatisi jo pidempää suunnittelukapasiteettia.

Lievää päänvaivaa aiheuttanut asia oli jauhot. Kirja neuvoi käyttämään 00-jauhoa, mutta antoi asiassa pieniä vapauksia, koska teki samalla selväksi, ettei kyseistä jauhoa ihan joka lähikaupasta löytyisi. Itsekin muutaman marketin kierrettyämme huomasin, että ehkä olisi helpointa vain käyttää puolikarkeaa vehnäjauhoa. Myöhemmin kuitenkin löysin 00-jauhoa (Hungry Chef -merkin Pizzajauhoa) ihan Prismasta. 

Taikinamäärästä riittää 1–1,5 levylliseen riippuen pohjan paksuudesta. Minä pistin kaiken kerralla yhdelle pellille.

Taikina (10-12 h)

500 g vehnäjauhoja (kirja suosittaa 00-jauhoa, mutta me käytimme puolikarkeita)

3,5 dl kylmää vettä

1 g kuivahiivaa

10 g hienoa merisuolaa

10 g oliiviöljyä

Ota 10% vedestä erilleen ja sekoita merisuola siihen. Sekoita hiiva jauhoihin ja lisää loput vedestä joukkoon. Vaivaa käsin tai koneella. Me suosimme konetta; säästää käsiä.

Lisää suolavesi ja vaivaa, kunnes vesi on imeytynyt. Lisää oliiviöljy ja vaivaa, kunnes öljy on imeytynyt. Vaivaa niin pitkään (hieman kovemmalla teholla), että taikina on joustavaa, sileää eikä tartu käsiin. Koko prosessi vie 20–30 minuuttia.

Peitä kostealla keittiöpyyhkeellä ja anna kohota ainakin neljä tuntia huoneenlämmössä. Minulla taikina kohosi jääkaapissa yön yli, mutta huoneenlämmössä kohoaminen on todennäköisesti tehokkaampaa. 

Tomaattikastike

2 tlk kuorittuja tomaatteja

20 g suolaa (tätä mitatessa huomaat, että tämä on aikas iso määrä; kannattaa käyttää pikkuisen vähemmän)

20 g oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

tuoretta basilikaa

Tomaatit, suola ja öljy murskataan käsin tai sauvasekoittimella. Mukaan halkaistut valkosipulinkynnet, joista vihreät osat on poistettu ja runsas kourallinen basilikaa. Sekoita kauhalla ja laita jääkaappiin vähintään 2–3 tunniksi tai yön yli.

Pizzan valmistus

Öljyä uunipelti ja lämmitä uuni tasalämmöllä niin kuumaksi kuin saat. Päädyin 225–250 asteeseen, mikä riitti hyvin.

Ota taikina astiastaan ja siirrä se jauhotetulle tasolle. Painele taikina litteäksi sormien avulla ja käännä sitä välillä ilmaan nostellen, ettei se jää kiinni alustaan. Siirrä tuotos uunipellille ja jatka levittämistä niin pitkään, että taikinaa on koko uunipellillä.

Minulla ei vielä ole tuhansien pizzojen jäljiltä hankittua tekniikkaa hallussamme, joten kirjan suosittaman sormien ja käsien käytön sijaan päädyin lopulta tasoittamaan pizzan kaulimen avulla. Pääasia on, että levypizza on noin yhden sentin paksuisesti pellillä. Anna nousta vielä 30 minuuttia ennen kastiketta ja täytteitä. 

Paista pizzaa alatasolla noin 4 minuuttia, ota se hetkeksi ulos ja irrota pohja lastan avulla paistopelliltä. Laita takaisin alatasolle vielä 8–10 minuutiksi. Siirrä ylätasolle ja paista vielä viitisen minuuttia, kunnes juusto on sulanut.

Pizza Diavola

tomaattikastiketta

tulista salamia

mozzarellaa

chiliöljyä (valmis oliiviöljy, joka on maustettu chilillä)

Pizza Diavolan kanssa poikkesin kirjan ohjeista jonkin verran. Käytin mozzarella-juustoraastetta viipaloidun mozzarellan sijaan (toimi ihan hyvin) ja sen sijaan, että olisin lisännyt tulisen salamin vasta jälkimmäisen paiston jälkeen, laitoin sen paistumaan jo ensimmäisen paiston jälkeen. Lisäksi salamina oli joskus markkinoilta mukaan tarttunut tulinen chorizo, joka hoiti hommansa erittäin hyvin ja mausteisesti.

Laita reilusti tomaattikastiketta taikinan päälle ja paista pizzaa uunin alaosassa. Levitä päälle tulinen salami ja mozzarella ja paista yläosassa. Paiston jälkeen ripottele vielä chiliöljyä päälle. 

Prosciutto cotto e carciofini

tomaattikastiketta

artisokansydämiä neljään osaan leikattuna

keittokinkkua paloiteltuna

herkkusieniä viipaleina

mozzarellaa

Jalostin kirjan kinkku-artisokkapizzaa ja tyrkkäsin mukaan myös herkkusieniä. Kaikki täytteet laitettiin suoraan tomaattikastikkeen päälle ja jälleen puolessa välissä paistoa lisättiin mozzarella.

Nauti tunteella hyvässä seurassa.

- Mallas

Parsakaali-kvinoasalaatti

Kvinoa lienee bloggaus- ja kokkausmaailmassa jo normiaines ja aktiivikäytössä. Vaan ei meillä: tässä siis Mallaspullan ensimmäinen kvinoaohje!

Tämä 5000 vuotta sitten jo viljelty inkojen aarre on gluteeniton viljelyskasvi, mikä näinä ton-ton-ajattelun kulta-aikoina lienee yhtenä syynä kvinoan suureen suosioon. Kvinoaa voi käyttää kuten riisiä ja se kypsyy noin vartissa läpikuultaviksi ja ilmaviksi pieniksi pyörylöiksi. Siinä on enemmän proteiinia kuin riisissä, minkä lisäksi se sisältää paljon muitakin hyviä ainesosia, kuten kuitua, rautaa ja magnesiumia. Tätä kirjoittaessani pohdinkin yhä enemmän, mistä kvinoan hidas rantautuminen keittiöömme oikein johtui.

Kvinoan keittämisessä kannattaa olla tarkkana, toisin sanoen laiskana ja jättää sen sekoittaminen kokonaan väliin. Anna siis suurimoiden kypsyä hiljalleen kannen alla itsekseen, niin ne pysyvät irtonaisina eivätkä liimaudu toisiinsa kiinni. Lisää myös suolaa keitinveteen, jotta lopputuloksessa olisi makua. Tärkeintä on toki maustaa kvinoa keittämisen jälkeen kunnolla sen mukaan, mihin olet sitä käyttämässä. Keittäessä veden ja kvinoan sopiva suhde on 1:2 eli yksi osa kvinoaa, kaksi osaa vettä.

Tällä kertaa kvinoaa käytettiin parsakaalisalaattiin, jonka jujuna on parsakaalin käyttö raakana. Sitä ei siis tarvitse joka kerta keittää, paistaa tai paahtaa, vaan se maistuu täysin raakanakin hyvältä sekä rapealta, etenkin nyt sen sesonkina. Muista vain leikata se miellyttäviksi, suupalan kokoisiksi paloiksi ja viipaloida myös ohuelti kuorittu varsi, jolloin turhia hukkapaloja ei synny biojätteeseen heitettäväksi. 

Pelkkä parsakaali ja kvinoa olisivat turhan laimea yhdistelmä, joten salaatti saa makua aurinkokuivatuista tomaateista, paahdetuista cashewpähkinöistä, rusinoista, korianterista sekä sitruunalla terästetystä luottokastikkeestani – pikamajoneesista. Majoneesi on tuttu jo aiemmista resepteistäni, muun muassa kreolilaisesta perunasalaatista. Supernäppärä ja -nopea ohje!

Parsakaali-kvinoasalaatti

4 annosta

2 parsakaalia

1,5 dl kvinoaa

3 dl vettä (kvinoan keittämiseen)

puolikkaan sitruunan mehu

1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja

1 dl cashewpähkinöitä

1 dl rusinoita

1 nippu korianteria

Pikamajoneesi:

2 dl huoneenlämpöistä rypsiöljyä

1 huoneenlämpöinen kananmuna

2 tl dijonsinappia

puolikkaan sitruunan mehu (tai 2 rkl valkoviinietikkaa)

suolaa ja pippuria

Aloita kvinoan keittämisellä. Huuhdo kvinoa kuumalla vedellä ja lisää kiehuvaan veteen. Keitä noin 10 minuuttia ja jätä sen jälkeen vielä 10 minuutiksi turpoamaan kannen alle. Sekoittele irtonaiseksi ja mausta kevyesti suolalla sekä puristetulla sitruunan puolikkaan mehulla. Anna jäähtyä.

Paloittele parsakaali suupaloiksi. Kuori ja viipaloi myös varsi. Yhdistä parsakaali, jäähtynyt kvinoa sekä silputut aurinkokuivatut tomaatit.

Tee pikamajoneesi laittamalla kaikki ainekset huoneenlämpöisinä korkeaan, kapeaan astiaan. Laita sauvasekoitin astian pohjalle ja käynnistä. Pidä pari sekuntia pohjassa ja nosta sitten rauhallisesti ylöspäin. Majoneesi on valmista muutamassa sekunnissa. Sekoita majoneesi salaatin joukkoon.

Paahda cashewpähkinät kevyesti pannulla ja lisää rusinoiden kanssa salaattiin. Koristele runsaasti korianterilla.

- Pulla

Paahdettu kukkakaali-kesäkurpitsasosekeitto

#kukkakaalitalkoot olivat ja menivät täydellisellä menestyksellä kauppojen laarien huutaessa tyhjyyttään, mutta vihanneksen kausi jatkuu edelleen. Myös #kesäkurpitsatalkoita on väläytelty, jotta tuottoisa kasvis löytäisi tiensä kotikeittiöihin. Kun nämä kaksi kasvista yhdistää ja hieman antaa ruskeaa pintaa kylkeen, syntyy paahdettu kukkakaali-kesäkurpitsakeitto.

Perusohje kasvissosekeittoon on simppeli: pilko haluamiasi kasviksia kattilaan, kaada päälle vettä sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät, keitä kypsäksi, soseuta ja mausta. Jos kaipaat keittoon lisämakua, kasvisten kevyt kuullottaminen ennen nesteen lisäystä on yksi tapa. Mutta kasvisten paahtaminen se vasta viekin maun uusiin sfääreihin. Levitä siis kasvikset pellille leivinpaperin päälle yhteen kerrokseen, pyöräytä kevyesti öljyssä ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria. Anna sen jälkeen kasvisten paahtua kuumassa uunissa puolisen tuntia (käännä tarvittaessa puolivälissä), kunnes ne ruskistuvat kevyesti tai oikein kunnolla – siitä riippuen, kuinka paahteisesta mausta pidät. Kaada sen jälkeen kasvikset pelliltä kattilaan ja valmista keitto perusohjeen mukaisesti; keittoajasta voi hiukan nipistää, sillä kasvikset ovat jo ehtineet uunissa pehmetä.

Pehmeän keiton kaverina on kiva tarjota jotain, joka antaa hampaille vastusta. Tällä kertaa paahdoin ruisleipäkuutioita öljyssä, kunnes ne rapeutuivat. Niiden sijaan keittoon sopii hyvin myös pähkinät, jotka voi paahtaa samalla pellillä kasvisten kanssa.

Paahdettu kukkakaali-kesäkurpitsasosekeitto

1 kukkakaali

2 keskikokoista kesäkurpitsaa

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

2 jauhoista perunaa

2 rkl öljyä

vettä

2 kasvisliemikuutiota

2 dl kermaa

1 rkl sitruunamehua

suolaa

mustapippuria

kourallinen tuoretta timjamia (tai 1 tl kuivattua)

Pinnalle:

ruisleipäkrutonkeja

Lohko kukkakaali nupuiksi, paloittele myös kanta. Viipaloi kesäkurpitsat sentin paloiksi ja puolita ne. Halkaise sipuli ja lohko. Paloittele perunat. Levitä kaikki kasvikset leivinpaperoidulle pellille tasaiseksi kerrokseksi. Lorauta päälle öljyä ja kevyesti suolaa ja mustapippuria. Paahda uunin keskitasolla 225 asteessa 25-30 minuuttia, kunnes kasvikset ovat hiukan ruskistuneet.

Kaada paahtuneet kasvikset isoon kattilaan ja lisää vettä, kunnes kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Lisää liemikuutiot ja keitä vartin verran, kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Soseuta sauvasekoittimella.

Lisää kerma, sitruunamehu ja mausteita makusi mukaan. Kiehauta ja tarkista maku.

Tarjoa pannulla voissa paistettujen ruisleipäkrutonkien kanssa.

- Pulla

Mallassämpylät hapanjuurella

Vehnäjuurisämpylöiden ja kurpitsansiemenpataleivän jälkeen sormet halusivat upota johonkin erilaiseen juuritaikinaan. Vuosi sitten leivoin ruskeita mallassämpylöitä hiivalla ja resepti kolahti saaristolaisleipäfaniin saman tien! Halusinkin kokeilla, miten maltaisen maun ja hapanvehnäjuuren yhdistelmä toimisi.

Sämpylöiden leivonta starttaa kaljamaltaiden liotuksella kiehuvassa vedessä, mihin on hyvä varata puolisen tuntia aikaa. Sen jälkeen leivonta muistuttaa normaalia juurisämpylöiden tekoa sillä erolla, että taikina vaati hiukan normaalia enemmän vehnäjauhoja. Luota siis näppituntumaasi ja jauholaatuusi, jotta saat sopivan pehmeän, mutta silti kevyesti kulhon reunoista irtoavan taikinan. 

Jätin oman taikinani niin löysäksi, että lusikoin sen yön yli kohottamisen jälkeen epämääräisen muotoisiksi kasoiksi pellille. Näin saat kaikista pehmeimmän rakenteen kypsiin sämpylöihin, mutta leivät eivät kohoa yhtä paljon kuin jämäkämmällä taikinalla. Myös jos haluat pyöritellä kauniita leipäsiä, laita enemmän jauhoja.

Mallassämpylät säilyvät mehevinä useamman päivän ja jos säilytät ne peittämättä, myös rapea kuori on taattu.

Mallassämpylät hapanjuurella

3 dl kiehuvaa vettä

2 dl kaljamaltaita

2 dl hapanvehnäjuurta

2 dl vettä

2 tl suolaa

1 dl siirappia

1 dl kauraleseitä

2 dl ruisjauhoja

8-12 dl vehnäjauhoja

Pinnalle:

vehnäjauhoja

Kiehauta vesi ja kaada kaljamaltaiden päälle kuumuutta kestävään kulhoon. Anna seoksen turvota ja jäähtyä 20-30 minuuttia.

Lisää maltaiden joukkoon juuri, vesi, suola, siirappi, kauraleseet sekä ruisjauho. Lisää vehnäjauhoja vähitellen ja vaivaa, kunnes taikina on löysähköä, mutta irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. Peitä kostealla liinalla ja anna kohota jääkaapissa yön yli.

Seuraavana aamuna kuumenna pelti ja uuni 225 asteeseen. Nostele taikinasta kahdella lusikalla haluamasi muotoisia sämpylöitä tulikuumalle pellille ja ripsauta halutessasi kevyesti vehnäjauhoja päälle. Laita uunin pohjalle syvä pelti ja kaada pellille reilu desi vettä juuri ennen kuin suljet uunin luukun. 

Paista sämpylöitä 15 minuuttia ja avaa sitten uuninluukku raolleen, jotta ylimääräinen höyry pääsee ulos. Paista luukku raollaan vielä 10-15 minuuttia, kunnes sämpylät ovat kypsiä ja kumisevat pohjasta. Anna jäähtyä peittämättä ritilällä.

- Pulla

Neljän suklaan suklaacookiet

Toissa keväinen suklaakokkikoulumme ravintola Vesilinnassa opetti näppärän kikan suklaakeksien valmistukseen. Paistamista vaille valmis taikina kääritään tiukaksi pötköksi leivinpaperin väliin ja nakataan pakastimeen jähmettymään vähintään tunniksi. Taikinan voi huoletta unohtaa pidemmäksikin aikaa pakkaseen odottamaan esimerkiksi yllätysvieraita, sillä se ei kylmässä happane. Jäinen pötkö myös sulaa nopeasti, jolloin siitä on helppo leikata palasia suoraan pellille uuniin laitettavaksi.

Hyödynsin pakastinvinkkiä leipoessani kuiva-ainekaapin jämistä neljän suklaan cookieita. Taikinaan tuli sekä hyvin tummaa suklaata, Fazerin sinistä maitosuklaata, valkosuklaata kuin ranskanpastillien loputkin. Pastillit piristävät muutoin tummien keksien ulkonäköä hauskasti, kun ne jättää kokonaisiksi. Halutessaan ne voi myös rouhia joukkoon, jolloin taikinasta saa tasaisesti leikkautuvat ja ulkonäkökin on ehyt ja pastilliton.

Valmiit keksit kannattaa pakata rasiaan ja säilyttää jääkaapissa, jolloin ne ovat rapeita. Jos pidät enemmän pehmeistä, täyteläisen suklaisista kekseistä, nosta ne hetkeksi lämpenemään huoneenlämpöön. Tai napsi suoraan pelliltä uunista tultua!

Neljän suklaan suklaacookiet

175 g voita

2 dl fariinisokeria

2 kananmunaa

0,25 tl suolaa

1 dl kaakaojauhetta

2 dl vehnäjauhoja

50 g tummaa suklaata

50 g maitosuklaata

50 g valkosuklaata

kourallinen ranskanpastilleja

Vaahdota pehmeä voi ja fariinisokeri keskenään. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Yhdistä suola, kaakaojauhe ja vehnäjauho keskenään ja lisää voivaahtoon.

Rouhi suklaat, ranskanpastillit voi jättää halutessaan kokonaisiksi. Sekoita taikinan joukkoon ja kääri taikina leivinpaperin sisään pitkäksi, tiiviiksi pötköksi. Laita tunniksi pakastimeen. Leikkaa jähmettynyt pötkö sentin palasiin ja laita väljästi leivinpaperoidulle pellille (saatat tarvita kaksi peltiä, jotta voit laittaa palaset riittävän kauaksi toisistaan. Ne leviävät uunissa paljon.)

Paista 175-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Jäähdytä ritilän päällä ja säilytä jääkaapissa. Jos pidät pehmeistä kekseistä, anna keksien olla huoneenlämmössä ennen tarjoilua.

- Pulla