Jyväskylän paras hampurilainen -testi, osa 6: Grilli 21

Kaikkien aamuyönnälkäisten sankari ja aikamme legenda, Grilli21, toimii tällä kertaa hampurilaistestimme kohteena. Vuodesta 1977 toiminut Grilli 21 on todennäköisesti testimme ikänestori lähestyen kypsää nelikymppisen ikää (Mallaspulla onnittelee jo näin ennakkoon) ja ehtinyt jo vakiinnuttaa paikkansa kaupungin ruokaskenessä. Vierailumme aikanakin asiakkaita riitti koko ajan pieneksi jonoksi asti. Siinä missä muita paikkoja menee ja tulee maailman ruokatrendien mukana, Grilli 21 kestää tarjoten taksarit niin isälle kuin pojallekin. 

Ketjuksi kasvanut ruokadynastia käsittää nykyään kolme toimipaikkaa: Puistokatu 21:ssä sijaitseva Puistokadun 21 on se alkuperäinen koju, josta koko ketju on ammentanut nimensä (tosin tämä on valistunut arvaus, emme perehtyneet nimen etymologiaan isommin), torin laidalta löytyy Torin 21 ja yläkaupungilta, Lounaispuiston nurkasta kolmas rafla eli Lounaispuiston 21. Viimeksi mainittu toimi tällä kertaa testipaikkanamme, johtuen pitkältikin siitä, että paikassa pääsee myös sisälle pieneen koppiin ruokailemaan, mikä on kiva bonus loppusyksyn pimeinä ja kylminä iltoina.

Suurena grilliruuan ystävänä tällä kertaa melkein harmitti, että olimme lukinneet itsemme hampurilaistestiin, koska paikasta olisi saanut verrattain kohtuulliseen hintaan erittäin hyviä vaihtoehtoja aina perinteisestä taksarista (=makkaraperunoista) siihen kaikkein messevimpään grillilautaseen. Tätä se on kuitenkin tämä testaajan elämä ja sillä tiellä kuljetaan mihin on lähdetty – ei muuta kuin hampurilaiset kehiin ennalta sovittujen sääntöjen mukaan.

Tilasimme siis listalta perinteiset hampurilaiset kaikilla mausteilla sekä pienet ranskalaiset. Hintaa purilaiselle tuli kaikkiaan 5 euroa; ransut kustansivat tuohon päälle vielä 1,70 euroa. Ei ollenkaan huono diili siis hintansa suhteen. Tuplapihvillä varustettuna hintaa burgerille olisi tullut 7 euroa, mikä ei sekään vielä konkurssiin vie, mutta sääntöjämme noudattaen pidimme asiat yksinkertaisina pihveinä.

Grilli 21 mainostaa nettisivuillaan kuuluisia, itse tehtyjä 140 gramman pihvejä. On jo iso plussa, jos paikka itse tekee pihvinsä, joten tämä nosti odotuksia hampurilaista kohtaan. Tällä kertaa ei ollut puhettakaan mediumiksi tilaamisesta, sillä pihvi edusti sika-nautaristeymää. Pihvi ei pettänyt odotuksia, vaan oli koostumukseltaan juuri sopivan mehukas ja hyvällä tavalla erittäin perinteinen. Maukas ja mukava, joskin harmittavasti pinta oli ottanut hiukan kärähtäneen päällysteen. Muuten sitä kyllä söi ilokseen.

Plussaa annamme myös siitä, että annos oli suunniteltu käsin syötäväksi. Harvempi meistä grillillä rupeaakaan annostaan sahaamaan kertakäyttövälineillä.

Sämpylän puoliskot olivat molemmat käyneet nappaamassa paistopinnan pannulta, mutta pihvin tyyliin nekin olivat kärähtäneet. Sämpylä itsessään oli valmistavaraa ja tavallisen pullamainen grillisämpylä ilman isompia krumeluureja. Ei säväyttänyt, mutta ajoi asiansa.

Täytteeksi hampurilaiseen sai jäävuorisalaattia (siis paaaaljon salaattia), sipulia, kurkkurelissiä, ketsuppia ja sinappia, kun taas kastikevaihtoehtoina toimivat valkosipuli-, tomaatti- ja pippurimajoneesi. Pulla tosin sai sipulin sijaan tuoretomaattia, joten kai sekin voidaan laskea yhdeksi täytevaihtoehdoksi. Mutta siis, let’s face it: täytevaihtoehdot eivät ole Grilli 21:n perushampurilaisen vahvin puoli. 

Ranskalaiset olivat hyvin perinteiset grilliranut (sellainen kiva pikku aaltoileva reunus ja niin edelleen) ja kun ne marinoitiin vielä vahvasti sinapilla ja ketsupilla, oltiinkin jo autenttisuuden alkulähteillä. Grilliranut eivät kuitenkaan ehkä ole se kaikkein jaloin muoto ranskalaisista ja nytkin pakasteen mukana seurannut jauhomaisuus pisti esiin.

Kokonaisuus kuitenkin toimi kohtuullisen hyvin ja nälkä lähti. Hintaansa nähden Grilli 21:n hampurilainen on oikein hyvä sijoitus, jos haluaa vain perinteisen, mutkattoman hampparin ilman sen suurempaa säätöä. Puhutaan niin Black Angus -pihveistä sitten toisena päivänä taas lisää.

Tulokset

• Pihvin laatu ja maku: 7
• Täytteet: 6
• Sämpylä: 7+
• Ranskalaiset: 6½
• Hinta: 9.5

Kokonaisarvosana: 7

Testin edelliset osat:
Stefan's Steakhouse
Revolution
Passion Food & Bar
Huviretki

Figaro Winebistro

Löydät hampurilaistestin myös Mallaspulla maistelee -sivulta, johon on koottu kaikki ravintola-arviomme.

- Mallas

Mifunoitu tomaattipasta

Härkistä, MiFua, nyhtökauraa. Vaihtoehtoja lihan korvaamiseen löytyy nykyään jo useampaa sorttia, ja tänä syksynä ne ovat vallanneet kaupat, lehdet ja ihmisten mielet.

Toisin kuin nyhtökaura ja Härkis (josta kokkasin täytettyjä paprikoita), MiFu on maitopohjainen ruokaraetuote eli ei sovi vegaaniseen ruokavalioon. Sen sijaan se on meille sekasyöjille kätevä väline vähentää lihan syömistä arjessa, sillä ruokarakeet on nimenomaan suunniteltu sopivan tavallisiin arkiruokiin esimerkiksi jauhelihan tilalle. 

Koostumukseltaan se muistuttaa raejuustoa, mutta ei sula eikä veny paistettaessakaan. Vaikka MiFu on jo valmiiksi kypsää, sitä ei kannata syödä ihan sellaisenaan, vaan käyttää lämpimiin ruokiin - joko sellaisenaan tai pinta rapean ruskeaksi paistettuna. Pelkiltään maku on melko valju. MiFua saa originellin maustamattoman version lisäksi välimeren mausteilla sekä meksikolaisittain pippuroituna. Ennen käyttöä ravistele purkkia kunnolla, jotta maustekastike sekoittuu rakeisiin kauttaaltaan.

Käynnistin sisäisen mifunaattorini ja se tuotti tulokseksi mifunoidun tomaattipastan. Olennaista on tehdä maukas tomaattikastike, hyvälaatuisesta tomaattimurskasta. Tähän ruokaan en paistanut rakeita erikseen pannulla, mutta voit hyvin testata myös tätä vaihtoehtoa. 

Koska kaapista löytyi ilmakuivattua kinkkua, viipaloin muutaman pikkusiivun pastan koristeeksi. Ei tehnyt siitä ainakaan huonompaa.

Mifunoitu tomaattipasta

Neljälle hengelle

2 pientä sipulia tai 1 iso

3 valkosipulinkynttä

1 rkl öljyä

2 prk (800 g) hyvälaatuista tomaattimurskaa

0,5 tl sokeria

1 tl suolaa

1 rkl balsamiviinietikkaa

1 tl savupaprikajauhetta

0,5 tl cayennepippuria

rouhaisu mustapippuria

1 prk MiFU Välimeren tomaattia

1 nippu tuoretta basilikaa

(100 g ilmakuivattua kinkkua)

perhospastaa 300-400 g

Hienonna sipulit ja kuullota ne öljyssä pehmeiksi. Lisää tomaattimurska sekä mausteet ja anna porista vähintään vartti. Mitä pidempään, sitä täyteläisempi maku.

Ravistele MiFU-purkkia, jotta kastike sekoittuu tasaisesti rakeisiin. Kaada purkin sisältö kastikkeineen kastikkeen joukkoon ja keitä viitisen minuuttia. Saksi lopuksi joukkoon tuoretta basilikaa.

Keitä pasta runsaassa, suolatussa vedessä al denteksi. Jos haluat pastaan myös ilmakuivattua kinkkua, pilko se pieniksi paloiksi ja lisää pastan joukkoon.

- Pulla

Uunisilakat tomaattikastikkeessa

Selasin blogini kalaruokareseptit läpi ja löysin 10 minuutin kalapastan, salmiakkilohta, jouluisia valkosipuli- ja sinappisilakoita, paahdettua lohta, kaksi pastaa (kylmäsavulohella ja tonnikalalla) sekä slaavilaisen lohikeiton. Siis neljä lohireseptiä, yhdet tonnikalalla ja seillä sekä yhden vaivaisen silakkareseptin. Ja minä kuitenkin pidän kaikista kaloista, myös silakasta!

Onneksi Henri Alén herätteli jälleen kerran huomaamaan, miten hyvä kala silakka ihan oikeasti on. Juttu Helsingin Sanomien Ruokatorstaissa sisälsi painavaa asiaa silakasta: se on paitsi hyvänmakuinen, myös edullinen, terveellinen ja moneen ruokaan taipuva. Jos koulun silakkapihvit eivät napanneet, ehkä valkosipulimarinoidut etikkasilakat saaristolaisleivän päällä toimivatkin sinulle paremmin.

Tai nämä tomaattiset uunisilakkarullat, jotka hautuvat täydellisen pehmeiksi uunin lämmössä. Ruotoja ei todellakaan tarvitse näiden sisältä onkia, sillä ne pehmenevät lähes olemattomiin. Ripaus chiliä tuo kastikkeeseen lämmittävän mausteisuuden, jota jauhettu fenkoli säestää. Uunisilakoita kannattaa rullata kerralla isompikin vuoallinen, sillä maku vain paranee seuraavana päivänä lämmitettäessä.

Uunisilakat tomaattikastikkeessa

Neljälle hengelle

600 g silakkafileitä

1 sitruunan raastettu kuori

suolaa ja valkopippuria

2 rkl tilliä

2 rkl ruohosipulia

Kastike:

3 rkl tomaattipyrettä

0,5 tl jauhettua chiliä

0,5 tl jauhettua fenkolia

1,5 dl kalalientä

1 dl kuohukermaa

ripaus suolaa

Huuhdo silakkafileet ja valuta hyvin. Leikkaa niistä selkäevä pois ja levitä fileet työlaudalle tai leivinpaperin päälle nahkapuoli alaspäin. Mausta raastetulla sitruunankuorella, suolalla ja valkopippurilla. Ripottele puolet hienonnetuista yrteistä fileille.

Kääri fileet rullalle pyrstöpäästä alkaen ja asettele voideltuun uunivuokaan vieri viereen.

Kiehauta kastikkeen ainekset keskenään ja kaada seos vuokaan. Ripottele loput yrtit päälle.

Kypsennä 180-asteisessa uunissa puoli tuntia, peitä vuoka foliolla ja jatka kypsennystä vielä toinen puolituntinen.

Tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.

- Pulla

Kuivakakkujen aatelinen: Ahvenanmaalainen maustekakku

Mis sie tarvitset oikei hyvvää kuivakakkua, täs siul on sellane.

Tosin eipä näitä saisi kuulopuheen mukaan enää kutsua kuivakakuiksi, vaan kahvikakuiksi, jotta mielikuva ei olisi niin tylsä ja kuivakas. Olen niin tottunut sanaan kuivakakku, että käytän sitä yleisterminä tästä eteenpäinkin. Tällä kertaa pistän tosin vielä kolmannen termin tiskiin, sillä tämä kakku on maustekakku, tarkemmin ottaen Ahvenanmaalainen maustekakku. Paras kuivakakku, mitä on.

Jos voileipäkakut elävät uutta nousuaan, toivon samaa totisesti myös kuivakakuille. Niille, joita juhlapöytiin on aina leivottu, vaikka harva niitä syö. Minä syön joka kerta, kun sellaisen näen. Laadussa on monesti ollut toivomisen varaa, etenkin siinä kuivuus-puolessa. Hyvä kuivakakku on mehevä ja paistettu pari päivää ennen tarjoamista, jolloin maku ja rakenne ovat paremmalla tolalla kuin juuri leivotussa. Kakkua ei saa myöskään paistaa liian kauan, sillä läpikypsä kakku takertuu vain kurkkuun.

Ahvenanmaalainen maustekakku on kuulunut kotimme vakioleivottaviin vuosikymmeniä eikä sen maku kyllästytä. Taikasanat ovat nesteenä käytetty vahva kahvi sekä jouluiset mausteet kaneli, neilikka ja inkivääri, rusinasattumia unohtamatta. Kakku on helppo juhlatarjottava, silä sen voi leipoa viikonkin etukäteen tai laittaa pakastimeen maun kärsimättä lainkaan.

Tästä kauniista luomuksesta en voi ottaa kunniaa, vaan se kuuluu äidilleni.

Ahvenanmaalainen maustekakku

2 munaa

1,5 dl sokeria

1,5 dl siirappia

1,5 tl neilikkaa

1,5 tl kanelia

1,5 tl inkivääriä

1,5 dl rusinoita

1,5 dl sulatettua voita

1,5 dl vahvaa kahvia

0,75 tl soodaa ja 0,75 tl leivinjauhetta

4,5 dl karkeita vehnäjauhoja

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää loput ainekset yllä mainitussa järjestyksessä ja sekoita sekaisin.

Kaada voideltuun ja jauhotettuun rengaskakkuvuokaan ja paista 175 asteisen uunin alatasolla 45-60 minuuttia. Jos pinta meinaa tummua liikaa, laita päälle leivinpaperi. Tarkista kypsyys hammastikulla: jos tikkuun ei tartu taikinaa, kakku on kypsä.

- Pulla

Nopeat blinivohvelit kylmäsavulohen kera

Viralliseen blinikauteen on vielä aikaa, mutta mikään ei estä herkuttelemasta niillä milloin tahansa muulloinkin.

Jos sinulta löytyy meidän tapaamme viime talvelta tattarijauhon jämiä, kannattaa kokeilla nopeasti valmistuvia blinivohveleita. Ne sopivat arki-iltaankin, sillä taikina on sekoittamalla valmis ja vohvelirauta hoitaa lopun työn itsestään.

Blinivohveleiden kaverina voit tarjota perinteisen mäti-smetana-sipuli-trion ohella esimerkiksi kylmäsavulohesta, ranskankermasta ja tillistä valmistuvaa simppeliä lisuketta.

Ohjeen vohveleihin löysin Myllyn Parhaan sivuilta. Jos mielesi tekee kuitenkin mieluummin niitä aitoja, oikeita blinejä, ohjeen niihin löydät aiemmasta postauksestamme.

Blinivohvelit

6-10 vohvelia

2 kananmunaa

200 g ranskankermaa

2 dl kivennäisvettä

2,5 dl tattarijauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 rkl sokeria

0,5 dl voisulaa tai öljyä

Kylmäsavulohilisuke

200 g kylmäsavulohta

200 g ranskankermaa

puolikkaan sitruunan mehu

1 dl tuoretta tilliä

1 tl dijonsinappia

1 tl hunajaa

Yhdistä taikinan ainekset keskenään ja anna turvota puolisen tuntia. Paista vohveliraudalla rapeiksi.

Tee täyte silppuamalla kylmäsavulohi sekä tilli. Sekoita ainekset keskenään.

- Pulla

Mallaspulla maistelee: Masu Asian Bistro, Tampere

Jos on yksi ilta aikaa syödä hyvin Tampereella, iskee paniikki. Miten liudasta hyvänkuuloisia ravintoloita voi valita vain yhden? Ei juuri mitenkään; siksi söimme pahimman nälän taltuttamiseksi iltapäivällä palaset Pizzariumin taivaallista pesto-mozzarella-tomaattipizzaa. Odotamme sinua edelleen Jyväskylään, Pizzarium!

Illallispaikaksi valikoitui tiukan seulan läpi Masu Asian Bistro Hämeenkadun alkupäästä. Hans Välimäen luotsaama paikka mainosti itseään rennoksi aasialaistyyppiseksi ravintolaksi, joka tekee moderneja, mutta rentoja aasialaisia ruokia suomalaiseen makuun sovitettuna. Sana 'rento' toistui siis heti kättelyssä kahdesti, joten lähdimme etsimään _rentoa_ ja _herkullista_ iltaa.

Ulkoapäin ei päässyt kuikuilemaan ravintolaan lainkaan, sillä ikkunoita ei ollut. Ravintola olikin tummasävyinen ja mukavan tunnelmallinen sisältä ja suurempi kuin odotimme. Palvelu oli kautta illan luvatun rentoa, ystävällistä sekä palvelualtista. Nimi 'masu' muuten tarkoittaa paitsi suomalaista mahaa, myös aasialaista tarjotinta.

Alkuun meille suositeltiin paikan cocktaileja, joista Pulla valitsi päivän makean mocktailin passionhedelmineen ja Mallas kirpsakamman Gin-version. Muutoin juomasta vastasivat perinteinen japanilainen Asahi-olut.

Koska mieli teki testata montaa eri ruokaa, valitsimme kuuden ruokalajin Koton-menun. 

Ilta starttasi klassisella thaimaalaisella som tam -papaijasalaatilla, jossa oli valtaisa kirjo eri makuja: tulista, hapanta, suolaista ja makeaa. Illan ehdottomasti paras annos Pullan mielestä, ja taisi Mallaskin kaapia puikoilla viimeisetkin pähkinänmurut kupista.

Samaan aikaan som tamin kanssa pöytään tuotiin myös pikkuinen pallero tartaria, joka menun mukaan oli "funkysti maustettu". Ja kovin funkylta se maistuikin, etenkin todella mausteiseen shiso-lehteen käärittynä. Maku oli vahvasti Aasiassa, yam!

Kolmantena oli tarjolla päivän sushi. Perustason tavaraa, hyvää sellaista, mutta ei sen kummempaa. Menun heikoin suoritus.

Maltaan lemppari saapui pöytään numerolla neljä: tummaksi paahdettuja, tahmaiseksi glaseerattuja possun ribsejä. Tällaisia ribsien tulee olla! Lihaa löytyi kunnolla ja se oli mehevää sekä hajoavan kypsää. Soijakaramelliin tuhriintuneet sormet kuuluu tietysti nuolla lopuksi, jotta saa kaiken maun itseensä. Makua kuvattiin listalla tuliseksi, mutta asteikko taisi olla hyvin modifioitu suomalaiseen tasoon. Näitä uskaltaa siis syödä herkempisuinenkin, sillä potkua ei ollut nimeksikään. Dippinä oli pikkukulhossa mustaa viinietikkakastiketta, joka toi ribseihin mukavasti hapokkuutta.

Viides ruokalaji oli hämmentävän samantyylinen kuin neljäs: kulhossa löytyi jälleen possua, karamellimaisessa kastikkeessa. Lisänä oli myös grillattuja rapuja, tuoretta ananasta sekä kahdelle hengelle turhan pieni kupillinen riisiä. Maukas annos, mutta ribsien jälkeen olisi kaivannut jotain uutta raaka-ainetta sekä ei-karamellimaista makeutta.

Tähän asti kaikki annokset olivat olleet tartaria lukuunottamatta jaettavia, joten olimme iloisia, että jälkiruoka tuli pöytään molemmille omissa kupeissa. Jokaisen makean murusen tätä kuumaa, suklaa-maapähkinävoikakkua sai nauttia itse! Lisänä oli pieni pallo tavallista vaniljajäätelöä sekä suolapähkinämurusia. Ihanan herkullinen lopetus aterialle ja juuri niin makea kuin kuulostaakin.

Menu oli mainio ja maut autenttisen tuntuisia. Kuten kuvat paljastavat, annoskoko oli kuitenkin kovin pieni ja myönnettävä on, että Maltaalle jäi hitusen nälkä aterioinnin päätteeksi. Kateellisina seurasimme, kuinka viereiseen pöytään kannettiin isoja annoksia heidän tilattuaan menun sijaan erillisiä annoksia listalta.

Kaksipiippuista siis: jos haluat maistella monia makuja, ota menu (ja syö pari extrapalaa Pizzariumissa sitä ennen); jos taas tiedät, mitä haluat, valitse suoraan listalta omat herkkuannoksesi ja nauti niistä vatsan täydeltä.

Ja kyllä: tunnelma oli luvatun rento.

- Pulla

Gluteeniton siemennäkkäri

Lempinäkkileivän haltija on vaihtunut! Tähän asti Ryvita on pitänyt tiukasti pintansa parhaana näkkärinä, mutta nyt omatekoinen versio vei voiton.

Siemennäkkärin juju on tietenkin suuri määrä erilaisia siemeniä. Minä laitoin kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä sekä seesaminsiemeniä. Mukaan sopisi hyvin myös pellavansiemenet. Voit myös päättää itse siementen määrien suhteen ja laittaa toista enemmän kuin toista.

Jauhona käytin maissijauhoja, mutta voit korvata ne myös tattarijauhoilla. Kumpaa tahansa käytät, näkkärisi on gluteeniton. Lisäpeukku!

Kun siemenet paahtuvat uunin lämmössä tunnin, niihin tulee mahtava, täyteläinen maku! Anna näkkileipälevyn jäähtyä ja rapeutua rauhassa ja murra se sitten haluamasi kokoisiksi paloiksi.

Jos kykenet olemaan syömättä koko pellillistä kerralla, pistä loput tiiviiseen rasiaan säilöön. Tällöin ne eivät pehmene, vaan säilyttävät rapsakan muotonsa.

Resepti löytyi alun perin Kotilieden nettisivuilta. Alkuperäisessä reseptissä taikinalevy kaulittiin kahden leivinpaperin välissä ohueksi, mutta minulla homma hoitui paljon yksinkertaisemmin pelkällä lusikalla levittäen.

Siemennäkkäri

2 dl maissijauhoja

1 tl suolaa

1 dl kurpitsansiemeniä

1 dl auringonkukansiemeniä

0,5 dl seesaminsiemeniä

2,5 dl vettä

0,5 dl öljyä

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää vesi ja öljy ja sekoita nopeasti sekaisin.

Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille ja levitä hyvin ohueksi levyksi. Paista 150 asteessa 50-60 minuuttia, kunnes levy on kuivunut ja kovettunut. Anna jäähtyä täysin ja murra sitten paloiksi.

Säilytä ilmatiiviissä rasiassa.

- Pulla