Hongkong on iso kaupunki. Porukkaa on kohtuullisen pienelle alalle pakattuna enemmän kuin missään päin maailmaa (parhaimmillaan 150 000 neliökilometrillä). Pilvenpiirtäjiä löytyy joka puolelta, ja kaikkialla vilisee ihmisiä, joiden kieltä ei itse pysty ymmärtämään ja jotka eivät ymmärrä sinua. Ei siis ihmekään, jos jo ennakkoon saattaa hieman jännittää lähteä seikkailemaan.
Ei kuitenkaan hätää, Mallaspulla tarjoaa pienen katsannon elämään Hongkongissa ja seikkoihin, joihin kannattaa todennäköisesti hieman asennoitua jo ennen kuin paikan päälle tulee.
Asiat, jotka Hongkongissa ovat hyvin
Ihmiset
Ihmiset ovat varsin mukavia ja kohteliaita. Välillä toki kommunikointiongelmia voi ilmetä, mikäli mandariini tai kanton ei luista, mutta ainahan sitä asioista jollain tavalla selviää. Lukuunottamatta Tsim Sha Tsuin vilkkaimpia katuja ja yli-innokkaita intialaisia räätäleitä ja kellomyyjiä, saat todennäköisesti kävellä kadulla hyvin vapaasti ilman, että kukaan tulee tuputtamaan mitään. Lisäksi nuorempi polvi osaa jo englantia kohtalaisen hyvin (jos vaan aksentista saa selvää), joten mikäli apua tarvitset, niin sitä todennäköisesti tulet jostain saamaan.
Turistirysien olemattomuus
On mukava turisteilla, kun täällä ei yritetä jokaisesta nähtävyydestä vääntää turistirysää ja joitain jopa yritetään hieman piilottaa turisteilta (esim. Ten Thousand Buddhas Monastery). Vaikka kaupungissa monet ihmiset saavatkin tulonsa turistien avulla, hetken miettimisen jälkeen tulee mieleen vain kaksi selvää "exit through the gift shop" -tyyppistä turistipaikkaa: Ngong Pingin köysirata ja siihen liittyvä Ngong Pingin turistikylä sekä The Peak kaikkine oheistuotteineen (Disneyland ja Ocean Park toki myös, mutta näissä asia onkin oletusarvona). Täällä on temppelit ja näköalapaikat rauhoitettu lähes kaikesta turhasta ylimääräisestä (toki temppeleillä myydään suitsukkeita ja rantapromenadilla on valokuvauspalveluita, mutta näitä ei ole häiriöksi asti).
Turvallisuus
Hongkong on näinkin suureksi kaupungiksi hyvin turvallisen tuntuinen. Poliiseja emme liiemmin täällä nähneet paria lappuliisaa lukuunottamatta, ja hälytysajoneuvoista lähes kaikki ovat olleet ambulansseja. Nyt, kun demokratiamielenosoituksiakaan ei ole ollut, niin armeijankaan ei ole tarvinnut tulla kaduille. Oman turvallisuutensa suhteen ei siis tarvitse olla huolissaan, mutta toki isoon kaupunkiin mahtuu monenlaista menijää ja perusasiat kannattaa muistaa niin oman turvallisuutensa kuin tavaroidensa suhteen.
Octopus-kortti
Jos pitäisi viedä muutama asia täältä koti-Suomeen, niin ne olisivat seuraavat: äärimmäisen hyvin toimiva ja siisti metro; Hongkongin saaren näkymä Kowloonista katsottuna sekä perusravintoloiden hinta-laatusuhde. Koska nämä saattaisivat kuitenkin jäädä viimeistään tullissa kiinni, lopulta selväksi ykköseksi nousee Octopus-kortti tai ainakin sen idea. Octopus-kortti ei ole ihan mikä tahansa joukkoliikenteen matkakortti, jolla saa maksettua näppärästi niin metro-, lähijuna-, lautta-, ratikka- ja bussilippunsa kuin taksimatkansakin, vaan se on paljon yleisempi maksukortti, jolla saa pikavilautuksella maksettua niin ruokaostoksensa, ravintolalaskunsa kuin juoma-automaattiostoksensa sekä paljon muuta. Korttiin ladataan haluamansa summa rahaa ja sitä käytetään kuin tavallista pikamaksutoiminnan omaavaa pankkikorttia. Voi, jos tällainen yleisesti hyväksytty maksukortti saataisiin Suomeenkin, niin kylläpä se olisi elämää helpottava asia. Mallaspullan vinkki hongkonginmatkaajalle: Hommaa Octopus-kortti heti, kun ehdit. Niitä saa ostettua suurimmalta osalta metroasemia, 7-Eleven-kaupoista sekä muutamista muista pikkukaupoista.
Joukkoliikkuminen
Liikkumisella tässä tarkoitan metroa, isoimpia busseja ja raitiovaunuja (kaduilla kävelystä lisää alempana, kun taas taksit jumittavat vähän väliä ruuhkissa ja ovat hieman hintavampia, paikallisiin pikkubusseihin emme tutustuneetkaan ja jätetään myös lautat pois tästä tarkastelusta, kun emme niitä kovin usein käyttäneet). Hongkongin metro on todennäköisesti maailman paras hinta-laatu-suhteeltaan. Sekä metroasemat että metrot ovat hyvin siistejä, ja opasteita sekä varoituksia löytyy niin englanniksi kuin paikallisellakin murteella. Metrolinjat ja metrojen kuulutukset ovat selkeitä, jolloin tumpelompikin kaupunkisuunnistaja löytää perille. Lisäksi metroa joutuu harvemmin odottamaan yli kolmea minuuttia, jolloin ylitäyden vaunun voi ihan huoletta skipata ja odottaa toista junaa.
Ja se hinta! Nyt puhutaan murto-osista siitä, mitä ihminen joutuu maksamaan esimerkiksi Lontoon tuubissa eli alle eurolla pääset jo hyvin pitkälle, mutta parilla eurolla matkaat jo Kowloonista Hongkongin saarelle hieman minne vaan. Kallein matka (lentokenttämatkaa lukuun ottamatta), jonka maksoimme, oli noin kolme euroa, mutta silloin matka kävikin Kowloonista Disneylandiin eli melkein toiseen päähän metrolinjaa (muutenkin Lantaulle matkustettaessa hintaa saattaa tulla hieman enemmän). On kuitenkin hieno juttu, että julkinen puoli pystyy pitämään hinnat matalana, koska tämän kokoisessa kaupungissa ihmisten liikkuminen on ehdottoman tärkeää. Toki tätä auttaa myös se, että liikenteen volyymi on suurta, jolloin yhden ihmisen hintakontribuutio voi pysyä matalana.
Metromatka maksetaan joko ostamalla lippu asemalla olevalta automaatilta ja syöttämällä se kulkuportille tai sitten vilauttamalla Octopus-korttia lukulaitteeseen kulkuportin kohdalla tullessa ja poistuessa, jolloin lukuautomaatti vähentää automaattisesti riittävän suuren summan kortilta. Matkan hinta siis riippuu sen pituudesta.
Busseja nappasimme silloin tällöin, varsinkin Hongkongin saaren eteläosaan päästäksemme. Itse bussit ovat useasti kaksikerroksisia ja toisen kerroksen ikkunoista on mukava tiirailla maisemia sekä kaupungin elämää. Pienellä googlettamisella löytyy oikea bussi ja pysäkiltäkin voit aina tarkistaa bussin reitin. Busseissakin lukee pääteasema ymmärrettävillä kirjaimilla ja niissä pitäisi taululla myös näkyä aina seuraavan pysäkin nimi, vaikkakaan tätä ei ihan helppo ehkä olekaan bongata. Suosittelemme siis pieneen tarkkaavaisuuteen bussien kanssa, valmistautumaan etukäteen ja seuraamaan matkaa vaikka kännykän GPS:stä. Kännyn GPS on muutenkin hyvin näppärä apuväline kaupunkia kiertäessä, joten kannattaa nähdä hieman vaivaa ja ladata kartat jo etukäteen. Hinta ei busseissakaan päätä huimaa, vaan hieman päälle eurolla pääset jo pitkälle.
Bussimatka maksetaan bussiin etuovesta noustessa joko vilauttamalla Octopus-korttia lukulaitteessa tai sitten kuskin vieressä olevaan laatikkoon tasarahana, sillä vaihtorahaa ei ole tiedossa. Kuten metroissa, myöskään busseissa ei saa syödä, juoda, tupakoida eikä roskata. Sakot ovat kovat, jos kieltoja rikot.
Kolmas käyttämämme joukkoliikenteen muoto on raitiovaunu, joka tosin meille toimi lähinnä vaan mukavana ja nostalgisena turistikohteena, josta on kiva katsella ympäristöä, ennemmin kuin tehokkaana paikasta toiseen siirtymisen välineenä. Kovasti ratikat kuitenkin vetävät ihmisiä ja yleensä ne tuppaavat olemaan kohtalaisen täynnä. Tätä selittää varmasti niiden halpa hinta 2.30 HKD (1€ = n. 8.5 HKD), jolla saa huristella niin pitkälle kuin itseä huvittaa tai kyseisen linjan pituutta riittää. Ratikoita löytyy vain saaren puolelta, missä niillä pääsee esimerkiksi näppärästi Happy Valleyhyn katsomaan keskiviikkoiltana laukkakisoja.
Raitiovaunuun noustaan takaovesta ja siitä poistutaan kuskin vierestä etuovesta samalla maksaen matka joko Octopus-kortilla tai tasarahalla kuskin vieressä olevaan laatikkoon.
On myös hieman hassua huomata, että vaikka täällä muuten ollaan hyvinkin kohteliaita, niin metrossa tai oikein missään muuallakaan ei kovin helpolla avata suuta tuntemattomille esimerkiksi silloin, kun pyritään ulos ja toinen on tiellä. Pienellä "Excuse me":llä voisi tilaa tulla helpostikin, mutta sen sijaan täällä ängätään kuin kärpäset ikkunaa vasten ja kuvitellaan tilan syntyvän sitä kautta itsestään.
Julkisten käymälöiden osuus
Ai että on mukava olla maassa, jossa on riittävästi julkisia vessoja tarjolla. Hieman jokaisesta Hongkongin puistosta löytyy jonkinlainen julkinen toiletti ja sama pätee myös suuriin kauppakeskuksiin. Täällä ei siis hädän pitäisi tulla käteen. Toki pitää länsimaista turistia varoittaa, että joskus käymälässä pöntön sijaa saattaa toimittaa vain reikä maassa. Ainakin joissain käyttämissämme puiston vessoissa oli toisessa kopissa pelkkä reikä ja toisessa taas ihan tutunlainen pönttö. Tämä todennäköisesti johtuu paikallisesta hygieniakäsityksestä, jonka mukaan ei ole kovin hygieenistä mennä istumaan paikkaan, jossa joku toinen on juuri housut kintuissa istuskellut. Muutenkaan kaikki bussiasemien vessat eivät ehkä ole niitä uljaimpia näkyjä, mutta ostoskeskukset ovat lähes varma valinta.
Muutamat järkevät käytännön ratkaisut
Muutamat yksinkertaiset ratkaisut liikenteen suhteen ovat myös jääneet mieleen. Esimerkiksi asuinalueella (ainakin), suojatiet alkavat vasta noin viiden metrin päästä tien reunasta. Tämä mahdollistaa sen, että ensimmäinen kääntyvä auto voi jäädä tielle käännyttyään odottamaan jalankulkijoita ilman, että estää suoraan ajajien etenemistä. Samalla saadaan lisää reaktioaikaa kääntyville autoille, mikäli joku jalankulkija päättääkin lähteä ylittämään katua hieman myöhässä. Toki jalankulkijat joutuvat hieman käppäilemään sivulle aina, kun haluavat ylittää tien.
Toinen ovat pienet liukuesteet portaissa. Moniin ulkona oleviin portaisiin on lisätty pienet, liukuesteinä toimivat kohoumat portaiden kärkeen. Hyvin simppeliä, mutta toimivaa varsinkin sadekelillä kivien ollessa liukkaita.
Asiat, jotka ovat vain hieman eri tavalla kuin Suomessa
Sunnuntain kokoontumiset
Ellen olisi kuullut ennakkoon, olisin hieman ihmetellyt asiaa. Nimittäin joka sunnuntaina puistoissa ja muilla julkisilla aukeilla ja/tai sateen sattuessa ylikulkusilloilla viettää aikaansa tuhansia pikku ryhmiä. Nämä ryhmät koostuvat niistä n. 200 000–300 000:sta filippiiniläisestä ja indonesialaisesta kotiapulaisesta, jotka työskentelevät Hongkongissa ja joilla sunnuntai on viikon ainoa vapaapäivä. Ilmeisestikin apulaisten odotetaan työskentelevän 24 tuntia päivässä, kuusi päivää viikossa, mutta heille on taattu sunnuntaina 12 peräkkäistä tuntia vapaata. Tällöin osa ei saa edes asua työnantajansa luona, vaan heidät heitetään pihalle säästä riippumatta. Osa taas tulee vapaaehtoisesti viikoittaisiin tapaamisiin. Koska elokuviin tai muihin hurvituksiin ei ole varaa, niin sitten kokoonnutaan yhteen ja rupatellaan viikon kuulumisia, kokkaillaan yhdessä ja muuten vaan hengataan. Osa on korkeasti koulutettuja eivätkä kaikki työskentele kotiapulaisina, vaan monilla muillakin toimialoilla. Palkat ovat vaan sen verran paremmat Hongkongissa kuin heidän kotimaassaan, että he ajattelevat auttavansa perheitään parhaiten työskentelemällä HK:ssa. Miehiä tai naisten lapsia et todennäköisesti tule näissä porukoissa näkemään.
Tautien pelko
Aasiassa on tunnetusti aika herkkä suhtautuminen tauteihin, mikä johtuu varmaankin niistä parista surullisen kuuluisasta flunssasta, jotka levisivät täällä suunnalla, mutta jotka kuitenkin pysyivät kohtuullisen hyvin hallinnassa. Tautien ehkäisy näkyy tavallisessa elämässä kuitenkin siinä, että monissa paikoissa tulee vastaan lappu, jossa kerrotaan jonkun esineen tai asian steriloimisesta ja siivoamisesta. Asuintalomme hissin napit kuulemma steriloidaan säännöllisesti, samoin kuntosalin laitteet aina tunnin välein (tähän en oikein usko, kun en ole ketään nähnyt sitä siellä tekemässä). Metron rappusten kaiteisiin on muka lisätty ainetta, joka estää bakteerien tarttumisen siihen, ja esimerkiksi Big Buddhalle mentäessä köysiradan jokainen koppi jynssättiin pikaisesti aina, ennen kuin uusia matkustajia päästettiin sisään. Ja sitten on toki ne suumaskit päässä kaduilla kuljeskelevat ihmiset, jotka ilmeisesti pelkäävät tartuttavansa kaikki muut, jos hieman yskäisevät. Kuten tekstin asenteesta paistaa ilmi, en oikein usko kaikkeen tähän sterilointiin tai sen täysimääräiseen toimivuuteen (vaikka siitä varmaan hyötyä onkin), mutta olen toki iloinen, että julkiset tilat ovat puhtaita.
Hissinnappulat
Toivottavasti et asu talon tai hotellin 13., 14., 24. tai 34. kerroksessa – sillä niitä ei ole! Neljä on yleinen epäonnen luku Kiinassa ja sitä vältetään kaikin tavoin. Näköjään ainakin meidän asuintalossamme vältettiin myös lukua 13 ja sen myötä hissimatka hiukan nopeutui väliin jäävien kerrosten myötä.
Lohikäärmeaukot seinissä
Fengshui on tärkeä oppi Kiinassa. Yksi näkyvin muoto siitä ovat isot aukot talojen seinissä. Ne ovat sitä varten, jotta lohikäärmeet (tai oikeastaan niiden henget) pääsevät esteettä kulkemaan merta kohti. Tämä tarina on tosi! Aukkoseiniä näkee lukuisissa taloissa, paitsi Bank of China -tornissa, jota on muutoinkin moitittu epäfengshuimaisesta tyylistään; sulavien muotojen sijaan sen kyljessä on kolmioita ja teräviä kulmia.
Setelien ulkonäkö
Älä hätäänny, jos automaatti sylkee sinulle oudonnäköisiä seteleitä tai tarjoilija palauttaa loput "vääränvärisinä" rahalappusina. Hongkongissa valuutan painaminen on annettu kolmelle pankille ja jokainen on laskenut markkinoille hieman erilaisia seteleitä. Kaikki ovat kuitenkin käypää valuuttaa.
Asiat, jotka eivät ole ihan niin hyvin kuin toivoisi
Hanavesi
Matkaan lähtiessä yritin etsiä tietoa siitä, onko hanavesi juotavaa täällä. Asiasta ei oikein selkeästi löytynyt varmaa infoa, mutta hieman elin siinä käsityksessä, että sitä pystyisi juomaan ilman suurempia ongelmia. Täällä kuitenkin luuloni korjattiin sanomalla, että hallituksen mukaan hanavesi on juomakelpoista, mutta hallitukseen ei kannata luottaa. Emme siis itse juoneet suoraan hanasta tulevaa vettä, vaan joko ostimme suoraan pullotettua vettä tai keitimme sen ensin ja annoimme jäähtyä. Tosin jälkimmäistä vaihtoehtoakin käytimme lähinnä vain hampaiden pesuun, koska hanaveden maku ei maustamattomana ollut mikään kovin mairitteleva.
Kierrätys
Hongkong ei kierrätä. Ainakaan kovin paljoa. Siellä täällä näimme kyllä keräyspisteitä, mutta yleisesti ottaen kerrostaloissa kaikki roskat rykäistään vaan samaan laatikkoon ja sillä hyvä. Kyllä sitä hieman rupeaa miettimään, että mitä iloa ja vaikutusta sitä omilla toimilla lopulta on Suomen päässä, kun täällä on yksi Suomea väkirikkaampi kaupunki, jossa niitä toimia ei tehdä ollenkaan. Tämän sentään pitäisi olla yksi Itä-Aasian kehittyneimpiä kaupunkeja ja vieressä on aika paljon isompi maa, jossa kierrätystä harrastetaan varmaan vielä paljon vähemmän.
Ravintolat ja ruuan tuominen pöytään
Sen verran paljon tuli ravintolakulttuuriin tutustuttua, että melko selväksi kävi, että käsite alkupala ei ole ihan samaa tarkoittava kuin Suomessa. Useamman kerran meille tuotiin pääruoka ensin ja sitten jossain vaiheessa sen syömisen aikana kiikutettiin alkupaloiksi tarkoittamamme tilaus pöytään. Ei myöskään kannata suotta odottaa, että pääruoka-annoksetkaan tuotaisiin pöytään samaan aikaan, vaan ne tulevat sitten, kun valmistuvat. Toki tämä pätee vain niihin kohtuuhintaisiin paikkoihin, joita olemme itse pyrkineet käyttämään; niistä kalliista paikoista emme juuri tiedäkään.
Pari muutakin asiaa tulee paikallisista ravintoloista mieleen: Serviettejä ei monestikaan ole tarjolla, joten jos haluat suusi pyyhkiä ruokailun jälkeen, niin varaudu omilla papereilla. Lisäksi pöytämausteitakaan ei usein ole pöydässä, joten on paras vaan vetää se pöperö sellaisenaan kuin se nenän eteen kiikutetaan. Soijakastikepulloa toki pöydästä saattaa löytyä.
Jalkakäytävien leveys ja niiden käyttäjät
Kyllä sitä täällä aina välillä mietti, miksi ihmeessä jalkakäytävät ovat niin kapeita, että ne ruuhkautuvat jatkuvasti. Nathan Road (Kowloonin pääostoskatu) on toki ruuhkainen, koska sitä reunustaa ties minkälaista kauppaa ja kuppilaa, mutta sivukadutkin ovat usein täynnä ihmisiä, joista osa pyrkii eteenpäin, osan taas jäädessä pällistelemään, mitä joku paikallinen tuote-esittelijä onkaan tällä kertaa markkinoimassa kadun varrelle parista pahvilaatikosta kyhätyssä kojussaan. Ja sitten ovat ne löntystelijät… Välillä oli vaan niin tuskaista kävellä jonkun takana, joka ei millään meinaa saada jalkojaan liikuteltua eteenpäin. Varsinkin, jos ei meinaa päästä ohikaan, niin on todella turhauttavaa koettaa saada omia askeliaan hidastettua toisen tahtiin.
Jatkuvasti kännykkää räpläävistä tepastelijoista en jaksa aloittaakaan, koska niitä on vaan aivan joka paikassa ja aivan liikaa. Sitä pientä ruutua pitää näköjään tuijottaa hieman kaikkialla ja koko ajan. Kulkeminen kaduilla siis saattaa välillä olla hieman hermoja raastavaa, joten kannattaa suhtautua asiaan rennommalla otteella. Ei meilläkään oikein koskaan mihinkään ollut kiire, mutta olemme vaan tottuneet nopeampaan kävelytyyliin.
Pari lisähuomiota ihmisistä kaduilla. Ilmeisesti täällä ei ole saatu sovittua, kummalla puolella katua pitäisi kävellä, vaan ihmiset tallustelevat miten vaan katsovat parhaaksi kävellä. Muutamia esimerkkejä tosin on (esimerkiksi metron portaat), jolloin seinään ja/tai maahan on liimattu tarrat, joissa näkyy sen puolen kulkusuunta.
Nämä ovat ihan käteviä ja niitä kunnioitetaankin varsin tunnollisesti. On myös kiva huomata, että ihmiset eivät yleensäkään ryntää kohti metroa, vaikka näyttää siltä, etteivät he sinne meinaa ehtiä. Ehkä ajatusmaailma on, että suotta sitä yhden metron perään ryntäämään, seuraava kyllä tulee parin minuutin päästä. Oikein hyvin ajateltu.
Rullaportaissa on myös huvittavaa seurata, kuinka kaikki vänkäävät yhtenä häröpallona portaille, mutta asettuvat sitten kiltisti oikealle puolelle jättäen vasemman kaistan vapaaksi nopeammille kiitäjille. Onhan se toki hyvien tapojen mukaista, mutta kyllä nopeuttaisi kaikkien toimintaa, jos sille yhdelle rappuselle voisi ängätä kaksi ihmistä kerralla.
Pari lisäkommenttia
Kauppoja siellä, kauppoja täällä
Ei oikein voi sanoa, että Hongkong olisi yhtä suurta kauppakeskusta. Se kun on oikeastaan monta, aikas himputin isoa ostoskeskusta, joihin jotenkin vaan riittää ihmisiä kiertelemään. Kauppakeskukset sijaitsevat hyvin pitkälti aina metroasemien välittömässä läheisyydessä, sillä pitäähän porukka saada kiikutettua paikan päälle rahansa käyttämään.
Shoppailu on täällä kohtuullisen pitkälle viety harrastus, ja käytännössä täältä löytyvät kaikki maailman isoimmista vaatemerkeistä sekä iso liuta muita. Kauppakeskuksissa sijaitsee lähes poikkeuksetta myös ravintoloita ja Food Court, joten nälkäisen shoppailijan ei tarvitse harrastustaan keskeyttää kovin pitkäksi aikaa etsiäkseen hieman apetta. Itseäni, ja erityisesti Pullaa, tosin haittasi kauppojen myyjien pikkuisen yli-innokas asenne, mikä aiheutti hetkittäistä suomalaisen rautakauppa-asiakaspalvelumentaliteetin kaipuuta. Aina liikkeeseen sisäänastuessa kuului pirtsakka "Helou! Welcome to ..." (tätä tervehdystä varten näytti yleensä olevan joku tyyppi ihan vartavasten valjastettuna) ja sen jälkeen myyjä rupesikin seuraamaan asiakkaan jokaista liikettä 2,5 metrin päästä. Toki siinä varmasti saa apua heti, kun sitä kaipaa, mutta pikkuisen tuo tyyli rupesi rasittamaan, jos on kaupan ainoa asiakas sillä hetkellä ja haluaa ensin katsella rauhassa tuotteita.
Sananen anniskeluravintoloista
Ravintoloita löytyy kaikkialta ja kaikessa hintaluokassa, mutta jos lähtee etsimään perinteistä, rehellistä baaria, niin asia ei olekaan niin simppeliä. Toki joillakin seuduilla löytyy muutamia korttelikuppiloita ja esimerkiksi paikallisten suosiossa oleva Bar Pacific on tullut parillakin seudulla vastaan, mutta lopulta Hongkongista löytyy kolme aluetta, joista baarit löytyvät: Wan Chai, josta löytyy enimmäkseen brittipubityylisiä paikkoja; Soho, jossa on perinteiseen sohotyyliin hieman enemmän diversiteettiä paikoissa sekä myös hyviä ravintoloita; ja Sohon kyljessä oleva "The baariseutu" eli Centralissa sijaitseva Lan Kwai Fongin alue, jossa parin kadun alueelle on saatu ahdettua juottoloita vierekkäin aikas reippaanlaisesti. Mitä nyt seuduilla pikaisesti pyörähdin, niin länsimaalainen baarikulttuuri on vahvasti ulkomaalaisten hallinnassa, sillä yleensä pelkän oluennauttijoiden joukossa ei liiemmin näkynyt paikallisia. Luonnollisesti paikkojen viereltä löytyy myös pizza- ja kebabpaikkoja, mutta erityisesti Sohossa myös hyvin kiinnostavia vaihtoehtojakin koko maailman ravintolaspektrin laajuudelta. Edellämainitut seudut ovat myös ne, joissa törmäät kaikkein varmiten länsimaalaisiin.
Mainittakoon vielä se, että ennen matkaan lähtöä näin vertailun, jossa kerrottiin maailman kalleimmista kaupungeista ottaa tuopillinen. Helsinki oli päässyt komeasti seitsemänneksi, mutta kärkisijaa piti Hongkong ja sen kyllä huomaa. Se aivan tavallisinkin lager kipuaa helposti noin 8 euron tienoille ja yli kympin päästään myös heittämällä. Tähän kun lisätään 10 prosentin palvelumaksu, niin ei ole ihmekään, että ollaan kansainvälisesti noteerattuja. Mallaspulla neuvookin janoista turistia pyörähtämään baarien happy hour:illa, jolloin hinnat ovat joko hetkellisesti halpuutettuja tai reilusti vaan kaksi tuoppia yhden hinnalla. Oikein kivassa, belgioluille pyhitetyssä Sohon kuppilassa happy hourin aikaan sai ilmaiseksi myös belgialaiset perunat. Parasta on toki, että paikallinen happy hour ei ole mikään tunnin mittainen pikarypistys, vaan alkaa yleensä klo 12–16 ja kestää aina klo 19–22 asti paikasta riippuen. Tuon jälkeen on jo ihan hyvä aika suunnata kotia kohti, kun metrot vielä kulkevat.
Lopuksi
Vaikka tässä nyt on tullut otettua kantaa hieman joka suuntaan ja annettua plussia ja miinuksia, niin lopulta on kuitenkin todettava, että Hongkong on varmaankin yksi helpoimpia Aasian suurkaupunkeja matkustaa ja asustaa (yhdessä Singaporen kanssa). Lähes kaikki kyltit ja lappuset ovat kahdella kielellä (joista toinen on englanti), metro toimii erinomaisesti, nähtävää riittää ja säätkin ovat kohtuulliset. Vaikka ihmiset ovatkin enimmäkseen aasialaisia, niin täällä ollaan sen verran totuttu jo länkkäreihin, että harvempi kadulla jää suu auki perään möllöttämään eivätkä kaupustelijatkaan häiritse suuremmin. Kaupunki on turvallinen liikkua, hintataso kohtuullinen (asumista lukuun ottamatta) ja ravintolakulttuurissa löytyy valinnan varaa. Eipä sitä paljoa muuta ihminen tarvitsekaan vierailukohteeltaan.
- Mallas
