Mallaspulla maistelee: Ravintola Vesilinnan hääjuhlaherkut

Lupailin minimarenkijutun yhteydessä palata hääjuhlamme tarjoiluihin, kunhan juhlat on ensin juhlittu. Suuri päivämme oli jo jonkin aikaa sitten ja nyt on sopiva aika palata kuvien kera herkkuihin, joita saimme nauttia suuren juhlajoukkomme kanssa. Samalla voin kehua sekä hääjuhlapaikkaamme tuleville hääpareille, sillä yhteistyömme pelasi hyvin ensikontaktista jälkikäteispalautteeseen asti että upeaa valokuvaajaamme Mikko Suutalaa, jonka käsialaa nämäkin otokset ovat.

Vietimme hääjuhlaamme ravintola Vesilinnassa, joka sijaitsee Jyväskylän harjun laella, nimensä mukaisesti vesitornin huipulla. Upeat maisemat avautuvat sieltä koko kaupungin ylle! Halusimme ehdottomasti, että ravintola olisi hääpäivänä vain meidän käytössämme ja riittävän suuren hääjoukon kanssa tämä onnistui. Pimeänä joulukuun iltana sali oli todella tunnelmallinen, täynnä kynttilöitä ja kaukaa tuikkivia kaupungin valoja.

Vesilinna on jo vuosien ajan ollut Pirjo Oksanen-Prümin omistuksessa, ja omistajan viinitilalta Saksasta tulee osa mittavasta viinivalikoimasta. Meidän juhlaviinimme oli myös valittu tältä tilalta, ja laseihin kaadettiin S.A. Prüm Blue 2010 Rieslingiä.

Häämenun suunnittelu alkoi kesällä, kun saimme erilaisia menukokoelmavaihtoehtoja ravintolan puolelta. Yhdistelimme eri menujen sisältöjä ja kalan ystävinä menu kallistui vahvasti erilaisten kalaherkkujen puolelle. Halusimme myös monipuolisen salaattivalikoiman kauden raaka-ainein. Alkupalamenu oli tällainen:

Tervasilakkaa

Jääkellarinlohta ja vihreätee-sinappikastiketta

Hiillostettuja kylmäsavuhaukikakkuja ja mäti-ruohosipulimoussea

Savumuikku-tattaripiirakkaa

Kasvisterriiniä tricolor

Rosvopaistipossua ja paahdettua valkosipuli-hunajacremeä

Tuoresalaattia

Hedelmäistä leipäjuusto-melonisalaattia

Aurajuustolla maustettua juuresomelettia ja versoja

Perunasalaattia

Speltti- ja tervaleipää

Hääillallinen sai lisää juhlavuutta, kun pääruoat tuotiin pöytiin lautasannoksina. Pohdimme pitkään pääruoan sisältöä ja teimme onnistuneen valinnan ottamalla siihen maissikanaa, timjami-perunaröstiä sekä talviomena-calvadoskastiketta. Annokset valmistettiin näytöstyyliin ravintolasalin puolella eikä annoskoossa säästelty; maissikanaakin löytyi lautaselta kaksi isoa fileetä. Suu olisi syönyt, mutta mekko ei antanut periksi; mieli olisi tehnyt avata pari nappia mekon takaa, jotta olisin saanut nauttia tämän annoksen kokonaisuudessaan.

Plussaa annan Vesilinnalle myös kasvissyöjien hyvästä huomioinnista; vegaaniannoksetkin hoituivat alkupaloista jälkiruokaan asti yhtäläisellä pieteetillä kuin muukin menu.



Ravintolassa aloitti viime syyskuussa uutena keittiömestarina Helmut Rauniaho, joka keräsi pisteet kotiin huolehtivaisella palvelulla juhlan ajan. Hän kiersi pöydissä kysymässä ruokien maistuvuudesta, kertoi eri ruokalajeista sekä loihti aivan upean hääkakun.

Suklainen kakku sisälsi persikkaa sekä vaniljacremeä ja oli tyylillä koristeltu. Harvoin saa näin hyvää, mehevää ja herkullista kakkua, joten onni oli, että se sattui juuri oman hääkakun kohdalle. Kakun ylimmän kerroksen päällä oli fimomassasta tehty uniikki koriste, joka kuvasi ketäpä muuta kuin herra Mallasta ja rouva Pullaa. :)

Koristeen oli suunnitellut ja toteuttanut fimoharrastaja Mari Huhtala toiveidemme mukaan ja olimme enemmän kuin tyytyväisiä siihen. Kamerat vain räpsyivät vieraiden ikuistaessa hupaisaa kakkupariskuntaa.

Kahvipöydästä löytyi myös niitä minimarenkeja sekä äitini tekemiä ihania herrasväen sydänpikkuleipiä.

Kaikkiaan upea päivä; kuvat puhukoot puolestaan!

- Rouva Pulla :)

Mallaspulla maistelee: Tim Ho Wan, Hongkong, maailman halvin Michelin-tähden ravintola

Heti kolmantena päivänä tiemme vei jo Suomessa odottamaamme ravintola Tim Ho Waniin, joka nettitietolähteen mukaan on maailman halvin Michelin-tähden ravintola. Michelin-tähti löytyikin, ja erittäin alhainen laskukin tuli, joten voin allekirjoittaa tämän väittämän. Paikka sen sijaan ei vastaa mielikuvaa, joka ainakin minulla on Michelin-ravintoloista: hieno, hillitty ja hallittu fine dining -pyhättö. Tim Ho Wan oli enemmänkin pikaruokapaikan tyylinen, heti sisään astumisesta alkaen. 

Pöytävarauksia tänne ei tehdä, vaan first come, first serve -periaatteella toimitaan. Satuimme tulemaan optimaaliseen aikaan, sillä vältimme sekä jonottamisen että saimme vieläpä rauhallisen kahden hengen ikkunapöydän. Onneksi näin, sillä muualla ravintolassa pöydät oli sijoiteltu vieri viereen, ja melutaso oli korkealla. Odottelimme hetken aikaa pöydässä tarjoilijaa, mutta tajusimme sitten hakea vastaanottopöydältä lomakkeen, johon ruokatilaus tulee tehdä. 

Pöydällä oli kuvia muutamista annoksista, mutta lomakkeessa oli reilusti enemmän vaihtoehtoja ruokalajeiksi. Koska emme tienneet annoskokoja (paitsi hiukan lähipöytiä vakoilemalla), päätimme tilata neljä annosta ja jatkaa sitten uudella tilauksella, jos nälkä vielä jäisi.

Annokset saapuivat pöytään yksitellen ja söimme niitä siinä tahdissa. Ehkä olisi voinut odottaa myös, että kaikki ruokalajit ovat pöydässä ja maistella niitä vuorotellen. Nälkäinen maha oli kuitenkin eri mieltä.

Ensimmäinen annos oli Baked bun with bbq pork. Ihanan rasvaisen ja maistuvan taikinan sisältä löytyi makeahkoa possua. Kannattaa halkaista ensin ja antaa sisällön jäähtyä hetki, niin et polta kieltäsi.

Toinen annos oli metka: Steamed egg cake eli höyrytettyä kananmunakakkua. Maku oli aivan kuin olisi syönyt kääretorttua! Makea ja höttöinen. Hassu annos kaikkinensa.

Kolmantena saimme Deep fried dumplingseja possulla täytettynä. Odotimme hiukan enemmän lihaa, sillä frittitaikinaa oli paksu kerros ja lihaa pieni murunen sisällä. Maku oli kuitenkin makoisa ja koostumus rapea.

Neljäs ja viimeinen annoksemme, Steamed pork dumplings with shrimp, sisälsi höyrytettyjä mykyjä possulla ja katkaravulla. Katkarapu dominoi makua hyvin paljon ja etsimällä sai makustella, löytyikö sieltä myös hiukan possunlihan aromia. Myky oli ympäröity jollakin vihreällä, ehkäpä kaalilla. Friteerattujen mykyjen ja possupullien jälkeen nämä maistuivat terveellisen hyviltä.

Neljä annosta täyttivät kahden hengen vatsat juuri sopivasti, joten emme jatkaneet iltaa enää uudella tilauksella, vaan päätimme tulla toisen kerran uudestaan. Asiakasvaihtuvuus oli kova, joten mekin päätimme tehdä tilaa uusille syöjille ja poistuimme reilusti alle tunnin sisällä tulostamme. Ja se hinta: yhteensä noin 11 euroa!

Toisella kerralla, heti viikko ensimmäisen vierailun jälkeen, valitsimme reippaasti uudenlaisia ruokia emmekä jämähtäneet mukavan epäterveellisiltä ja turvallisilta kuulostaviin deep fried -osaston lajeihin. Tai toki kevätkääryleitä piti ottaa, kun ne edellisellä visiitillä jäivät väliin. Viereisen pöydän kananvarpaat jäivät vielä odottamaan seuraavaa käyntiä...

Näiden vermisellirullien ulkonäkö ja suutuntuma eivät todellakaan houkutelleet, mutta sisältä löytyi bbq-maustettua possua. En kuitenkaan tilaisi tätä toista kertaa niljakkuuden ja lievän mauttomuuden takia.

Kevätkääryleet maistuvat aina ja näissä oli todella rapsakka kuori. Puikoilla en ole kuitenkaan täällä vielä kertaakaan onnistunut saamaan käärylettä suuhuni, vaan nappaan sen yksinkertaisesti sormilla. Näin paikallistenkin tekevän välillä niin, joten lienee sallittua.

Kun tämä kori saapui pöytään, Mallas pyöritteli silmiään ja kysyi, mitä ihmettä olin mennyt tilaamaan. "Steamed spareribs with black bean sauce", ilmoitin ja nappasin puikkoihini ensimmäisen lihanpalan. Paloissa oli isot luut, joten itse lihaa oli melko vähän. Se vähä oli kuitenkin hyvää ja extrahyvää oli papukastike! Tulikohan minusta mustapapujen ystävä kertaheitolla? Ainoa huono puoli oli näiden syöminen puikoilla ja samalla lihan irrottelu luista irti hampailla. Jälleen oli parasta ottaa kädet käyttöön.

Viimeinen kuppi oli höyrytettyä riisiä, kanaa sekä kiinalaista makkaraa. Riisi oli mehevää, kana tavallista ja makkara hyvin tiivistä, tuhtia ja vähän oudon makuista. Suomalainen makkara on parempaa, mutta olihan tämäkin kokeiltava. Plussaa annoskoosta.

- Pulla

Mallaspulla matkailee: Tunnelmia Hongkongista, osa 1

Terveisiä Hongkongista! Vietämme alkuvuonna hieman aikaa täällä töiden merkeissä ja nautimme maailman ruokamekan antimista. Blogimme päivittyy normaalia harvemmin, ja väliin putkahtaa myös aiemmin kotona tehtyjä juttuja luettavaksenne. Ei mene elämä sentään täysin nuudelikeitoiksi ja puikoilla sähläämiseksi.

Airbnb:n kautta hankittu asuntomme sijaitsee mantereella, Kowloonin puolella Mongkokin kaupunginosassa, joka on maailman tiheimmin asuttua seutua. 

Neliökilometrin alueelle mahtuu jopa 150 000 ihmistä ja se näkyy ja kuuluu! Valtavia taloja ja pilvenpiirtäjiä vieri vieressä, miljoonia pieniä ikkunaluukkuja, joista roikkuvat pyykit kuivumassa, autojen jatkuvaa tööttäilyä, ja iltaisin upea valomeri. 

Toisena hetkenä löntystelevät ihmismassat, jatkuva autojen tööttäily ja melu ärsyttävät suunnattomasti. Mallas kokeneena maailmanmatkaajana sulautuu paikalliseen menoon lähes saumattomasti, kun taas Pulla tunnistaa itsensä ajoittain määritelmästä "perisuomalainen suurkaupungissa". Kotoa mukana tuodut ruisleivät, palttoonnapit sekä salmiakit ja lähikaupasta löydetyt kaurapuurohiutaleet pitävät rouvan kuitenkin aisoissa. 

Tulevissa jutuissa tutustutaan lisää kaupunkiin, sen ruokaelämyksiin ja nähtävyyksiin, mutta tässä ensimmäiset tunnelmapalat! 

Valtavia joulutähtiä saa ihailla katujen varsilla sekä kauppakeskuksissa, joita Hongkongissa riittää. HK:laiset ovat erittäin shoppailuintoista ja kulutushenkistä kansaa, ja jos jossain näet ihmisen, joka ei tuijota näpyttäen kännykkäänsä, niin se on ihme.

Kowloonin puisto on Hongkongille kuin Keskuspuisto New Yorkille: iso, vihreä keidas keskellä ruuhkaa ja pilvenpiirtäjiä. Uimastadionin, jalkapallokenttien ja labyrintin joukosta löydät myös lintutarhan sekä flamingolammen.





Kuinkahan monta ankkaa ja pientä possua täällä syödään joka päivä? Päineen roikkuvia eläinparkoja näkee vähän väliä katukuppiloiden ikkunoissa; hieman hienostuneemmin ne ovat esillä supermarkettien tiskeillä.



Merenherkkuja täällä saa taatusti tuoreena, ja kaupassa sekä monissa ravintoloissa saat itse valita omalle lautasellesi päätyvän kalan tai muun vesieläimen altaasta. En kuitenkaan tätä vasemmanpuoleista kalaa välttämättä valitsisi päivällisekseni.



Jos voisin purkittaa tuoksun, lähettäisin teille Flower Marketin ilmaa! Yhdelle kadunpätkälle on sijoittunut vierekkäin lukuisia kukkakauppoja, joiden runsas ja värikäs valikoima ulottuu kadunvarsille saakka. Upeita orkideoita, verkkoon yksittäin pakattuja ruusuja, liljoja, valtavia kimppuja, kukkasipuleita ja viherkasveja on saatavilla huokeaan hintaan. Ja kauppa käy! 

Bisnes kukoisti myös Goldfish Marketilla, josta löytyi kymmeniä akvaariokauppoja. Suosituin kalalaji oli tietysti kultakala, jota löytyi minikokoisista isoihin fisuihin asti. Kultakaloja sai onkia joko akvaarioista tai napata mukaan valmiiksi pussitettuna. Kuinkahan kauan kalat saavat aikaansa viettää noissa minipussukoissa? Enkä laita tähän enää kuvaa kadun muista eläinkaupoista, joissa pienissä lasikopeissa eleli kissoja ja koiria sikin sokin.

Ja mitä me olemme täällä ehtineet jo maistaa? Monia kiinalaisannoksia, joista riisiyliannostus on tullut jo ainakin Pullalle. Alakerran kulmakuppila Cafe Coralissa saimme varsinaisen annoksemme oheen savikipollisen lientä, jonka pohjalta löytyi epäilyttävä lihanpalanen ja karvainen ginseng-juuri. Lientä lusikoimme, mutta sattumat saivat jäädä.

- Pulla

Mallaspulla maistelee: Ravintola Pöllöwaarin Makumatka

Saimme ystäväporukaltamme häälahjaksi jyväskyläläisen ravintola Pöllöwaarin lahjakortin, jolla saisi kahdelle hengelle kuuden ruokalajin Makumatka-menun. Olimme tästä lahjasta innoissamme, sillä Pöllöwaari on kaupungin ravintolahelmiä tai oikeastaan se kaikkein paras. Minä olen siellä muutamaan otteeseen ruokaillut, lähinnä työn puolesta, mutta Maltaalle kokemus oli ensimmäinen. (Hääyömme tosin vietimme Pöllöwaarin yhteydessä olevassa hotelli Yöpuussa, joka oli aivan ihana paikka!)

Päädyimme käyttämään lahjakorttimme uudenvuodenaattona, jolloin sopi juhlia perusteellisen fine diningin merkeissä. Saavuimme paikalle klo 20 ja meidät ohjattiin meille varattuun kulmapöytään. Siitä saatoimme molemmat näppärästi seurailla myös muissa pöydissä ruokailevia sekä henkilökunnan ihailtavan sulavaa, ripeää ja ammattimaista palvelua. Kullakin tarjoilijalla oli huolehdittavanaan vain pari pöytäseuruetta, joten kukin asiakas sai täyden huomion koko illan ajan.

Meitä palveli sommelier Sami Tiitto ja saimmekin hurjan yksityiskohtaista tietoa kustakin tilaamastamme viinistä; tästä kiitos myös Maltaalle, joka intoutui ottamaan alkuun meille cava-lasilliset, kolmen ensimmäisen ruokalajin kanssa rieslingiä, seuraavien kahden kanssa punaista ja itselleen vielä jälkiruokaviinin, johon en taipunut enää mukaan. Saimme nähdä myös pienen lisäshown, kun ravintolapäällikkö Ulla Häkkinen avasi viereiseen pöytään tuodun samppanjapullon sapelilla. Helppoa, kun sen osaa!

Ennen kuin pääsimme syömään ihastelimme Iittalan valkoisia Taika-lautasia, joissa komeilee keskellä iso pöllö. Mainiosti ravintolan nimeen osuvia lautasia ei harmillisesti näkynyt kuitenkaan enää keittiön tervehdyksen (Martinmäen kylmäsavustettua lohta, mummon kurkkua ja makeaa sinappikastiketta) jälkeen, vaan annokset tuotiin valkoisilla lautasilla. Toki on myönnettävä, että graafisen taidokkaat annokset eivät olisi näyttäneet värikkäillä, kuvioiduilla lautasilla enää yhtä hienoilta kuin mitä ne nyt olivat.

Makumatka-menun sisältöä ei kerrota etukäteen, joten kukin annos tuli yllätyksenä eteemme. Jos suunnitelmissasi on mennä herkuttelemaan juuri tämä sama menu, voit lopettaa lukemisen tähän tai lohduttautua sillä tiedolla, että menut päivittyvät kahdeksan kertaa vuodessa, joten myös Makumatka saa uutta sisältöä säännöllisesti sesonkien vaihtuessa. Menun ideana ja teemana on esitellä Pöllöwaarin ydinosaamista ja tuoda esiin sen parhaimmat puolet. Siinä se onnistui, sillä kokonaisuus oli ranskalaista keittiötaidetta, suomalaisin vivahtein.

Ensimmäinen ruokalaji sisälsi punajuuritartaria, sinihomejuustoterriiniä veistoksellisena kiehkurana, pinjansiemeniä sellaisenaan sekä pyreenä ja persilja-aiolia. Tuo viimeinen osio pääsi yllättämään positiivisesti ainakin vannoutuneen persiljaninhoajan, Maltaan. Punajuuri maistui itseltään, ja terriini oli hyvin mieto, mutta sopi hyvin yhteen punajuuren kanssa. Pinjansiemenpyreessä oli mukava pähkinäinen maku. Ruuan kanssa tarjolla oli vaaleaa leipää sekä siirappista mallasleipää. Molemmat olivat niin hyviä, että tuhottuamme ensimmäisen korin pyysimme saada lisää. Saimme hieman pienemmän satsin lisää ja söimme senkin pois. Sen jälkeen ei enää tuotu uutta vatia suurleipäsyömäreille, mikä oli varmasti hyvä veto ravintolan puolelta.



Toinen ruokalaji, joka osoittautui lopulta menun heikoimmaksi lenkiksi, sisälsi muikunmätiä, smetanaa, punasipulihakkelusta, mallasnäkkäriä sekä maa-artisokkapyrettä. Kokonaisuus jäi vaisuksi:   mäti olisi kaivannut lisää suolaa, smetana ja sipuli eivät olleet sen enempää kuin niistä odottikaan, eikä pyre tehnyt minusta vieläkään maa-artisokan ystävää. Varmasti se oli tehty kaikkien oppien mukaan, mutta minusta maa-artisokassa on aina hiukan metallinen maku, joka ei houkuta.



Kolmas ruoka ja menun ensimmäinen lämmin annos sen sijaan sai aikaan sisäisiä hurraahuutoja ja oli illan paras: kampasimpukkaa, tomaatticoncassea (tämä tarjoilijan käyttämä termi meidän piti googlettaa pöydässä, sillä oli täysin outo; se tarkoitti tomaatista ja sipulista tehtyä hakkelussekoitusta), chiliaiolia, kirsikkatomaatteja sekä ohuenohut serranonkinkun viipale. Kampasimpukka oli äärettömän hyvää ja mietimmekin pöydässä, oliko siihen laitettu jokin ihana marinadi. Tiedustellessamme tätä tarjoilijaltamme hän kuitenkin kertoi sen sisältävän vain suolan ja pippurin. Oikein kun paistaa ja käytössä on hieno raaka-aine, saa näin hyvää. Chiliaiolista löytyi sopiva jälkipotku, ja makeat kirsikkatomaatit täydensivät kokonaisuuden. Tätä olisin syönyt ison lautasellisen!

Neljännen ruokalajin tullessa viini vaihtui punaiseen ja siirryimme lihamaailmaan, tosin palaten jälleen kylmänä tarjoiltavaan annokseen. Saimme poroa, porkkanapyrettä, pikkelöityjä porkkanoita ja karpaloita. Hyvin suomalainen annos, hyvällä tavalla. Porossa maistui yllättävän paljon riistan aromi, minkä vuoksi se ei ollut aivan täysin mieleeni; Mallas puolestaan piti siitä kovasti. Mureus sen sijaan oli kohdillaan, porkkanapyre makean aromikasta, ja karpalot pirskahtelivat suussa hauskasti.

Viides ruoka sai meidät jälleen huokailemaan hyvillä mielin. Yön yli haudutettu ylikypsä karitsa sai pöytään tuodessa päälleen kahvisiirappiglaseerauksen, minkä lisäksi lautaselta löytyi ihanaa kardemummakastiketta, suussasulavaa palsternakkapyrettä sekä paistettua lehti- ja kukkakaalta. Karitsa vain suli suuhun! Enpä olisi uskaltanut yhdistää kardemummaa, karitsaa ja palsternakkaa, mutta yhdistelmä oli valtavan hyvä. Jos olisin ollut yksin syömässä, olisin nuollut lautasen puhtaaksi (ja silti mielessä olisi ollut Maltaan paheksuva katse).



Jälkiruokana saimme talon keittiössä tehtyä pistaasijäätelöä, maitosuklaamoussea, kirsikkaa geelinä ja kuivattuna sekä pähkinäpraliinia. Makea ja täyteläinen päätös maistui meille hyvin.

Pahoittelut kuvien huonosta ja hämärästä laadusta; aidossa kynttilänvalossa ne näyttivät yksinkertaisen hurmaavilta!

Kaikki annokset noudattelivat hyvin samanlaista muotoa, erilaisia pyreitä käytettiin usealla lautasella, ja samaa koristeyrttiä käytettiin kolmessa annoksessa. Nämä ja aiemmin kunkin annoksen kohdalla esitetyt miinukset olivat ainoita, joihin kiinnitimme negatiivista huomiota. Ilta oli siis erittäin onnistunut kaikin puolin. Ja kyllä: maha tuli täyteen kuuden ruokalajin jälkeen (Mallas oli toki tankannut kunnon lihapullalounaan päivällä, jotta ei Grilli 21:n kautta tarvitsisi tulla kotiin).

Kiitämme: lämmintä tunnelmaa; erittäin ammattitaitoista palvelua; laveaa opastusta viinien maailmaan; uusia, ihania makuja; täydellistä kampasimpukkaa; kauniita annoksia.

Toivomme parannusta: monipuolisempaan koristeluun ja annosten viimeistelyyn; annos nro 2:n makukokonaisuuteen.

- Pulla

Siken näkkileipä

Sikke Sumarin rapeat sämpylät ovat kestosuosikki blogissamme ja täysin ansaitusti, sillä resepti on äärimmäisen hyvä ja helppo. Sikke & leipä -sarja saa nyt jatkoa, kun löysin hänen vanhan näkkileipäreseptinsä. Tämäkin on helppo tehdä ja lopputulos on mainio: juuri niin rapea kuin oikean näkkärin tulee ollakin, ja siemenet antavat siihen hyvää makua.

Laitoin joukkoon auringonkukan- ja seesaminsiemeniä, mutta voit laittaa niitä, mitä sinulta löytyy. Kurpitsansiemenet sopisivat tähän hyvin, ja pellavansiemeniäkin voisi hupsauttaa joukkoon hiukan. Kunhan laitat yhteismäärällisesti niitä desin verran, niin ainesosasuhteet pysyvät kohdillaan.

Ohjeessa kehotettiin käyttämään karkeita ruisjauhoja; minun pussissani luki pelkkä ruisjauho. Ne mahtoivat olla siis hienojakoisempia, mutta hyvä näkkäri niilläkin saatiin aikaan, joten en tiedä, olisiko karkeammalla jauhatusasteella kovinkaan suurta vaikutusta lopputulokseen.

Näkkäritaikinasta pyöräytetään pieniä pallosia ja niiden kohottua ne kaulitaan ohuiksi levyiksi. Näkkäreistä tehdään reikäleipämaisia painamalla pyöreällä mukilla tai munakupilla reikä keskelle. Pienen leipuriapulaiseni mieleen oli erityisesti mutustaa näitä "reikiä" eikä niinkään itse leipiä. Muista siis paistaa myös reiät pellillä, niin saat hauskoja mininäkkäreitä.

Ellet napsi kaikkia näkkäreitä heti, ei haittaa, sillä ne säilyvät hyvin paperipussiin pakattuna. Itse pakkasin valmiit, jäähtyneet näkkärit sellofaaniin ja annoin joululahjaksi.

Näkkileipä

5 dl vettä

50 g hiivaa

2 tl suolaa

0,5 dl auringonkukansiemeniä

0,5 dl seesaminsiemeniä

6 dl ruisjauhoja

5-6 dl vehnäjauhoja

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva veteen. Lisää suola, siemenet ja ruisjauhot. Lisää vehnäjauhoja siten, että saat tanakan taikinan, joka irtoaa kulhon reunoista.

Jaa taikina 20 palaan ja anna kohota liinan alla 20-30 minuuttia.

Kauli palat pyöreiksi, parin millin paksuisiksi levyiksi. Paina keskelle reikä pienellä mukilla tai munakupilla.

Paista leivät ja reiänpalat 230 asteessa ensin viitisen minuuttia, käännä ympäri ja paista toiset viisi minuuttia tai kunnes pinta on muuttunut ruskeaksi ja leivät melko koviksi.

Anna jäähtyä peittämättä, jotta leivät muuttuvat rapsakoiksi.

- Pulla