Testasimme paikkaa sunnuntai-iltana ja pöytävaraus oli tarpeen, sillä paikka oli tupaten täynnä ihmisiä ja hälinää. Sisustus oli korutonta ja hyvin askeettista, ja valaistuksen hoitivat kattonarusta roikkuvat paljaat hehkulamput.
Ystävällinen tarjoilijamme puhui vain englantia, samoin ruokalista oli vain englanniksi. Listalla oli kahdeksan pääruokavaihtoehtoa sekä Garden of the Gods – Salads -lista, joka vaikutti hyvin houkuttelevalta. Jokaisen salaatin peruspohja sisälsi beluga-linssejä, tabbouleh-salaattia, avokadomoussea, minttujugurttia, seesamihummusta, tomaattipestoa, sahramileipää, granaattiomenaa, minttua, persiljaa, punasipulia, ituja, viinirypäleitä, kvinoaa sekä viikuna-hunaja-appelsiinikastiketta. Tätä pohjaa sitten sai täydentää haluamallaan pääraaka-aineella, kuten vuohenjuustolla & pekaanipähkinöillä, sahramivoissa paistetuilla kuningasravuilla, harissa kofta-pyöryköillä ja niin edelleen. Wau, tällaisia salaatteja saisi olla muuallakin!
Jätimme salaatit tällä kertaa kuitenkin väliin ja päädyimme kolmeen erilaiseen pääruokaan: Sabichiin, Hamshukaan sekä Bouletteseihin. Annoksemme tulivat erittäin nopeasti, minkä uskon johtuvan ravintolan tyylistä käyttää paitsi salaateissa, myös pääruoissa samantyylistä peruspohjaa. Annoksissa oli paksu kerros seesamihummusta, tahinia, minttujugurttia, uppomunaa, vuohenjuustoa, talon sahramileipää sekä yrttejä, kuten minttua ja korianteria.
Tel Avivilaisessa Sabichissa oli grillattua munakoisoa, avokadomoussea sekä rapeaksi paistettuja, isoja falafel-pyöryköitä.
Jerusalemilainen Hamshuka eli lammaspata sisälsi mureaa ja hyvin mausteista, jopa tulista lammaspataa, pinjansiemeniä, poksuvia granaattiomenansiemeniä sekä runsaasti minttua.
Boulettesit paljastuivat lihapyöryköiksi, joiden liha oli paikallista luomu-angusta sekä lammasta. Mukana oli myös tomaattista harissakastiketta sekä kuskusia. Annoksen leipä oli unohtunut matkasta, mutta pyydettäessä se tuotiin pöytään, jolloin viimeisetkin kastikerippeet saatiin kaavittua savipadan pohjilta.
Annoskoko oli muhkea ja osa herkuista joutui jäämään vatsan ulkopuolelle. Mutta koska jälkiruoka menee tunnetusti eri mahaan, saatoimme jakaa kaksi jälkkäriannosta vielä kolmen hengen kesken.
Pistaasilla ja ruusulla maustettu baklava oli rapeaa eikä lainkaan niin äklömakeaa kuin joskus matkoilla maistetut turistibaklavat. Lisukkeena oli kardemummajäätelöä, jonka maku toi heti mieleen Runebergin tortut. Menussa lukeneen taateli-viikunakompotin sijaan annoksessa oli vaalea, jugurttimaista kastiketta.
Toinen jälkiruuista oli iso kimpale (pisteet kunnon jälkkärikoosta!) sitruunajuustokakkua, jonka seurana oli viipaloitu mansikka ja pikkuruinen viikunalohko. Täyteläinen kakku sai kivaa raikastusta sitruunasta ja kun herkun vielä jakoi kolmeen pekkaan, ei ähky päässyt liiaksi vaivaamaan.
Mallaspulla kiittää!
- Pulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti