Hirvipaistin uusi elämä

Käsissä elämän ensimmäinen blogikirjoitus – ja elämän ensimmäinen hirvipaisti, kokoa 1,8 kiloa. Mielessämme pyörinyt ajatus kuivahkon hirvenlihan järsinnästä ei houkutellut, joten Maku-lehdessä (ja lukuisissa muissa blogeissa) vinkattu jääpaistin ohje tarttui mukaan saman tien.

Kahdessa osassa ollut jäinen lihakimpale nakattiin 100-asteiseen uuniin suoraan pakastimesta ja paisteltiin tunnin verran, jonka jälkeen lämpötila laskettiin sopivaan saunan lämpöön eli 80 asteeseen. Lämpömittari työnnettiin kimpaleen paksuimpaan kohtaan, kun paisti oli ehtinyt pari tuntia sulaa uunissa. Jätimme paistin 62-asteiseksi, vaikka eri ohjeiden lämpötilasuositukset ulottuivat aina 75 asteeseen saakka. Valintamme osui erittäin nappiin: lopputuloksena oli kauniin punainen ja mehukas liha.

Pelkkä riistan maku ei vielä makuhermoja välttämättä hivele, joten paistamisen aikana keitettiin mausteliemi valmiiksi suuressa kattilassa, ja kypsä paisti upotettiin kuumaan liemeen saman tien. Hirvipaisti sai maustua liemessään lähes vuorokauden, mikä ei tehnyt sille lainkaan pahaa.

Jääpaistin liemi

3,5 l vettä

6 rkl merisuolaa

3 rkl väkiviinaetikkaa

2 rkl sokeria

1 rkl katajanmarjoja

1 rkl kokonaisia valkopippureita

1 rkl kokonaisia mustapippureita

4 kpl laakerinlehtiä

4 kpl valkosipulinkynsiä

1 tl kuivattua rosmariinia

Massiivinen lihamäärä ei kahden ihmisen ruokana uppoa aivan yhdessä illassa, joten siitä saatiin mahat täyteen useampanakin päivänä. Aloittelimme yksinkertaisella paistia ja lankkuperunoita -yhdistelmällä ja seuraavana päivänä vaihdoimme perunat vuohenjuustolla gratinoituihin uunijuureksiin. Nämä yhdistelmät alkoivat kuitenkin lopulta hieman tökkiä, joten lopulta päädyimme valmistamaan hirviciabattoja. 

Ciabatat toimivat tässä asiassa patonkia paremmin, sillä niiden leveä koko mahdollistaa sen, ettei lopulta tarvitse onkia täytteistä suurta osaa sylistä tai lautaselta. Jätimme tällä kertaa leipomispuuhat vähemmälle ja kaivoimme ciabatat suoraan kaupan hyllystä. 

Rapeat ciabatat halkaistiin ja voideltiin yrttituorejuustolla ja less is more -periaatteen vastaisesti väliin mahdutettiin täytettä niin paljon kuin mahtui: salaattia, tomaattiviipaleita, sinappikurkkusalaattia, paksuja viipaleita vuohenjuustoa, piparjuurimajoneesia sekä meheviä jääpaistiviipaleita. Lopullisessa maussa vuohenjuusto oli varsin dominoiva (kuten oli odotettavissakin), mutta kaiken kaikkiaan sapuska toimi varsin mainiosta. Ei muuta kuin leukaperät levälleen ja ääntä kohti!

- Pulla & Mallas