tiistai 10. syyskuuta 2019

Uunikaurapuuro siemenien, pähkinöiden ja omenan kera

Uunissa hautuva kaurapuuro omenilla ja pähkinöillä höystettynä on juuri täydellinen syysaamupalojen herkku ja toimii kivasti myös välipalana. Sain tädin puutarhasta ison kassillisen omppuja, joten tätä on luvassa nyt useana päivänä meillä.


uunikaurapuuro puuro omena pähkinät siemenet

Kaurahiutaleiden, siementen ja pähkinöiden kypsyessä uunissa mausta tulee ihanan paahteinen ja pinnasta rapsakka. Omenapalat puolestaan hautuvat kanelisen pehmeiksi ja lopputulos muistuttaa syksyn parasta jälkiruokaa, omena-kaurapaistosta, mutta terveellisellä tavalla! 

uunikaurapuuro puuro omena pähkinät siemenet

Uunikaurapuuro maistuu siis paitsi aamiaisella, myös välipalana ja miksei juuri jälkiruokanakin. Silloin sen kanssa voi tarjota vaniljakastiketta tai pallon jäätelöä. Samantyyppistä omenakaurapuuroa on tehty myös Fanni & Kaneli -blogissa, jossa puuro nautittiin vaahterasiirapin kera. Voisiko aamu enää paremmin alkaa? :)

uunikaurapuuro puuro omena pähkinät siemenet

Ohjeen puuro kannattaa tehdä normaalikokoiseen uunivuokaan. Kuvissa käytän puolet pienempää Sagan uutuus-paistovuokaa, joka on leivinpaperilla vuorattu pahvivuoka; toisen puolen annoksesta tein tavalliseen pitkulaiseen leipävuokaan. Paistovuoka on kiva uutuus ja voisin hyödyntää sitä etenkin mökillä, sillä vuokaa ei tarvitse voidella erikseen ja käytön jälkeen sen voi heittää biojätteeseen kompostoitumaan. Ei tiskiä tai jätettä!

uunikaurapuuro puuro omena pähkinät siemenet

Uunikaurapuuro siemenien, pähkinöiden ja omenan kera

Neljälle

4 dl kaurahiutaleita
0,5 tl suolaa
0,5 tl kanelia
1 tl leivinjauhetta
3 omenaa
2,5 dl maitoa
2,5 dl marjamehua (tai vettä)
2 kananmunaa
0,5 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl kurpitsansiemeniä
1 dl cashewpähkinöitä
1 dl manteleita

Sekoita kaurahiutaleet, suola, kaneli ja leivinjauhe keskenään. Pese ja leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi. Lado viipaleet voidellun uunivuoan pohjalle ja kaada hiutaleseos päälle.

Yhdistä maito ja marjamehu ja vatkaa munat sekaisin joukkoon. Kaada seos vuokaan tasaisesti. Ripottele pinnalle siemeniä ja pähkinöitä.

Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.



*Vuoka saatu blogin kautta.

uunikaurapuuro puuro omena pähkinät siemenet

- Pulla

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Mausteinen linssikeitto

Nopeiden arkiruokien sarja saa jatkoa nyt mausteisella linssikeitolla. Mini-Mallas syö yleensä reippaasti ruokia, joissa on tomaattia jossakin muodossa. Parhaiten uppoavat kypsät tomaatit sellaisenaan tai hyvänmakuinen tomaattimurska ruoassa kuin ruoassa. Ainaisen bolognesekastikkeen ohella olen kaivanut vakiorepertuaariin punaiset linssit, jotka lisäävät huomaamatta ruoan proteiinipitoisuutta. Ne muussaantuvat kastikkeeseen ja vaikuttavat siten myös täyteläiseen koostumukseen.

Tämän linssikeiton ohjeen löysin 52 weeks of deliciousness -blogista ja reseptiä on hyödynnetty meillä kerran, jos toisenkin. Ehkäpä sinäkin tykästyt tähän!


Mausteinen linssikeitto
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
1 rkl kuivattua korianteria
1 tl juustokuminaa
ripaus chilijauhetta
1 tl rouhittua mustapippuria
400 g tomaattimurskaa
1-1,5 l kasvislientä
3 dl kuivia punaisia linssejä
ripaus suolaa
öljyä paistamiseen ja ranskankermaa tarjoiluun

Hienonna sipulit ja kuullota ne ison kattilan pohjalla öljyssä. Lisää mausteet. tomaattimurska sekä kasvisliemi.

Huuhdo linssit siivilässä ja lisää kattilaan. Keitä keskilämmöllä noin vartti, kunnes linssit ovat kypsiä.

Maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Nauti ranskankermanokareen kanssa.



- Pulla

maanantai 5. elokuuta 2019

Porkkana-lakritsikeitto, oikeasti hyvää!

Piti laittaa tuohon otsikkoon lisälause, jotta epäileväisyyteen taipuvaiset kanssaihmiset eivät heti ohittaisi tätä postausta. Porkkana ja lakritsi eivät omaankaan korvaani kuulostaneet heti kovin yhteensopivalta parilta, mutta koska kotona oli jääkaapissa porkkanoita ja toisessa kaapissa raakalakritsijauhepurkki, päätin olla ennakkoluuloton. Aivan heti en päässyt kokkaushommiin, koska reseptissä tarvittavaa porkkanamehua ei meinannut löytyä edes isosta Prismasta. Lopulta korvasin sen porkkana-appelsiinimehupurkilla, jolloin keitto sai kivan piristyksen appelsiinin mausta.




Alkuperäisessä ohjeessa annettiin mahdollisuus laittaa lakritsijauheen sijaan keittoon sahramia. Tai jopa molempia, jolloin mausta tulisi entistäkin runsaampi. Sahramia ei löytynyt kotoa enkä viitsinyt sitä pihinä ihmisenä ostaa. Maltaan spesiaaliin, paellaan, raaskimme sahramia käyttää, mutta arkiseen kasvissosekeittoon se tuntui liioittelulta. Mentiin siis pelkällä raakalakritsijauheella.

Toinen tärkeä elementti keitossa on ruskistettu voi, joka lisätään loppuvaiheessa mukaan. Pähkinäinen voi sekä lakritsijauhe toivat keittoon täysin uudenlaisen maun, jota en ole ennen maistanut missään! Tätä voisi tarjota jopa juhlaruokana, sen verran elegantti keitto tästä syntyi.

Ohje on Samasta padasta 2 -kirjasta, josta olen aiemmin kokannut nyhtökauramakaronilaatikkoa


Porkkana-lakritsikeitto
1 kg porkkanoita
2 rkl rypsiöljyä
0,75 tl raakalakritsijauhetta (ja/tai ripaus sahramia)
5 dl porkkanamehua (tai porkkana-appelsiinimehua)
5 dl vettä
40 g voita
1 tl suolaa

Kuori ja paloittele porkkanat puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi isoon kattilaan. Kuullota porkkanoita öljyssä kovalla lämmöllä viitisen minuuttia, kunnes ne saavat hieman väriä.

Lisää kattilaan lakritsijauhe (ja/tai sahrami), porkkanamehu sekä vesi. Anna kiehua miedolla lämmöllä kannen alla noin vartin, kunnes porkkanat ovat kypsiä.

Laita porkkanoiden kypsyessä voi pieneen kattilaan ja anna sen ruskistua pikkuhiljaa. Kun voi on ruskistunut kunnolla, se tuoksuu vahvan pähkinäiselle.

Soseuta porkkanat sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Lisää ruskistettu voi ja suola joukkoon.


- Pulla


tiistai 23. heinäkuuta 2019

Poronpaisti - todellista pikaruokaa

Kamala nälkä ja kiire? Mitä ruokapöytään? Miten olisi poronpaisti?

Ei tule ensiyrittämällä mieleen, kun pitäisi saada pikaisesti pötyä pöytään. Jos ei oteta huomioon poronpaistin arvokkuutta, se on todellista arjen pikaruokaa. Testasimme tämän äskettäin itse ja hämmästyimme, miten nopeasti meillä oli edessä upeanmakuinen paisti. Jotenkin olimme odottaneet, että paisti muhii uunissa tovin, jos toisenkin, mutta toki olisimme voineet paistin pienestä koosta päätellä, ettei sen kypsyminen mediumiksi lopulta kovin kauaa vie.


Paistoimme pinnat kuumalla pannulla joka puolelta kauniin ruskeiksi ja lykkäsimme paistin uunivuoassa uuniin. Hädin tuskin olimme ennättäneet selkämme kääntää, kun lämpömittari jo piipitti tavoitelämpötilan eli 54 asteen saavutetuksi. Hetken mietimme, oliko mittari rikki, mutta otimme paistin kuitenkin ulos uunissa, käärimme folioon ja jätimme vartiksi rauhoittumaan. Sitten otimme sen foliosta ulos ja varovaisesti viipaloimme. Täydellinen mediumin väri paljastui ruskean pinnan alta!

Poronpaistin voi tarjota esimerkiksi perunamuusin, valkosipuliperunoiden tai salaatin kera. Se maistuu niin kuumana kuin kylmänäkin.


Poron sisäpaisti
1 poron sisäpaisti
suolaa
rypsiöljyä ja voita paistamiseen

Ota paisti huoneenlämpöön tunti ennen kypsennystä. Kuivaa paistin pinta ja hiero suolaa joka puolelle. 

Kuumenna öljyä ja voita pannulla kuumaksi ja paista pintaan kaunis väri nopeasti. Nosta paisti uunivuokaan ja laita paistolämpömittari siten, että mittarin kärki osuu paistin keskelle. Kypsennä paistia 140-asteisessa uunissa, kunnes sisälämpötila on 54 astetta.

Kiedo paisti folioon vartiksi ja viipaloi sitten tarjolle.


- Pulla

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Supernopea makaronilaatikko nyhtökaurasta

Blogiamme seuranneet ovat varmasti pistäneet merkille hehkutukseni Samasta padasta -kirjasta sekä reseptit, jotka olen sieltä poiminut arkikokkailuihimme sekä myös tänne eetteriin. Tänä keväänä kirjasta ilmestyi kakkososa, josta sain oman arvostelukappaleeni. Voin julkistaa arvosteluni tässä saman tien: loisto-opus, josta on meille valtavasti apua sekä inspiraatiota joka päivä!

Ykkösosan keskittyessä enemmän vauvaperheen kokkailuihin kakkososassa siirrytään taaperoperheiden ruokarumbaa helpottamaan. Kirjan nimi "Puolessa tunnissa - kirja, joka saa nirsonkin nauttimaan ruuasta", kertoo olennaisen. Kirjan reseptit valmistuvat nopeasti, noin puolessa tunnissa (jos ei oteta huomioon joidenkin ruokien uunissa hautumista) ja houkuttelevat lapsen mukaan keittiöpuuhiin. Mini-Mallas on vielä hiukan liian pieni osallistuakseen kirjan vinkkien mukaiseen kasvisten pilkkomiseen, mutta muutoin hän on äärettömän kiinnostunut siitä, mitä keittiössämme tapahtuu. Niinpä nappaan hänet usein tuolille istumaan, jolloin hän pääsee seurailemaan ruoanlaittotouhuja ihan vierestä.



Kirjaa selaillessa meinaa iskeä ruoantekoähky, sillä sivu toisensa jälkeen on täynnä kiinnostavia reseptejä, joita haluaisi päästä saman tien kokeilemaan! Ensimmäisenä kokeiluun pääsi makaronilaatikko. Boring? No ei. Olen kirjan tekijän Outi Väisäsen kanssa tismalleen samaa mieltä siitä, että makaronilaatikko ei ole niitä mukavimpia arkiruokia. Ainakaan, jos sen valmistaa perinteisellä tyylillä, jolloin täytyy erikseen keittää makaronit, kuullottaa sipulit, paistaa jauhelihat ja vatkata munamaidot. Liian monta välivaihetta, jotka vievät paljon aikaa. Lisäksi tähän vielä tunnin kypsyminen uunissa!

Otin siis suurella ilolla vastaan kirjan uudenlaisen reseptin makaronilaatikkoon, jossa kaikki ainekset vain sekoitetaan vuoassa ja lykätään uuniin. Makaronit saa heittää mukaan raakoina ja jauhelihan sijaan vuokaan laitetaan nyhtökauraa. Ja jotta kasviksia ei unohdettaisi, mukaan kumotaan pussillinen pakastekukkakaalia. Ai että, näin nopea kokkaus on parasta!

Tein makaronilaatikon kerran myös härkiksellä, kun olin epähuomiossa ostanut sellaisen nyhtökauran sijaan. Toimi mainiosti sekin!


Makaronilaatikko
400 g makaronia
500 g pakastekukkakaalia
4 kananmunaa
1 l kauramaitoa
1 pkt nyhtökauraa (tomaatti)
1 rkl paprikajauhetta
2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja paloina öljyineen
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
150 g emmentalraastetta

Laita makaroni ja kukkakaali isoon uunivuokaan. Lisää kananmunat sekä maito ja sekoita kunnolla. 

Revi nyhtökaura haarukalla pienemmäksi, jos joukossa on isoja sattumia. Lisää nyhtökauran joukkoon paprikajauhe sekä aurinkokuivatut tomaatit öljyineen. Lisää seos uunivuokaan. Ripottele mukaan myös suola ja pippuri ja sekoita kaikki kunnolla sekaisin.

Ripottele juustoraaste pinnalle ja kypsennä 225-asteisen uunin alatasolla tunnin verran, kunnes munamaito on imeytynyt. Jos pinta tummuu liikaa, laita päälle leivinpaperi.

- Pulla

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Mallaspulla matkailee: Singapore, osa 2

Kuten tuli luvattua Singaporen matkatarinan ykkösosassa, tämä kakkososa käsittelee sitä reissun kenties parasta antia eli ruokaa. Mitään kaiken kattavaa selostusta en aio tehdä, sillä se on sula mahdottomuus. Singaporesta löytyy yli 20 000 ruokapaikkaa hienoista ravintoloista pieniin katukojuihin, ja maailman kaikki eri ruokakulttuurit ovat siellä edustettuna. Jos siis haluat syödä hyvin ja mitä tahansa, mene Singaporeen. Ja jos haluat tarkemman selostuksen eri keittiöistä, jotka ovat erityisesti Singaporessa edustettuina, kannattaa lukea jokin matkaopas.


En taida pystyä antamaan yhden yhtä spesifiä ravintolasuositusta, koska emme käyneet virallisissa ravintoloissa juuri lainkaan. Se, mikä Singaporessa on hienoa, on upea katuruokakulttuuri ja siitä me nautimme päivittäin. Ruoka on herkullista, se on edullista ja koska maan hygieniataso on niin korkealla, niistä myös uskaltaa syödä huolettomin mielin.

Kaikkein edullisimmin ja hauskimmin pääsee syömään hawker centreissä eli ruokakioskitoreilla. Niissä saa parilla dollarilla kunnon kokoisen pääruuan, ja tilaaminen on helppoa, sillä joka ruuasta on valokuva esillä. Yleensä ruoka napataan kojun tiskiltä mukaan tarjottimelle, minkä jälkeen etsitään jostain vapaa pöytä. Lounasaikaan kannattaa varautua pitkiin jonoihin ja meluisaan, mutta sitäkin autenttisempaan tunnelmaan. 




Suosituimmat hawker centret ovat Lau Pa Sat (Rafflesin metroaseman lähettyvillä), Maxwell Food Centre Chinatownissa sekä Newton Circus aivan Newtonin metroaseman vieressä. Jos käyt juuri Maxwell Food Centressä ja haluat paikan suosituimman annoksen, suuntaa kojulle numero 10. Tilaa siellä hainanese chicken rice, joka on luultavasti Singaporen yleisin ruoka. Näin on tehnyt kojun seinään liimatun lehtileikkeen mukaan myös muuan Anthony Bourdain. Maukkaassa kanaliemessä keitettyä riisiä sekä kananpaloja, lisänä tulista inkivääri-chilikastiketta. Kastiketta lukuun ottamatta annos on hyvin mieto, joten Mini-Mallaskin popsi sitä innolla.


Kovin suurta visuaalista silmää ei kannata ruuilta hawkereissa odottaa, kuten osoittaa tämä intialaisen kojun annos Lau Pa Satilla. Otimme paria eri ruokaa ja tällaisen setin saimme. Jäätävän tulista, joten Mallas taisi syödä kaiken yksinään.



Kannattaa myös tottua siihen, että annoksissa lihanpalaset ovat yleensä aina mukana läskeineen ja nahkoineen. Ne saa närppiä pois halutessaan tai sitten syödä reippaasti, sillä tokihan niissä se paras maku taitaa olla.


Kun haluaa siirtyä hawkereista astetta ylemmäs, päädytään ostoskeskusten food courteihin. Ne ovat ihanan viileitä, kiitos tehokkaan ilmastoinnin, mutta muutoin toimintaperiaate vastaa ruokakioskeja. Food courtissa on lukuisia eri yritysten tiskejä, joilta voi hakea mieleisensä annoksen ja mennä syömään mihin tahansa pöytään. Tällä tavoin isonkin seurueen jäsenet saavat kukin haluamansa ruuan ja kaikki voivat silti syödä saman pöydän ääressä. Food courteja löytää käytännössä jokaisesta ostoskeskuksesta ja ostoskeskuksia puolestaan Singapore on täynnä. Ei tarvitse siis nälkää nähdä!

Oma kiinalaisen keittiön suosikkiruokani Singaporessa oli char kway teow. Onneksi, oi onneksi lähes joka paikassa voi siis vain osoittaa ruuan kuvaa sitä tilatessa eikä tarvitse tuollaista sanahirviötä yrittää mongertaa kokille. Banaaninlehden päällä tarjottava herkku sisältää paistettuja riisinuudeleita, kiinalaista makkaraa ohuina siivuina, joskus simpukoita ja aina kananmunaa miedossa soijakastikkeessa. Ainoa miinus olivat joka kerta täysin mauttomaksi jätetyt vihreät kasvikset.


Yksi maan yleisimmistä ja kuuluisimmista sapuskoista on curry chicken eli tulisessa curryliemessä hajoavan pehmeäksi keitettyä kanaa. Jotta syöminen puikoilla olisi mahdollisimman siistiä ja sotkutonta, kana lilluu liemessä kokonaisena koipena, luineen ja nahkoineen. Tee siis toisin kuin minä ja ÄLÄ laita päällesi valkoista paitaa tätä syödessäsi! Ainakaan omat puikonkäyttötaitoni eivät millään meinanneet riittää tähän ruokaan, mutta onneksi mahtava maku korvasi sotkun.


Riisistä ja nuudeleista saa helposti yliannostuksen; montaa ruokaa ilman niitä ei taida löytyä. Sen vuoksi olikin mahtavaa löytää välillä jotain ihan muuta, kuten tämä lihamuhennoksella täytetty intialainen lettu, murtabak. Emmekä syöneet sitä ihan missä tahansa kuppilassa, vaan The One and Onlyssa eli Zam Zamissa. ZZ on Singaporen vanhin muslimiravintola, perustettu vuonna 1908 ja se sijaitsee upeaa Sultan Mosqueta vastapäätä. Ravintola ei todellakaan komeile ulkonäöllä eikä sisätilojen koreudella, päinvastoin. Mutta lettu oli hurjan herkullinen ja sitä sai dipata mausteiseen kastikkeeseen. Kun olimme tämän murtabakin syöneet, bongasimme vastaavia myös monista muista ruokakojuista. Mutta mikään niistä ei ollut yhtä hyvä kuin Zam Zamissa.




Entäpä jotain makeaa herkkua? Tässä teille vohveli, jonka sisältä ehkä näkee pilkottavan vihreää paikallista hilloa, kayaa. Kaya tehdään kookosmaidosta ja kananmunasta (sekä parista muusta aineksesta) ja se on makeaa ja superhyvää! Kahviloista löytyy vohvelien lisäksi myös muun muassa kaya toasteja ja kaupoista sitä saa ostaa mukaan kotiin monennäköisissä purkeissa. Olenpa lusikoinut sitä kotona kaurapuuronkin päälle!


Helteisessä säässä jätskiä tekee aina mieli ja Singaporessa sen tarjoiluun on keksitty näppärä tapa. Ei mitään pallonpyörittelyitä tai tötteröitä, vaan isolla veitsellä jäisestä pahvipakkauksesta siivu jädeä irti ja kahden vohvelikeksin väliin. Tällä tavoin jätskiä myytiin pääostoskadulla Orchard Roadilla ja jonoa oli koko ajan. Jätskimakuja oli monia, myös kamala durian! Itse otin varman päälle ja päädyin minttusuklaaseen. Itse vohvelikeksit maistuivat aivan pahvilta, mutta muuten homma toimi näppärästi.



Ei kannata unohtaa paikallisiin ruokakauppoihin tutustumista, sillä ne vasta jänniä paikkoja ovat! Jos vertaa Prisman lihatiskiä ja Singaporen pikku-Salen kokoisen kaupan palvelutiskiä, jälkimmäinen voittaa 100-0. Valikoima on todella monipuolinen, mielenkiintoinen ja tavara ehdottoman tuoretta. Mitäpä, jos nappaisit illalliseksi tästä parisataa grammaa sammakonreisiä?


- Pulla


Liitän tämän jutun myös Mallaspulla matkailee -sivulle, josta löytyy aiemmat matkajuttumme.

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Ruisruudut

Olipa yhtenä päivänä leipä loppu niin kaapista kuin pakkasestakin eikä kauppaan tehnyt mieli lähteä. Koska pitkällinen taikinanvaivauskaan ei houkuttanut, etsiskelin sopivan helppoa ja nopeaa ohjetta ja löysin oivan reseptin Peggyn pieni punainen keittiö -blogista



Ruisruutujen taikina valmistuu vain sekoittamalla ainekset yhteen, ilman vaivaamista. Taikina kumotaan pellille ja kaulitaan (minä en jaksanut kaivaa edes kaulinta esiin, vaan taputtelin taikinan jauhotetuin käsin) levyksi. Sitten hurruuttelin taikinapyörällä levyn sopivankokoisiksi ruuduiksi, annoin kohota ja paistoin. Todella hyviä uunilämpiminä ja seuraavana päivänä mikron tai leivänpaahtimen kautta lämmitettyinä! Nakkasin osan myös pakastimeen, josta niitä on kiva kaivaa pari kerrallaan iltapalalle.

Erityisplussaa ohje saa runsaasta ruisjauhojen määrästä, mikä tekee näistä höttövehnäleipiä maukkaampia!


Ruisruudut
5 dl vettä
2 tl suolaa
2 rkl sokeria
0,5 dl öljyä
1 pss kuivahiivaa
5 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja

Lämmitä vesi hieman kädenlämpöä lämpimämmäksi (+42 astetta). Sekoita jauhot ja kuivahiiva keskenään. Lisää lämpimään veteen suola, sokeri ja öljy ja lopuksi jauhoseos.

Ripottele leivinpaperoidulle uunipellille hiukan jauhoja ja kaada taikina pellille. Levitä jauhotetuin käsin tai kaulitse taikina pellin kokoiseksi, noin 1,5 cm paksuksi levyksi. Ajele taikinapyörällä (tai pizzaleikkurilla) ruuduiksi ja anna kohota peitettynä puoli tuntia. 

Paista 220-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.


- Pulla
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...