sunnuntai 30. elokuuta 2015

Mallaspulla maistelee: Muikkuravintola Sampo, Kuopio

 

Eräänä kesäisenä iltana päätimme toteuttaa yhden pitkäaikaisen suunnitelmamme ja kävimme tutustumassa muikkuravintola Sampoon Kuopion sataman lähellä (kuopiolainen Mallas oli tosin kerran aiemmin Sammossa käynyt vuosia sitten; Pullalle tämä oli ensivisiitti). Vuonna 1931 avattu ravintola on vuosien varrella saanut tittelin "Suomen paras muikkuravintola", ja melkoisen kuuluisa se muikuistaan onkin. Ruokalista on pysynyt melko lailla tismalleen samana jo vuodesta 1978, joten turhat trendit ja hötkyilyt eivät kuulu tämän savolaisravintolan pirtaan. Sisustuskin on tainnut olla sama jo 60-luvulta asti, ja sehän sopii perinteiselle, vuonna 1911 rakennetussa jugendtalossa sijaitsevalle ravintolalle.



Tavallisena kesäisenä tiistai-iltana ravintola oli täynnä asiakkaita, ja onneksi olimme tehneet pöytävarauksen. Tulijoita riitti koko päivällisemme ajan, ja ystävälliset tarjoilijat pyrkivät jokaiselle jonkin pöydän kulman löytämään, jossa muikkuannoksensa saattoi popsia. Meille oli varattu mainio pyöreä pöytä ikkunoiden vierestä, josta saattoi tarkkailla ravintolan toimintaa. Seinillä oli paljon taidetta, joka vaihtuu tasaisin väliajoin ja tuo esille uusien taiteilijoiden teoksia. Keskellä ravintolaa oli tiski, jossa saattoi tilata juoman ja istahtaa tuopilliselle ilman pakottavaa tarvetta tilata myös ruokaa. Rento, pubimainen tunnelma.


Ruokalista oli niin mainio, että napsimme siitä useamman kuvan. Leppoisalla savon murteella väännetty teksti ei tuottanut meille ongelmia, mutta viereisen pöydän tyttö kuului valittavan, tosin hymysuin, ettei ymmärrä listasta puoliakaan. Listalla oli erilaisia muikkuannoksia, joista suosituin taitaa olla paestetut muikut. Muille kuin muikunystäville listalta löytyi viininleekettä, romanttista makkaraspesijaalia sekä kujeilijan kasvispihviä. 


Valitsimme häkkään tapetut muikut sekä paestetut muikut smetanassa ja jaoimme annokset. Saimme noin puolen tunnin odottelun jälkeen hyvin perinteiset ruoka-annokset, mitä toki odotimmekin saavamme. Molemmilla lautasilla oli iso kasa perunamuusia, neljä siivua kurkkua, neljä tomaattilohkoa, sitruunalohko sekä kalat. Pitkään mietimme, kumpi kala-annos oli parempi ja äänet menivät tasan: Pulla piti himpun verran enemmän smetanaisesta versiosta, Mallas taas häkkään tapetuista. Savumuikuissa oli hieno savun aromi, joka ei jyrännyt muikun omaa makua. Smetanamuikuissa maistui Maltaan mielestä liikaa itse smetana, mutta Pullalle se vaan toi juuri sopivan mehevyyden kaloille. Savumuikkuannoksessa oli lisänä vielä munaryplinkiä, joka osoittautui kananmunahakkelukseksi. Perunamuusi oli hyvin tavallista ja hiukan kermaisempi ja voisempi maku olisi sopinut Sampon tyyliin vielä paremmin. Lisukkeeksi otimme tarjoilijan kehotuksesta lämmintä ruis-puolukkaleipää voilla. Lämmin leipä on aina hyvää, mutta tässä ei ollut kovin erityistä makua. Perusleipää.


Vaikka annokset olivat kunnon kokoisia, pieni tila jäi mahaan jälkiruokaa varten. Valitsimme mummun letut hillon ja kermavuahton kera sekä sen pikkusen hyvemmän jäläkiruoan eli Sampon suklaapaestikkaan. Saimme eteen runsaassa voissa paistetut letut, jotka maistuivat siltä, miltä lettujen aina kuuluukin. Vähän enemmän olisi voinut kermavaahtoa vielä olla. Suklaaleivos oli lämmin ja hyvin suklainen; lisänä oli pieni pallo vaniljajäätelöä sekä suklaakastiketta. Jaoimme myös jälkiruoat, mikä oli hyvä idea, sillä tuhdin suklaakakun parina letut toimivat hyvänä piristeenä.







Lopuksi vielä kuva wc-tilojen muikkumietelauseista, joita löytyi sieltä useampia. Olemme mietteen kanssa samaa mieltä.



Kiitämme: perinteikkyyttä sekä sisustuksessa että ruokalistassa; maistuvia muikkuja; kunnon annoskokoja; mutkatonta palvelua; lupsakkaa savolaisuutta.

Toivomme parannusta: perunamuusin ja ruisleivän maun hienosäätöön.




- Pulla ja Mallas

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Ensimmäinen blogimiittimme: #Campamiitti


Blogiuramme ensimmäinen bloggaritapaaminen on tapahtunut! Viime viikonlopun helteessä kokoontui kahdeksan ruokablogia edustajiensa kera Campasimpukan luo viettämään mahtavia ruokabakkanaaleja, #Campamiittiä. Mietimme pitkään, uskallammeko osallistua tapaamiseen kokeneiden blogistien kanssa; olemmehan pitäneet Mallaspullaa yllä vasta reilun puoli vuotta. 


Onneksi rohkaisimme mielemme ja lähdimme mukaan, sillä päivä oli mitä mainioin! Oli hienoa tutustua täysin uusiin ihmisiin ja naamoihin bloginimien takana ja huomata, kuinka helposti juttu alkoi luistaa ja pannut kolista Campakeittiössä. Ja kun kaikki ovat yhtä innostuneita ruuasta ja syömisestä, niin ei tule väärinymmärryksiä siitä, mikä on kemujen pääasia. Se on ruoka ja sen syöminen antaumuksella, yhdessä.


Campasimpukan aurinkoiseen puutarhaan pystytetyn teltan alle kokoontui siis seuraavat kahdeksan blogia:


Otimme homman näin ensimmäisellä kerralla varman päälle ja veimme mukanamme valmista tarjottavaa: kreolilaisen perunasalaatin sekä lempikakkuni lime-sitruunaisen New York Cheese Caken, jonka reseptin laitan pian tännekin. Muutoin keittiössä riitti säpinää, kun kulhoissa ja kattiloissa syntyi herkkuja. Pihan grillit kävivät myös kuumina, kun ribsit, haukimakkarat ja juustoiset munakoisot saivat väriä pintaansa.


Yksi asia, jonka opimme heti, oli se, että ruokaa saa odottaa blogimiiteissä pitkään. Onneksi Campasimpukka oli alkavan Espanja-haasteensa kunniaksi laittanut pöytään ruuanlaittoruuaksi tapaksia. Tarjolla oli mm. broilervartaita, itsetehtyä kirsikka- ja pihlajanmarjamarmeladia, juustoja, sherryssä haudutettua chorizoa sekä kruununa kylmää mantelikeittoa.


Auringon paahteen helpottaessa pääsimme vihdoin itse asiaan. Vadit laitettiin kiertämään, ja hiljaisuus laskeutui hetkeksi, kun suomalaiseen tapaan keskityimme vain syömään. Tarjolla oli couscous-salaatteja, tomaatti-sipulisalaattia, ribsejä, haukihodareita sekä vitello tonnatoa (jännittävää keitetyn vasikanpaistin ja tonnikalamajoneesin yhdistelmää). 





Pidimme huolen siitä, että mahaan jäi tilaa myös jälkiruoille, sillä niitäkin riitti moneen kulhoon. Oman juustokakkuni lisäksi tarjolla oli sitruspossetteja, viinissä, siiderissä ja sahramissa keitettyjä päärynöitä turkkilaisen jugurtin kera, grillin jälkilämmössä kypsennettyä kauraomenapaistosta sekä meille täysin uusia tuttavuuksia, bordeaux'laisia cannéleja. 



Isäntäväki yllätti vieraansa lopuksi vielä täysin kolmen eri taiteilijan valmistamilla kotiinlähtölahjoilla. Miitissä olivat mukana paikan päällä Rita Vargas, joka oli valmistanut uniikkeja keramiikkakuppeja sekä Eläkeläiset-yhtyeen humppagraafikko Jokisen Pekka, joka oli piirtänyt kangaskasseihin kuvan Campamiitistä. Kolmas taiteilija Päivi Hintsanen ei päässyt paikalle, mutta häneltä saimme ruoka- ja musiikkiaiheisia printtikuvia. Wau – muuta ei voi todeta Campasimpukan vieraanvaraisuudesta! 



Lämmin kiitos siis kaikille Campamiitin osallisille sekä järjestäjille; teitte ekasta miittikokemuksestamme hyvin miellyttävän!

- Pulla ja Mallas

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Broilerin jauhelihapihvit ja sienikastike

Meiltä on useammankin kerran kysytty, teemmekö joka päivä ruokaa alusta alkaen ja aina uusia reseptejä kokeillen. Emme tosiaankaan! Pyrin ensinnäkin tekemään ruokaa yleensä ainakin kahdelle päivälle, jolloin joka ilta ei tarvitse seistä keittiössä - niin paljon kuin siitä pidänkin. Valmis ruoka töiden ja jumppien jälkeen on mahtava juttu. Toisekseen käytämme muiden kuolevaisten tavoin myös puolivalmisteita, kun sattuu laiskottamaan. Esimerkiksi Maltaan lemppareihin kuuluva intialainen ruoka valmistuu usein valmiskastikkeilla, joista paras muuten on Geeta'sin Saag. (Sain tosin Maltaalta viime synttärilahjana intialaisen ruoan keittokirjan, joka saattoi olla vinkki jostain...)


Yksi ei-niin-hehkeistä-mutta-hyvistä arkiruoistamme syntyi pakkaseen jemmatusta broilerin jauhelihasta, josta muotoutui yrttisiä pihvejä. Niiden seuraksi tein pikaisen sienikastikkeen, jossa hyödynsin sekä valmista että kaapin jämiä. Pussi valmista kantarellikastikejauhetta yhdistettiin grillailuista jääneisiin herkkusieniin, ja muutoin niin valju valmissoosi sai lisämakua Koskenlaskija-juuston kannikasta. Helppoa ja riittävän hyvää arkiruoaksi.

Broilerin jauheliha on melko mietoa, joten taikinaan kannattaa laittaa mausteita kunnolla. Jos pidät esimerkiksi currysta, voit laittaa mukaan myös sitä. Reilu annos tuoretta ruohosipulia ja timjamia viimeisteli pihvit.


Yrttiset broilerin jauhelihapihvit
1 dl korppujauhoa
1,5 dl vettä tai maitoa
400 g broilerin jauhelihaa
2 kevätsipulia varsineen
3 valkosipulinkynttä
1 muna
2 tl savupaprikajauhetta
1 tl suolaa
1 tl oreganoa
3 rkl tuoretta ruohosipulia hienonnettuna
2 rkl tuoretta timjamia

Laita korppujauhot ja vesi kulhoon ja anna turvota viitisen minuuttia. Lisää joukkoon muna, jauheliha sekä mausteet. 

Sekoita hyvin ja muotoile taikinasta kahdeksan pihviä pellille leivinpaperin päälle. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Sienikastike
1 pss valmiskantarellikastikejauhetta
1 dl vettä
1 dl maitoa
200 g herkkusieniä
50 g Koskenlaskija-sulatejuustoa

Valmista kantarellikastike pakkauksen ohjeen mukaan eli laita kattilaan vesi ja maito ja vispaa jauhe sekaan. Kiehauta koko ajan sekoittaen ja keitä sekoitellen kolme minuuttia. 


Pilko herkkusienet ja paista ne voissa ruskeiksi. Lisää kastikkeen joukkoon. Sulata juusto pieninä nokareina kastikkeeseen.


- Pulla

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Linssininhoajan bataatti-linssikeitto

Jos luitte bloggaukseni soijamakaronilaatikosta, tiedätte inhoavani papuja, kikherneitä ja jonkin verran myös linssejä. Linssit kuuluvat siihen vähiten pahaan kategoriaan, ja kikherneet sinne aivan ylimpään. Voinkin samalla tunnustaa, että ainoa kerta, kun olen heittänyt syömäkelpoista, itsetehtyä ruokaa roskiin, on tapahtunut kokattuani Huomenta Suomen innoittamana kikhernemureketta. Vilunväristykset kulkevat vieläkin selkää pitkin, kun mietin sitä kammottavaa ruokaa. Vaikka aina pidänkin ääntä siitä, kuinka ruokaa ei todellakaan saa haaskata ja syön puoliksi homeiset hedelmätkin, niin se ruoka ei uponnut edes nenästä kiinni pitämällä.


Mutta nyt asiaan eli linsseihin, joita olen yrittänyt opetella vähitellen syömään. Tällä kertaa laitoin niitä kasvissosekeittoon, jonne ne huolellisen soseuttamisen jälkeen hukkuivat mainiosti. Muutoin hivenen ravinneköyhä ja kevyt keitto sai linsseistä lisää proteiinia ja jämäkkyyttä. Keiton pinnalle tein parvekepuutarhani tuotoksista nopean yrttiöljyn, joka piristi keiton melko makeaa makua. Linssit eivät maistuneet, joten keitto oli hyvää :)

Mitähän papu-linssi-hernehässäkkää seuraavaksi testaisin ? Mustapapupaistosta? Jaiks.


Bataatti-linssikeitto
1 kg bataattia
4 isoa perunaa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1,5 dl punaisia linssejä
öljyä
2 kasvisliemikuutiota
vettä
0,5 pkt Koskenlaskija Voimakas -sulatejuustoa
cayennepippuria

Kuori bataatit, perunat ja sipulit ja pilko paloiksi. Kuullota niitä hetken aikaa öljyssä ja lisää sitten vettä sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Lisää liemikuutiot sekä siivilässä huuhdotut linssit. Keitä, kunnes kasvikset ovat pehmeitä.

Lisää juusto nokareina, sekoittele ja anna sulaa täysin. Soseuta keitto joko sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Lisää ripaus cayennepippuria.


Yrttiöljy
kourallinen basilikaa, tilliä ja timjamia
1 tl sitruunamehua
3 rkl öljyä

Revi yrtit ja laita kapeaan kulhoon. Lisää sitruunamehu sekä öljy ja surauta sauvasekoittimella. Lisää öljyä, jotta saat juoksevan koostumuksen. Lisää yrttiöljyä keiton pinnalle.

- Pulla

lauantai 15. elokuuta 2015

Mallaspulla maistelee: Sandron Marrakesh Madness -sunnuntaibrunssi

Tammikuinen illallisemme helsinkiläisessä ravintola Sandrossa sai jatkoa heinäkuussa, kun kävimme testaamassa Sandron Eiran pisteen sunnuntaibrunssin. Alun perin Kallioon perustettu pohjois-afrikkalaisia ja Lähi-idän makuja tarjoava ravintola laajeni viime vuoden syksyllä Eiraan osoitteeseen Tehtaankatu 34. Ravintolan brunssi on useasti valittu Helsingin parhaaksi; lauantaisin on tarjolla vegaaniversio ja sunnuntaisin Marrakesh Madness -niminen brunssi hintaan 26,90 €. 


Olimme paikalla hiukan ennen alkamisaikaa klo 10 ja pääsimme nappaamaan kuvat koskemattomista ruokavadeista. Pöytä oli täynnä kasvispainotteisia ruokia emmekä tainneet alkuruokien joukosta bongata yhtään lihaisaa vaihtoehtoa. Eipä se haitannut, sillä kasvikset oli osattu valmistaa hyvin. 


Ruokalista oli kirjoitettu hieman epäselvällä käsialalla, joten silmämääräisesti ja maistelemalla yritimme päätellä, mitä milloinkin söimme. Tarjolla oli erilaisia kuskussalaatteja (mm. punajuurella violetiksi värjättyä), eri kaaleista tehtyjä curryja, marinoituja kasviksia, pastasalaattia, paahdettuja punajuuria & vuohenjuustoa, erilaisia papuja sekä kolmenlaisia tahnoja: hummusta, jugurttityyppistä kastiketta sekä tomaattista soosia. Sivupöydältä sai leikata lämmintä sahramileipää.



Pääruoissa löytyi hyvin perinteistä uunilohi-perunavuokaa, lihapataa sekä kasvispaistosta, joissa afrikkalaiset maut eivät olleet läsnä samalla tavoin kuin alkuruokapöydän tarjottavissa. Keskityimmekin enemmän alkupaloihin, joiden runsaus täytti mahan hyvin. Suosikeiksi nousivat marinoidut kasvikset, leipä sekä eri tahnat. Sen sijaan vihreät pavut maistuivat seurueemme suussa alkuun jopa pilaantuneille, mutta juttelu paikan pomon kanssa paljasti, että kyseessä oli jokin tietty mauste/valmistusmenetelmä, joka teki pavuista niin erikoisen makuisia. Ei siis syytä huoleen.


Juomana sai alkuun lasillisen kuohuviiniä, jota tosin ei meille aamun tohinoissa tajuttu tarjota; huomattuamme laseja muissa pöydissä kävimme kysymässä, kuuluuko kuohuva brunssin hintaan. Kuuluihan se. Tarjolla oli myös erilaisia mehuja. Paikkana ravintola oli hieman pieni, josta seurauksena aiheutui kulkuväylille ahtautta, koska pöydät olivat ihan vieri vieressä. Mietimmekin, että yhtään isokokoisempi ihminen ei siellä mahtuisi edes liikkumaan. Pöytien sommittelussa lieneekin ideana saada vain mahdollisimman moni sisään suosittuun paikkaan, jolloin mukavuudesta ja rauhallisuudesta on jouduttu tinkimään. Musiikki sopi hyvin paikan tunnelmaan, mutta välillä vieressä pauhanneet kaiuttimet hieman häiritsivät keskustelua. 

Jälkiruokapöydässä riitti valinnanvaraa. Oli juustokakkuja (mangoversio oli hieman töksähtävä), kookospiirakoita, pikkuleipiä, rahkaa, suklaakakkua, juustoja sekä tuoreita hedelmiä. Osa kakuista oli merkitty vegaanisiksi, mikä maistui hiukan "normaalia" kakkua erilaisemmalta (lue: muutamia makuja oli menetetty kompromissin takia). Kookospiirakka oli mukavan eksoottista, marjarahka puolestaan arkista tasoa.



Kokonaisuudessaan Sandron brunssi on piristävä poikkeus tavallisiin brunssitarjontoihin eksoottisilla mauillaan ja kasvispainotteisuudellaan. Ainakin meille tällainen makumaailma sopii erittäin hyvin aina sopivin väliajoin.

Kiitämme: kekseliästä ja maistuvaa kasvisruokamaailmaa; lämmintä, keltaista sahramileipää; runsasta jälkiruokapöytää; rentoa tunnelmaa.

Toivomme parannusta: tilan ahtauteen; musiikin äänentasoon; palvelualttiuteen; jälkiruokapöydän herkkujen viimeistellympään makuun.

- Pulla ja Mallas

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Ranskalaiset mustikkagaletet

Uusi trendiherkku, avonainen galette, löysi tiensä meidänkin keittiöön, kun Kodin Kuvalehden 14/2015-numeron kannessa komeili mustikkainen galette. Taikina vaan sekaisin, pallosista pyörylät pellille, mustikat mukaan ja reunat marjojen päälle; juuri sopivan yksinkertaista kesäleivontaa ja ulkomuotokin lehden kannessa lupaili rustiikkista ja käsintehtyä. 


Sitä se todellakin oli, ja vähän liiankin kanssa: kun katsahdin uuniin noin 10 minuutin paiston jälkeen, jokaisen piirakan reunat olivat avautuneet, ja pellillä lainehti mustikkainen muhjumeri. Ei muuta kuin pelti ulos ja haarukan ja veitsen avulla taivuttelemaan reunat uudelleen ylös ja täytteen päälle. Tämän jälkeen piiraat säilyttivät muotonsa suhteellisen hyvin, mutta ulkonäkö kärsi aika lailla. Lisäksi mustikat värjäsivät galetet yltä päältä violeteiksi. Mutta mitäpä ei jäätelöllä korjaisi? :)

Onneksi tämä show ei vaikuttanut makuun millään tavoin, vaan tuloksena oli rapeaakin rapsakammat ja mustikkaiset piirakat, joissa maistui juuri sopivan paljon myös aito voi. Vähensin alkuperäisen ohjeen mustikkamäärää kahdella desillä, jotta täyte ei pursuilisi ulos niin paljon. Näitä kannattaa nyt kokeilla, kun mustikoita riittää metsässä. 


Ranskalaiset mustikkagaletet
4,5 dl vehnäjauhoja
1, 25 dl maissijauhoja
0,5 tl suolaa
1 rkl sokeria
220 g voita
0,5 dl vettä

Täyte: 
8 dl mustikoita
1,25 dl sokeria
1,25 dl perunajauhoja

Päälle: 
1 muna
2 rkl sokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään. Kuutioi kylmä voi ja murustele se jauhojen joukkoon. Lisää lopuksi kylmää vettä ja muotoile taikina palloksi. Kääri se kelmuun ja anna levätä tunti jääkaapissa.

Jaa taikina kahdeksaan osaan ja painele pellin päälle noin puolen sentin paksuisiksi pyöreiksi levyiksi.

Sekoita mustikoiden joukkoon sokeri ja perunajauhot ja jaa ne taikinaympyröiden keskelle. Jätä reunoille riittävästi tilaa, ja käännä reunat osittain täytteen päälle. Voitele reunat munalla ja ripottele mustikoiden päälle sokeria.

Paista 175 asteessa n. 25 minuuttia, kunnes reunat ovat ruskistuneet. Anna jäähtyä hetken aikaa ja tarjoa jäätelön kanssa.

- Pulla

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Mallaspulla maistelee: Street Food Bar Taikuri

Toukokuun lopussa Jyväskylän ravintolatarjonta sai kaivatun lisän, kun Street Food Bar Taikuri avasi ovensa Wilhelmiinan konditorian entisissä tiloissa, paikallisliikennepysäkkien vieressä Vapaudenkadulla. Käsin syötävää katuruokaa tarjoava Taikuri valmistaa pikaruokaperiaatteella hampurilaisia, pitaleipätaskuja, hodareita sekä kahvin seuraksi myös pullia ja munkkeja aamusta yömyöhään. Arkisin paikka on auki klo 10-23; perjantaisin ja lauantaisin murkinaa saa hakea jopa puoli viiteen asti aamulla.

Erityisenä valttikorttina on paikallisuus ja itse tekeminen: kaikki leivät tulevat Jyväs Pakarilta, ja lihat sekä kastikkeet valmistetaan itse. Tuotteet eivät loju vitriineissä tai peruspikaruokapaikkojen linjastoilla, vaan burgeri lähtee tekoon vasta, kun asiakas on tilauksensa tehnyt. Nostamme isosti peukkua tällaiselle. Tuoretta, yksinkertaista ja herkullista!


Listalla on neljä erilaista pitataskua, jotka saa halutessaan myös salaattina. Niiden ja burgereiden lisäksi specials-valikoimassa on mielenkiintoisen kuuloinen ruismuikku, joka pitää päästä pian kokeilemaan. Myös rapuvarras, chorizohodari ja kouruperunat on maisteltavissa.


Olemme käyneet Taikurissa nyt kahdesti. Ensimmäisellä kerralla kysyessäni kassamyyjältä, mitä annosta hän ensikertalaiselle suosittelee, vastauksena oli Possutasku ja sen myös valitsin. Nyhtöpossu sekä bbq-kastike tehdään alusta saakka itse ja se maistuu: liha oli viimeisen päälle mureaa ja kastike sopivasti makeaa ja suolaista yhtä aikaa. Lihakasan alta löytyi mehevää coleslaw-salaattia sekä rucolaa. Tasku oli myös voideltu jollain ihanalla chilisellä majoneesilla, joka oli toisesta kanssasyöjästä se paras juttu koko annoksessa.

Ja lihaa  sitä riitti! Kuten kuvasta näkyy, niin olisin tarvinnut kolminkertaiset leukaperät pystyäkseni tuota haukkaamaan. Viisaasti tarjottimelta löytyi myös haarukka ja veitsi, joilla taskun sai taltutettua. Ihan kadulla ja kädestä pitäen en menisi tätä syömään, tai seuraukset olisivat hyvin sotkuiset. Jos kuitenkin haluat hakea ruoat mukaasi, Taikuri myy ne kompostoituvissa rasioissa aterimineen; siis myös aterimet saa laittaa kompostiin!



Ensimmäisellä kerralla seurueessa mukana ollut kasvissyöjä ihastui tähän Kasvistaskuun kovasti ja erityisesti onnistuneisiin tofupaloihin. Usein lötköiksi jääviin tofuihin oli nyt saatu kivan rapsakka pinta ja makua seesaminsiemenistä. Mukana oli myös paahdettuja pähkinöitä, kurkkujugurttikastiketta sekä rucola-punasipulisalaattia.


Toisella käyntikerralla jaoimme keskenämme Kana- ja Härkätaskut. Kanataskussa oli pieniä chilimarinoituja kanafileepalasia, ananassalaattia ja mangokastiketta. Kanat oli paistettu hivenen liian kuiviksi, eikä chilisyys tullut esiin ainakaan meidän suussamme. Ananassalaatti oli paras osa taskua, sillä siinä oli makua ja raikkautta. Otimme lisukkeeksi kouruperunat (1,90 €), mutta se oli aika turha valinta. Niissä ei ollut mitään erityistä, paitsi kourun muoto. Lisäksi ne olivat jääneet aika lötköiksi, eikä suolaakaan juuri ollut. Huomasimme vasta syötyämme, että ketsuppipullot olisivat olleet sivuseinällä. Jotain makua niihin olisi kaivannut; toki lisämaksusta olisi voinut ostaa perunoille dipin.



Härkätaskussa oli inkivääri-soijassa haudutettua häränrintaa, korianterisalaattia ja sweet&sour-kastiketta. Täytyy sanoa, että tämä annos oli pettymys. Härkä oli onneksi mureaa, mutta inkiväärin tai soijan makua ei ollut yhtään, korianteria sai hakemalla hakea enkä tiedä, mihin sweet&sour-kastike oli tässä piilotettu. Sen sijaan tasku oli valeltu valkoisella jugurttisella kastikkeella, jossa ei ollut oikein mitään makua. Yllättävän valju annos siis Taikurille; tuotekehitystä tähän, kiitos!


Seuraavalla kerralla aiomme testata ainakin ruismuikkua sekä jotakin burgervaihtoehtoa.

Kiitämme: runsaita annoksia; itsetehtyjä aineksia; nopeaa palvelua; hyvää hinta-laatusuhdetta

Toivomme parannusta: kanan mehukkuuteen; härkätaskun kokonaisuuteen; kouruperunoiden paistoon ja makuun; omien leukaperien kokoon.

- Pulla ja Mallas

torstai 6. elokuuta 2015

Grillatut bataatti-kesäkurpitsa-halloumitornit

Grillin syövereistä kohosi pienen tauon jälkeen kasvisherkkuja, joiden idean sain Maku-sivustolta. Nämä bataattia, kesäkurpitsaa (huomatkaa: taas meillä syödään tätä vihannesta!) ja lempparijuustoani halloumia sisältävät tornit olivat nopeatekoisia, kauniita ja virkistävän erilaista grillattavaa. Miedot vihannekset saivat sopivan lisämaun juustosta ja ylle lusikoidusta tilli-cashewpestosta. Nämä myös yllättäen leikkautuivat nätisti eikä lopputuloksena ollut räjähtänyt tornien hautausmaa. 


Grillatut bataatti-kesäkurpitsa-halloumitornit
1 bataatti
1 kesäkurpitsa
1 pkt halloumijuustoa
2 rkl öljyä
1 tl suolaa

Huuhtele kasvikset ja kuori bataatti. Leikkaa bataatti sentin paksuisiksi viipaleiksi ja kesäkurpitsa hiukan paksummiksi viipaleiksi. Viipaloi halloumi ohuiksi viipaleiksi.

Sivele kasvikset öljyllä ja ripottele päälle suolaa. Grillaa ne kypsiksi ja lado vuorotellen päällekkäin.


Tilli-cashewpesto
1,5 dl tilliä
0,5 dl cashewpähkinöitä
1 dl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 tl sokeria
0,5 tl suolaa

Laita kaikki ainekset kulhoon ja surauta sekaisin sauvasekoittimella. Voit tehdä tämän myös tehosekoittimella tai jos käsivoimia riittää, niin morttelilla. Tarkista maku ja lisää sitruunaa halutessasi. 


Alkuperäisessä ohjeessa oli vain yksi ruokalusikallinen sitruunamehua, mutta minusta maku jää silloin liian pähkinäisen täyteläiseksi. Laitoin siis ohjeeseen suoraan tuplasti mehua, mutta tee toki omien makunystyröidesi mukaan.



- Pulla

maanantai 3. elokuuta 2015

Mustikka-grahampuuro

Mustikka-aikaan hyvä vaihtoehto aamupuuroksi on mustikkainen grahampuuro. Kymmenessä minuutissa valmistuva lämmin violetti herkku maistuu vahvasti mustikalle, ja grahamjauho tuo mukaan täyteläisyyttä. Puuroa voi keittää kerralla isommankin satsin, sillä se maistuu myös kylmänä tai seuraavana päivänä lämmitettynä. Ja jos aikaa on enemmän, puuro ei pistä pahakseen pidempää haudutusaikaa.



Mustikka-grahampuuro
1 l vettä
2 dl grahamjauhoja
0,25 tl suolaa
0,5 dl sokeria
5 dl mustikoita tai 2 dl mustikkasurvosta

Kiehauta vesi, lisää suola ja vispilöi jauhot joukkoon voimakkaasti sekoittaen, jotta jauhot eivät kokkaroituisi. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen viitisen minuuttia. 


Lisää sokeri ja mustikat ja anna hautua vielä 5-10 minuuttia. Syö maidon kanssa.

- Pulla
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...