keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Vappuherkkuna berliininmunkit

Taas tulee yksi "en ole koskaan tehnyt" -resepti eli munkit. Itse asiassa mikä tahansa uppopaistettava on jäänyt aina väliin, sillä kuuma öljy on minulle, kuten aika monelle muullekin, pelottava peikko. Onneksi on tämä blogi, joka pakottaa testaamaan uusia asioita rohkeasti. Ja koska kunnon ruokablogissa on oltava vappuherkkuja, ja koska ykkösvappuherkkuihin minun mielestäni lukeutuvat munkit sekä tippaleivät, en voinut enää vältellä öljyn käsittelyä. Kaapista onneksi löytyy digilämpömittari, jolla voin valvoa oikeaa lämpötilaa. Pelkkään leipäpalan ruskistamiskikkaan en uskaltaisi luottaa, sanokoon vanha kansa mitä tahansa.

berliininmunkki berliininmunkit munkki vappu vappumunkit vappumunkki berliini kuorrutemunkki

Päätin perusmunkkien sijaan kokeilla Liemessä-blogin innoittamana heti berliininmunkkeja. Halusin testata, miten täytehillon pursotus sujuu ja saanko kuorrutteen levittymään kauniisti munkin pinnalle. Kuorrutteen yritin tehdä "oikeaoppisesti" eli ei pelkästään vettä ja tomusokeria sekoittamalla, vaan kuumentamalla kuorruteseoksen ensin. Näin se kovettuu paremmin munkin pintaan ja on kestävämpi päällinen. Ohjeen tähän löysin Pullahiireltä.

Munkit onnistuivat paremmin kuin uskalsin toivoa! Niistä tuli todella rapsakoita, ja kiitos sen digimittarin, juuri sopivan kypsiä. Mallas mittasi lämpötilaa ja oli käsi valmiina iskemään kattilankannen roihuavan tulimeren päälle, ja minä vahdin munkkien ruskistumista, palopeite vieressä. Varotoimenpiteet olivat siis kohdillaan. ;)

Kuorruttaminen ei sen sijaan meinannut onnistua, sillä jouduin upottamaan tomusokeria ainakin tuplamäärän, ennen kuin seos oli tarpeeksi jähmeää. En osaa sanoa, mistä tämä johtui, joten pidän ohjeen sokerimäärän ennallaan ja kehotan leipojia mutu-tuntumalla fiksaamaan sokerimäärän kohdilleen, kun munkkejanne kuorrutatte. Lopputuloksena sain kuorrutteen, joka kovettui hyvin munkkien päällä ja maistui tuplasti sokeriselle, siis hyvälle.

Hauskaa ja herkullista vappua!


Berliininmunkit

16 kpl

100 g voita
2,5 dl maitoa tai vettä
25 g hiivaa
1 dl sokeria
1 muna
1 tl suolaa
1 tl kardemummaa
n. 7,5 dl vehnäjauhoja

1 litra rapsiöljyä

1 dl vadelmahilloa

Kuorrute:
4 rkl vettä
20 g voita
n. 3,5 dl tomusokeria
punaista elintarvikeväriä
strösseleitä

Sulata voi. Liuota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää sokeri, suola, kardemumma ja muna. Lisää puolet jauhoista ja alusta kunnolla. Lisää voi sekä loput jauhoista. Kohota tunnin ajan.

Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja jaa kahteen osaan. Jaa molemmat pötköt kahdeksaan osaan, jolloin saat taikinasta 16 munkkia. Anna pyöreiden munkkien kohota puoli tuntia.

Kuumenna öljy 170-180 asteeseen paksupohjaisessa kattilassa; tarkista oikea lämpötila digilämpömittarilla. Pidä vieressä kantta, jolla voit tukahduttaa tulen, jos öljy syttyy palamaan.
Paista pari munkkia kerrallaan noin parin minuutin ajan. Nosta kypsät munkit reikäkauhalla talouspaperilla päällystetyn lautasen päälle valumaan.

Laita pursotuspussiin kapeakärkinen pyöreä tylla ja pursota hilloa munkin keskelle.

Kuumenna kuorrutteen vesi ja voi kattilassa ja anna voin sulaa. Lisää elintarvikeväriä sekä tomusokeria sen verran, että saat levittyvän, mutta ei liian valuvan seoksen. 

Dippaa munkit lämpimään kuorrutteeseen ja nosta ritilälle valumaan. Jos kuorruteseos jäähtyy liikaa, voit lämmittää sitä hetken mikrossa. Koristele heti strösseleillä, ettei pinta ehdi jähmettyä.

Nauti siman kanssa!

- Pulla

perjantai 24. huhtikuuta 2015

PPP eli pikainen parsapasta

Parsat ovat täällä! Viime vuosina yksi kevään kohokohdistamme on aina vihreiden parsojen ilmaantuminen kauppoihin. Joku voisi sanoa, että saahan niitä vuoden ympäri kaupoista, mutta ei ei, niitä ei todellakaan osteta. (Eikä osteta muuten mansikoitakaan, vaikka Mallas niitä joskus tammikuussa iloisena kotiin roudaakin.) Parsakausi alkaa eurooppalaisten kunnon parsojen esiinmarssista ja jatkuu niin kauan, kunnes kesäkausi alkaa. Parsa on nimittäin yhtä kuin kevät. Kevään maku, kevään tunnelma, parvekkeella auringossa nautittu parsa... Se, joka haluaa lukea lisää parsafanien mielenmaisemasta, tutustukaa tähän Eeva Kolun kirjoitukseen. Se kertoo kaiken olennaisen.


parsapasta pasta parsa sesonkiruoka pikapasta

Ja sitten itse ruokaan. Parsakautemme käynnistyi supernopealla pastalla, joka oli lautasella vartissa. (Ohje alun perin Maku-sivustolta.) Käytän aina vihreitä parsoja, jotka kypsyvät nopeasti ja joita ei mielestäni tarvitse edes kuoria. Tähän ruokaan ne paloiteltiin ja kypsennettiin pikaisesti pannulla; esikeittämistä ei siis tarvita. Hiukan kermaa ja raikasta sitruunaa perään, ja keväinen pikapasta on valmis.


Parsapasta
puntti vihreää parsaa
öljyä
suolaa ja pippuria
2 dl kermaa
1 sitruunan mehu ja kuoriraaste
50 g parmesaania
tuoretta basilikaa

pastaa

Huuhtele parsat ja kuori ohuelti halutessasi (minä en halunnut). Leikkaa kovat kannat pois ja pilko pieneksi pätkiksi.

Paista parsoja öljyssä kuumalla pannulla kymmenisen minuuttia, jotta ne saavat väriä ja pehmenevät hiukan. Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan. Lisää kerma, sitruunanmehu sekä sitruunan kuoriraaste. Kiehauta seos.

Keitä pasta ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Lisää lopuksi parmesaaniraastetta ja tuoretta basilikaa.

- Pulla

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Mallaspulla maistelee: Fransmannin brunssi

Jyväskylän brunssitarjonta piristyi jälleen yhdellä uudella vaihtoehdolla, kun Fransmanni alkoi järjestää helmikuun alussa sunnuntaibrunsseja klo 12-14. Ehdimme nyt testaamaan tarjonnan ja hyödyntämään S-etukortin edun, jolla brunssin sai hintaan 19,90 €. Toukokuusta alkaen hinta on 25 €/hlö. Loistavana lisänä juomaksi sai tilata lasin kuohuviiniä hintaan yksi euro!



Brunssi sisältää alku- ja jälkiruokapöydät ja niiden välissä pöytiin tarjoillun pääruoan, jonka sai valita kolmesta leipävaihtoehdosta.



Menun mukaisesti kylmä alkuruokapöytä sisälsi kolmenlaisia leikkeleitä, juustoja, pastasalaattia, paprika- ja kurkkuviipaleita, silliä, kylmäsavulohta sekä hedelmäsalaattia. Tarjonta oli maistuvaa ja oli mukavaa, ettei kylmäsavulohi ollut monen paikan tapaan ylisuolattua. Kaipasimme pöytään enemmän salaattivaihtoehtoja tai Kahvila Muiston tapaan aineksia, joista olisi voinut koota oman salaattiannoksensa. Lämpimiin alkuruokiin kuului pekonia (hyvää, tosin osin jo mustaksi palanutta), keitettyjä kananmunia, ratatouillea sekä perunoita. Tuleva pääruoka mielessämme maistoimme näistä antimista vain pekonia. Unohtaa ei saa ihanaa, lämmintä leipää sekä Fransmannin valkosipulilevitettä. Nam! Juomana oli tarjolla vain vettä (sekä erikseen ostettua kuohuvaa). Brunssin luonteeseen kuuluu erilaiset mehut, joita toivomme jatkossa tulevan tarjolle.



Pääruokina maistelimme sekä perinteistä kinkkuleipää Croque Monsieuria että lohta sisältävää Salmon Monsieuria. Pidimme molemmista, erityisesti mehevästä kinkusta ja dijon-aiolista sekä mehukkaaksi paistetusta lohesta. Kastikkeita olisi saanut olla runsaammin, sen verran hyviä ne olivat. Annoskoko ei ollut suuren suuri, mutta juuri alkuruoat syöneenä kuitenkin riittävä.




Jälkiruokapöydän kohokohta oli tarjolla heti ensimmäisenä: valtoimenaan valuva valkosuklaaputous, johon sai dippailla tikkuun pistettyjä vaahtokarkkeja. Miksei myös viinirypäleitä tai tuoretta ananasta, joita oli tarjolla. Mallas toivoi pöytään myös mansikoita sekä putoukseen myös tummaa suklaata. 



Juustotarjottimelta löytyi sinihome-, vuohen- ja Viinitarhurin juustoja viikunahillokkeen kera. Leivonnaispuolta edustivat mokkapalat, omenapiirakka sekä kääretorttu. Pisteet mehevyydestä ja mausta, joka kertoi piirakoiden syntyneen omassa keittiössä kunnon aineksista. Karkkihiirenä ilahduin myös liitulakuista sekä fudgepaloista, joilla sai kruunata sokeriähkyn.



Kiitämme: lämmintä leipää, kylmäsavulohta, pääruokaleipien kastikkeiden makua sekä jälkiruokapöytää.

Toivomme parannusta: mehutarjontaan, alkuruokapöydän salaattivalikoimaan sekä pääruokaleipien kastikkeiden määrään.

- Pulla

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Aurinkoinen kevätkakku

Ensimmäinen kunnolla lämmin kevätpäivä pisti vispilät pyörimään keittiössä ja ajatukset miettimään keväisen raikasta ja nopeaa kakkua. Päädyin muokkaamaan Suklaapossun Järisyttävän hyvää sitruunakakkua oman mieleni mukaiseksi eli lisäämään lisää raikkautta lime curdilla, vaihtamaan valkosuklaapohjan normaaliin keksimuruiseen versioon ja kaunistamaan ulkoasun mangolla. Lopputulos oli täydellisen sopiva aurinkoa tulvivaan vapaapäivään: kuohkea, sitruunainen, ei liian makea, suussasulavan pehmeä ja ilo myös silmälle! 

kevätkakku juustokakku aurinkoinen kakku leivonta mangokakku

Itse kakku on liivatteeton, minkä huomaa normaalia juustokakkua pehmeämmässä koostumuksessa. Kakun kannattaa antaa hyytyä rauhassa yön yli jääkaapissa. Mangokuorrutteen voi halutessaan jättää pois, jos ei halua käyttää lainkaan liivatteita. Vaihtoehtoisen päällisen voi tehdä myös esimerkiksi hyytelösokeria käyttämällä.

Aurinkoinen kevätkakku

Pohja:
180 g digestivekeksejä
75 g voita

Täyte:
2,5 dl kuohukermaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
1 sitruunan kuori
4 rkl sitruunanmehua (n. 1 sitruuna)
1 dl limecurdia

Päällys:
3 liivatelehteä
3 rkl sitruunamehua
2 dl säilykemangoa valutettuna ja soseutettuna

kevätkakku juustokakku aurinkoinen kakku leivonta mangokakku

Hienonna keksit monitoimikoneessa tai tukevassa muovipussissa kaulimella murskaten. Sulata voi, yhdistä keksimurun kanssa ja painele vuoan pohjalle. Laita jähmettymään jääkaappiin puoleksi tunniksi. 

Levitä limecurd varovasti keksipohjan päälle. Keksimuru lähtee herkästi liikkeelle, joten annathan pohjan jähmettyä ensin kunnolla viileässä ennen levitystä.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää tuorejuusto joukkoon. Lisää mukaan raastettu sitruunankuori, sitruunanmehu sekä sokeri. Maistele ja lisää tarvittaessa sokeria. Kaada täyte pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5-10 minuuttia. Liuota ne kiehuvaan sitruunamehuun ja yhdistä mangososeeseen. Jäähdytä hetki ja kaada kakun päälle. Anna hyytyä vielä ainakin tunnin verran viileässä.

- Pulla

torstai 16. huhtikuuta 2015

Soijamakaronilaatikkoa lihansyöjille

Tavoitteenamme on pitää yksi kasvisruokapäivä viikossa. Kuulostaa surkean vähäiseltä, mutta rehellisesti sanoen sekin tuntuu olevan hankalaa. Papujen ja eritoten kikherneiden inhoajana on ollut hankalaa löytää herkullisia ja mahantäyttäviä kasvisruokareseptejä, joissa ei olisi jotain papuihin liittyvää mukana, mutta kuitenkin riittävästi ravintoa. Somehittinä pyörinyt Gullichsenien avokadopasta on vakioruokiemme listalla, mutta muutoin sormi on suussa, kun pitäisi jättää liha ja kala pois.


soijamakaronilaatikko soija soijarouhe makaronilaatikko kasvisruoka

Soijarouheeseen tutustuin muutama vuosi sitten ja pari ensimmäistä epäonnistunutta kokeilua meinasivat tappaa innostuksen tähän raaka-aineeseen täysin. En edelleenkään suosittele tekemään bolognese-kastiketta soijarouheesta, vaan tekemään sen niin kuin pitääkin, kunnon jauhelihasta. Sen sijaan kokeillessani rouhetta makaronilaatikossa jotain ihmeellistä tapahtuu: se maistuu kuin jauhelihasta tehty laatikko. Tämä on todistettu myös empiirisesti, sillä lihansyöjä-Mallas ei huomannut eroa ennen kuin aterioinnin päätyttyä kertoessani ruoan sisältäneen jauhelihan sijaan soijarouhetta. "Hiukan mietin, miksi jauhelihamurut olivat niin pieniä", oli ainoa kommentti. Maun puolesta ruoka siis toimi hyvin.


soijamakaronilaatikko soija soijarouhe makaronilaatikko kasvisruoka

Jotta makaronilaatikosta saa hyvää soijarouheella, on tärkeää muistaa runsas maustaminen. Rouhe ei itsessään maistu miltään, joten mausteita kannattaa lisätä avokätisesti. Tällä kertaa lisäsin joukkoon myös kaapissa pyörineen Crème Bonjour Cuisine Taco -seoksen, joka pyöristi makua ja vaikutti myös valmiin laatikon pehmeään koostumukseen. Silmäniloksi viipaloin päälle vielä tomaattia.

Soijamakaronilaatikko
400 g makaroneja
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1,5 dl tummaa soijarouhetta
3 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 prk tomaattipyreetä
0,5 tl chilijauhetta
1 tl basilikaa
1 tl oreganoa
mustapippuria
1 tl valkosipulijauhetta
1 prk Crème Bonjour Cuisine Taco
2 tomaattia

3 munaa
7 dl maitoa
ripaus suolaa

Keitä makaronit suolalla maustetussa vedessä juuri ja juuri kypsiksi (vähennä hiukan pussissa annettua minuuttimäärää, sillä makaronit kypsyvät vielä uunissa).

Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne öljyssä. Lisää soijarouhe pannulle ja paahda hetken aikaa. Lisää sitten vesi ja liemikuutio ja kuumenna, kunnes kuutio sulaa. Lisää mausteet.

Sekoita soijarouheseos, makaronit ja tuorejuustoseos keskenään ja kaada voideltuun vuokaan. Kaada munamaito sekaan. Viipaloi tomaatit ja asettele vuoan päälle. 

Paista 200 asteessa tunnin verran.

- Pulla

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Mallaspulla matkailee: Tansanian oluet

Pyrin kuvaamaan tansanialaisia oluita ja siidereitä (tai ainakin sellaisia, joita onnistuin löytämään) niiden luonnollisessa elinympäristössään. Aloittakaamme oluista.

Mainittakoon tässä aluksi pari terveellisyysnäkökulmaa. Paikallisissa, pienemmissä kuppiloissa ihmiset nauttivat oluensa yleensä suoraan pullon suusta lasin sijaan, koska on hyvin todennäköistä, että lasit eivät käy läpi ihan hirmuisen tarkkaa puhdistus- ja sterilointiprosessia aina käyttökertojen välillä. Eli mikäli haluat päästä nauttimaan tunnelmasta paikallisessa kuppilassa, Mallaspulla suosittelee nauttimaan oluen reteesti suoraan pullosta. Paremman tason hotelleissa kyseisestä ongelmasta ei tarvitse välittää, sillä sieltä kyllä löytyvät laitteistot lasien puhdistamiseen. 

Hieman myös jäi sellainen kuva, että oluet olivat varsin pitkälti suunniteltu ulkomaalaisille turisteille, sillä mikäli maan BKT on noin 750 € vuodessa per ihminen ja vettä kannetaan useissa kotitalouksissa kilometrien päästä, ei oluen nauttiminen ole ehkä tarvehierarkiassa vielä saavutettujen tasojen joukossa.

Tansaniassa on kaksi isoa panimoa, Serengeti Breweries Limited ja Tanzania Breweries Limited, joilla molemmilla on valikoimissaan 3-4 perustuotetta, joista muutamat, tai hyvässä tapauksessa kaikki, löytyvät paikallisten hotellien anniskelualueilta. 

Hieman kaikki paikalliset oluet olivat kuin samasta puusta veistettyjä vaaleita, kevyitä lagereita. Tansanian oluttilanne muistuttaa siis hyvin pitkälti Suomea ennen pienpanimoiden markkinoille tuloa ja tarjonnan laadun levenemistä. Itse oluet eivät niinkään olleet täysin suomalaisiin lagereihin verrattavia, vaan vielä asteen verran kevyempiä ja helposti kulautettavia, mikä on varsin tuttua lämpimien maiden oluille. Lähinnä paikallisista oluista tuli mieleen kreikkalainen Mythos, joka kyllä virvoitti mieltä ja kehoa omalla raikkaalla olemuksellaan viimeksi Kreetalla vierailtuani. 

Kuten seuraavasta huomaa, lokaalit öölit on brändätty varsin voimakkaasti tukemaan paikallisia nähtävyyksiä. Tässä lähinnä pyritään tuomaan esille paikalta löytyvät tavanomaiset oluet, ei niinkään keskittymään siihen, että mikä on varsinaisesti virallisesti Tansaniassa kehitettyä mallasjuomaa ja mikä taas tullut esimerkiksi Keniasta.

Kilimanjaro

Kevyin (4.5 %) ja yleisin olut, mitä tutkimusryhmämme löysi, oli nimeltään Kilimanjaro. Tämä, ”If you cannot climb it, drink it ”-mainoslausetta käyttänyt olut (tosin en ollut varma tarkoittiko tuo lause olutta vai saman nimistä pullotettua vettä), löytyi hieman jokaisesta hotellistamme ja oli juurikin niin kepoista kun miltä se näyttää. Olutta tavataankin siis yleisesti ainakin Tansanian suurissa asutuskeskuksissa ja se toimii varsin näppärästi kuumana kuivankauden hellepäivänä. Kuvaan napattu yksilö pyydystettiin Sansibarilla.


Safari

Kaikkein väkevin olut (5.5 %), mitä kamera onnistui tähtäimeensä nappaamaan, kantoi nimeä Safari (joskus on hyvä tarkistaa, että millä matkalla sitä tällä hetkellä olikaan) ja se omasi hieman enemmän luonnetta kuin Kilimanjaro (tai muut vaihtoehdot). Tämä kyseinen yksilö huomattiin käyskentelemässä Ngorongoron kraaterin reunalla.


Serengeti

Yhdessä edellä mainitun kaksikon kanssa, kolmas tärkeä ja yleensä tavattu olut oli Serengeti (4.8 %). Miellyttävä maku sijoittui Kilimanjaron ja Safarin väliin ja lopulta tämä olikin se tuote, jota silloin tällöin maistelin altaan reunalla. Kuvassa esiintynyt yksilö paikannettiin taukopaikalla kanssasafaroijan toimesta, tilanteeseen sopivasti, Serengetin kansallispuistossa. Kyseisestä tuotteesta on olemassa myös platinum-versio, joka käyskenteli myös edellisen lähistöllä Serengetissä.



Nämä kolme yllämainittua esiintyivät kaikkein yleisimmin ryhmämme matkalla. Seuraavatkin tosin löytyivät tien varrelta useammastakin paikasta.

Tusker

Yleensä sellaista hieman vanhemman polven norsua, jonka syöksyhampaat ovat saavuttaneet hyvinkin kunnioittavan pituuden (tosin kuskimme mainitsi, että syöksyhampaiden pituus ei riipu lopulta niinkään iästä, vaan ennemminkin geeneistä ja kulutuksesta) kutsutaan tuskeriksi. Tämän innoittaman markkinoilta löytyi myös Tusker-nimistä olutta. Internetin mukaan kyseinen olut olisi alun perin kotoisin Keniasta, mutta koska sillä oli kuitenkin paikallinen valmistaja, voimme laskea sen hyvillä mielin tansanialaiseksi olueksi. Kuvassa näkyvä Tusker tavattiin harhailemassa Lake Manyaran kansallispuiston lähellä kohoavalla kukkulalla, josta se napattiin parempaan talteen.


Ndovu

Ndovu oli jo jonkin verran harvinaisempi ilmestys, mutta lopulta onnistuimme nappaamaan kuvan myös kyseisestä yksilöstä, missäs muuallakaan kuin Serengetin kansallispuistossa, jossa Ndovu vaelteli ylpeänä muiden kaltaistensa joukossa. 


Hyvä, kesäinen peruslager. Ndovusta pitää myös mainita harmittava kohtaaminen, kun jo reissun lopun lähestyessä huomasin kaukaisuudessa, Sansibarin lentokentän ylihintaisen baarin kylmäkaapissa Ndovu light -oluen, mutta johtuen likviditeetti- ja aikapuutteesta en saanut kyseistä tuotetta kuvattua. Toivottavasti muut ryhmät onnistuvat asian kanssa minua paremmin.

Castle

Castle oli viimeinen tuttavuus, jonka onnistuin vangitsemaan kameraani. Tämä kyseinen yksilö löytyi Ngorongoron kraaterin lähistöllä sijaitsevasta Karatun kaupungista, jossa se kaikessa rauhassa nautiskeli iltapäivän auringosta. Makunsa puolesta Castle ei liiemmin poikennut edellä mainituista, joten sitä voikin käyttää varsin hyvin niiden substituuttina.


Onnistuin myös nappaamaan kuvan kyseisen olennon läheisestä sukulaisesta, Castle Litesta, Sansibar townissa. Siellä se köllötteli paikallisen hotellin terassilla ihaillen Intian valtamerta.


Tansanian siiderit

Siidereiden osuus jäi tutkimusmatkailijoiltamme tällä kertaa hieman vähäisemmäksi, ehkä osittain sen takia, että niitä ei tietoisesti etsittykään, vaan silloin tällöin vaan napattiin veden tai oluen sijaisena matkaan.

Savanna dry

Piti mennä viimeiseen kansallispuistoon asti, jotta löysimme ensimmäisen siiderimme. Savanna dry yritti piilotella Kilimanjaro-oluiden joukossa, mutta onnistuin lopulta nappaamaan kuvan kyseisestä olennosta. Tämä yksilö siis löytyi Tarangiren kansallispuistosta vilkuilemassa kaikessa rauhassa eläinten juontipaikkaa. Tämä kuiva, omenainen siideri, oli aivan kelpo tavaraa, mutta pienenä miinuksena pidin lasiini lentäneitä paria kärpästä, jotka piti lopulta aina onkia kuiville.


Redd’s

Saavuttuamme Sansibariin (tai siis sille pääsaarelle), pyysimme bussikuskiamme kiikuttamaan meidät ensimmäisenä pienelle shoppailureissulle. Paikallisesta Alkosta löytyi siideri, josta olin aikaisemmin nähnyt vain mainoksia. Olimme Redd’sin territoriolla. Lopullinen tutustuminen kyseiseen juomaan tapahtuikin lomaresortissamme, varsin kivassa ympäristössä. Tämä hyvin hedelmäinen juoma oli myös varsin kelpo tavaraa ja voinkin suositella sitä makeiden siidereiden ystäville.


- Mallas

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Mallaspulla matkailee: Tansanian ruuat

Safarin aikaan söimme aikalailla jokaisena päivänä illallisen hotellilla, aamiaiset ja lounaat taas hieman vaihtelivat; välillä söimme ne hotellilla, välillä taas maastossa. Sansibarilla taas resorttipakettiimme kuului aamiainen ja (joka ilta vaihtuva teema-)illallinen, joilla kyllä jo jaksoikin aika hyvin koko päivän. Hieman harmittavasti emme oikein päässeet missään vaiheessa kovin syvällisesti tutustumaan paikallisen keittiön antimiin, koska suurin osa meille tarjotuista ruuista oli varsin länsimaisia. Saimme toki maistaa maan kansallisruokaa ugalia, joka on kylmän maissipuuron tapaista, taikinamaista ja melko mautonta ruokaa. Tätä paikalliset syövät päivittäin papujen ja kasvis-lihamuhennosten kera. 

Kuvat varmasti tekevät parhaiten oikeutta matkan aikana nauttimalle ruokavalikoimalle.


Punaiset banaanit, hivenen makeampia kuin kotikutoiset keltaiset.


Monesti safarilla nautimme boksilounaan. Ei ollut kannattavaa palata hotellille syöpöttelemään kesken päivän, vaan näin pystyimme oleskelemaan eläinten läheisyydessä koko valoisan ajan. 


Aamiaisboksimme, joihin turvauduimme muutamina aikaisina aamuina; aina kananmunia sekä pullavia tuotteita.


Lake Manyara Lodgessa oli matkan vaatimattomin ruokatarjonta, mutta ei sekään huonoa ollut. Erilaisia kasvis- ja lihapatoja oli tarjolla. Munakoiso ja pinaatti olivat suosittuja kasviksia läpi reissun.


Jälkiruoat olivat yleensä aina komeannäköisiä ja houkuttelevia, mutta harmillisesti sisältö ja maku jäivät usein toissijaisiksi. Valmisjauheet ja -kreemit taisivat olla suosittua tavaraa ravintoloiden keittiöissä. 


Serena Lodgessa tarjolla oli grillin herkkuja, kuten makkaraa, lammasta sekä häränpihvejä.



Aamiaisella sai tilata munakkaan omien täytteiden mukaan. Kyseinen paistopiste Tarangire Safari Lodgen aamiaisella.


Tarjolla oli myös puuroa, jonka maku oli hyvin lähellä kotoista kaurapuuroa. Lisukkeeksi sai kuumaa raparperia.


Reissun paras jälkiruokapöytä löytyi Arusha Coffee Lodgesta, jossa pysähdyimme lounaalle matkalla Kilimanjaron lentokentälle.


Sansibarilla teimme kokopäiväretken asumattomalle saarelle, jolla paikalliset tarjoilivat meille merenelävistä kootun lounaslautasen. Takana pilkistää ugali-kiekko.


Sansibarin resorttimme illallis- ja jälkiruokapöydissä riitti valinnanvaraa liiankin hyvin. 


Tässä jälkiruokapöydän puolikas. Valikoima vaihtui päivästä toiseen.


Parasta aamiaisilla sekä illallisten jälkiruokapöydissä oli tuoreiden hedelmien valtava määrä. Tässä lautaselle koottuna passionhedelmiä, ananasta, minibanaani sekä uusi, ihana tuttavuus jakkihedelmä (jack fruit). Maku melkein karkkimainen! Taustalla pilkottaa neiti Pullan salainen herkku: paahtoleipä maapähkinävoilla ja nutellalla! :)


- Mallas

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Mallaspulla matkailee: Tansanian safari


Aina ajoittain, yleensä näin kevään korvilla, meille syntyy pienoinen hinku siirtyä hetkeksi käymään Suomen ulkopuolisessa maailmassa. Tällä kertaa päätimme lähteä liikkeelle hieman isommalla meiningillä ja uhraten muutamien vuosien säästöt toteutimme yhden suuren unelmamme ja lähdimme ihka-aidolle Afrikan safarille Tansaniaan. Reissun pituus oli päivää vaille kaksi viikkoa, josta ensimmäinen viikko kului kiertäen kansallispuistoja ja loppuaika taas Sansibarilla resortissa omassa pienessä kuplassa altaan, Intian valtameren ja ruuasta notkuvien buffetpöytien vierellä.

tansania safari afrikka matka

Aion jo tässä heti alkuun pilata tarinan jännityksen kertomalla reissun loppuratkaisun: reissu oli aivan mahtava ja lähtisimme sinne milloin vaan uudestaan likviditeetin niin salliessa. Mallaspulla siis suosittelee varauksetta Afrikan safaria kaikille asiasta kiinnostuneille. Tähän liittäisin vielä sellaisen facebook-peukun, mutta, kun en osaa, niin jääköön se lisäämättä.

Voin kuitenkin samalla myös todeta, että ei Mallaspulla yleensä näin upeita ja hintavia reissuja tee ulkomaille. Nyt vaan tarjoutui tilaisuus ja kun olimme tyhjentäneet säästöpossumme, niin huomasimme, että tähän olisi juuri ja juuri varaa. Kannattaa tosin varautua siihen, että seuraavat ruokapäivityksemme käsittelevät lähinnä purkkihernekeittoa ja kuppinuudeleita.

Ja sitten asiaan. Jotta tässä tekstissä olisi hieman tolkkua, päätin pilkkoa sen kolmeen osioon: matka, ruoka ja juoma. Kaksi jälkimmäistä julkaistaan omina juttuinaan.

Tansanian safarimatka

Koska safarimatkamme oli valmispaketti (kuulemma ensikertalaisen kannattaa näin tehdä ja jälkeenpäin ajateltuna tuo on helppo uskoa), emme liiemmin joutuneet huolehtimaan minkäänlaisista järjestelyistä. Normaali päivämme koostuikin lähinnä siitä, että ajelimme päivän maastureilla eläimiä ihaillen ja illaksi könysimme 4-5 tähden hotelliin syömään illallisen varsin kattavasta buffetista.

tansania safari afrikka matka

Lensimme Tansaniaan Kilimanjaro International -lentokentälle Amsterdamin kautta. Jälkimmäinen lentomme kesti noin 8 tuntia, mutta aika meni kohtuullisen leppoisasti nauttien KLM:n viihdetarjonnasta ja parin tunnin välein tarjoilluista pöperöistä. Laskeuduimme lopulta noin kello 20, jonka jälkeen pääsimmekin kokemaan paikallisen byrokratian voiman. Matkan järjestäjä oli kyllä ilmoittanut, että tarvitsemme viisumin päästäksemme maahan ja että viisumin voi ostaa paikan päältä lentokentältä, joten emme olleet viisumille uhranneet liiemmin aikaa Suomen päässä. Taisi vaan olla, että sama viisumiohje oli annettu myös lähes jokaiselle koneessamme ja lopulta pääsimmekin käymään mielenkiintoisen kolmen luukun järjestelmän, jossa maksoimme (50$) ensin viisumin yhdelle luukulle, saimme sen toiselta ja lopulta passimme tarkastettiin kolmannella. Parin tunnin säätämisen jälkeen pääsimme kuitenkin lopulta noukkimaan matkalaukkumme ja tapasimme matkaoppaamme kentällä. Tästä se seikkailu alkaa!

Ensimmäisen illan ohjelma oli lähinnä vain pelkkä tunnin matka läheiseen Arushan kaupunkiin, jossa majoituimme varsin mukavaan hotelliin ja saimme pienen iltapalan. Oppaamme, Esa, toivotti 19 hengen matkaporukkamme tervetulleeksi ja kertoi hieman yleisiä asioita sekä seuraavan päivän ohjelmastamme. Sitten vaan hyttysverkon alle koisaamaan ja varsin mittavaksi kertynyttä matkustusväsymystä karkottamaan. Seuraavana päivänä olisi edessä safarimme ensimmäinen osuus Lake Manyaran kansallispuistossa.

Toinen matkapäivä alkoi varsin kattavalla aamiaisella hotellilla. Tämän jälkeen luovutimme huoneemme, kokoonnuimme ala-aulaan ja jakaannuimme safariautoihimme. Jokaiseen auton tuli 4-6 matkalaista ja paikallinen kuski. Autot olivat selvästikin kokeneita (n. 20 vuotta vanhoja) neliveto-Toyotoita, joiden katon sai näppärästi nostettua eläinten tarkkailemista ja kuvaamista helpottamaan. Kaikessa pelkistetyssä muodossaan ne kuitenkin ajoivat asiansa varsin hyvin. Teimme ensin pienen pysähdyksen Arushassa rahaa vaihtamassa ulkomaalaisten suosimassa kaupassa (sen nyt pystyi lähinnä kertomaan kaupan koosta ja valikoiman määrästä) ja suuntasimme kohti Lake Manyaraa. 

tansania safari afrikka matka

Auton sisällä istuessa ja seuratessa ympäristöä tuli kyllä hieman kuplassa elävä olo, joka seurasi koko reissun ajan. Tavallisella tansanialaisella ei mene kovin hyvin, vaikka maan talous onkin ollut noin 7 % kasvussa (lentokoneen esittelylehtisen mukaan) jo jonkin aikaa. Perusinfrastruktuuri, suurimpia teitä lukuun ottamatta, oli varsin vaatimatonta, BKT per ihminen on wikipedian mukaan noin 1 700 $ vuodessa (Suomessa n. 50 000 $) ja maan työttömyys oli varsin suurta. Kuljettajamme Hailes arveli, että työttömyysprosentti olisi n. 90 % (mikä oli ehkä hieman yläkanttiin), ja hieman näyttikin välillä siltä, että katujen varsilla oli monia joutilaita ihmisiä. Toki pelkät luvut eivät kerro totuutta, sillä monet ihmiset työllistävät itse itsensä ja elävät kädestä suuhun ilman, että heistä päätyy tilastoihin mitään merkintää. Koulutus ja terveydenhoito maassa ovat kuitenkin ilmaisia, ja turistien tuomat rahavirrat auttavat maata toivottavasti eteenpäin tulevaisuudessa. Poliittisestihan Tansania on varsin vakaa demokratia, joka, toisin kuin naapurimaansa, ei kärsi sisäisistä, aseellisista konflikteista. Lisäksi tapaamamme ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja auttavaisia.

Lake Manyaran kansallispuisto oli parin tunnin ajomatkan päässä ja satuimme matkalla näkemään myös ensimmäisen villieläimen, kun kirahvi oli asettunut aivan tien viereen lounastamaan. Siinä sitten poltettiin filmiä elukkaan vaikka kuinka paljon ollen vielä täysin tietämättömiä siitä, kuinka monta muuta eläintä tulisimme vielä matkan aikana näkemäänkään. Onneksi on digikameroita, joista voi tarpeen vaatiessa poistaa turhimpia kuvia. 

tansania safari afrikka matka kirahvi

Nimensä mukaisesti Lake Manyaran kansallispuistoon liittyy järvi. Manyarajärvi ei ole syvyydellä pilattu, kaikkein syvin kohta on vain yhdeksisen metriä, ja itse järvi elää vahvasti vuodenaikojen mukaan pienentyen huomattavasti kuivalla kaudella ja päästen taas täyteen mittaansa sadekaudella. Me saavuimme paikalle kuivan kauden vielä vallitessa, ja järven ranta olikin vetäytynyt useiden satojen metrien päähän maksimistaan. Tämä ei toki meitä sikäli haitannut, sillä eläimistöä löytyi kyllä riittämiin. Ensimmäisenä paikalle osuivat paviaanit, sitten pari norsulaumaa ruokaili tien vierellä ja sen jälkeen sekalainen seurakunta sinimarakatteja, antilooppeja, seeproja, kirahveja, pahkasikoja, puhveleita, erisorttisia haikaroita ja virtahepoja. 

tansania safari afrikka matka

tansania safari afrikka matka

Sekä iso lauma erilaisia lintuja, joita en tarkemmin muista. (Opas-Esa kyllä osasi biologina luetella kaikki mahdolliset linnut ja nisäkkäät ympäriltämme 200 metrin säteeltä.) Kansallispuisto myös mainostaa itseään puuhun kiipeävillä leijonilla, mutta me emme kyseisiä olentoja onnistuneet tällä kertaa ainakaan bongaamaan.

Päivän päätteeksi ajoimme läheisen kukkulan päällä sijaitsevalle hotellillemme nauttimaan vielä päivän viimeisistä auringonsäteistä uima-altaan reunalla ja herkuttelemaan maittavalla buffetpäivällisellä. Kyllä siellä kelpasi ihmisen oleilla.

tansania safari afrikka matka

Kolmas matkapäivämme sisälsi varsin paljon matkustamista. Tarkoituksenamme oli ajaa Ngorongoron kraaterin ohi ja suunnata Serengetin kansallispuistoon, jossa viettäisimme seuraavat päivät. Pienenä ylimääräisenä ohjelmana tosin teimme pysähdyksen masai-kylään tutustumaan masaiden elämään. Masait ovat kyllä aikamoisia tyyppejä. He eivät liiemmin välitä nykyajan hömpötyksistä, vaan edelleenkin elävät luonnon keskellä (tämä kyseinen kylä sijaitsi vieläpä aavikolla varsin kuivissa ja tuulisissa oloissa) paimentaen karjaa ja taistellen leijonia ja muita petoeläimiä vastaan perinteisin keihäs, nuija ja kilpi -yhdistelmin. Miehet olivat sotureita ja siirtyivät vanhojen neuvostoon 40-vuotiaina. Naiset taas rakensivat talot lehmänlannasta ja oljista sekä kasvattivat lapsia. Aikamoista porukkaa. Tämä ei toki tarkoita, etteivätkö masait olisi koulutettuja, sillä esimerkiksi englantia opetetaan heille jo pienestä pitäen omissa kouluissaan. Masailapsetkin käyvät lisäksi valtion opinahjoissa peruskoulunsa päättämässä. Tämän huomasi varsinkin siinä, että kylän päällikön poika, joka toimi Mallaspullan oppaana kylässä, puhui parempaa englantia kuin suurin osa suomalaista yliopisto-opiskelijoista. Toki osa masaistakin on hieman kaupungistunut ja esimerkiksi käyttämämme yrityksen palkkalistoilla oli myös masai-alkuperää oleva kuski. Mukava vierailu kuitenkin.

tansania safari afrikka matka masai

Pääsimme lopulta Serengetiin hyvissä ajoin ja ehdimme tekemään muutamien tuntien safariajelun puistossa ennen hotelliutumista. Ensimmäinen leijonakin nähtiin aivan puiston portin jälkeen ja sen jälkeen koko Serengeti olikin yhtä suurta eläinsinfoniaa. Kyllähän sitä toki eläintarhoissa näkee muutaman seepran ja gnun aitauksessaan, mutta on se vaan hieman eri asia nähdä vastaavia eläimiä ruohotasangolla kymmeniä tuhansia. Siihen päälle vielä mukaan norsulaumat, kirahvit, puhvelit, strutsit, pahkasiat, korppikotkat, antiloopit, virtahevot, varaanit, krokotiilit, leijonat, gepardit, leopardit, hyeenat ja sakaalit sekä monet muut, niin voidaan kyllä puhua jo hyvin unohtumattomasta kokemuksesta. 

tansania safari afrikka matka seepra

tansania safari afrikka matka kirahvi

tansania safari afrikka matka antilooppi

Parhaiten jäivät mieleen muutamat kohtaamisemme leijonien kanssa. Ensimmäisessä tapauksessa yksinäinen, laumastaan eksynyt pikku-gnu uhmasi kohtaloaan juoksemalla leijonalauman läpi ja melkein nukkuvan urosleijonan kuonon päältä, mutta selvisi pikaspurttinsa (ja leijonien kylläisyyden) ansiosta tällä kertaa hengissä (kuljettajamme olivat kuitenkin hieman sitä mieltä, että ei välttämättä kyseinen elukka näkisi uutta aamua). Toisessa tapauksessa taas naarasleijonat olivat onnistuneet kaatamaan aamiaiseksi seepran ja seurasimme n. 15 metrin päästä ruokailua ja sitä, kuinka opportunistiset korppikotkat alkoivat laskeutua raadon ympärille omaa osaansa hakemaan. 

tansania safari afrikka matka saalis

Naarasleijonat hätistelivät aikansa lintuja pois tieltä, mutta kyllästyivät lopulta painellen puun alle koisaamaan, jolloin pieni leijonan poikanen tepsutteli ensin syömään ja sitten karkottamaan korppikotkia pois. Juuri, kun näytti, että pikkuleijonan auktoriteetti ei enää riittäisi pitämään korppikotkia poissa raadolta, leijonalauman johtajauros päätti hakea seepran ruhon puun alle varjoon muun lauman luokse jättäen haaskalinnut kinastelemaan muutamasta suolen pätkästä. Ei ehkä kuulosta kiinnostavalta, mutta oli upeaa seurattavaa paikan päällä. Tilanteen vielä kruunasi lähistölle saapunut valtava norsu, joka päätti ottaa aamukylpynsä läheisessä lammikossa meidän edessä. Siinä riittikin kivasti seurattavaa. Muutenkin Serengeti oli opas-Esan mukaan vireämpi kuin koskaan hänen viimeisen 10 vuoden aikana pitämiensä safarien aikana. Eläimiä oli siis paljon ja monipuolisesti.

tansania safari afrikka matka norsu elefantti

Yleisesti ottaen, eläimet eivät juurikaan välittäneet autoistamme. Jopa hieman kummastelimme sitä, miten rauhallisesti elukat suhtautuivat paikalle körötteleviin turisteihin, jotka pysähtyivät muutamaksi minuutiksi kuvaamaan heidän ruokailupuuhiaan. Leijonat köllöttelivät rauhassa tien vieressä, kirahvit jatkoivat sapuskointiaan ja norsut, no norsuja nyt eivät muut olennot näyttäneet isommin kiinnostavan. Ainoat joilta saimme pientä reaktiota olivat tien ylittämistä miettineet seeprat ja gnut, jotka säntäilivät sinne tänne sekä yksi hieman hermostuneesti käyttäytynyt norsu, joka jopa näytti jahtaavankin meitä pienen matkaa. Vaikka eläimet suhtautuivatkin meihin hyvin kohteliaasti, kuulimme, että juuri viikkoa aikaisemmin oli Serengetissä eräs urosnorsu hieman suutahtanut liian lähelle menneeseen safariautoon, juntannut syöksyhampaansa auton konepellin läpi ja kaatanut sen kumolleen. Ihmisvahingoilta vältyttiin, mutta norsulta katkesi syöksyhammas rytäkässä. Vaikka tuollainen pienoinen luonnon voimannäyttö olikin tapahtunut vain vähän aikaa sitten, kuskioppaamme olivat yleensä hyvin luottavaisia eläinten rauhallisuuteen ja esimerkiksi kävivät rauhassa kiskomassa mutaan juuttuneen auton irti ja takaisin tien päälle vaikka 50 metrin päässä tilannetta seurasikin nuori urosleijona.

Serengetissä vietimme siis kaksi yötä ja kaikkiaan kolmena päivänä kävimme safariajeluilla itse kansallispuistossa. Hotellinamme toimi komia Serengeti Serena lodge, jossa majoituimme tilaviin pikkumökkeihin. Komeasta paikasta mielenkiintoisen teki se, että mikäli halusi pimeän tullen lähteä liikkeelle (esim. päivällistämään), piti aina ensin soittaa respaan, josta lähetettiin saattaja viemään meidät päärakennukselle. Tämä johtui siitä, että hotelli ei ollut mitenkään aidattu, vaan villieläimet saattoivat ja usein näin tekivätkin, käyskennellä sen alueella. Esimerkiksi hotellin uima-altaan vesi maistui joka ilta muutamalle puhvelille, mutta oli siellä leopardikin vieraillut silloin tällöin. Pieniä, suloisia dik-dik-antilooppejakin alueella juoksenteli joka päivä ja norsulauma oli kuulemma ryskänyt toisena aamuna lähistöllä. 

tansania safari afrikka matka

Hotellimme oli muuten erinomainen paikka, mutta pienenä miinuksena voidaan pitää, että sinne pääsemiseksi piti tulla tsetse-kärpäsiä vilisseen metsikköalueen läpi. Kun on kerran ajanut katto ylhäällä kyseisten elukoiden keskellä, oppii kyllä, ettei niin kannata tehdä. Tsetset ovat varsin viheliäisiä otuksia. Ne eivät enää ole niin suuria unitaudin levittäjiä kuin ennen, mutta ne ovat hyvin aggressiivisia, pistävät ärhäkämmin kuin paarmat ja ovat lähes yhtä vaikeasti nirhattavia kuin hirvikärpäset.

tansania safari afrikka matka serengeti savanni

Serengetistä lähdettäessä olimme kuitenkin täynnä uusia kokemuksia ja hienoja elämyksiä. Siitä kuuluisasta isosta vitosesta (eng. The big five) eli norsu, leijona, leopardi, puhveli ja sarvikuono, olimme nähneet jo neljä ensimmäistä ja viimeisen, eli sarvikuonon, näkemiseen paras mahdollisuus oli Ngorongoron kraaterissa, johon suuntasimme seuraavaksi. Termi big five ei varsinaisesti tule siitä, että kyseiset eläimet ovat kaikkein suurimmat, mitä Afrikasta löytyy, vaan siitä, että salametsästäjät saavat isoimmat rahat noista viidestä eläimestä ja erityisesti niiden ruumiinosista. Ajoimme Serengetistä lähdettäessä siis jälleen kraaterille ja majoituimme sen reunalla sijaitsevaan hotelliin, josta oli upeat näkymät kansallispuistoon. Itse onnistuin näköalakiikareilla bongaamaan puistosta kaksi kappaletta sarvikuonoja jo samana iltana, mutta varsinainen retkemme sinne tapahtuisi vasta aikaisin seuraavana aamuna. Illallisen jälkeen vetäydyimmekin jo ajoissa yöpuulle, jotta jaksaisimme nousta ennen kukkoa.

tansania safari afrikka matka ngorongoro kraateri

Toiseksi viimeinen safaripäivämme alkoi hyvin aikaisin, koska meillä oli matka-aikaa kraaterin laskeutumistiellä puolisen tuntia. Ngorongoron kraaterihan on noin 20 kilometriä halkaisijaltaan oleva jurassicparkmainen laakso, jonka vehreys on peräisin vanhasta tulivuoresta. Tulivuori räjähti 2-3 miljoonaa vuotta sitten ja levitti samalla vulkaanista tuhkaa muun muassa Serengetin maaperäksi. Tätä nykyä kraateri toimii kansallispuistona ja eläimiä löytyy Serengetin tapaan laidasta laitaan, mutta aikaisempiin paikkoihin verrattuna Ngorongorossa olisi paras mahdollisuus nähdä sarvikuonoja. Itse kraateriin pääsee kahta reittiä ja sama pätee myös sieltä poistumiseen. Suuntasimmekin auringon noustessa toista reittiä pitkin n. 600 metriä matalammalle. Emme olleet vielä ehtineet kovin pitkälti edes laakson pohjalle, kun vieressämme käppäili jo hyvin harvinainen aavikkoilves. Tästä ei kulunut kuin n. 10 minuuttia, kun onnistuin saamaan kiikareihini ihan aidon ja elävän sarvikuonon aamuaskareidensa parissa. Valtavasta koostaan huolimatta sarvikuonoja ei yleensä ole kovin helppo huomata. Ne tuppaavat karttamaan autoja ja usein oli käynyt niin, että ne nähtiin vain varsin kaukaa tai ei ollenkaan. Me ehdimme sentään saamaan hyvän vilkaisun panssarijätistä, ennen kuin se jolkotteli kauemmaksi tieltä. Myöhemminkin iltapäivällä näimme toisen sarvikuonon, joka vietti siestaansa nukkuen nurmikolla useamman sadan metrin päästä tiestä. Toinen heti aamusta näkynyt kiinnostavampi eläin oli leijonanaaras, joka majesteettisesti vain löntysteli ympäriinsä, muiden eläinten pysytellessä kunnioittavan matkan päässä ja väistäessä tarpeen vaatiessa. 

tansania safari afrikka matka ngorongoro kraateri leijona

Muuten Ngorongoro tarjosi hyvin pitkälti samaa kuin Serengeti ja Lake Manyara eläinten suhteen. Paljon lintuja ja erityisesti vanhoja norsuja alueelta kyllä löytyi, ja alue oli vihreydessään vireämmän näköinen kuin kuivuudesta jo hieman kärsinyt Serengeti. Tällä kertaa lopetimme päivämme aikaisessa ja suuntasimme jo iltapäivästä läheisessä Karatun kylässä sijaitsevaan hotelliimme, jossa majoituimme uima-altaan ympärille rakennettuihin komeisiin mökkeihin.

tansania safari afrikka matka

Viimeisenä varsinaisena safaripäivänä matkasimme Tarangiren kansallispuistoon, joka poikkesi aikaisemmista sikäli, että luonto oli hieman vielä vihreämpää, vettä oli hyvin tarjolla eläimille ja maasto oli kumpuilevaa, kun se aikaisemmissa oli ollut tasaisempaa. Eläinten suhteen Tarangire ei varsinaisesti tarjonnut enää paljoa uutta. Lintuja taas löytyi hyvinkin paljon ja puiden suhteenkin löytyi uusi tuttavuus, aikas pirhanan iso ja vanha puulaji nimeltä baobab eli apinanleipäpuu (oikeastaan ainoastaan vanhat ja isot baobabit olivat hengissä, koska norsut söivät nuoret ja pienet baobabit, ennen kuin ne ehtivät kasvaa mihinkään). 

tansania safari afrikka matka tarangire

Toinen puulaji, joka tuli tutuksi oli, eebenpuu, joka tuppasi Tarangiressa jäämään hieman kitukasvuiseksi norsuista johtuen. Niiden eebenpuisten veistosten, joita meillekin muutama tarttui mukaan matkamuistona, puumateriaali olikin sitten kasvatettu ihan erikseen. Parhaiten Tarangirestä jäi mieleen majoituksemme, joka tapahtui pysyvässä telttaleirissä näköalapaikalla, josta avautui komia näkymä suoraan eläinten juomapaikalle. Tuttuun tapaan aitauksia ei liiemmin ollut, ja paikalle oli tyypillistä, että norsut saattoivat silloin tällöin käydä hörppäisemässä vettä paikan uima-altaalta. Elefantit eivät tällä kertaa kuitenkaan meitä tulleet tapaamaan, mutta paviaaneja ja marakatteja kyllä pyöri ympärillä ihan riittämiin. Toinen asia, joka Tarangiresta jäi mieleen, oli illan safarikierroksen loppupuoli, jolloin kävimme ensin tutustumassa isoon baobabiin ja myöhemmin koetimme löytää mahdollisimman komean kuvauspaikan auringonlaskulle. Mielestäni onnistuimme jälkimmäisessä varsin hyvin.

tansania safari afrikka matka tarangire baobab

Seuraavana aamuna olikin jo aika sanoa hyvästit safarielämälle ja kuskeillemme ja ruveta lomailemaan. Siirryimmekin takaisin Kilimanjaro International -lentokentälle ja lensimme Sansibarin saariston isoimmalle saarelle, Ungujalle, jossa vietimme loppureissumme Ocean Paradise Resortissa lähinnä vaan altaan äärellä löhöten ja säännöllisistä ruokailuista nauttien. 

tansania safari afrikka matka sansibar

Tällöinkin tosin kävimme vielä pienellä snorklausreissulla saaren eteläosassa sekä tutustumassa Sansibar townin vanhaan kaupunkiin Stone towniin sekä paikalliseen kauppahalliin, jonka hygieniapuoli ei välttämättä olisi täyttänyt kaikkia suomalaisia vaatimuksia. 


Viisi yötä meni varsin nopsaan ja onnistuimme niin käristämään nahkaamme kuin rentoutumaan riittävästi kotiinpaluuta varten. Matka oli kaiken kaikkiaan erinomainen ja ennen kaikkea hyvin erilainen aikaisempiin reissuihimme verrattuna. Tosin oli Suomeenkin kiva tulla takaisin.


- Mallas
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...