lauantai 30. tammikuuta 2016

Mallaspulla maistelee: Kasvissyöjän tärpit Hongkongissa

Kasvissyöjä ja Hongkong (tai Kiina ylipäätään) eivät ole ylimpiä ystäviä. Liha on kova sana täällä ja sitä löytyy melkein joka ruokalajista, mitä kuvitella saattaa. Ja jos annoksessa ei ole lihaa paloina, se on ainakin tehty lihaliemeen. "Eikös se silloin ole jo kasvisruokaa", taitaa kiinalainen ajatella. Kiitämme siis onneamme, ettemme ole kasvissyöjiä, mutta koska kuitenkin sympatiseeraamme heitäkin ja pidämme kasviksista, päätimme tehdä pienen tärppiluettelon niille, jotka eivät lihaa halua Hongkongissa syödä. Paino sanalla _pieni_ luettelo, sillä se kattaa kaksi ravintolaa. Pahoitteluni, mutta enempää ei kohdallemme osunut.

Sitten hyvät uutiset: molemmat näistä ravintoloista tarjoavat oikeasti herkullista kasvisruokaa, ruoat on tehty pelkistä kasviksista ja annoksissa riittää syömistä nälkäisemmällekin. Molemmat paikat löytyvät nähtävyyksien läheltä: toinen Big Buddhan viereisestä luostarista ja toinen Nan Lianin kiinalaisesta puutarhasta, Chi Linin nunnaluostarin vierestä. On hyvinkin mahdollista, että molemmissa ravintoloissa herkullinen ruoka syntyy juurikin nunnien näppärissä sormissa.

Chi Lin Vegetarian

MTR: Diamond Hill.



Nan Lianin kiinalainen puutarha on mainio käyntikohde, sillä puutarha kuuluu kauneimpiin Hongkongissa. Tang-dynastian  malliin suunnitellusta puutarhasta löytyy hienonmallisia puita, vesilähteitä sekä kivirakennelmia. 



Puutarhan kiertelyyn kannattaa varata parisen tuntia aikaa, ja puolivälissä voit käydä nauttimassa kasvislounaan Chi Lin Vegetarian -ravintolassa, joka sijaitsee vesiputouksen takana. Ikkunoista et siis näe kaunista puutarhaa, vaan pelkkää veden voimallista pärskettä. Meillä ei ollut luonnollisestikaan pöytävarausta, mutta noin 10 minuutin odottelun jälkeen saimme paikat jaetusta pöydästä. 


Otimme kiinteän lounasmenun, jonka hinta oli noin 15 euroa. Alkuun saimme keiton, jossa oli ainakin vihreää kaalia, inkivääriä sekä pari pähkinää. Kiinalaiset keitot eivät ole vielä vakuuttaneet minua eikä tämä tehnyt poikkeusta. Seuraavat annokset olivat kuitenkin paljon herkullisempia.




Kiinalaiseen tapaan kaikki tuotiin pöytään kerralla pienissä kupeissa ja niitä saattoi maistella vuoron perään. Etualalla ensimmäisenä olevassa kipossa on haudutettua munakoisoa ja seitania hapanimeläkastikkeessa. Ehdoton suosikkini, vaikka seitan piti tarkistaa jälkikäteen sanakirjasta (wheat gluten englanniksi).


Keskellä vihreänä helottavat wokatut vihreät pavut sekä jännittävä cauliflower fungus eli sieni, joka on saanut nimensä kukkakaalimaisesta ulkomuodosta. Nimenä käytetään myös sparassista, tosin sekään tuskin soittaa kelloja.

Papujen vasemmalla puolelta löytyy haudutettua lootuksenjuurta, tofua sekä gluteenia. Menussa todellakin luki vain gluten ja edelleen pohdin, mitä se oikeasti oli. Palaset olivat kovahkoja ja melko mauttomia, joten itselleni tämä annos ei niin maistunut. Mallas kuitenkin popsi innolla nämäkin palaset suuhunsa.

Neljäs kippo jää hiukan kuvan ulkopuolelle, mutta siitä löytyi haudutettua Bailing-sientä ja kirpakkaa kasvispikkelssiä. Mallas arveli Bailing-sienen olevan lähellä lampaankääpää.

Jälkiruoaksi tuotiin vaatimaton hedelmälautanen: kaksi pientä lohkoa cantaloupe-melonia ja palanen pitahayaa. Hyvän maun hedelmät kuitenkin jättivät suuhun aterian päätteeksi.

Lounaan jälkeen kannattaa piipahtaa vielä viereisessä luostarissa. Maisema on kovin urbaani.




Po Lin Monastery Vegetarian Restaurant

Lantaun saari (lue tarkemmat reittiopastukset Buddha-jutustamme)



Big Buddha -patsaan välittömässä läheisyydessä sijaitseva Po Linin luostari kätkee sisälleen ison kasvislounasravintolan, jonka säännöt kieltävät kaikenlaisen lihan tuonnin alueelleen. Lippu lounaalle ostetaan ravintolan ulkopuolella sijaitsevasta lippukioskista, ja hinta sekä menu on kaikille sama (meidän vieraillessamme 138 $ eli n. 16 €). Tiketin oston jälkeen saimme pöytään ohjauksen ja pian myös ruokakipot.

Alkukeitto oli menun ainoa miinusmerkkinen ruoka. Se ilmeisesti sisälsi erilaisia sieniä suikaleina, mutta koostumus oli kuin paksua, liivatteella hyydytettyä kiisseliä ja lämpötilakin oli haalea.



Mallas urhoollisesti lusikoi oman kipponsa loppuun saakka, mutta minä päätin parin maistiaisen jälkeen säästää vatsaa seuraaviin annoksiin; niiden kun oli matkaoppaassa luvattu olevan runsaita. Ja näin myös oli.



Voikohan kevätkääryleistä saada huonoja? En ole ainakaan koskaan sellaisia saanut eikä nytkään käynyt niin, vaan päinvastoin nautimme näistä todella paljon.



Tällä lautasella oli jälleen meille vierasta sientä, menun mukaan mustia sieniä sekä vihanneksia. Vaikka puikoilla syöminen sujuu meiltä jo aika näppärästi, tällaisten isojen, kokonaisten, kastikkeessa uivien vihanneslehtien laittamista lautaselle en ymmärrä. Niiden syömiseen on kolme huonoa vaihtoehtoa: a) tunget ne kokonaisina suuhun, sotket samalla naaman ja yrität epätoivoisesti suu täpötäynnä purra niitä palasiksi, b) nappaat ne puikkoihin ja yrität saada niistä revittyä paloja hampailla, jolloin myös naama menee sotkuun ja lehdet tippuvat puikoista tai c) sahaat niitä puikoilla paloiksi lautasella ja huomaat viereisten pöytien katseet. Maku oli kuitenkin hyvä näissä lehdissä sekä sienissä, joten annettakoon anteeksi tuo ajattelematon asettelu (joka kyllä toistuu täällä jatkuvasti. Ehkä meidän pitää vaan treenata vielä puikkoilua.)


Yksinkertaista, mutta hyvää: vihreää parsaa, sieniä ja cashew-pähkinöitä. Kilpailimme siitä, kumpi saa viimeisen murenan tältä lautaselta.



En tiedä, mikä tämän annoksen funktio oli: olla pää- vai jälkiruokaa? Menun mukaan se oli friteerattua tofua sitruunakastikkeella, mutta jos pelkän maun perusteella olisimme arvuutelleet sisältöä, olisimme sanoneet tämän olevan makeaa, tomusokerilla hunnutettua munakasta. Kertakaikkisen herkullista ja taas täysin uutta ruokaa meille!



Iso peukku siis näille molemmille paikoille, joissa toivon, että käyt syömässä HK:ssa vieraillessasi, täysin riippumatta siitä, oletko kasvissyöjä vai et.

- Pulla

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Mallaspulla matkailee: Hongkongin Buddha-nähtävyydet: Big Buddha sekä Ten Thousand Buddhas Monastery



Mikäli saavuit lentokoneella päiväsaikaan Hongkongiin ja istuit ikkunapaikalla, saatoit nähdä Big Buddhan (aka Tian Tan Buddha). Kyseessä on loppuvuodesta 1993 valmistunut, 34 metriä korkea Buddhapatsas, joka viettää aikaansa Lantaun saarella Ngong Pingillä. Hongkongin lentokenttä sijaitsee myös Lantaulla, joten kyseisen patsaan bongaaminen on sikäli mahdollista, mikäli lähestymissuunta natsaa.


Oma lentokoneemme saapui kaupunkiin vasta pimeän jo laskeuduttua, joten päätimme lähteä katsomaan Buddhaa paikan päälle eräänä kauniina päivänä. Koska paikka sijaitsee hieman korkeammalla ja maisemat ovat komeat, suosittelen vilkuilemaan sääennusteita aurinkoisen Buddhapäivän varalle.

Buddhan patsaan, ja koko muun lähistön aktiviteetin helpoimpana alkupisteenä toimii Tung Chungin metroasema (vaihtoehtoisena reittinä voi seikkailunhaluinen sankarimatkaaja valita myös lauttamatkan Lantaulle ja siitä sitten bussin tai taksin Buddhalle, mutta pysyn itse konventionaalisimmissa ratkaisuissa). Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kyseisen aseman välittömästä läheisyydestä löytyy myös Citygate Outlets -ostoskeskus täynnä eri huippumerkkien outletteja ja siten myös tuntuvia alennuksia. Tämän voi ottaa mukaan päivän suunnitelmia laadittaessa. Metroaseman läheltä voi joko napata bussin Ngong Pingille (numero 23 yhden tiedon mukaan, kannattaa tarkastaa) tai kuten me teimme, hieman hintavampana vaihtoehtona, hypätä 5,7 kilometrin pituiselle reitille kaapelihissin kyytiin. 


Hisseissä on vaihtoehtoina joko läpinäkyvän lasilattian omaava kärry tai sitten perinteisempi versio, josta ihaillaan maisemia vain sivuikkunoista. Meidän saapuessa paikalle jokseenkin klo 11 molempiin oli kohtalaisen pitkät jonot, joten en osaa sanoa kumpi on parempi. Matkasimme itse menomatkan perinteisessä versiossa ja paluun lasilattialla varustetussa kärryssä. Mikäli urheilumieltä löytyy, niin paluumatkan voi toki hoitaa myös lauttakuljetuksena läheiseltä Tai O:n kylältä, mutta me olimme tällä kertaa liikkeellä vähemmän urheilullisesti.


Köysihissimatka kestää noin 25 minuuttia, jonka jälkeen saavutaan Ngong Pingin kylään. Ei kannata odottaa mitään perinteistä kiinalaista kylää, joka on ollut paikallaan vuosituhansia toivottamassa vierailijoita tervetulleiksi, sillä itse kylä on valmistunut vuonna 2005, koostuu suurimmaksi osaksi moderneista taloista ja teistä ja on niin turistinen kuin voi olla vaan ylihintaisine ravintoloineen ja matkamuistomyymälöineen. 


Eli siis ruokaa ja tuliaisia saa kyllä ostettua, mikäli niitä kaipaa, mutta muuten kylä jättää hieman teollisen maun suuhun. Itse oikaisimme varsin nopeaa ketkaravia kylän läpi kohti edessä kohoavaa Buddhan patsasta ja sitten sujuvasti parisataa porrasta ylös patsaan juurelle. Tässä vaiheessa annan kuville vallan. 



Perinteisesti Big Buddhasta esitellään kuvia edestäpäin. Mallaspulla pyrkii kuitenkin tuomaan asioista esille eri perspektiivejä, joten tässä Big Buddhan takapuoli. ”That’s one big ass Buddha” sanoisi todennäköisesti joku amerikkalainen heimoveli. 


Itse paikka ei ole yhtä pelkkää turistirysää ja Buddhan patsasta, vaan löytyy paikalta muutakin. Lähellä on myös aktiivisessa käytössä oleva nunnaluostari ja siellä erinomaista kasvisruokaa tarjoileva ravintola (josta Pulla postaa vielä erillisen jutun). Kannattaa käydä testaamassa. Mikäli kasvisruoka ei ole sinun juttusi, niin karnivooreille löytyy toki myös kylästä purtavaa, mutta suosittelen kokeilemaan läheisissä kojuissa myytävää katuruokaa. Simppeliä sapuskaa, mutta ei hinnalla pilattua. 

Tämän lisäksi paikka on suosittu vaelluskohde. Läheisillä kukkuloilla on vaellusreittejä, ja itsekin lähdimme ensin katsomaan läheisen Wisdom Pathin ja teimme säälittävän vaellusyrityksen kohti Lantau Peakia täysin ilman riittävää valmistautumista. Eihän siitä toki mitään tullut, joten käännyimme takaisin. Reitit ovat kuitenkin kohtuullisen hyvässä kunnossa (polut erottuvat selkeästi, mutta ei kannata mitään päällystettyä tietä odottaa), joten sopivalla vesimäärällä ja vaatetuksella ne toimivat varmasti mukavina kohteina. 


Vaelluksestamme ei ehkä tullut paljoakaan, mutta ainakin saimme komian maisemakuvan. 

Useat opaskirjat ja nettisivut kehottavat Big Buddhan vierailulla käymään myös läheisessä Tai O:n kalastajakylässä, mutta me jätimme sen tekemättä tällä kertaa ja suuntasimme takaisin Tung Chungin asemaa kohti.


Viimeinen näkymä Buddhalle kärrystämme.


Ten Thousand Buddhas Monastery

Jos edellinen nähtävyys ei vielä täyttänyt buddhakiintiötäsi, suosittelemme lämpimästi myös tätä seuraavaa temppelikohdetta: 10 000 Buddhan luostaria.


Kuten nimikin jo lupaa, paikalla on reippaasti Buddhia patsaan muodossa. Tuo 10 000 ei ole mikään tarkka luku, vaan tarkoittaa lähinnä, että niitä on tooooooooooosi paljon. Netin tietopankin mukaan kaikkiaan palttiarallaa 12 800. Se riittäköön yhdelle päivälle.


10 000 Buddhan luostarin löytäminen olisi ollut hankalaa ilman netin apua, koska metroasemalta sinne ei ole opastusta, vaan sijainti pitää tietää, jotta sinne löytää. Tämä ei tarkoita, etteikö paikka olisi turisteille auki, vaan virallisen syyn mukaan opastuskylttien poistaminen ja nykyinen puutekin johtuvat liian suurten turistimäärien pelosta – rakennusten korjailua ja turvallisuutta ajatellen. Eli paikka on kyllä turisteille auki ja ilmainen, joten sinne kannattaa lähteä käymään, mikäli temppelit kiinnostavat.


Tässä ohjeet paikan löytämiseksi:

Ota metro/juna (MTR East Rail) Sha Tinin asemalle ja poistu B-uloskäynnistä. Edessäsi on bussien lähtölaitureita, mutta niiden käyttämisen sijaan mene vasemmalla olevaa ramppia pitkin alas ja jatka jalkakäytävää pitkin. Edessäsi on suuri, lähinnä huonekaluihin ja sisustukseen keskittyvä ostoskeskus (Grand Central Plaza), josta bongaat myös Ikean merkin. Juuri ennen ostoskeskusta käänny vasemmalle Pai Tau Streetille ja kävele tätä lyhyt matka, kunnes oikealla puolellasi kääntyy Sheung Wo Che Road. Tie kulkee hallituksen rakennuksen (Shatin Government Office) ja Grand Central Plazan parkkihalliin johtavan takaosan välillä. Kävele tie loppuun Shatin Government Officen puoleisella sivulla ja saavut paikkaan, josta lähtee pieni polku, jota reunustaa ruostuneen näköiset aidat. Joissain näkemissämme kuvissa aidassa oli kiinni kyltti, jossa nuoli osoitti 10 000 Buddhan luostariin, mutta meidän vieraillessamme (9.1.2016) sitä ei näkynyt. Lähde kuitenkin menemään polkua pitkin eteenpäin ja saavut paikkaan, josta varsinainen polku luostarille alkaa.


Metroasemalta Exit B ja käännös vasemmalle. Sitten vaan suoraan kohti ramppia, jonne tässäkin kuvassa suurin osa ihmisistä suuntaa.


Pai Tau Steet: Tästä käännös vasemmalle.


Lyhyt kävely, ja oikealle kääntyy Sheung Wo Che Road. Käännös oikeaan ja eteenpäin kyltin osoittamaan suuntaan. Sisäänpääsy löytyy vasemmalta edestä.


Itse sisääntuloportti ei liikaa väreillä tai mainoksilla juhli, vaan näyttää kaikessa komeudessaan tältä. Rohkeasti vaan eteenpäin. 


Tämäkin teksti löytyy kyllä lopulta (huom! Kuva otettu sisääntuloporttia kohti).


Tervetulokyltin jälkeen eteesi aukeaa ylöspäin viettävä polku, jonka molempia puolia reunustaa iso joukko aidon kokoisia, kullattuja patsaita. Ei muuta kuin ylöspäin!


Edessäsi on 431 askelta kiipeämistä luostarin alemmalle tasolle, josta löytyvät tärkeimmät rakennukset. Vaikka kiipeäminen hieman jaloissa myöhemmin tuntuikin, se oli sikäli kiintoisaa puuhaa, että tietä reunustivat kaikkiaan noin 500 erilaista kullattua Buddhaa, kuka missäkin asennossa (siis kultamaalattua muoviahan ne patsaat ovat). Nämä olivat lopulta melkeinpä kiinnostavampia kuin ne 12 800, parikymmentäsenttistä pikkubuddhapatsasta, jotka odottivat itse luostarissa ja näyttivät hyvin pitkälti samoilta (vain käsien asennot vaihtelivat). Kun olet saavuttanut välitasanteen, voit valita, menetkö saman tien katsomaan pikkubuddhia (vasemmalle) vai kiipeätkö vielä 69 porrasta lisää yläterassille ihastelemaan muutamia muita Buddhapatsaita ja paria lisätemppeliä (oikealle).


En aio suurestikaan kertoa paikasta, koska en lopulta siitä paljoa tiedä. Netistä kyllä löytyy tietoa luostarin perustamisesta, tärkeimmät vuosiluvut ja esimerkiksi siitä, kuinka sen perustajan ruumis säilöttiin ja asetettiin esille omana patsaanaan. Jossain puhuttiin paikasta koko päivän retkenä, mutta me kiertelimme lopulta alueella vain tunnin verran. Olisimme ottaneet useampiakin kuvia, mutta lähes joka paikassa oli kuvien ottaminen kiellettyä. Olisimme myös halunneet kiivetä pagodaan, mutta sekään ei ollut luvallisten puuhien joukossa lopulta, joten jätimme väliin. 


Mainittakoon, että alueella näkyi myös muutama villiapina, jotka kylteistä päätellen saattoivat harrastaa rötöstelyä. Veikeitä olentoja kerta kaikkiaan siis.

Pienen lisämausteen omalle vierailullemme toi vielä jo aikaisemmin mainittu Ikea. Eihän sitä nyt tietenkään voinut ohittaa, ennen kuin oli käynyt nappaisemassa lihapyörykät mahaan (oikeastaan en ollut sitä koskaan aikaisemmin edes tehnyt missään Ikeassa) ja hieman ostanut näkkäriä ja juustoa matkaan. 


- Mallas

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Mallaspulla maistelee: Ravintola Vesilinnan hääjuhlaherkut

Lupailin minimarenkijutun yhteydessä palata hääjuhlamme tarjoiluihin, kunhan juhlat on ensin juhlittu. Suuri päivämme oli jo jonkin aikaa sitten ja nyt on sopiva aika palata kuvien kera herkkuihin, joita saimme nauttia suuren juhlajoukkomme kanssa. Samalla voin kehua sekä hääjuhlapaikkaamme tuleville hääpareille, sillä yhteistyömme pelasi hyvin ensikontaktista jälkikäteispalautteeseen asti että upeaa valokuvaajaamme Mikko Suutalaa, jonka käsialaa nämäkin otokset ovat.



Vietimme hääjuhlaamme ravintola Vesilinnassa, joka sijaitsee Jyväskylän harjun laella, nimensä mukaisesti vesitornin huipulla. Upeat maisemat avautuvat sieltä koko kaupungin ylle! Halusimme ehdottomasti, että ravintola olisi hääpäivänä vain meidän käytössämme ja riittävän suuren hääjoukon kanssa tämä onnistui. Pimeänä joulukuun iltana sali oli todella tunnelmallinen, täynnä kynttilöitä ja kaukaa tuikkivia kaupungin valoja.



Vesilinna on jo vuosien ajan ollut Pirjo Oksanen-Prümin omistuksessa, ja omistajan viinitilalta Saksasta tulee osa mittavasta viinivalikoimasta. Meidän juhlaviinimme oli myös valittu tältä tilalta, ja laseihin kaadettiin S.A. Prüm Blue 2010 Rieslingiä.



Häämenun suunnittelu alkoi kesällä, kun saimme erilaisia menukokoelmavaihtoehtoja ravintolan puolelta. Yhdistelimme eri menujen sisältöjä ja kalan ystävinä menu kallistui vahvasti erilaisten kalaherkkujen puolelle. Halusimme myös monipuolisen salaattivalikoiman kauden raaka-ainein. Alkupalamenu oli tällainen:



Tervasilakkaa
Jääkellarinlohta ja vihreätee-sinappikastiketta
Hiillostettuja kylmäsavuhaukikakkuja ja mäti-ruohosipulimoussea
Savumuikku-tattaripiirakkaa
Kasvisterriiniä tricolor
Rosvopaistipossua ja paahdettua valkosipuli-hunajacremeä
Tuoresalaattia
Hedelmäistä leipäjuusto-melonisalaattia
Aurajuustolla maustettua juuresomelettia ja versoja
Perunasalaattia
Speltti- ja tervaleipää








Hääillallinen sai lisää juhlavuutta, kun pääruoat tuotiin pöytiin lautasannoksina. Pohdimme pitkään pääruoan sisältöä ja teimme onnistuneen valinnan ottamalla siihen maissikanaa, timjami-perunaröstiä sekä talviomena-calvadoskastiketta. Annokset valmistettiin näytöstyyliin ravintolasalin puolella eikä annoskoossa säästelty; maissikanaakin löytyi lautaselta kaksi isoa fileetä. Suu olisi syönyt, mutta mekko ei antanut periksi; mieli olisi tehnyt avata pari nappia mekon takaa, jotta olisin saanut nauttia tämän annoksen kokonaisuudessaan.




Plussaa annan Vesilinnalle myös kasvissyöjien hyvästä huomioinnista; vegaaniannoksetkin hoituivat alkupaloista jälkiruokaan asti yhtäläisellä pieteetillä kuin muukin menu.





Ravintolassa aloitti viime syyskuussa uutena keittiömestarina Helmut Rauniaho, joka keräsi pisteet kotiin huolehtivaisella palvelulla juhlan ajan. Hän kiersi pöydissä kysymässä ruokien maistuvuudesta, kertoi eri ruokalajeista sekä loihti aivan upean hääkakun.



Suklainen kakku sisälsi persikkaa sekä vaniljacremeä ja oli tyylillä koristeltu. Harvoin saa näin hyvää, mehevää ja herkullista kakkua, joten onni oli, että se sattui juuri oman hääkakun kohdalle. Kakun ylimmän kerroksen päällä oli fimomassasta tehty uniikki koriste, joka kuvasi ketäpä muuta kuin herra Mallasta ja rouva Pullaa. :)


Koristeen oli suunnitellut ja toteuttanut fimoharrastaja Mari Huhtala toiveidemme mukaan ja olimme enemmän kuin tyytyväisiä siihen. Kamerat vain räpsyivät vieraiden ikuistaessa hupaisaa kakkupariskuntaa.


Kahvipöydästä löytyi myös niitä minimarenkeja sekä äitini tekemiä ihania herrasväen sydänpikkuleipiä.



Kaikkiaan upea päivä; kuvat puhukoot puolestaan!

- Rouva Pulla :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...