Heti kolmantena päivänä tiemme vei jo Suomessa odottamaamme ravintola Tim Ho Waniin, joka nettitietolähteen mukaan on maailman halvin Michelin-tähden ravintola. Michelin-tähti löytyikin, ja erittäin alhainen laskukin tuli, joten voin allekirjoittaa tämän väittämän. Paikka sen sijaan ei vastaa mielikuvaa, joka ainakin minulla on Michelin-ravintoloista: hieno, hillitty ja hallittu fine dining -pyhättö. Tim Ho Wan oli enemmänkin pikaruokapaikan tyylinen, heti sisään astumisesta alkaen.
Pöytävarauksia tänne ei tehdä, vaan first come, first serve -periaatteella toimitaan. Satuimme tulemaan optimaaliseen aikaan, sillä vältimme sekä jonottamisen että saimme vieläpä rauhallisen kahden hengen ikkunapöydän. Onneksi näin, sillä muualla ravintolassa pöydät oli sijoiteltu vieri viereen, ja melutaso oli korkealla. Odottelimme hetken aikaa pöydässä tarjoilijaa, mutta tajusimme sitten hakea vastaanottopöydältä lomakkeen, johon ruokatilaus tulee tehdä.
Pöydällä oli kuvia muutamista annoksista, mutta lomakkeessa oli reilusti enemmän vaihtoehtoja ruokalajeiksi. Koska emme tienneet annoskokoja (paitsi hiukan lähipöytiä vakoilemalla), päätimme tilata neljä annosta ja jatkaa sitten uudella tilauksella, jos nälkä vielä jäisi.
Annokset saapuivat pöytään yksitellen ja söimme niitä siinä tahdissa. Ehkä olisi voinut odottaa myös, että kaikki ruokalajit ovat pöydässä ja maistella niitä vuorotellen. Nälkäinen maha oli kuitenkin eri mieltä.
Ensimmäinen annos oli Baked bun with bbq pork. Ihanan rasvaisen ja maistuvan taikinan sisältä löytyi makeahkoa possua. Kannattaa halkaista ensin ja antaa sisällön jäähtyä hetki, niin et polta kieltäsi.
Toinen annos oli metka: Steamed egg cake eli höyrytettyä kananmunakakkua. Maku oli aivan kuin olisi syönyt kääretorttua! Makea ja höttöinen. Hassu annos kaikkinensa.
Kolmantena saimme Deep fried dumplingseja possulla täytettynä. Odotimme hiukan enemmän lihaa, sillä frittitaikinaa oli paksu kerros ja lihaa pieni murunen sisällä. Maku oli kuitenkin makoisa ja koostumus rapea.
Neljäs ja viimeinen annoksemme, Steamed pork dumplings with shrimp, sisälsi höyrytettyjä mykyjä possulla ja katkaravulla. Katkarapu dominoi makua hyvin paljon ja etsimällä sai makustella, löytyikö sieltä myös hiukan possunlihan aromia. Myky oli ympäröity jollakin vihreällä, ehkäpä kaalilla. Friteerattujen mykyjen ja possupullien jälkeen nämä maistuivat terveellisen hyviltä.
Neljä annosta täyttivät kahden hengen vatsat juuri sopivasti, joten emme jatkaneet iltaa enää uudella tilauksella, vaan päätimme tulla toisen kerran uudestaan. Asiakasvaihtuvuus oli kova, joten mekin päätimme tehdä tilaa uusille syöjille ja poistuimme reilusti alle tunnin sisällä tulostamme. Ja se hinta: yhteensä noin 11 euroa!
Toisella kerralla, heti viikko ensimmäisen vierailun jälkeen, valitsimme reippaasti uudenlaisia ruokia emmekä jämähtäneet mukavan epäterveellisiltä ja turvallisilta kuulostaviin deep fried -osaston lajeihin. Tai toki kevätkääryleitä piti ottaa, kun ne edellisellä visiitillä jäivät väliin. Viereisen pöydän kananvarpaat jäivät vielä odottamaan seuraavaa käyntiä...
Näiden vermisellirullien ulkonäkö ja suutuntuma eivät todellakaan houkutelleet, mutta sisältä löytyi bbq-maustettua possua. En kuitenkaan tilaisi tätä toista kertaa niljakkuuden ja lievän mauttomuuden takia.
Kevätkääryleet maistuvat aina ja näissä oli todella rapsakka kuori. Puikoilla en ole kuitenkaan täällä vielä kertaakaan onnistunut saamaan käärylettä suuhuni, vaan nappaan sen yksinkertaisesti sormilla. Näin paikallistenkin tekevän välillä niin, joten lienee sallittua.
Kun tämä kori saapui pöytään, Mallas pyöritteli silmiään ja kysyi, mitä ihmettä olin mennyt tilaamaan. "Steamed spareribs with black bean sauce", ilmoitin ja nappasin puikkoihini ensimmäisen lihanpalan. Paloissa oli isot luut, joten itse lihaa oli melko vähän. Se vähä oli kuitenkin hyvää ja extrahyvää oli papukastike! Tulikohan minusta mustapapujen ystävä kertaheitolla? Ainoa huono puoli oli näiden syöminen puikoilla ja samalla lihan irrottelu luista irti hampailla. Jälleen oli parasta ottaa kädet käyttöön.
Viimeinen kuppi oli höyrytettyä riisiä, kanaa sekä kiinalaista makkaraa. Riisi oli mehevää, kana tavallista ja makkara hyvin tiivistä, tuhtia ja vähän oudon makuista. Suomalainen makkara on parempaa, mutta olihan tämäkin kokeiltava. Plussaa annoskoosta.
- Pulla
Tosi mielenkiintoista! Jotkut annokset näyttivät aika, miten sen sanoisi, erikoisilta. :D Aiotteko vielä mennä sinne kolmannen kerran syömään? 11 euroa Michelin-ateriasta on tosiaan aika sopuhinta.
VastaaPoistaErikoinen on juuri sopiva termi kuvaamaan joitakin niistä annoksista. ;) Kyllä on tarkoitus käydä vielä, sillä jäihän ne kananvarpaatkin sinne vielä odottelemaan...
Poista