Savulohi-kantarellikeitto

Kun metsästä löytyy kantarelleja (ihme ja kumma, että tällaisena rutikuivana kesänä löytyi edes!) ja kaapista uusia perunoita ja savustettua lohta, pöytään yleensä kannetaan perunaa, lohta ja kantarellikastiketta. Toinen idea on pyöräyttää näistä aineksista täyteläinen keitto. 

Pikainen googletus vinkkasi Ilta-Sanomien sivuilta tämän reseptin, joka on syytä ottaa talteen. Kantarellien ja savulohen maut sopivat hienosti yhteen ja kun keittoa terästää sitruunan kuorella sekä mehulla ja lorauttaa ehtaa kuohukermaa mukaan, syntyy soppa, joka sopii juhlapöytäänkin. 

Alkuperäisessä reseptissä savulohi paloiteltiin paloiksi suoraan keittolautasille ja soppa lusikoitiin päälle, mutta meidän versiossamme lohi lisätään ensin muun keiton joukkoon ja kauhotaan vasta sitten lautasille. Näin lohen maku tarttuu paremmin koko keittoon. 

Savulohi-kantarellikeitto

1 l kantarelleja

3 rkl voita

8-10 uutta perunaa

1 l kalalientä

3 kesäsipulia varsineen

2 dl kuohukermaa

1 sitruunan kuori ja mehu

600 g lämminsavulohta

tuoretta tilliä

Puhdista sienet ja paista niitä kuumalla pannulla, kunnes neste haihtuu. 

Kuullota sieniä ja paloiteltuja perunoita kattilassa voissa hetken aikaa ja lisää kalaliemi. Anna kiehua hiljalleen, kunnes perunat ovat lähes kypsiä. 

Lisää hienonnettu kesäsipuli, kuohukerma, sitruunan raastettu kuori ja puristettu mehu. Paloittele savulohi ja lisää keiton joukkoon. Kuumenna ja lisää lopuksi tilli.

- Pulla

Härkisburritot

Blogista löytyy entuudestaan tasan yksi Härkis-resepti ja se on myös ainoa kerta, kun olemme sitä ylipäätään käyttäneet. Mistä moinen? Olinhan kuitenkin innoissani, kun kuulin tuotteesta ensimmäisen kerran, ja lihan vähentäminen on tuttua meillekin. Jokin Härkiksessä on kuitenkin tökkinyt. Voimakassuolaisuus ja erikoinen, pikantti maku ainakin. Mini-Maltaalle ei voi ajatellakaan tarjoavansa Härkistä, ei nyt vauvavuonna eikä mielellään heti senkään jälkeen juurikin sen kovan suolapitoisuuden takia. Sääli, sillä halu käyttää tuotetta ja pitää siitä enemmän on kova.

Jotta tottuisimme makuun joka tapauksessa, Mallas kokkaili päivänä kauniina texmex-henkisiä burritoja, joihin idea syntyi jyväskyläläisestä Panza-ravintolasta. Jalkaamme emme ole vieläkään saaneet Panzan kynnyksen yli, mutta onneksi on Wolt. Tilasimme pari erilaista tuhtia burritoa, joilla todellakin lähti nälkä pariksi päiväksi. 

Tongimme burritojen sisuksia, bongailimme ainesosia ja tutkimustuloksista syntyi symbioosina nämä burritot. Panzassa ei toki Härkistä käytetty, vaan ehtaa lihaa. Toimii kuitenkin hyvin myös kasvispohjaisena, todistettu on.

Texmex härkis

3 dl vettä
1,5 dl riisiä
1 sipuli

4 valkosipulinkynttä

1 rkl öljyä

1 pkt Härkistä (naturel)

1 prk tomaattimurskaa

1 prk mustapapuja

1 prk maissia

1 prk ranskankermaa

reilusti tuoretta korianteria

1 limen mehu

0,5 tl chilihiutaleita

ripaus cayennepippuria

1 tl basilikaa

1 tl valkosipulijauhetta

Lisäksi:

tortillalettuja

100 g juustoraastetta

Keitä riisi.

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota ne öljyssä pehmeiksi ja lisää Härkis, tomaattimurska sekä valutetut pavut ja maissi. Hauduta noin 10 minuuttia.

Nosta pannu levyltä ja lisää seokseen keitetty riisi, ranskankerma, korianteri, limen mehu sekä mausteet. 

Täytä tortillat Härkis-seoksella ja kääri rullalle. Lado rullat uunivuokaan ja ripottele päälle juustoraastetta. Gratinoi 225-asteisessa uunissa, kunnes juusto on sulanut pinnalle. 

- Pulla

Misomarinoidut kanankoivet sekä uunikasvikset

Kokkailu misotahnan kera jatkuu! Aiemmin valmistin misolla marinoitua lohta, nyt vuorossa on herkulliset, rapeapintaiset kanankoivet sekä uunikasvikset, jotka nekin saavat makua tuosta japanilaisen keittiön perusmausteesta.

Kanankoivissahan parasta on luonnollisesti rapea nahka, joka imee itseensä eniten makua. Monesti jätän nahan syömättä, jos se on hautunut uunissa lötkön pehmeäksi. Tällä reseptillä saa aikaan kuitenkin todella rapsakkaa kuorta, joka on ilo repiä hampailla suuhunsa. Jep, koivet kannattaa ronskisti ottaa käteen ja syödä hampain riipimällä; haarukalla ja veitsellä tuhraaminen vie vain aikaa ja hermoja. Jätä ne valkoiset pöytäliinat tällä erää kaappiin. :)

Kuten loheen, myös tähän ruokaan löytyi ohje Glorian Ruoka & Viini -lehdestä 1/18.

Misomarinoidut kanankoivet

800 kg broilerinkoipia

Misouunikasvikset

1 parsakaali

1 punainen paprika

6 perunaa

4 rkl rypsiöljyä

1 rkl misotahnaa

1 rkl soijakastiketta

1 rkl riisiviinietikkaa

Glaseerauskastike

40 g voita

2 rkl hunajaa

1 rkl misotahnaa

1 rkl soijakastiketta

1 tl chilihiutaleita

0,5 tl mustapippuria

Lämmitä uuni 225-asteiseksi. Laita broilerinkoivet pellille leivinpaperin päälle ja paista uunin keskitasolla 20 minuuttia.

Irrota parsakaalin kukinnot ja viipaloi varsi. Lohko paprika. Pese perunat, älä kuori, mutta lohko ne. Laita kasvikset kulhoon ja lisää öljy, misotahna, soijakastike sekä riisiviinietikka. Sekoita hyvin, jotta kasvikset maustuvat kauttaaltaan.

Kun koivet ovat paistuneet 20 minuuttia, lisää kasvikset pellille koipien viereen ja jatka paistamista vartti.

Tee glaseerauskastike kuumentamalla voi, hunaja, misotahna ja soijakastike pienessä kattilassa, kunnes ne sulavat ja sekoittuvat. Lisää chili ja mustapippuri.

Ota pelti uunista ja lusikoi glaseerauskastike koipien pinnalla. Paista vielä 10 minuuttia.

- Pulla

Raikas hernesose-omena-kookoskeitto

Kun menin kouluun, pelkäsin kovasti koulun ihkaensimmäistä päivää. En niistä normaaleista syistä, kuten mahdollinen pelottava opettaja, vaikeat läksyt tai etten löydä vessaan. Ehei, pahinta oli tieto siitä, että perinteisesti ensimmäisenä päivänä on tarjolla hernekeittoa. Värisyttävän pahaa ruokaa. Miten sen saisi alas ja mitä, jos en ehdi syödä sitä, ennen kuin seuraava tunti alkaa? 

Ensimmäinen ongelma selättyi valtavalla yllätyksellä, kun eteen kauhottiinkin lihakeittoa. Ei mitään suurta herkkua sekään, mutta oli se sentään syötävissä. Mutta toinen ongelma osoittautuikin pahemmaksi eikä siitä taidettu selvitä kahteen ensimmäiseen kouluvuoteen ollenkaan. Joka ruokatunnilla olin taatusti viimeinen syöjä enkä koskaan ehtinyt ulos ruokailun jälkeen, mutta onneksi opettaja jaksoi istua pöydässä niin kauan, että olin saanut viimeisenkin haarukallisen syötyä.

Sittemmin hernekeitosta on tullut yksi normaali, jopa herkullinen ruokalaji muiden joukossa, ja talvisin olen sitä joskus keittänyt itse kokonaisesta potkasta alkaen. Se on tuhti ja aikaavievä ruoka ja niin sen kuuluu ollakin. Kesäkuumalla ei tulisi mieleenkään pistää hernerokkaa tulille, mutta akuuttiin herneenkaipuuseen on nyt nopea ja raikas vastaus. Pakasteherneistä valmistuva keitto on kauniin vihreä (kuvat eivät valitettavasti näytä yhtä vihertäviltä kuin keitto oikeasti on) ja maistuu hedelmäiselle, kiitos hapokkaiden Granny Smith -omenoiden sekä limen mehun. Hapokkuutta taittaa mainiosti kermainen kookosmaito, ja viimeisen särmän tuo tuore korianteri.

Mallas oli alkuun epäileväinen, kun kuuli herneiden, omenoiden, korianterin ja kookosmaidon yhdistelmän, mutta parin lusikallisen jälkeen suu jo muikisteli hyväksyvästi. Mini-Mallas puolestaan pisteli oman osuutensa vauhdilla, joten kyseessä on koko perheelle maistuva setti. Ohjeen keittoon löysin Samasta padasta -kirjasta.

Hernesose-omena-kookoskeitto

4 annosta

600 g pakasteherneitä

2 isoa Granny Smith -omenaa

1 iso valkosipulinkynsi

rouhaisu mustapippuria

2 dl kookosmaitoa

1 limetin mehu

1 tl suolaa

puolikas ruukku tuoretta korianteria

Laita herneet kattilaan ja kaada päälle sen verran vettä, että herneet peittyvät. Lisää joukkoon paloiteltu omena ja valkosipulinkynsi sekä mustapippuri. Keitä kannen alla viitisen minuuttia.

Valuta neste talteen ja lisää kattilaan kookosmaito ja suola. Kiehauta seos ja lisää joukkoon limetin puristettu mehu sekä korianteri. Soseuta samettiseksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Ohenna talteenotetulla keitinnesteellä haluamasi paksuiseksi.

- Pulla