Mallaspulla maistelee: Kasvissyöjän tärpit Hongkongissa

Kasvissyöjä ja Hongkong (tai Kiina ylipäätään) eivät ole ylimpiä ystäviä. Liha on kova sana täällä ja sitä löytyy melkein joka ruokalajista, mitä kuvitella saattaa. Ja jos annoksessa ei ole lihaa paloina, se on ainakin tehty lihaliemeen. "Eikös se silloin ole jo kasvisruokaa", taitaa kiinalainen ajatella. Kiitämme siis onneamme, ettemme ole kasvissyöjiä, mutta koska kuitenkin sympatiseeraamme heitäkin ja pidämme kasviksista, päätimme tehdä pienen tärppiluettelon niille, jotka eivät lihaa halua Hongkongissa syödä. Paino sanalla _pieni_ luettelo, sillä se kattaa kaksi ravintolaa. Pahoitteluni, mutta enempää ei kohdallemme osunut.

Sitten hyvät uutiset: molemmat näistä ravintoloista tarjoavat oikeasti herkullista kasvisruokaa, ruoat on tehty pelkistä kasviksista ja annoksissa riittää syömistä nälkäisemmällekin. Molemmat paikat löytyvät nähtävyyksien läheltä: toinen Big Buddhan viereisestä luostarista ja toinen Nan Lianin kiinalaisesta puutarhasta, Chi Linin nunnaluostarin vierestä. On hyvinkin mahdollista, että molemmissa ravintoloissa herkullinen ruoka syntyy juurikin nunnien näppärissä sormissa.

Chi Lin Vegetarian

MTR: Diamond Hill.

Nan Lianin kiinalainen puutarha on mainio käyntikohde, sillä puutarha kuuluu kauneimpiin Hongkongissa. Tang-dynastian  malliin suunnitellusta puutarhasta löytyy hienonmallisia puita, vesilähteitä sekä kivirakennelmia. 

Puutarhan kiertelyyn kannattaa varata parisen tuntia aikaa, ja puolivälissä voit käydä nauttimassa kasvislounaan Chi Lin Vegetarian -ravintolassa, joka sijaitsee vesiputouksen takana. Ikkunoista et siis näe kaunista puutarhaa, vaan pelkkää veden voimallista pärskettä. Meillä ei ollut luonnollisestikaan pöytävarausta, mutta noin 10 minuutin odottelun jälkeen saimme paikat jaetusta pöydästä. 

Otimme kiinteän lounasmenun, jonka hinta oli noin 15 euroa. Alkuun saimme keiton, jossa oli ainakin vihreää kaalia, inkivääriä sekä pari pähkinää. Kiinalaiset keitot eivät ole vielä vakuuttaneet minua eikä tämä tehnyt poikkeusta. Seuraavat annokset olivat kuitenkin paljon herkullisempia.

Kiinalaiseen tapaan kaikki tuotiin pöytään kerralla pienissä kupeissa ja niitä saattoi maistella vuoron perään. Etualalla ensimmäisenä olevassa kipossa on haudutettua munakoisoa ja seitania hapanimeläkastikkeessa. Ehdoton suosikkini, vaikka seitan piti tarkistaa jälkikäteen sanakirjasta (wheat gluten englanniksi).



Keskellä vihreänä helottavat wokatut vihreät pavut sekä jännittävä cauliflower fungus eli sieni, joka on saanut nimensä kukkakaalimaisesta ulkomuodosta. Nimenä käytetään myös sparassista, tosin sekään tuskin soittaa kelloja.

Papujen vasemmalla puolelta löytyy haudutettua lootuksenjuurta, tofua sekä gluteenia. Menussa todellakin luki vain gluten ja edelleen pohdin, mitä se oikeasti oli. Palaset olivat kovahkoja ja melko mauttomia, joten itselleni tämä annos ei niin maistunut. Mallas kuitenkin popsi innolla nämäkin palaset suuhunsa.

Neljäs kippo jää hiukan kuvan ulkopuolelle, mutta siitä löytyi haudutettua Bailing-sientä ja kirpakkaa kasvispikkelssiä. Mallas arveli Bailing-sienen olevan lähellä lampaankääpää.

Jälkiruoaksi tuotiin vaatimaton hedelmälautanen: kaksi pientä lohkoa cantaloupe-melonia ja palanen pitahayaa. Hyvän maun hedelmät kuitenkin jättivät suuhun aterian päätteeksi.

Lounaan jälkeen kannattaa piipahtaa vielä viereisessä luostarissa. Maisema on kovin urbaani.

Po Lin Monastery Vegetarian Restaurant

Lantaun saari (lue tarkemmat reittiopastukset Buddha-jutustamme)

Big Buddha -patsaan välittömässä läheisyydessä sijaitseva Po Linin luostari kätkee sisälleen ison kasvislounasravintolan, jonka säännöt kieltävät kaikenlaisen lihan tuonnin alueelleen. Lippu lounaalle ostetaan ravintolan ulkopuolella sijaitsevasta lippukioskista, ja hinta sekä menu on kaikille sama (meidän vieraillessamme 138 $ eli n. 16 €). Tiketin oston jälkeen saimme pöytään ohjauksen ja pian myös ruokakipot.

Alkukeitto oli menun ainoa miinusmerkkinen ruoka. Se ilmeisesti sisälsi erilaisia sieniä suikaleina, mutta koostumus oli kuin paksua, liivatteella hyydytettyä kiisseliä ja lämpötilakin oli haalea.

Mallas urhoollisesti lusikoi oman kipponsa loppuun saakka, mutta minä päätin parin maistiaisen jälkeen säästää vatsaa seuraaviin annoksiin; niiden kun oli matkaoppaassa luvattu olevan runsaita. Ja näin myös oli.

Voikohan kevätkääryleistä saada huonoja? En ole ainakaan koskaan sellaisia saanut eikä nytkään käynyt niin, vaan päinvastoin nautimme näistä todella paljon.

Tällä lautasella oli jälleen meille vierasta sientä, menun mukaan mustia sieniä sekä vihanneksia. Vaikka puikoilla syöminen sujuu meiltä jo aika näppärästi, tällaisten isojen, kokonaisten, kastikkeessa uivien vihanneslehtien laittamista lautaselle en ymmärrä. Niiden syömiseen on kolme huonoa vaihtoehtoa: a) tunget ne kokonaisina suuhun, sotket samalla naaman ja yrität epätoivoisesti suu täpötäynnä purra niitä palasiksi, b) nappaat ne puikkoihin ja yrität saada niistä revittyä paloja hampailla, jolloin myös naama menee sotkuun ja lehdet tippuvat puikoista tai c) sahaat niitä puikoilla paloiksi lautasella ja huomaat viereisten pöytien katseet. Maku oli kuitenkin hyvä näissä lehdissä sekä sienissä, joten annettakoon anteeksi tuo ajattelematon asettelu (joka kyllä toistuu täällä jatkuvasti. Ehkä meidän pitää vaan treenata vielä puikkoilua.)

Yksinkertaista, mutta hyvää: vihreää parsaa, sieniä ja cashew-pähkinöitä. Kilpailimme siitä, kumpi saa viimeisen murenan tältä lautaselta.

En tiedä, mikä tämän annoksen funktio oli: olla pää- vai jälkiruokaa? Menun mukaan se oli friteerattua tofua sitruunakastikkeella, mutta jos pelkän maun perusteella olisimme arvuutelleet sisältöä, olisimme sanoneet tämän olevan makeaa, tomusokerilla hunnutettua munakasta. Kertakaikkisen herkullista ja taas täysin uutta ruokaa meille!

Iso peukku siis näille molemmille paikoille, joissa toivon, että käyt syömässä HK:ssa vieraillessasi, täysin riippumatta siitä, oletko kasvissyöjä vai et.

- Pulla