Mallaspulla matkailee: Tunnelmia Hongkongista, osa 2: ruokaa ja leivonnaisia

Tunnelmapostaus Hongkongista osa kaksi aloitetaan tällä ihanan kullankeltaisella miniauringolla, egg tartilla eli kananmunatortulla. Näitä torttuja tavataan paitsi Hongkongissa, myös muun muassa Portugalissa ja Englannissa, erilaisin variaation. Voitaikinan sisällä on munavanukas, joka Hongkongissa on vahvasti kananmunamainen eikä esimerkiksi kermainen, kuten Englannissa. Se syödään kuumana tai lämpimänä sellaisenaan.

Yksi suosittu ruokatyyppi ravintoloissa on annos, jonka olemme nimenneet sihinälautaseksi; virallinen nimi on teppanyaki. Ruoka nimittäin paistetaan valurautaisella pannulautasella ja laitetaan myös tarjolle samalla lautasella, jolloin se on asiakkaan eteen tullessa sihisevän kuuma. Tämä on todellista liukuhihnakokkausta, sillä kokilla taitaa mennä puolisen minuuttia siitä, kun hän laittaa pannun tulille siihen, että annos on asiakkaan maisteltavana. Ruoka jatkaa kypsymistään tulikuumalla lautasella, ja kypsyysastetta voi itse säädellä sen mukaan, kuinka nopeasti annoksensa syö. Halutessaan annosta voi vielä hetken aikaa hämmennellä ja sekoitella, jolloin lihat eivät jää ainakaan mediumiksi. 

Tiesitkö, että amerikkalaisten, belgialaisten ja brysseliläisten vohvelien lisäksi on olemassa myös hongkongilainen vohveli? Minä en tiennyt ennen tätä matkaa, mutta nyt sellainenkin on maistettu. Jujuna on kananmunakennomainen vohvelirauta, joka paistaa vohvelin pintaan kuplaisen kuoren. Otimme mixversion, jossa rauta täytettiin puoliksi tavallisella taikinalla ja puoliksi suklaisella versiolla. Mitään täytteitä ei mukaan tullut, mutta lämpimänä ja juuri paistettuna se maistui hyvin ihan sellaisenaankin.

Pikkukahviloissa myydään paljon erilaisia kiinalaisia leivonnaisia, höyrysämpylöitä ja friteerattuja herkkuja. Maistoimme yhtä perinteistä leivonnaista, Wife cakea tai toiselta nimeltään Sweetheart cakea. Nimi tulee kantoninkielen termistä lou po beng, tosin kirjaimellinen käännös olisi vanhan leidin kakku. Kakkusessa on ohut, mureneva kuori ja sisällä tahna talvimelonista (tai vahakurpitsasta), mantelista, seesamista ja viismausteesta. Jännittävä yhdistelmä ja koostumus eikä juuri lainkaan makea leivonnainen. 

Hongkongista ei voi puhua ilman katuruokakojuja, joita löytyy joka niemen notkosta. Valikoima vaihtelee, mutta rasvakeitin löytyy joka kohteesta ja jo valmiiksi paistetutkin tuotteet käytetään ennen asiakkaalle luovuttamista vielä yhdessä öljykäsittelyssä. Mutta mikäs sen mukavampaa kuin pyyhkiä rasvaisia suupieliä tuhdin ruokahetken jälkeen? Katukojuista löytää siis oikeita valintoja tehden todella herkullisia ruokia, joista parhaiten mieleemme jäivät liha- ja kasvistäytteiset dumplingit eli taikinamykyt. Myös tuhdin lihaisat lihapullat olivat eritoten Maltaan mieleen. Toki kojuissa myydään myös Aasiassa suosittuja sisäelimiä, kuten mahalaukkua ja siankorvia. 

Useampana iltana nautimme herkkukaturuokaillallisen oman asunnon huomassa, ja lautaselta saattoi löytyä esimerkiksi tällainen kattaus: liha- ja kalapullia, makkaraviipaleita, tofua, munakoisoa, bataattia ja ihania mykyjä. Vesi herahtaa kielelle vieläkin, kun vain mietinkin näitä! 

Millaista on tavallinen, halpa kuppilaruoka yksinkertaisimmillaan? Se on varmastikin nuudelikeitto muutamalla sattumalla. Tässä sattumia edustavat wonton-taikinanyytit, joiden sisällä piti olla possua, mutta yllättäen vastaan tulikin katkarapua. Mitäpä sitä pienistä virheistä välittämään; maistui se näinkin. Koska myös kasviksia pitää aina laittaa mukaan, löytyi keitosta yksi pak choin lehti. Ja iso kasa nuudelia, ilman sitä tai riisiä ei täällä syödä mitään. Hyvän ja vähemmän hyvän sopan erottaa liemi: hyvissä paikoissa sitä on keitetty pitkään, jopa useita päiviä ja sen toden totta maistaa. Vähemmän hyvissä liemi maistuu siltä kuin liemikuutiolla saa aikaan. 

Ennen tänne tuloa en ollut tainnut syödä mitään muuta kiinalaista kuin friteerattua kanaa hapanimeläkastikkeella. Olen joskus hivenen rajoittunut kokeillakseni rohkeasti uusia makuja ravintoloissa... Mutta se on vain on niin hyvää! Täälläkin olen päässyt siitä nauttimaan jo muutaman kerran; tässä kalaisa versio sweet & sour -kastikkeella. 

Yhtenä sateettomana päivänä teimme muutaman tunnin retken Lamman saarelle, joka sijaitsee Hongkongin saaren eteläpuolella, puolen tunnin lauttamatkan päässä. Saari on rauhallinen, autoton paikka, jossa elää reilu 6000 ihmistä. Suuri osa väestä on kalastajia, ja saaren kaksi kylää ovat täynnä meriruokaan keskittyneitä ravintoloita. Ravintoloiden edustalla on vesialtaita ja akvaarioita, joiden kaloja, rapuja, simpukoita ja muita mereneläviä saa valita lautaselleen. Mekin nautimme sea foodia Tai Yuen -ravintolassa ja saimme eteemme todella herkullisia, isoja katkarapuja, maukkaasti marinoituja kampasimpukoita ja napsijakalaa. 

Kuuluisaa Pekingin ankkaa emme vielä ole ehtineet syödä enempää kuin näiden pienten leipästen, höyrysämpylän ja vietnamisen bánh mi -patongin, välissä. 

Nautimme niitä Stanleyn vanhassa kalastajakylässä, jota voi suositella mukavaksi päiväretkikohteeksi. Välimerellisen tunnelmat takasivat kimaltava meri, rantabulevardi, lukuisat ravintolat ja turistijoukot. Myös paikallisilla on tapana viettää siellä vapaapäiviään. 

Stanleyyn matkataan paikallisbussilla, ja tie kulkee kiemuraista vuorenrinnettä pitkin, rotkoja väistellen. Ota paikka bussin kakkoskerroksesta ja valmistaudu upeisiin maisemiin! Matkan varrella ohitetaan myös Repulse Bay, josta löytyy Hongkongin paras hiekkaranta. 

Stanleyssa sijaitsee Hongkongin vanhin rakennus, Murray House, joka rakennettiin alun perin vuonna 1844 Centraliin, mutta purettiin Bank of China Towerin tilalta vuonna 1982. Jokainen tiili otettiin talteen, merkittiin ja pystytettiin uudelleen Stanleyyn vuonna 1999. Kuten vanhan rakennuksen arvolle sopii, sen sisällä sijaitsee nykyään H&M. 

Jälkiruokien syönti on jäänyt täällä luvattoman vähälle. Toisaalta niiden kirjo ei ole kovin suuri, sillä sticky rice eli tahmainen riisi on pohjana suuressa osassa jälkiruokia. Viereisissäkään pöydissä niitä ei ole juuri näkynyt, joten jälkkärikulttuuri ei liene täällä kovin vahvaa. 

Tällaisen käärön tilasin vietnamilaisessa Bep-ravintolassa Centralissa: banaanin lehteen käärittyä grillattua, kuumaa sticky ricea, paahdettua maapähkinää ja kookoskastiketta. En kylläkään löytänyt kastiketta annoksesta, mutta se lienee imeytynyt riisiin. Lisää makeutta olisimme kaivanneet, mutta muuten jännittävä makuelämys. 

Bepiä voimme suositella muutoinkin, sillä Michelin-tähtipaikka tarjoaa erinomaista pho-keittoa huokein hinnoin (keitto kustansi seitsemisen euroa, ja täyteläistä lientä oli keitetty muutaman päivän ajan). 

Tämä tunnelmapaketti kruunataan totaalisen traditionaalisella aterialla, Hot Potilla. Kuuma pata on kiinalainen tapa valmistaa ruoka suoraan ruokapöydässä kastamalla kiehuvaan liemeen erilaisia lihoja, kaloja, äyriäisiä, kasviksia ja sieniä. Ainekset on pilkottu valmiiksi pieniksi paloiksi, jolloin ne kypsyvät kuumassa liemessä nopeasti. Osalle riittää muutama sekunti, isommalla lihapalalle taas muutaman minuutin kypsytys. 

Olimme pitkään katselleet talomme alakerran hotpot-ravintolaa, jonka ikkunoissa kaikki kyltit olivat vain kiinaksi. Ravintola pursusi väkeä ilta toisensa jälkeen ja lopulta uskaltauduimme sisään. Sisältä löytyi myös englanninkielinen menu, joka sisälsi sivukaupalla kuvia eri raaka-aineista. Valitsimme summassa yhden padan, dumplingeja ja lihavadin toivoen, että se olisi suunnilleen oikein toimittu. 

Pata itsessään sisälsi vihreitä kasviksia, maissin tähkiä sekä isoja, luisia lihakimpaleita, joista emme alkuun olleet varmoja, kuuluiko niitä edes syödä. Tilaamamme ruokamäärä osoittautui lopulta sen verran vähäiseksi, että kalusimme myös luunpalat, joissa oli harmillisen vähän lihaa kaikkien rustojen, jänteiden ja ihrakerrosten jälkeen. Onneksi meille vinkattiin ravintolan sivupöydän maustekattaus, josta saattoi kasata kuppiin oman soijapohjaisen kastikkeen chilillä, valkosipulilla, korianterilla ja paahdetulla sipulilla maustettuna. Tipauttelemalla liemessä kypsennetyt palaset kastikekulhoon niihin sai mukavasti makua. Hot Pot oli omanlaisensa näpertelyelämys, joka kannattaa kerran kokeilla Kiinassa vieraillessasi. 

- Pulla