Sacher & Schnitzel. Schnitzel & Sacher. Tuleeko Wienistä jotain muuta ruokaa mieleen? Ehkä Apfelstrudel, lehtevän kevyt omenastruudeli.
Joulumarkkinamatkallamme keskityimme markkinahumun ohella luonnollisesti maistelemaan paikallisia herkkuja emmekä yrittäneetkään vältellä kliseisiä valintoja. Ei, vaikka tiesin jo entuudestaan aidon Sacherin olevan aivan liian kuivaa minulle ja vaikka opaskirja kehotti välttämään turistien kansoittamia perinnekahviloita. Sovittakoon, että eka kerta Wienissä = Sacher, Schnitzel ja kaikki muut itävaltalaisen kulinarismin perinteet.
Opaskirja antoi kaksi vaihtoehtoa wieninleikkeen syömiselle. Figlmüller, joka on tunnettu yli lautasen reunojen roikkuvista leikkeistä, ei innostanut valtavan turistimäärän takia, joten suuntasimme Plachuttaan (Wollzeile 38), joka on perheomisteinen, perinteinen ravintola Innere Stadtissa eli Wienin keskusta-alueella.
Leikettäkin kuuluisampi Plachutta on Tafelspitzista eli keitetystä häränpaistista, joka tarjoillaan aina perunaröstin, piparjuurella maustetun omenasoseen ja ruohosipulikastikkeen kanssa. Teimme kuten aina ja tilasimme yhden wieninleikkeen ja yhden annoksen Tafelspitzia ja vaihdoimme lautasia puolivälissä. Tapa, joka minimoi riskin ja tuplaa kokemuksen.
Tafelspitz tuotiin pöytään isossa kasarissa, joka oli täynnä lientä ja kasviksia. Aikani mietittyä, kuinka tämä tulisi syödä, tarjoilija saapui pöytään ja ronskisti sanaakaan sanomatta lappasi lientä kulhoon ja lihamötikän lautaselle. Alkukeittona lusikoitu liemi oli niin taivaallista kuin päiviä luista hautunut liemi voi olla! Myös liha oli hajoavan mureaa ja yhdistelmä kipakan piparjuuri-omenasoseen ja majoneesityylisen ruohosipulikastikkeen kanssa oli herkullinen.
Wieninleike tarjoiltiin lautasella kahtena kappaleena, ja lisukkeena oli erillisessä kulhossa The one & only wieninleikkeen kumppani, kirkas perunasalaatti. Hyvä leike, mutta ei sen ihmeellisempi; yksi schnitzel riitti reissulla hyvin. Lisävinkkinä: jos haluat nähdä tehokkaan hillittyä ja ripeää tarjoilijatyötä, Plachutta on siihen loistava esimerkki. Lukuisat tarjoilijat lähes liitivät ympäri ravintolaa ja tiputtelivat eri pöytiin annoksia kuin huomaamatta. Ei turhia kohteliaisuuksia tai muuta rupattelua, vaan asiakkaat kylläisen tyytyväisiksi ja Auf Wiedersehen!
Wien on kuuluisa vanhoista, perinteisistä kahviloista kakkuineen, leivoksineen sekä lukuisine eri kahvivaihtoehtoineen. Mehän emme kumpikaan juo kahvia, joten keskityimme herkkupuoleen. Tässä kolme hyvää, traditionaalista kahvilavinkkiä:
- Cafe Demel
- Cafe Central
- Cafe Sacher
Demel (Kohlmarkt 14) on tunnettu sokerileipomo sekä konditoria, josta löydät vitriinin täydeltä kauniita kakkuja sekä leivoksia. Kahvilan yhteydessä on herkkukauppa, josta löytää esimerkiksi marsipaanikoristeita sekä Demelin version sacherkakusta.
Franz Sacherin vuonna 1832 kehittämä suklaakakku nimittäin sai siihen kuuluvan aprikoosihillon sekä suklaakuorrutuksen myöhemmin Franzin pojan työskennellessä kondiittorina Demelissä. Tästähän Sacher- ja Demel-kahvilat kehittivät aikanaan kunnon sodankin, mikä lopulta päättyi Sacherin yksinoikeuteen käyttää aidon sacherin nimeä (tämän Sacherin kahvilan tarjoilijat muistavat joka kerta kertoa tuodessaan kakkupalaa pöytään). Demelin sacherissa aprikoosihillo löytyy heti kuorrutuksen alta, Sacherin versiossa kakun keskeltä.
Maistelimme Demelissä muun muassa sen perustajan Anna Demelin nimikkokakkua, suklaakakkua, Mozart-torttua mansikkahilloineen sekä punaisella marsipaanilla kuorrutettua punssikakkua, joka on jokaisen punssifanin herkku!
Cafe Central (Herrengasse 14) on sijainnut samalla paikalla jo 1800-luvulta lähtien ja sen holvikaton ja marmoripylväiden suojissa vierailee liuta turisteja päivittäin.
Valitsimme täällä kaksi wieniläistä perinneherkkua: lehtevän omenastruudelin sekä Kaiserschmarrn-annoksen, joka osoittautui pöytään tullessaan valtavan suureksi keoksi revittyä pannukakkua, rommirusinoita sekä päälle valeltavaa luumukastiketta. Pannukakkupalat olivat hiukan kuivahtaneita eikä annosta pystynyt mitenkään syömään kokonaan, vaikka melkoinen sokerihiiri olenkin. Omenastruudeli oli parempi valinta, tosin mauton kermavaahto rokotti pisteitä.
Cafe Sacheriin (Philharmonikerstrasse 4) jonotetaan paikkoja aamusta iltaan, mutta meillä on tarjota teille inside-vinkki: kävele kahvilan ovesta muutama metri vasemmalle ja astu sisään Sacher Stuben ovesta. Päädyt kahvilaan, jossa on tarjolla tasan samat herkut, originaalit Sacher-kakut ja muut herkut, mutta ilman jonoja.
Kysyimme tarjoilijalta, miksi ihmiset jonottavat Cafeen puolelle, vaikka vieressä on paljon enemmän tilaa ja aivan samat tuotteet. "Turistit haluavat yksinkertaisesti aitoon ja alkuperäiseen kahvilaan, vaikka yritämme kovasti markkinoida tätä kahvituvan puolta." Me olimme järkeviä ja nautimme kakun ilman turhia jonotteluita Stubessa. Kakkupala yllätti minut positiivisesti, sillä kuten jo edellä kirjoitin, odotin paljon kuivempaa tuotetta. Tässä oli kuitenkin riittävästi aprikoosihilloa ja riittävästi suklaista mehevyyttä. Kuten Centralissa, myös täällä lisukekermavaahto oli mautonta höttöä.
Ruokaihmisen ehdoton kohde on Naschmarktin ruokatori (Wienzeile), joka on palvellut ihmisiä jo 1500-luvulta alkaen. Muutaman sadan metrin mittainen monikansallinen alue tarjoaa pienissä kojuissa sekä paikallisia makuja että eksoottisia herkkuja, paljon erilaisia tuoretuotteita, hedelmiä, vihanneksia, kokonaisia palvattuja possuja sekä myös pieniä ruokapaikkoja. Paikallisten kelpaa, kun saa hakea päivittäiset ruokatarpeensa torin valikoimista!
Kolme päivää Wienissä ei riitä kuin raapaisuksi kaupungin ruokatarjontaan. Perinneherkkujen maistelun jälkeen ehdimme käydä ennen lähtöä vielä lounaalla Helsingin Sanomien jutusta bongaamassani Motto am Fluss -ravintolassa Tonavan kanavan varrella. Pysy linjoilla; arvio Mottosta seuraa pian perässä!
- Pulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti