Mallaspulla maistelee: Masu Asian Bistro, Tampere

Jos on yksi ilta aikaa syödä hyvin Tampereella, iskee paniikki. Miten liudasta hyvänkuuloisia ravintoloita voi valita vain yhden? Ei juuri mitenkään; siksi söimme pahimman nälän taltuttamiseksi iltapäivällä palaset Pizzariumin taivaallista pesto-mozzarella-tomaattipizzaa. Odotamme sinua edelleen Jyväskylään, Pizzarium!

Illallispaikaksi valikoitui tiukan seulan läpi Masu Asian Bistro Hämeenkadun alkupäästä. Hans Välimäen luotsaama paikka mainosti itseään rennoksi aasialaistyyppiseksi ravintolaksi, joka tekee moderneja, mutta rentoja aasialaisia ruokia suomalaiseen makuun sovitettuna. Sana 'rento' toistui siis heti kättelyssä kahdesti, joten lähdimme etsimään _rentoa_ ja _herkullista_ iltaa.

Ulkoapäin ei päässyt kuikuilemaan ravintolaan lainkaan, sillä ikkunoita ei ollut. Ravintola olikin tummasävyinen ja mukavan tunnelmallinen sisältä ja suurempi kuin odotimme. Palvelu oli kautta illan luvatun rentoa, ystävällistä sekä palvelualtista. Nimi 'masu' muuten tarkoittaa paitsi suomalaista mahaa, myös aasialaista tarjotinta.

Alkuun meille suositeltiin paikan cocktaileja, joista Pulla valitsi päivän makean mocktailin passionhedelmineen ja Mallas kirpsakamman Gin-version. Muutoin juomasta vastasivat perinteinen japanilainen Asahi-olut.

Koska mieli teki testata montaa eri ruokaa, valitsimme kuuden ruokalajin Koton-menun. 

Ilta starttasi klassisella thaimaalaisella som tam -papaijasalaatilla, jossa oli valtaisa kirjo eri makuja: tulista, hapanta, suolaista ja makeaa. Illan ehdottomasti paras annos Pullan mielestä, ja taisi Mallaskin kaapia puikoilla viimeisetkin pähkinänmurut kupista.

Samaan aikaan som tamin kanssa pöytään tuotiin myös pikkuinen pallero tartaria, joka menun mukaan oli "funkysti maustettu". Ja kovin funkylta se maistuikin, etenkin todella mausteiseen shiso-lehteen käärittynä. Maku oli vahvasti Aasiassa, yam!

Kolmantena oli tarjolla päivän sushi. Perustason tavaraa, hyvää sellaista, mutta ei sen kummempaa. Menun heikoin suoritus.

Maltaan lemppari saapui pöytään numerolla neljä: tummaksi paahdettuja, tahmaiseksi glaseerattuja possun ribsejä. Tällaisia ribsien tulee olla! Lihaa löytyi kunnolla ja se oli mehevää sekä hajoavan kypsää. Soijakaramelliin tuhriintuneet sormet kuuluu tietysti nuolla lopuksi, jotta saa kaiken maun itseensä. Makua kuvattiin listalla tuliseksi, mutta asteikko taisi olla hyvin modifioitu suomalaiseen tasoon. Näitä uskaltaa siis syödä herkempisuinenkin, sillä potkua ei ollut nimeksikään. Dippinä oli pikkukulhossa mustaa viinietikkakastiketta, joka toi ribseihin mukavasti hapokkuutta.

Viides ruokalaji oli hämmentävän samantyylinen kuin neljäs: kulhossa löytyi jälleen possua, karamellimaisessa kastikkeessa. Lisänä oli myös grillattuja rapuja, tuoretta ananasta sekä kahdelle hengelle turhan pieni kupillinen riisiä. Maukas annos, mutta ribsien jälkeen olisi kaivannut jotain uutta raaka-ainetta sekä ei-karamellimaista makeutta.

Tähän asti kaikki annokset olivat olleet tartaria lukuunottamatta jaettavia, joten olimme iloisia, että jälkiruoka tuli pöytään molemmille omissa kupeissa. Jokaisen makean murusen tätä kuumaa, suklaa-maapähkinävoikakkua sai nauttia itse! Lisänä oli pieni pallo tavallista vaniljajäätelöä sekä suolapähkinämurusia. Ihanan herkullinen lopetus aterialle ja juuri niin makea kuin kuulostaakin.

Menu oli mainio ja maut autenttisen tuntuisia. Kuten kuvat paljastavat, annoskoko oli kuitenkin kovin pieni ja myönnettävä on, että Maltaalle jäi hitusen nälkä aterioinnin päätteeksi. Kateellisina seurasimme, kuinka viereiseen pöytään kannettiin isoja annoksia heidän tilattuaan menun sijaan erillisiä annoksia listalta.

Kaksipiippuista siis: jos haluat maistella monia makuja, ota menu (ja syö pari extrapalaa Pizzariumissa sitä ennen); jos taas tiedät, mitä haluat, valitse suoraan listalta omat herkkuannoksesi ja nauti niistä vatsan täydeltä.

Ja kyllä: tunnelma oli luvatun rento.

- Pulla