sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Mallaspulla matkailee: Itä-Aasian oluet



Koska Kiina ja Hongkong eivät ole mitään oluen luvattuja maita (juu, yksi maailman suurimmista panimoista on kyllä Kiinassa, mutta valikoima ja per henkeä kohti kulutus ovat varsin suppeita ja kuten alla olevassa kuvassa näkyy, olutta jopa mainostetaan länsimaisilla ihmisillä), tämänkertainen tuote-esittely käsittelee laajempaa kokonaisuutta, nimittäin Hongkongin, Kiinan, Japanin ja Korean perinteisimpiä oluita sen mukaan, mitä niitä nyt sattui lähikaupoista löytymään. Sen voin kuitenkin jo heti alkuun kertoa, että pienpanimobuumi ei ole kovin suurella voimalla saavuttanut Hongkongia. Eihän tänne toki helpolla saakaan panimoa pykättyä, kun maa on kohtalaisen kallista. Tästä johtuen monien tavallisten kauppojen ja kioskien hyllyiltä löytyy lähes ainoastaan suurten panimoiden tuotteita höystettyinä muutamilla eurooppalaisilla pienemmillä panimoilla. Pitkän penkomisen jälkeen kuitenkin löytyi oikea kauppa, josta myös paikalliset pienpanimotuotteet löytyivät.





Hongkong

Pitkään niitä piti kaivaa, mutta lopulta löytyivät Citysuperista - nimittäin Hongkongin omat (kaupasta löytyvät) pienpanimo-oluet (RateBeer kyllä löytää kaupungista pienpanimotuotteita useitakin ja Stanleyssa tuli jo aikoinaan maisteltua Moonzenin Thundergod Pale alea). Citysuper on muuten verraton kauppa: löytyy kaikkea, mitä ihminen voi kuvitellakaan, joskin hieman kovalla hinnalla. Kaikkiaan löytyi kahden eri panimon tuotteita: Hong Kong Beer Co. on ilmeisesti Hongkongin vanhin pienpanimo, joka nettisivujen mukaan tuottaa kuutta erilaista olutta (pirskules, löysin vain viisi): Golden ale, Pearl River White Ale, Amber Ale, Pale Ale, IPA ja Stout. Toisena taas Gweilo Beer, joka tuottaa kahta juomaa, Pale Alea ja IPAa. Vinkeäksi tilanteen tekee se, että pullojen mukaan molemmat panimot toimivat samassa osoitteessa Chai Wanissa. Ilmeisesti jonkin verran yhteistoimintaa siis on panimoiden välillä tai toinen tekee lainakamoilla omat oluensa.


Hong Kong Beer, Amber Ale

Koko panimon lippulaivaolut kantaa myös panimon nimeä (ja on siten myös sarjan mielikuvituksettomimmin nimetty olut). Jos pullossa ei lukisi amber ale, niin sokkotestissä olisin kyllä laittanut tämän pale aleksi; sen verran kuitenkin humala tuoksuu ja maistuu. Hyvin tasapainoinen ja helposti juotava tuote.


Hong Kong Beer, Dragon’s Back

Tottahan toki kaupungin komeimmalle vaellusreitillekin pitää oma oluensa omistaa. Tällä kertaa se on 5.3% pale ale, joka on pykälän verran edellä mainittua amber alea humalaisempi (kuten toki pitääkin olla), hieman sitruksinen ja hieman katkerakin.


Hong Kong Beer, Big Wave Bay

IPA, jossa maistuu sitrus ja humala (tosin ei kovin vahvasti). Jälkimaku häipyy hyvinkin nopsaan. Ei mikään ylikiinnostava kokemus.


Hong Kong Beer, Gambler’s Gold

Helpohkosti juotava golden ale, jossa maistuu hienokseltaan humala.


Hong Kong Beer, White Pearl

Ei omia suosikkejani vaaleista oluista. Menee varmaan kuumana kesäpäivänä, mutta parempiakin vaihtoehtoja löytyy.


Gweilo, IPA

Gweilo tarkoittaa kantoniksi hieman samaa kuin gaijin japaniksi eli sillä tarkoitetaan ulkomaalaisia ja sanalla on pieni negatiivinen vivahdus. Olut itsessään on hyvin hedelmäinen, mutta IPAksi humala maistuu yllättävänkin miedosti. 


Gweilo, pale ale

Gweilon pale ale on hedelmäinen, ei liian katkera ja humaloinniltaan varsin miellyttävä. Jälkimaku häipyy varsin nopeasti. Voisin kuitenkin harkita ostavani uudestaankin.


Hongkongin omat oluet eivät toki rajoitu vain yllämainittuihin, mutta muita pienpanimotuotteita ei liiemmin sattunut silmiin paikallisista kaupoista. Ravintoloista niitä tosin saattoi löytää ja, kuten jo mainitsin, esimerkiksi Stanleystä löytyi Moonzen Breweryn Thunder God Pale ale, joka pääsi jopa hieman yllättämään hedelmäisellä humalansa määrällä.


Mongkokista taas löytyi seuraava kattaus, joka piti hyvin yllä Hongkongin mainetta kalliina olutpaikkana. Jokaisella pullolla hintaa n. 10€ plus tippi. Jätin tällä kertaa väliin, mutta tulipahan kuva otettua.


Kiina

Tsingtao Stout

Aloitetaan siitä kaikkein tunnetuimmasta, jota voi jopa Suomesta löytää (jostain kumman syystä) eli Tsingtaosta. Tämä Kiinan karhu & karjala & olvi & lappari hallitsee paikallisia markkinoita. En halunnut ottaa aivan sitä kaikkein perinteisintä versiota hyppysiini, joten mukaan tarttui Tsingtaon stout. 7.5% paikallista olutosaamista maistuu hieman kahviselta ja maltaiselta. Kyllä tätä ihan rehellisenä stouttina voi pitää ja kiva huomata, että Kiinassakin tehdään jotain muuta kuin lageria.


Tsingtao Draft

Toisena päivänä kaupasta tarttui mukaan Tsingtao Draft. Vaalea, 4.7% lager, joka ei ole hinnalla pilattu (640 ml pullo maksoi hieman alle euron). Hintaa en tosin ihmettele, koska maku ei ole kovin kummoinen. Menee vaaleiden lagereiden heikompaan puoliskoon, mutta kai tätäkin joku halvan hinnan takia juo. Raikkaita, vaaleita lagereita löytyy kyllä paremman makuisinakin. Älä osta -suositus siis tälle.


Yanjung Beer

Pekingin seudulta kajahtaa Yanjing Breweryn 4.5% vaalea, kevyt lager, jonka valmistuksessa, maanosalle tutulla tyylillä, on käytetty myös riisiä. Odotukseni eivät olleet kovinkaan korkealla napatessani pullollisen tuotetta kaupan hyllyltä, mutta olin jopa hieman yllättynyt, että maku ei ollutkaan niin huono kuin pelkäsin. Tarkemmin sanottuna makua ei tuotteessa edes ollut (jos pitäisi se verrokki löytää, niin Budweiser menee aika lähelle), mutta ehkä se tässä tapauksessa on vain positiivinen asia. Kyllä tämä varmaan toimii kuumana kesäpäivänä.


Kingway

Snow Breweries Shenzenistä, Hongkongin kupeesta, tuottaa Kingwayta, joka lupsakkaasti ilmoittaa alkoholiprosenttinsa olevan suurempi tai yhtä kuin 4. Vastaavanlaisia jokamiesluokan lagereita löytyy joka maasta, joten näissä ei liiemmin hienosteluja tarvitse miettiä. Jotain kertoo jo se, että tämä todennäköisesti on myös kaupan halvin olut, noin 3.9 HKD (1€ = noin 8.55 HKD). Kingway toimiikin hyvin pitkälti kuin suomalainen olympiaurheilija: kun ei ole isot odotukset, niin ei tule isoja pettymyksiäkään.


Japani

Orion Draft beer

Okinawalta saapuu Orion. En ollut ennen tätä reissua Orionia mistään bongannut, mutta nyt sattui kyseinen olut silmiini lähikaupassa. Vaalea, hieman kuiva, miedolla maulla varustettu 5% lager. Tästä ei oikeastaan ole sen isommin kerrottavaa. Sopii varmasti lämpimään päivään ja sushin kanssa.


Sapporo

Löytyihän sitä täältäkin lopulta, nimittäin Sapporoa. Tähän mennessä paras itä-aasialaisista lagereista, joita olen maistanut. Maku on pehmeämpi kuin muissa tähän mennessä vastaantulleissa. Jos siis pitäisi jokin lager täällä tavatuista valita, kyllä se olisi tämä.


Kitachino Nest

Täysin uutena tuttavuutena minulle kaupasta sattui löytymään japanilaisen Kiuchi Breweryn 7% punariisiolut, Kitachino Nest Redrice Ale. Aasiassa on aikaisemminkin tullut törmättyä riisistä valmistettuihin oluisiin (tai kyllä sitä Sveitsissäkin sellaista löytyi), mutta punariisin käyttöä en ole tavannut tätä ennen. Enhän minä edes tiennyt, että koko riisilajiketta on edes olemassa. On myös mukava tavata muuallakin kuin Euroopassa ja USA:ssa tehtyjä aleja täälläkin päin maailmaa. Olut itse on belgityyppinen ja jälkimaultaan kuiva. Kyllä sen värinsä perusteella punaolueksi tunnistaa. Makukin on ihan kohtalainen, vaikka myönnän, että parempiakin punaoluita olen maistanut. Kannattaa kuitenkin testata, mikäli kyseisen pullon kaupasta joskus bongaatte.


Asahi dry

Japanin myydyin olut. Sen makuinenkin. Eli ei mitään yllättävää tai erityisen mielenkiintoista, mutta ihan juotavaa. Hieman petyin tuohon dry-sanaa. Ei näkynyt paljoakaan lopulta.

Kirin Ichiban (tjsp)

Japanista jälleen. Peruslager. Ei yllä Sapporon tasolle, mutta Asahin kanssa samaa kastia.


Ginga Kogen Beer (Silver bottle)

Tyylikäs pullo nostatti odotuksia kaupan hyllyllä (tosin Bud lightillakin oli joskus jokin Platinum editio, jossa pullo oli komea, mutta sisältä taattua kerranjuotua), mutta hinta ei ollut mikään ylisuuri, joten hieman jännittyneenä aukaisin tämän. Suodattamaton, vaalea, viisiprosenttinen on varsin perinteinen vehnäolut (mitä en tosin heikon japanini takia pullosta ymmärtänyt). Testaamisen arvoinen.


The Karuizawa Beer Asama Meisui Dark

Uusi japanilainen tuttavuus löytyi lähikaupasta mukavasti 50 prosentin alennuksella, joten eihän sitä voinut jättää yksinään hyllylle kyhjöttämään. Tarjolla olisi ollut sekä vaaleaa että tummaa versiota, mutta koska tummaa olutta täällä ei isommin suosita, niin piti napata sellainen mukaan. Tämä 5%, meripihkanvärinen (ei tätä nyt oikein hyvälläkään tahdolla voi sanoa tummaksi) lager on oikeastaan mukavan makea ja pehmeä juotava. Ei ollenkaan huono vaihtoehto.


Echigo Premium Red Ale

Japanin ensimmäisen pienpanimon, Echigon, 5.5% red ale löytyi myös Citysuperin hyllystä. Echigon tuote todellakin näyttää ja maistuu punaoluelta ja omaa monia kollegoitaan vähemmän katkeraa jälkimakua. Kohtuullinen valinta siis.



Korea

En ollut moneen vuoteen maistanut korealaisia oluita. Viimeksi varmaan noin kahdeksan vuotta sitten. Sen verran kuitenkin muistan, että maassa oli kaksi merkkiä, jotka dominoivat kauppojen hyllyjä ja baarien hanoja: Cass ja Hite. Paljoa ei tuotteilla ollut eroja eikä kumpikaan jättänyt pysyvää wau-efektiä mieleeni (eikä onneksi pysyvää traumaakaan). Lähikaupasta löytyi tällä kertaa Hiten pale lager, jonka etikettiin oli ängetty sen verran monta sanaa, että se tuli napattua mukaan. En itse ihan hirmuisen ”palena” olutta pitänyt (ainakin jos pale aleihin vertaa), mutta kyllä siinä hienoista kuivuutta oli kuitenkin havaittavissa. Positiivista siis, että Koreassa on yritetty ottaa pientä eroa täyteen valtavirtaan (vaikkakin valtavirtabrändin alaisuudessa), mutta ei tätäkään varmaan tule toista kertaa ostoksieni joukosta löytymään.


Singapore

Pitihän sitä yksi Singaporen ylpeys, Tiger, napata myös mukaan. Takuuvarmaa tavaraa, vaikkei suuria säväyksiä aiheutakaan. Oikein pätevä lager kyseessä ja kuuluu perinteisiin aasialaisiin oluisiin.


- Mallas

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...