Visiitti Decola-keittiötarvikemyymälään

Toisin kuin vaateliikkeissä, keittiötavarakaupoissa pyöriminen ja tavaroiden hypistely on mukavaa ajanvietettä. Tähän mennessä näitä kauppoja ei asuinkulmillamme ole pahemmin näkynyt, ja ostoksia on pitänyt tehdä esimerkiksi Helsingin Chez Marius -puodissa, josta viime käynnillä löysin mainion veitsitukin; pienistä säikeistä koottu tukki imee sisäänsä kaikenmuotoiset ja kokoiset veitset.

Nyt Jyväskylään Forumin kauppakeskukseen on avattu Decola, jonka tuotevalikoimaan sisältyy lukematon määrä keittiö- ja leivontavälineitä, leivontatarvikkeita sekä sisustustuotteita. Sanomattakin oli selvää, että eräs lauantai siellä tuli vietettyä tovi, jos toinenkin. Katsokaapa, mitä kaikkea löysimme.

Värikkäitä vuokia, kulhoja, leipälaatikoita...

Korkokenkävuoka sekä sydänvuokia.

Kattiloita joka lähtöön.

Pannukakkupannu, jota en tiennyt tarvitsevani.

Ensi joulun piparitalkoisiin muotteja lukuisissa eri muodoissa.

Pitäisiköhän lopultakin ostaa tartaletteja varten oikeat vuoat?

Kakkujen koristelua varten kaulimia, siveltimiä, muotteja... 

Mainio lahjaidea vauvaperheeseen!

Sokerimassaleipurin taivas!

Erilaisia innovatiivisia kelloja, joista tykästyin eniten tähän:

Purkkifanien aarrehylly.

Ja mitä meille tarttui mukaan?

Reikäkauha! Säälittävää, mutta tarpeellista tulevaa munkinpaistoa ajatellen. Mutta tulen vielä toisen, kolmannen ja n:nen kerran tuolla vierailemaan, joten eiköhän tuliaisiakin ala karttua, vaikka kuinka järkevästi yrittäisi ajatella.

- Pulla

Mallaspullan katuruokaeväät: Salmiakkinyhtöpossua pitaleivällä

Ensimmäisestä nyhtöpossun eli pulled porkin valmistamisesta on jo muutama vuosi, ja olemme ehtineet kokeilla erilaisia variaatioita tästä hittiruokalajista. Joskus olemme laittaneet huisisti mausteita possun pintaan ennen uuniin menoa, joskus taas jättäneet sen paljaaksi ja maustaneet vasta kypsänä bbq-kastikkeella. Jälkimmäisen maku jäi hiukan valjuksi, joten suosittelen runsaskätistä mausteiden hieromista pintaan aina. Yön yli marinointi kannattaa, niin maut ehtivät tunkeutua hiukan syvemmälle lihaan. 

Kaikista olennaisin on tietysti matalassa lämmössä pitkään kypsentäminen. Usein olemme jättäneet lihan yön yli kypsymään 100-asteiseen uuniin, jolloin lopputulos on ollut ehdottomasti paras. Hiukan nopeammin saa valmista, kun kypsentää lihan 125-asteisessa uunissa. Liha on repimiskypsää, kun sisälämpötila on 93 astetta. Ilman mittariakin pärjää mainiosti, kun vaan antaa ajan kulua. Kun liha hajoaa pelkästä katseesta, se on valmista.

Tällä kertaa hulautimme joukkoon apteekista saatavaa Haganolin salmiakkimikseriä – salmiakkihullu kun olen. Laitoin sitä sekä raa'an lihan päälle yön yli imeytymään että valmiin, kypsän lihan joukkoon. Kannattaa maistella lihaa ja lisätä nestettä oman fiiliksen mukaan. Lihasta tuli mikserin mukana mustaa (erään henkilön sanoin koiranruoan näköistä...), mutta äärimmäisen hyvää. Salmiakin maku tuli esiin parhaiten, kun lihaa söi sellaisenaan tai salaatin kera. Pitaleivän sisällä muiden täytteiden kanssa lihan kyllä maistoi, mutta salmiakin maku hävisi aika pitkälti pois. Kannattaakin ehkä lisätä mikserin määrää vielä lisää, jos haluaa vahvan salmiakkisen maun tulevan myös leivän sisältä.

Pitaleivät teimme itse ja se kannatti: tällaisia kohonneita, pulleita leipiä et saa kaupan tiskistä. Jotta saat leipään ilmataskun, taikinapallo tulee kaulia littanaksi ja laittaa tulikuumalle pellille ilman leivinpaperia. Tein kaiken oikeaoppisesti, mutta siitä huolimatta pari leipää jäi littanaksi. Jos näin käy, leivän voi käyttää flatbreadin tapaan ja latoa lihat leipäviipaleen päälle. Maku on silloinkin aivan sama eli bueno.

Salmiakkinyhtöpossu

noin 1,5 kg possun kassleria tai lapaa

reilulla kädellä mausteita: rouhittua mustapippuria, chilijauhetta, savupaprikajauhetta, valkosipulijauhetta sekä suolaa

fariinisokeria

0,5 dl salmiakkimikseriä

Kypsän lihan joukkoon 1 dl salmiakkimikseriä tai maun mukaan.

Pitaleivät

8 kpl

2,5 dl vettä

1 pss kuivahiivaa

1 tl suolaa

0,5 rkl sokeria tai hunajaa

2 dl grahamjauhoja

1 dl ruisjauhoja

3-4 dl vehnäjauhoja

2 rkl öljyä

Lisää +42-asteisen veden joukkoon suola ja hunaja. Sekoita kuivahiiva grahamjauhojen joukkoon ja lisää ne kulhoon. 

Lisää myös ruisjauhot ja sen verran vehnäjauhoja, että taikina jää kimmoisan pehmeäksi. Lisää lopuksi öljy ja anna taikina kohota kaksinkertaiseksi.

Laita uuni ja uunipelti kuumenemaan 250 asteeseen. 

Jaa taikina kahdeksaan palaan ja pyöritä palat pulliksi. Kauli pullat litteiksi, pyöreiksi leiviksi ja siirrä ne tulikuumalle pellille (älä laita leivinpaperia pellille). 

Paista uunin keskitasolla noin 10 minuuttia, kunnes pinta hiukan ruskistuu ja leivät pullistuvat.

Täytä leivät salaatinlehdillä, tomaatti- ja suolakurkkuviipaleilla, nyhtöpossulla sekä majoneesilla. Haukkaa ja anna naaman sotkeentua!

- Pulla

Mallaspulla Instagramissa

Löydät nyt Mallaspullan myös Instagramista! Sitä kautta pääset seuraamaan jokapäiväistä eloamme ruoan parissa reaaliajassa; blogin puolelle syömingit päivittyvät hivenen hitaammalla tahdilla. Kuvasaldo näkyy myös tuossa vasemmalla puolella. Älä unohda myöskään Facebookia!

Herkullinen tonnikalapasta

Pidän kalasta todella paljon, mutta tonnikala ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Viimeinen täytevalintani pizzaan olisi tonnikala enkä muihinkaan ruokiin sitä oma-aloitteisesti laita. 

Sain kuitenkin sen verran paljon positiivista palautetta Kodin kuvalehdessä julkaistusta tonnikalapastan reseptistä (valitettavasti itse reseptilinkkiä en löytänyt netistä), että päätin antaa säilykepurkkikalalle mahdollisuuden kääntää pääni – etenkin, kun reseptin kehujakaan ei ole mikään tonnikalafani.

Ja miten hyvää pastasta tulikaan! Mehevää, maistuvaa ja tomaattista. Itse tonnikalan maku oli sopivan vähäinen, mutta kuitenkin pasta oli selvästi kalaisa, ehdottoman hyvällä tavalla. Resepti sujahti saman tien hyvien arkiruokareseptieni vakioarkistoon. Käykö sinulle samoin?

Tonnikalapasta

4 annosta

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 prk tonnikalaa vedessä (valutettuna)

1 prk tonnikalaa öljyssä (öljyineen)

400 g tomaattimurskaa

1 tl sokeria

3 rkl tilliä silputtuna

ripaus sitruunapippuria

1 kalaliemikuutio

2 dl ruokakermaa

pastaa

Kuullota silputut sipulit ja valkosipulinkynnet öljyssä. Lisää tonnikalat, tomaattimurska sekä mausteet. Anna hautua 10 minuuttia. Lisää ruokakerma ja hauduta vielä 10 minuuttia.

Tarjoa keitetyn pastan kanssa.

- Pulla

Sitruuna-salmiakkipikkuleivät

Juhlatarjottaviin kuuluu mielestäni olennaisena osana pikkuleivät (sekä kuivakakut, joita näkee nykyisin harmillisen vähän. Kuivakakku ei ole tylsä!). Olen kuitenkin keskittynyt enemmän niiden syömiseen kuin tekemiseen, ehkä sen takia, että pikkuleivät kuuluvat piperrysgenreen, joka ei ole ominta leipomisaluettani. Nyt kuitenkin päätin ryhtyä kokeilemaan erilaisia keksejä, ja ensimmäiset lusikkaleiväthän leivoin jo pääsiäiseksi.

Sain pyynnön leipoa ystäväni lapsen ristiäisiin sitruuna-salmiakkipikkuleipiä, joiden resepti löytyi Maku-sivulta. Makuyhdistelmänä raikas sitruuna ja vahva salmiakki toimii tunnetusti hyvin, ja pikkuleivistä tuli ihania herkkuja. Salmiakin maku tuli esiin vienon elegantisti, ei lainkaan ärjyvänä, kuten voisi olettaa turkinpippureita käyttämällä.

Ohjeen mukaan näistä olisi pitänyt tehdä ruusukkeita, mutta pursottimeni oli eri mieltä. Tähtitylla oli sen verran pieni, että turkinpippurirouhe tukki suuaukon eikä pursotus onnistunut. Niinpä pyöritin massasta pieniä pallosia. Ulkonäkö hiukan latteampi, mutta maku ihana!

Sitruuna-salmiakkipikkuleivät

200 g voita

1,5 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 muna

3 tl sitruunankuoriraastetta

2 tl sitruunamehua

4 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

75 g turkinpippurirouhetta

Vaahdota voi ja sokerit kuohkeaksi. Lisää muna joukkoon vatkaten hyvin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voivaahtoon, samoin kuin sitruunankuoriraaste, mehu ja turkinpippurirouhe.

Laita taikina jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Pyörittele taikinasta pieniä palloja ja laita leivinpaperin päälle pellille. Jätä leviämisvaraa. Voit myös pursottaa taikinasta pieniä ruusukkeita, jos onnistut paremmin kuin minä.

Paista 200 asteessa keskitasolla noin 10 minuuttia. Tarkkaile uunia koko ajan, etteivät pikkuleivät pala.

Anna jäähtyä ritilän päällä.

- Pulla

Saaristolaisleipä

Tumma, makea ja maltainen saaristolaisleipä on yksi lempileivistäni, jonka olen tähän asti ostanut aina kaupasta valmiina. Nyt kokeilin sen leipomista itse eikä paluuta entiseen enää ole. Hyvin yksinkertainen ja vähällä vaivalla syntyvä leipä oli mehevää ja juuri oikeanmakuista, ja graavilohella päällystettynä parhaimmillaan! Se myös säilyy hyvänä parikin viikkoa, joten ei haittaa, vaikka taikinasta syntyykin 2-3 leipää. Leivän voi myös hyvin pakastaa.

Ohje on Romppas-Jussin (älkää kysykö, kuka hän on; hyviä leipäreseptejä hän ainakin osaa tehdä.) Kuten ohjeessa sanotaan, kannattaa taikina jakaa kahteen isoon leipävuokaan, sillä taikinaa on paljon. Ehkäpä parempi idea on jakaa se kolmeen pienempään, jolloin viipalekokokin säilyy järkevämpänä. Kuvan leipä on paistettu hivenen pienemmässä vuoassani; isompi vuoka tuotti vielä suuremmat viipaleet. Leivät kannattaa myös paiston ja jäähtymisen jälkeen kääriä kelmuun ja laittaa muutamaksi päiväksi tekeytymään jääkaappiin, jolloin maku syvenee. 

Saaristolaisleipä

1 litra piimää

75 g hiivaa

3 dl siirappia

3 dl kaljamaltaita

3 dl vehnäleseitä

3 dl ruisjauhoja

1 rkl suolaa

10 dl vehnäjauhoja

voiteluun siirappivettä suhteessa 1 osa siirappia, 3 osaa vettä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen piimään. Lisää siirappi, kaljamaltaat, vehnäleseet, ruisjauhot sekä suola. Lisää vehnäjauhot erissä. Sekoita taikina, älä vaivaa. Anna kohota vedottomassa paikassa 1,5 tuntia.

Voitele kaksi isoa leipävuokaa ja jaa taikina niihin. Paista 175 asteessa uunin alatasolla kaksi tuntia. 

Kun leivät ovat paistuneet 1,5 tuntia, voitele ne siirappivedellä. Kumoa kypsät leivät ritilälle jäähtymään peitettynä.

Anna leipien levätä viileässä muutama päivä, niin maku tasaantuu ja paranee.

- Pulla

Mantelinen raparperipiirakka

Jos parsa on kevään merkki, niin raparperi lupaa kesää. Olen siitä onnekas kerrostaloasuja, ettei minun ole vielä koskaan tarvinnut ostaa raparperia, vaan sitä on aina ilmaantunut keittiöömme sukulaisten ja ystävien rehottavien puutarhojen ansiosta. Kirpakasta vihanneksesta valmistan eniten piirakoita, mutta myös vispipuuroa sekä kiisseliä. Helppo jälkiruoka syntyy, kun yhdistää korkeaan maljaan vuorotellen raparperivispipuuroa ja vatkattua vaniljakastiketta. Maku on kuin hienommassakin gourmet-jälkkärissä!

Täytyy tunnustaa, että tähän kevään ensimmäiseen piirakkaan käytin pakastimen pohjalta löytyneet viime kesäiset raparperinpalaset. Tarkoitus oli loihtia niistä talven keskelle kesäfiilistä, mutta siellä perukoilla ne edelleen piileksivät. Asiansa ne ajoivat kuitenkin ja piirakasta tuli juuri sellainen oloinen kuin toivoin: kesäinen.

Ohjeen bongasin Kotilieden netistä. Jujuna on mantelimassan käyttö pohjataikinassa, jonka ansiosta maku oli paljon täyteläisempi tavalliseen murotaikinapohjaan verrattuna. Sitruunarahka täytteessä puolestaan toi kivasti raikkautta, mutta ei peittänyt raparperin omaa makua. 

Muistathan aina syödä raparperin kanssa jotain maitopohjaista tuotetta oksaalihapon takia. Tällä kertaa piirakka nautiskeltiin vaniljavaahdon kera.

Mantelinen raparperipiirakka

Pohja:

100 g voita

150 g mantelimassaa

1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

0,5 dl kylmää vettä

Täyte:

5 dl raparperipaloja

1 dl sokeria

1 prk sitruunarahkaa

2 kananmunaa

2 tl vaniljasokeria

Nypi pehmeä rasva, huoneenlämpöinen mantelimassa, sokerit, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja pyöräytä nopeasti taikinaksi. 

Levitä se voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Tue reunat foliosta muotoillulla pannalla ja esipaista uunin alatasolla 200 asteessa 10 minuuttia.

Sekoita sitruunarahka, kananmunat ja vaniljasokeri keskenään. Lisää raparperipalat esipaistetun pohjan päälle ja ripottele päälle sokeri. Kaada täyteseos päälle ja paista vielä n. 25-30 minuuttia.

Tarjoile vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

- Pulla